Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattava, esimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa tarinasi joko ensimmäisessä persoonamuodossa (minä) tai kolmanneessa persoonamuodossa (hän).

Juoksin äkkiä leiriin. (1.p.)

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin. (3.p.)

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti huudahti.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja,  karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa jne.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, käynnissä saattaa olla joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Jokaisen tarinan loppuun tulee kirjoittaa huomautus, jos tarinan aikana on tapahtunut jotain merkittävää (loukkaantumiset, rajataistelut tms.). Nämä tekstit kirjoitetaan Klaaniuutiset - osioon.

 1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Pöllöpentu, Pilviklaani, Tatte VYP

07.08.2018 22:39
Pöllöpentu sulki silmänsä ja antoi heikon tuulenvireen kulkea läpi hänen naamansa. Hän sulki pois pentutarhan hulinan ja vilinän, ja keskittyi lintujen hienoon viserrykseen. Pienen ja hentoisen kissanalun oli helppoa hiippailla pois pentutarhan suojista muun klaanin pariin. Kuningattaret olivat liian keskittyneitä vahtimaan, ettei pennut hulluttele liikaa. Mutta se ei Pöllöpentua haitannut, ettei häntä pidetty niin tarkkaan silmällä. Hän tiesi, ettei Villikukka tai Haihtuvaturkki ollut hänen emonsa. Hän oli aina tiennyt sen. Pöllöpentu nautti siitä, että hän oli vapaampi. Hän pystyi menemään leiriin seikkailemaan, ja se huomattaisiin vasta kun hän oli jo poissa pentutarhan seinämien välistä. Se oli virkistävää jaloitella.
*Minusta tulee varmasti ketterä ja nopea soturi!*, Pöllöpentu pörhisti ylpeänä lumivalkeaa rintaansa ajatellessaan sen valkoruskean soturin, joka mätkisi usvaklaanilaisia oikein urakalla. Hänestä tulisi sellainen. Emo olisi varmasti ylpeä. Niin, emo. Emo, jota hän ei ole ikinä tavannut. Saati nähnyt. Hän muisti emostaan vain hirviön hyytävän kirkkaat silmät ja kammottavan ulinan. Ei mitään muuta. Hänen ensimmäiset muistonsa saivat hänet värisemään. Korvannipukoista tassuihin.
*En koskaan mene lähellekään Ukkospolkua! En, vaikka koko klaani pakottaisi!*

//Tarina on lyhyt, kyllä, ja tässä tapahtuu todella vähän. Tämä on tällainen pohjustustarina/testitarina. Kumpi kuningattarista on muuten Pöllöpennun ottoemo?

Vastaus:

Kiva aloitustarina Pöllöpennulla, aika lyhyt niin ettei tästä saanut vielä kunnollista kuvaa millainen hahmo hän on, mutta kivaa pohjustusta :) Ansaitset 6 kp:ta.

Ja ottoemon saat oikeastaan päättää itse, jos et itse halua päättää sano, niin päätän sinulle jomman kumman.

Titta YP

Nimi: Kuisketassu, Pilviklaani, Ezmu

03.08.2018 14:54
Hyppäsin kohti Aurinkokynttä yrittäen matkia tämän näyttämää liikettä. Aurinkokynsi kuitenkin väisti iskuni ja tömähdin maahan. Nuosin pystyyn ja ravistelin lian pois itsestäni.
”Näin silmistäsi, mihin tähtäsit. Yritä katsoa jonnekin, minne et ole hyökkäämässä”, Aurinkokynsi selitti virheeni. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi.
”Yritä uudelleen”, Aurinkokynsi sanoi minulle. Antamatta hänelle hetkeäkään ajatella, hyppäsin hänen selkäänsä tähdäten jalkoihin. Aurinkokynsi nousi pystyyn välttääkseen iskun jalkoihin, mutta iskeydyinkin hänen selkäänsä.

//Tosi lyhyt, mutta jatkan kyllä!

Vastaus:

2 KP:ta.

- Tatte VYP

Nimi: Pitkätassu, Pilviklaani, Minttu

31.07.2018 12:57
Pitkätassun tuuhea ruskea turkki lämmitti tätä mukavasti tuulessa. Alkoi sataa vettä. Pitkätassu loikki nopeasti metsään, ja juoksi sen läpi niin nopeasti kun pääsi. Vihreät puut kahisivat tuulessa, ja sade ropisi niiden läpi Pitkätassun päälle. Tämä inhosi sadetta yli kaiken, ja siksi hän yritti päästä mahdollisimman nopeasti leiriin. Pian oppilas saapui Tulvaklaanin rajalle. Joen toisella puolella oli partio.
”Älä yritäkään tunkeutua reviirillemme!” Tulvaklaanin kolli sähisi.
”Hän varmasti yrittää”, nuorempi naaras naukaisi. ”Kimppuun!” Tämä jatkoi, ja partion perällä ollut soturi loikkasi Pitkätassun niskaan.
”Apua!” Pitkätassu rääkäisi, mutta paiskautui maahan Tulvaklaanin kissa päällään. Tämä sähisi, mutta soturi raapi hänen selkäänsä terävillä kynsillään.
”Seis! Älä tapa tuota oppilasta”, Partion johdossa ollut kolli ärähti. ”Säästä hänet”. Siinä samassa soturi puri Pitkätassun niskasta ja tönäisi tämän jokeen. Pitkätassu räpiköi vedessä sen minkä jaksoi, ja pääsi lopulta kiipeämään Pilviklaani puolelle jokea. Hän lysähti siihen haukkomaan henkeä. Tulvaklaanin partio oli kadonnut näkyvistä. Pitkätassun Turkista valui verta maahan, ja tämä nuoli haavojaan sen minkä pystyi. Sitten oppilas lähti tallustamaan kohti leiriä.

Leirin sisäänkäynnillä Pitkätassua vastaan tuli Yölintu.
”Mitä sinulle on Tähtiklaanin nimeen oikein tapahtunut?” Tämä kysyi kauhistuneena. ”Mene heti Kuuralehden luokse!” Pitkätassu tassutti parantajan pesälle. Kuuralehti oli sisällä järjestelemässä yrttejä.
”Voihan, missä olet ollut?” Parantaja kysyi.
”Olin saalistamassa, kun alkoi sataa, ja olin palaamassa leiriin, kun Tulvaklaanin partio tuli vastaan rajalla, ja yksi niistä hyökkäsi kimppuuni. Tipuin jokeen.” Pitkätassu lopetti. Kuuralehti käski tämän käydä makuulle pesän lattialle, ja oppilas teki työtä käskettyä.

Illalla Kuuralehti käski Pitkätassun levätä siihen asti, että hän on taas harjoittelukunnossa, ja tulla seuraavana päivänä uudestaan, niin hän voisi katsoa olivatko haavat parantuneet. Ruskea oppilas tassutti väsyneenä oppilaiden pesään. Valkotassu odotti häntä siellä.
”Hyvää yötä, Pitkätassu”. Tämä naukaisi.
”Hyvää yötä”, Pitkätassu vastasi, ja käpertyi makuulle sammaleiden päälle. Hän nukahti melkein heti.

Klaaniuutiset: Pitkätassu loukkaantunut, pääsee parin päivän päästä takaisin tehtäviin.

Vastaus:

10 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Kojootti, Hiiritassu, Lehtiklaani

30.07.2018 16:19
Hiiritassu siristeli meripihkasilmiään ja tarkkaili hämärää pesää. Sen lehtiseinusta ympäröi yrttivarastoa ja potilaille tarkoitettuja sammalalusia. Valkojalan vaaleanruskea turkki vilahti pesän toisella laidalla ja Hiiritassu kampesi itsensä ylös. Viherlehden kostean tunkkainen ilma tuntui tukalana joka puolella kun nuori kolli asteli uuden mestarinsa luo. Naaras oli kyyristynyt tuoreiden yrttien ääreen ja tuon häntä heilahteli hitaasti.
"Huomenta", Valkojalka naukaisi iloisesti huomatessaan uuden oppilaansa.
Hiiritassu hymyili hiukan ja nyökäytti päätään.
"Huomenta, Valkojalka", oppilas tervehti takaisin ja nuolaisi pari kertaa lyhyitä rintakarvojaan.
Parantaja hymähti hilpeästi ja katsahti taas yrtteihinsä. Naaras näytti pohtivan päivän opetusta. Hiiritassu istuutui ja vetäisi harmaanruskean häntänsä käpäliensä ympärille.
Hetken päästä Valkojalka nousi istumaan.
"Mitä arvelet näiden yrttejen olevan?", tuo kysyi katsellen pientä pinoa edessään.
Kolli tutki isolehtistä kasvia jolla oli pistävä haju, ja päättelemällä maku. Hän oli joskus pentuna kysellyt paljon kysymyksiä, muttei muistanut tästä yrtistä juuri mitään. Hiiritassu pudisteli päätään odottaen mestarinsa vastausta.
"Ei se mitään", parantaja sanoi myötätuntoisesti. "Tämä on hierakkaa. Se auttaa kipeisiin polkuanturoihin tai haavoihin", Valkojalka lisäsi pikaisesti.
Parantaja oppilas katseli tarkkaavaisesti isoja lehtiä yrittäen muistaa tulevaisuudessa mihin niitä käytettäisiin.
"Tiedätkös miten sitä käytetään?", naaras esitti toisen kysymyksen päätään oppilaan puoleen kallistaen.
Hiiritassu mumisi itsekseen ja lopulta kohtasi mestarinsa sinisen katseen.
"Eikös se pitäisi pureskella ennen haavalle laittamista?", hän vastasi kysymykseen kysymyksellä.
Valkojalan silmät kirkastuivat.
"Kyllä, oikein hyvä, Hiiritassu", parantajan kehut saivat kollin tuntemaan itsensä ylpeäksi.

Aurinko oli jo korkealla, kun Valkojalka oli antanut oppilaalleen luvan syödä. Hiiritassu jolkutti ulos parantajan pesästä ja haukotteli aukiolla. Leiri tuntui olevan melko tyhjillään, sillä useimmat soturit ja oppilaat olivat partioissa. Kolli loikki ripeästi tuoresaaliskasalle ja valikoi sieltä oravan. Kantaessaan saalista pörröisestä hännästään tuo erotti leirin uloskäynnillä liikettä. Hiiritassu pysähtyi parantajan pesän viereen varjoiselle kohdalle. Hän huomasi emonsa, Aamulinnun, ja isänsä Valheenvirran palaavan leiriin. Aamulinnulla oli mukanaan päästäinen ja Valheenvirralla myyrä. Kaksikko tassutti tuoresaaliskasalle ja laski siihen saaliinsa. Hiiritassu heilautti vanhemmilleen harmaanruskeaa häntäänsä ja Aamulintu kiirehti pentunsa luokse Valheenvirta kannoillaan.
"Mitenkäs ensimmäinen päivä on mennyt?", naaras kehräsi emolliseen tapaansa ja räpytteli ruskeita silmiään.
Valheenvirta asettui poikansa viereen korvat höröllä.
"Loistavasti, vaikka sitä onkin vielä jäljellä", Hiiritassu huomautti syödessään oravaansa.
Aamulintu asettui kyyryyn tuon viereen ja hän huomasi emonsa silmistä ylpeyden. Kolli hymyili vaaleanharmaalle naaraalle ja katsahti sitten Valheenvirtaan. Soturin täplikäs turkki hohti kirkkaana auringon valossa.
"Mukava kuulla", oppilaan isä sanoi lyhyesti kuten normaaliin tapaansa.
Hiiritassu nuolaisi huuliaan ja venytteli. Aamulintu katseli ylöspäin vaaleansiniseen taivaaseen, jonka peitti vain muutama pieni pilvi.
"Mitenkäs Korsipentu?", kolli kysyi uteliaana.
Hänen pikkusiskonsa oli pentutarhassa Pehmosulan hoidettavana. Hiiritassu tuumi sen olevan emonsa maidon puutteen takia, muttei koskaan kysynyt asiasta.
"Oi hän voi hyvin, eikös Valheenvirta?", naaras naukui katsahtaen kumppaniinsa, joka vain nyökäytti päätään.
"Hänestä tulee vielä mainio soturi", kolli lisäsi hymyillen.
Hiiritassu kehräsi hiukan ennen kuin nielaisi viimeisen palan oravastaan ja nousi seisomaan. Oppilaan leveät lavat jännittyivät tuon noustessa.
"Lupaan käydä Korsipennun luona kunhan vain kerkeän", parantaja oppilas lupasi koskettaessaan neniä vanhempiensa kanssa.
"Hyvä", Aamulintu kehräsi taas ennen kuin Hiiritassu katosi takaisin parantajan pesään.

Vastaus:

16 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Jäätassu, Pilviklaani, Minttu

26.07.2018 18:23
Kanervikko huojui tuulessa Jäätassun astellessa eteenpäin. Hän näki kaukana edessä kohoavat vuoret. Partio tallusti pitkin nummea kohti ei kenenkään rajaa.
”Voisimme saalistaa vähän”, Partiota johtava Virtasydän naukaisi. ”En muista, milloin täällä on saalistetut viimeksi. Siitä on kauan.” Jäätassu loikki nummelta kauemmas, metsälle. Hän yritti löytää mahdollisen riistan tuoksuja, mutta kun hän meni syvemmäs metsään, hän kuuli sähinää.

// Haittaako, jos jatkan heti kun pääsen koneelle? Noh, ei se nyt saa haitata :D//

Vastaus:

2 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Kojootti, Naalitassu, Usvaklaani

25.07.2018 21:41
Naalitassu tepasteli reippaasti mestarinsa vierellä takaisin leiriin. Haukkatassun voittaminen tuntui hyvälle ja kokeneen Varpukynnen kehut pyörivät nuoren naaraan päässä. Tuon ruskeankirjava, pörröinen häntä oli hilpeästi pystyssä. Eilisen kura oli uuden sateen ansiosta kokonaan poissa. Aaltoturkin yhtäkkinen pysähdys hätkähdytti oppilasta. Naalitassu katsahti kollin meripihkasilmiin jotka enteilivät eilisen kysymyksen vastausta. Hän oli rohjennut kysyä sen kysymyksen, joka oli vaivannut häntä melkein ensimmäisestä oppilas päivästä asti.
"Sanoin eilen illalla vähän toisin, mutta..", Aaltoturkki sanoi täristen.
"Mutta mitä?", Naalitassu patisti tuota jatkamaan astuessaan lähemmäs.
"Minä ja Valkotassu olemme yhdessä", soturi vastasi selkeästi.
Naalitassu tunsi sydämensä tipahtavan vatsalaukkuun ja tuon vaalean vihreitä silmiä kirveli. Pieni naaras oli jo toivonut Aaltoturkin eilis illan vastauksen olevan totta, että kaksikko olivat vain kavereita. Naalitassu haukkasi henkeä shokin jälkeen. Kolli seisoi hänen edessään juovikas turkki sateesta kylkiin liimautuneena. Hän tuntui odottavan tuon sanovan jotakin. Valkoinen oppilas pidätteli tunteiden sekamelskaa ja yritti keksiä sopivaa asiaa sanoa. Naaras tunsi ikävän kiven sydämellään kun tuo katsahti ylös mestariinsa.
"Sano jotakin", Aaltoturkki pyysi hiljaisella äänellä jota oli vaikea kuulla sateen ropinan yli.
Naalitassu räpytteli silmiään osin sen takia että pisarat piiskasivat naamaan ja toiseksi että hän pelkäsi tunteidensa heijastuvan silmistään.
"Minä tuota..", valkoinen naaras aloitti, mutta keskeytti lauseensa katsellessaan Aaltoturkin huolestunutta ilmettä.
"Sehän on mahtavaa", Naalitassu korjasi ripeästi ja hymyili.
Tuo tiesi heidän suhteensa olevan pahaksi, mutta ei kai hän voinut mestarinsa suhdetta paljastaa. Varsinkaan jos se teki hänet iloiseksi. Aaltoturkin kasvoille tuli epäileväinen ilme ja Naalitassu tiesi ettei tuo uskoisi tuon positiivista vastausta.
"Niinkö?", kolli kysyi katsahtaen kaihoisasti parantajan pesälle.
Naaras tunsi ikävän piston sydämessään, jokin painoi hänen mieltään eikä hän halunnut Aaltoturkin tietävän, kateus. Sehän oli aivan typerää ja pentumaista.
"Joo", Naalitassu yritti vakuutella. "Niin, tuota.. salaisuutesi on turvassa", tuo lupasi hiukan ilmeettömästi.
Aaltoturkki hymyili hiukan valmistautuakseen vastaukseensa, mutta oppilas keskeytti hänet.
"Aurinko on jo laskeutumassa ja minun pitäisi mennä", tuo naukui kiireesti. "Huomiseen", Naalitassu lisäsi ja tuon sydäntä riipaisi kävellessään oppilaiden pesää kohden.
Hän ei katsonut taakseen vaan pujahti turkki likomärkänä oppilaiden pesään. Haukkatassu nosti päänsä ja nyrpisti nenäänsä ällötyksestä.
"Olet ihan märkä tulokas", kolli sanoi leikkisästi.
"Ei tänään, Haukkatassu", Naalitassu mumisi käpertyessään omalle vuoteelleen.
Haukkatassun hämmentynyt katse oli vieläkin kiinni tuon valkeassa turkissa, Naalitassu tunsi sen kysyvän katseen selässään.

//Kateus piinaa Naalia :') Saapi jatkaa! :D //

Vastaus:

12 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Aaltoturkki~Usvaklaani

25.07.2018 21:00
Aaltoturkki tunsi olonsa kiusalliseksi oppilaiden välissä. Oliko Naalitassu onnistunut huomaamaan jotain? Kolli ravisteli ajatukset päästään ja yskäisi. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä, paitsi nukkuva Täpläsade ja Sumuhäntäkin vain vilkaisi nopeasti.
"Tarvitsetko lääkettä yskään?" ,parantaja kysyi katsomatta häneen.
Aaltoturkki pudisti päätään, mutta tunsi edelleen molempien oppilaiden katseet kasvoillaan.
"Taidan tästä lähteä nukkumaan, sinunkin kannattaisi Naalitassu." Kolli yritti kuulostaa mahdollisimman uskottavalta, mutta taisi epäonnistua siinä.
Naalitassu nousi hänen perässän sanomatta sanaakaan ja he poistuivat sateeseen. Aaltoturkki huokaisi ja nosti katseensa maasta suoraan oppilaansa vihreisiin silmiin, joista hän pystyi lukea niin monta tunnetta, että päähän pisti.
"Mitä nyt?", soturi kysyi.
"Onko sinulla jokin juttu tuon parantajaoppilaan kanssa?" Naalitassun kysymys sai kylmätväreet kulkemaan kollin harmaan turkin alla.
"Eihän minulla ole mitään, miten sinä sellaista luulet? Olemme vain ystäviä." Aaltoturkin ääni värisi hieman.
Hän toivoi, ettei Naalitassu huomaisi tämän jännittyneisyyttään. Naaraan ilme oli epäilevä, mutta tämä ei sanonut yhtään mitään. Aaltoturkki ei tiennyt mitä muutakaan tehdä, joten hän toivotti hyvää yötä ja pinkaisi soturienpesään. Hän ei välittänyt vettä tippuvasta turkistaan, vaan rojahti umpi väsyneenä kuivuneiden sammalien päälle.

Kolli raotti silmiään ja käänsi kylkeään jo viidennen kerran tänä aamuna. Lämpö oli tukala pesässä, mutta soturia väsytti huonosti nukutun yön jäljiltä. Tämä kuitenkin nousi vaivalloisesti ylös, kun muisti Naaliatassun.
"Täytyy lähteä harjoittelemaan...", Aaltoturkki mutisi.

Aurinko sokaisi kollin meripihkasilmiä ja kuuma maa poltti tassuja. Eilen ukkonen oli jättänyt peiniä vahinkoja leiriin. Soturit ja oppilaat siirtelivät katkenneita oksia syrjään ja korjasivat pesien kattoja ja seiniä. Aaltoturkilta ei ollut unohtunut Naalitassun kysymys. Se sai vieläkin hänet hermostuneeksi. Kollin silmät osuivat Valkotassuun, joka auttoi Sumuhäntää korjaamaan parantajanpesän seinustaa. Valkoinen naaras huomasi Aaltoturkin, mutta näytti hyvin pelästyneeltä, kun kolli ei hymyillyt takaisin. Tämä ei voinut lähteä suoraapäätä Aaltoturkin luokse, sillä Sumuhäntä oli hänen seurassaan. Aaltoturkki tunsi Valkotassun huolestuneen katseen niskassaan, kun hän asteli oppilaidenpesän eteen. Naalitassu oli jo noussut ja suki parhaillaan turkkiaan.
"Mitä teemme tänään?" Oppilas kysyi jatkaen pesu hetkeään.
Varmasti tämä muisti eilisen, hämmentävän keskustelun, mutta ei tahtonut tuoda sitä enään esille. Aaltoturkki antoi itsensä rentoutua hieman ja lähti mukaan "ei eilen sattunut mitään" -juttuun.
"Lähdetään harjoittelemaan taistelua, ja kysytään vaikka Haukkatassu ja Varpukysni mukaan.
"Selvä." Naalitassu näytti olevan valmis ja hän nousi ripeästi ylös.
Aaltoturkki käveli oppillaan perässä ulos ja yritti koota itsensä. Häntä kalvoi silti aavistus, että Naalitassu tietäisi. Ehkä Täpläsade oli möläyttänyt jotakin? Ei! Ei hänen oma emonsa tekisi niin, Täpläsadehan halusi suojella Aaltoturkin ja Valkotassun salaisuutta.
"Juuri teitä me etsimmekin!" Varpukynnen pirteääkin pirteämpi ääni rikkoi Aaltoturkin ajatukset ja juovikas kolli nosti päätään.
"Lähtisittekö mukaamme harjoittelemaan?", musta kolli kysyi.
"Me olimme ajatelleet aivan samaa! Lähdetään vain." Aaltoturkki vastasi iloisesti.
Nyt hänen oli keskityttävä kouluttamaan oppilastaan.

"Hienosti menee Haukkatassu!"
"Iske vatsaan Naalitassu!"
Hiekka pöllysi, kun kaksi oppilasta painivat maassa. Aaltoturkki jakeli neuvoja alakynnessä olevalle Naalitassulle. Vaikkakin tämä oli vain harjoitus, hän halusi naaraan voittavan.
Varpukynsi kuitenkin kuulosti paljon varmemmalta antamistaan neuvoista. Olihan kolli ollut myös Aaltoturkin mestari.
Lopulta Haukkatassu painoi Naalitassun valkoisen pään maata vasten. Taistelu oli ohi.
"Hienosti suoriuduttu!", Varpukynsi huusi molemmille oppilaille.
Haukkatassu nosti harmaan käpälänsä pois Naalitassun pään päältä, ja naaras hyppäsi saman tien ylös.
"Voidaanko me ottaa vielä yksi matsi?", tämä kysyi katsoen Aaltoturkkia.
"Kyllä se minulle sopii", Aaltoturkki vastasi ja Varpukynsi nyökytteli päätään myönteisesti.
Aaltoturkki kuiskasi pari neuvoa Naalitassun korvaan ja naaras näytti heti varmemmalta. Taistelu alkoi nopeasti, kun Haukkatassu hyppäsi kohti Naaliatassua, mutta tämä väisti ketterästi pölläyttäen samalla hiekkaa kollin kasvoille.
"Yöh! En näe mitään!" Haukkatassu huudahti ja hieroi silmiään.
Naalitassu käytti tilaisuuden hyödykseen, aivan kuten Aaltoturkki oli neuvonut ja kaatoi Haukkatassun maahan. Hymy levisi naaraan kasvoille voiton merkiksi. Aaltoturkki tunsi ylpeyttä oppilastaan kohtaan ja kehräsi kuuluvasti. Varpukynsi hymähti.
"Se oli todella fiksusti tehty, Naalitassu." Kokeneemman soturin kehut saivat naaraan vihreät silmät kimmeltämään.
Haukkatassu oli vihdoin saanut hiekat pois silmistään ja räpytteli niitä.
"Onnea voitosta", tämä sanoi.
"Kiitos!", Naalitassu vastasi ja ylpeys kuulsi hänen äänestään.
"Lähdetään takaisin leiriin, taitaa taas alkaa sataa". Varpukynsi kehotti ja patisti kaikki liikkeelle.

Sade kasteli kissojen turkit ja karvat liimautuivat inhottavasti ihoon. Sade ei ollut läheskään niin raju, kuin eilen mutta se ei silti tuntunut kivalta. Varpukynsi pujahti ensin leiriin sisään ja sitten Haukkatassu. Aaltoturkki pysäitti Naalitassun, ennen kuin tämä ehti sisään. Oppilas näytti hämmentyneeltä.
"Sanoin eilen illalla vähän toisin, mutta...", kolli tärisi.
"Mutta mitä?" Naalitassu tuli lähemmäs.
"Minä ja Valkotassu olemme yhdessä."

//Hehee, Naali voi jatkaa ;3 //

Vastaus:

23 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Valkotassu, Usvaklaani

25.07.2018 16:05
"Valkotassu", Sumuhäntä kutsui Valkotassua, joka oli juuri asetellut unikonsiemenet yhteen kasaan.
"Mitä?" Valkatassu käänsi katseensa Sumuhäntään.
"Muistahan tehdä harjoituksesi", Sumuhäntä muistutti. Valkoinen naaras ei vastannut. Hän oli pari auringonnousua sitten voinut jo kävellä varovaiseti lyhyitä matkoja. Enimmäkseen tuoresaaliskasalle ja takaisin. Sumuhäntä oli sanonut, että hän voisi kävellä pitempiäkin matkoja jos hän tekisi harjoitusliikkeitä ahkerasti. Nyt Valkatassua ei kumminkaan huvittanut yhtään tehde harjoituksia. Viherlehti oli ollut tavallista lämpimämpi ja parantajien pesä oli tosi hiostava. Vaikka olikin jo auiringonlaskun aika, siltikkin oli vielä kuuma. Lopulta naaras alkoit heiluttamaan molempia jalkojaan vuorotellen Sumuhännän harjoituksien mukaan.
"Korkeammalle", Sumuhäntä huomautti. "Huomenna siivoamme pesämmi kaikista kuivahtahtaneista yrteistä."

Aamulla Sumuhäntä oli herättänyt Valkotassun jo aikasin siivoamaan pesää. Nyt pesä näytti tosi sotkuiselta ja yrttejä oli pitkin maata.
"Valkotassu, mene sinä katsomaan tuolta peremmältä huonokuntoisia yrttejä. Siellä suurin osa lokeroista on vähän matalemmalla", Sumuhäntä sanoi.
"Hyvä on", Valkotassu siirtyi peremmälle. Heti ensimmäisenä hänen nenäänsä osui pistävä haju, hiirensappi. Valkotassu tarkisti sammaleen jossa hiirensappea oli, mutta se oli ihan kuiva. Ainut mikä siinä oli jäljellä oli haju. Valkotassu heitti sammaleen kasaan mikä vietäisiin pois pesästä. Sumuhäntä oli pesän ulkopuolella lajittelemassa kuivia yrttejä. Yhtäkkiä Valkotassun nenään lensi tuttu haju.
"Kas, kuinka voin auttaa teitä?" Sumuhäntä kysyi ja kääntyi katsomaan tulijoita. He olivat Aaltoturkki ja hänen oppilaansa Naalitassu!
"Naalitassu sai piikin tassuunsa", Aaltoturkki vastasi.
"Pesässä on kauhea kaaos, sillä päätimme Valkotassun kanssa poistaa kuivuneet yrtit varastosta, joten poistetaan piikki tässä", Sumuhäntä sanoi ja tuli pesään etsimään etsimään tarvikkeita. Sitten hän lähti takaisin Naalitassun luo.
"No niin, Naalitassu ojennahan tassusi", Naalitassu totteli ja Sumuhäntä veti piikin pois ja Naalitassu älähti. Valkotassu käänsi katseensa hetkeksi pois tarkistaakseen kehäkukka varaston. Se oli onneksi melkein täynnä hyväkuntoisia kukkia.
"Luulen, että laitan myös vähän hämähäkin seittiä haavaan, jottei se ala vuotamaan", Sumuhäntä sanoi.
"Olisiko kehäkukalle ollut tarvetta, Valkotassu kysyi ja hymähti Aaltoturkille.
"Ei, Naalitassulla oli vain pieni piikki tassussa", Sumuhäntä vastasi.
"Kiitos Sumuhäntä", Naalitassu kumarsi. Valkotassu vaihtoi vielä nopeasti Aaltoturkin kanssa katseita ennen kuin palasi pesään.


Aamulla Valkotassu heräsi ja huomasi Sumuhännän olleen jo hereillä.
"Huomenta Valkotassu. En halunnut herättää sinua, koska teit eilen niin paljon hommia", Sumuhäntä sanoi.
"Kiitos Sumuhäntä", Valkotassu tajusi miten ihana oli nukkua pitkään. Keli oli erittäin hiostava. Ihan kuin olisi ukkosta ilmassa.
"Taitaa olla ukkosta ilmassa", Sumuhäntä sanoi Valkotassun ajatukset. Valkotassu lähti tuoresaaliskasalle ja valitsi hiiren. Hän söi sen nopeasti. Kun VAlkotassu oli palaamassa pesään alkoi sataa. Valkoinen naaras kastui hetkessä, joten hän palasi nopeasti pesään. Kuului ukkesen jyrinää ja salamat välähtelivät taivaalla.
"Kuinka kaunista", Valkotassu huokaisi.
"On se, mutta myös tosi vaarallista", Sumuhäntä sanoi hänen takanaan. Pian leirin suuaukolta alkoi kuulua hälinää ja sieltä astui esiin Täpläsade, Naalitassu ja Aaltoturkki. He tulivat suoraan parantajien pesään vettä valuvina. He kertoivat puusta joka oli kaatunut suoraan Täpläsateen eteen.
"Ei se ollut muuta, kuin vaan pieni järkytys, olisihan puu voinut kaatua päälle, jos Täpläsade olisi ollut vähän edempänä", Sumuhäntä antoi Täpläsateelle unikonsiemeniä.
"Tarvitsetko lisää?" Valkotassu kysyi.
"Nämä riittävät, kiitos", Täpläsade vastasi. Valkotassu istahti Aaltoturkin viereen ja vaihtoi katseita tämän kanssa. Valkoinen naaras kuuli Naalitassun sanovan jotain Aaltoturkille, mutta ei välittänyt siitä sen enempää.

Vastaus:

17 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Kojootti, Naalitassu, Usvaklaani

25.07.2018 12:49
Naalitassu pyörähti makuualusellaan ja päästi kärsimättömän tuhahduksen. Oppilas oli nukkunut pätkittäin koko yön ja tuon jalkoihin sattui kuumuuden tukaluuden jäljiltä. Kuului hiljainen lehtien rapina kun joku asteli pesän sisälle. Hän murahti hiukan äreästi työntäen käpälänsä nenän päälle.
"Nousehan ylös, unikeko", tuttu ääni sanoi pirteänä.
Naalitassu siristi silmiään ja katsoi ylös puhujaan. Aaltoturkki katseli häntä meripihkan värisillä silmillään peittäen taakseen auringon säteet. Valkoinen oppilas nousi istumaan turkki pöllähtäneen näköisenä.
"Veikkaan ettet nukkunut hyvin", Aaltoturkki naukui peruuttaen hiukan, jotta tuo saisi tilaa nousta ylös.
"En", Naalitassu vastasi käheällä äänellä ja kumartui sukimaan turkkinsa siistiksi.
"Menemme tänään Usvaniitylle", kolli ilmoitti odottaessaan nuorta kissaa.
Naaras nyökäytti päätään peseytymisensä jälkeen. Oppilaiden pesä oli jo täysin tyhjä ja syyllisyyden tunne pisti Naalitassua pahemmin kuin eilinen piikki tassussa. Aaltoturkki tuntui huomaavan oppilaansa huolen ja kosketti tuon päälakea nenällään.
"Ei se mitään. Viherlehden yöt voivat olla rankkoja kuuman sään takia", soturi lohdutti ripeästi peruuttaessaan ulos pesästä.
Naalitassu asteli perässä ruskeankirjava häntä maata viistäen.
"Kaipa sinä olet oikeassa", tuo naukui ja haukotteli makeasti.
Naaraan silmät tuntuivat lupsuvan kiinni ja hän tunsi olonsa hieman ärtyisäksi.
Aaltoturkki vilautti oppilaalle piristävän hymyn ennen kuin kääntyi leirin uloskäyntiä kohti. Naalitassu katseli viinimarjapensaikkoa, joka kohosi heidän edessään. Kaksikko työntyi pensaikon läpi pienestä tunnelista ja pelmahtivat esiin leirin ulkopuolella. Naalitassu raotti suupieliään ja tunnisti seisahtuneen ja kostean ilman hajun. Aaltoturkki vilkaisi tuohon ja räpäytti silmiään.
"Täpläsade varoitti meitä sateesta", kolli mainitsi johdattaessaan oppilasta kohti Usvaniittyä.
Naalitassu nyökkäsi epäileväisesti. Hän katsahti ylös ja huomasi auringon peittyneen tummista pilvistä. Naaras kuitenkin ajatteli sateen olevan hyväksi riistalle ja aluskasvillisuudelle viherlehden porottavan auringon sijaan.

Niitylle päästyään Aaltoturkki pysähtyi ja käännähti Naalitassun puoleen. Valkoinen oppilas ravisteli turkkiaan toivoen tukalan olon hellittävän.
"Tänään harjoittelemme vähän taisteluliikkeitä", soturi paljasti viimein.
Naalitassun vihreät silmät kirkastuivat. Hän oli aina halunnut osata puolustautua ja hyökätä jos tarve tulisi. Aaltoturkki näytti hetken mietteliäältä, varmaan pohtien millä liikkeellä aloittaisi.
"Tehdäänpä niin, että minä hyökkään ja sinä yrität puolustautua parhaasi mukaan", naaraan mestari päätti tutkien oppilaansa reaktiota.
Naalitassu säpsähti ja katseli ylös kolliin hämmentyneenä. Enhän minä tiedä yhtään mitään puolustus liikkeitä, naaras tuumi hieman hätiköiden.
"Sitten voimme hioa vaistomaisia liikkeitäsi ja voin ehdottaa parempia tekniikkoja taitella", Aaltoturkki selitti heilauttaen juovikasta häntäänsä.
Naalitassu nyökäytti päätään, helpotuksen tunne työntäen naaraan huolet syrjään. Kolli asteli vähän kauemmas kehottaen oppilaansa tekevän samoin. Kaksikon välissä oli noin kolme hännänmittaa.
"Ei kynsiä!", soturi huudahti vielä muistutukseksi.
Tuo nyökäytti päätään katse kiinnitettynä mestariinsa. Aaltoturkki odotti vielä hetken varmistaakseen että oppilas oli puolustus valmiina. Sitten tuo lähti juoksuun, käpälät kosteaan sammaleen painautuen. Naalitassu otti tukevan asennon ja värisytti viiksiään, innostuksen tunne kasvaen. Kun kolli oli tarpeeksi lähellä tuo jännitti lihaksensa ja loikkasi ketterästi tuon yli tuuhea häntä hänen päätä hipoen. Kun Naalitassu kiepahti ympäri Aaltoturkin ilme oli yllättynyt mutta vakuuttunut. Usvaklaanilaisia ei ole koskaan tunnettu hyviksi hyppääjiksi, mutta nuoren naaraan kaksiverisyys teki tuosta ketterän.
Kolli ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään vaan hyökkäsi uudelleen tähdäten oppilaan lavoille. Naalitassu säpsähti yrittäen väistää sivulle, mutta Aaltoturkki oli nopeampi. Soturi tarttui tuon lapaan kevyesti hampaillaan ja tuuppasi naaraan selälleen etujaloillaan. Valkoinen naaras puhahti isomman kissan alla ja katsoi tuota suoraan silmiin miettien olisi kolli nyt lopettamassa. Tuon mestari kuitenkin piteli tuota paikoillaan varmaan toivoen naaraan yrittävän pakenemista. Naalitassua ärsytti oma heikkoutensa ja tuo ojensi takajalkansa tönäisyyn. Oppilaan potkaistessa Aaltoturkki hellitti hiukan ja esitti lentävänsä vähän kauemmas. Naalitassu kierähti ja yritti päästä ripeästi ylös, mutta tuo yhtäkkiä tipahti alas ja päästi säikähtäneen naukaisun.
"Naalitassu?", Aaltoturkin yllättynyt nauku kuului aukiolta.
Hän nosti päätään ja katseli pientä ojaa johon oli kierähtänyt. Aaltoturkin pää pisti esiin yllä olevista saniaisista.
"Oletko kunnossa?", kolli kysyi silmät pyöreänä.
"Joo", tuo puhahti äreästi. "En vain huomannut tätä monttua", Naalitassu selitti loikatessaan saniaisten läpi mestarinsa vierelle.
Aaltoturkki hymyili hiukan. "Hyvin se meni! Se hyppy oli hyvä, ja hoksasit takajaloilla potkun itseksesi", tuo kehui.
Naalitassu istuutui turkki hiukan kosteana ojassa olevasta kura lätäköstä.
"Jos taistelisit toista oppilasta vastaan se potku olisi tehonnut oikeasti", soturi lisäsi mietteliäänä.
Naalitassu katsahti likaisiin käpäliinsä. "Olen aivan liian pieni suurelle osalle muista oppilaista", naaras mumisi pettyneesti.
Aaltoturkki katsahti tuohon. "Et ole kauaa, ja sitä paitsi, on olemassa muitakin taistelutekniikoita kuin voima", tuo selitti noustessaan ylös.
Naalitassu kääntyi mestarinsa puoleen ja avasi suunsa vastaukseksi, mutta yhtäkkinen kova sade keskeytti hänet. Kaksikko ei ollut huomannut sateen ripeksintää taikka tummia pilviä jotka peittivät taivaan. Aaltoturkki katseli ylös silmiään siristäen ja Naalitassu painautui lähemmäs maata kauhuissaan. Ilma oli tumma ja sade piiskasi naaraan kaarevaa selkää. Salama iski jonnekin metsikköön ja sai kaksikon säpsähtämään.
Aaltoturkki kumartui naaraa viereen. "Täpläsade on toisella puolella niittyä!", tuo huusi kovan tuulen ujelluksen läpi.
Naalitassu nyökkäsi vihreät silmät ammollaan, kun he alkoivat juosta sammalen ja ruohon peittämän niityn ylitse.
"Juoskaa! Täällä on vaarallista!", Täpläsateen huolestuneen kuuloinen huuto kuului jostakin, jota nuori naaras ei erottanut tihkusateessa.
Aaltoturkki ja Naalitassu saavuttivat Täpläsateen ja kolmikko alkoi juosta hurjaa vauhtia kohti leiriä. Rapa roiskui joka askelella ja oppilaan valkoinen turkki oli melkein selkää myöten ruskea. Naalitassu tunsi inhottavan painon joka puolella karvat painautuneena ihoa vasten. Tuo kompastui puun puurakkoon ja mätkähti maahan ähkäisyllä. Täpläsade ei tuntunut kuulevan tai näkevän mitään, sillä soturi oli kolmikon johdossa. Aaltoturkki teki äkkipysähdyksen ja peruutti oppilaansa luokse, nosti tuon pystyyn niskanahasta ja odotti että tuo pääsisi jatkamaan.
"Kiitos!", Naalitassu puhahti sydän jyskyttäen ja korvat luimussa kovaäänisten salamaniskujen takia.
Kolli ei vastannut vaan juoksi keskittyneesti Täpläsateen perään. Soturin emo oli loikkaamassa lätäkön yli, kun kuului kaamea rysähdys. Oppilas ja mestari pinkaisivat kaatuvasta puusta ohi, mutta vanhempi soturi jäi taakse. Naalitassu pysähtyi suoraan vauhdista aiheuttaen kuraveden roiskahduksen käpälät pehmeällä maalla liukuen. Aaltoturkki pysähtyi tuon vierelle meripihkaiset silmät huolesta täyttyen. Kolli huusi Täpläsadetta, kun Naalitassu loikki ketterästi kaatunutta puuta päin.
Ei kai hän jäänyt alle?, oppilas ajatteli. Naaraan vihreät silmät etsivät täplikästä turkkia ja hän tunsi helpotuksen erottaessaan soturin makaamassa maassa.
"Täällä hän on!", Naalitassu huusi mestarilleen sydän hurjasti tykyttäen.
Aaltoturkki riensi emonsa eteen ja nuuhkaisi tuota pikaisesti.
"Täpläsade, nouse ylös!", kolli huusi karvat kylkiin liimautuneena.
Vanha soturi nousi ylös silmät selällään ja viimein kolmikko juoksi takaisin leiriin myrskyn jyrinä heidän takanaan.

Kun he olivat päässeet leiriin ilma oli jo hiukan hellittänyt, ukkonen oli vielä kova ääninen ja sade oli rauhoittunut, mutta tuuli oli kadonnut kokonaan. Aaltoturkki käveli emonsa ja oppilaansa välissä.
"Onko kaikki hyvin?", tuo kysyi Naalitassulta jonka silmät olivat väsymyksestä sumeat.
"Kyllä on", oppilas vastasi räpytellen silmiään.
He työntyivät parantajan pesään sen varalta että Täpläsade olisi loukannut itsensä puun kaatuessa. Sumuhäntä kipitti soturia vastaan ja he istuvat vieretysten. Naalitassu ja Aaltoturkki vetäytyivät hiukan kauemmas ja kuivattelivat sateen jäljiltä. Valkoinen oppilas yritti puhdistaa mutaista turkkiaan, josta suurin osa oli lähtenyt sateessa. Naalitassu kuuli parantaja oppilaan äänen kysyvän Täpläsateelta jotakin ja tuo nosti päänsä, keskeyttäen peseytymisensä. Vanhempi oppilas oli tullut istumaan Aaltoturkin ja he vaihtoivat taas katseita. Naalitassua alkoi etoa, häntä ärsytti jokin heissä kahdessa ja huomaamatta tuo huitaisi häntäänsä niin että se hipaisi Aaltoturkin kylkeä. Tuon mestari kääntyi tuon puoleen kysyvä katse silmissään. Naalitassu hätkähti piilottaen ärtymyksensä ilmeestään, muttei ollut varma erottaisiko Aaltoturkki sen hänen vihertävistä silmistään.
"No?", kolli kysyi hiukan uteliaan kuuloisesti.
Nuori naaras räpäytti silmiään. "Ei mitään", Naalitassu vastasi puoliksi mumisten ja puoliksi muristen.
Oliko hän kateellinen? Ei kai sentään.
Tuo alkoi nuolla likaisia rintakarvojaan.

//Heh tästä Aallolla? Naali on vähän kateellinen jostai syystä :> //

Vastaus:

39 KP, ihanan pitkiä tarinoita kirjoitat!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

24.07.2018 23:27
Täplikäs harmaa naaras suki turkkinsa sileäksi ja nuuhkaisi ilmaa. Sateen tuoksu leijaili kaikkialla, mutta taivaalla paistoi aurinko, vaikkakin pilviä oli siellä täällä. Täpläsade huomasi tutun juovikkaan turkin tulevan ulos aurinkoon. Aaltoturkki haukotteli makeasti ja venytteli raajojaan. Tämä asteli emonsa luokse ja istahti alas.
"Huomenta", kolli naukui.
"Huomenta. Mitä aiot tänään tehdä?" Täpläsade kysyi katsellen Aaltoturkin sotkuista turkkia.
"Luulen, että voisin lähteä Naalitassun kanssa harjoittelemaan Usvaniitylle." Nyt kolli oli huomannut takkuisen turkkinsa ja rupesi puhdistamaan sitä.
"Arvasin sen. Teidän kannattaa lähteä pian, sillä haistan sateen", Täpläsade kehotti.
Aaltoturkki haisti ilmaa ja nyökkäsi.
"Menenkin heti herättämään hänet." Soturi hyvästeli emonsa ja kiiruhti oppilaidenpesään.
Täpläsade nousi itsekkin seisomaan ja oli aikeissa mennä vaihtamaan kuivuneet sammalet omalta makuupailalta, mutta Kotkasydän pysäytti hänet.
"Huomenta Täpläsade, haluaisitko lähteä aamupartioon?", ruskea kolli kysyi.
Täpläsade mietti hetken, mutta oli jo aikaisemmin päättänyt toisin.
"Kiitos, mutta taidan lähteä yksin metsälle. Tekee hyvää käydä vähän saalistamassa", naaras vastasi ja toivoi ettei varapäällikkö pahastuisi.
"Ymmärrän, no pidä hauskaa!" Kotkasydän toivotti ja lähti kokoamaan partiota.
Täpläsade astui soturienpesään ja nyrpisti nenäänsä tunkkaiselle ilmalle. Onneksi hänen paikkansa oli melko lähellä uloskäyntiä, joten yöllä ei ollut aivan pakahduttavan kuumaa. Naaras haki pesän takaa uutta sammalta ja siirsi vanhat sivuun. Hän paineli kynsillään raikasta sammalta ja tunsi, kuinka sieltä pursusi märkää vettä tassuihin. Tämän jälkeen Täpläsade suuntasi ulos leiristä. Hän oli jopa innoissaan päästessään yksin metsälle vähään aikaan.

Riistan äänet olivat vaipuneet hiljaisemmiksi kuumuuden takia, mutta hyvänä metsästäjänä Täpläsade onnistui löytämään ne. Hän höristi korviaan ja kuuli variksen raakkuvan läheisen puun oksalla. Täpläsade tarttui kuivaan runkoon kynsillään ja kapusi hitaasti ylös.
*Äsh! Taidan olla jo liian vanha tähän*, tämä mutisi itsekseen mielessään.
Ylös nousu oli entistä hankalampaa osittain kuivan puun takia, mutta myös Täpläsateen iän vuoksi. Soturi kapusi sinnikkäästi ylös asti ja onnistui kuin onnistuikin nappaamaan variksen. Täplikäs naaras kyyristeli oksalla varis suussaan ja mietti, kuinka pääst alas niin ison saaliin kanssa. Hän päästi variksen mustista sulista irti ja se tippui maahan tömähtäen. Sitten naaras laskeutui alas vielä varovaisemmin, kuin oli kiivennyt ylös. Alas päästyään pilvet olivat peittäneet auringon, mutta pisaroita ei tippunut, joten Täpläsade päätti vielä saalistaa sen verran kuin ehtisi.

Soturi oli haudannut maahan jo kolmanne saalinsa, kun tämän kuonolle tipahti ensimmäinen sadepisara. Täpläsade katsoi taivaalle ja huomasi pilvien tummuneen ja sade alkoi ropista hänen turkilleen.
"Käyn vielä katsomassa ovatko Aaltoturkki ja Naalitassu Usvaniityllä." Hän päätti ja kaivoi saaliit maasta.
Suu täynnä Täpläsade loikki nopeasti Usvaniittyä kohden.

Maasta alkoi tulla vetelämpää sitä myötä, kun Täpläsade lähestyi Usvaniittyä. Hänen tassut muuttuivat hiljattain harmaasta mustaksi kurasta ja vedestä. Täpläsade erotti puiden välistä jo niityn ja sen pitkän kasvillisuuden. Tämä kiristi tahtiaan. Taivas oli revennyt aivan kunnolla ja vettä tuli enemmän, kuin koskaan aikaisemmin Viherlehden aikaan. Täpläsade kavahti, kun alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Katsellaan hän kiersi Usvaniittyä läpi, mutta ei nähnyt ketään, kunnes kaksi päätä nousi kasvien lomasta.
Aaltoturkki ja Naalitassu juoksivat läpimärkinä niityn poikki. Salama iski heidän takanaan niitylle ja Täpläsade tiputti säikähdyksestä saaliit märälle maalle.
"Juoskaa! Täällä on vaarrallista!" Naaras huusi ja miltei hyppi paikallaan hermostuksissaan.
Aaltoturkki ja Naalitassu loikasivat niityltä pois ja kura roiskui heidän mukanaan myös Täpläsateen päälle. Kukaan ei sanonut mitään, vaan kolmikko lähti välittömästi juoksemaan kohti leiriä salaman välähtäessä niityllä. Jyrinää kuului koko ajan ja sade piiskasi kissojen kasvoja. He hyppivät puunrunkojen yli ja kierisvät lammikoita. Täpläsade oli juuri hyppäämässä lammikon yli, kun hänen korviin kantautui kova ääni ja salama välähti muutaman ketunloikan päässä hänestä. Puu kaatui räsähtäen maahan ja niin myös Täpläsade. Naaras tuijotti edessään olevaa katkennuta runkoa sydän lyöden hänen rinnassaan, niin että tuntui kuin se olisi repeämässä ulos. Pieni savu kohosi puun vaaleasta sisuksesta, joka oli nyt osittain aivan mustana.
"Täpläsade!" Aaltoturkin ääni kantautui Täpläsateen korviin, mutta tämä makasi maassa liikkumatta.
"Täpläsade, missä olet!?"
"Täällä hän on!" Naalitassu tuli esiin puun rungon takaa.
Oppilaan valkoinen turkki oli aivan kurassa, että olisi voinut luulla hänen hännänpäänkin olevan likaa.
"Täpläsade, nouse ylös!" Vasta, kun Aaltoturkki tuli aivan emonsa naaman eteen, tämä palasi todellisuuteen.
Kolli patisti tämän ylös ja juoksu jatkoi leiriin asti.

"Ei se ole muuta, kuin vaan pieni järkytys. Olisihan puu voinut kaatua päälle, jos Täpläsade olisi ollut vähän edempänä." Sumuhäntä selitti ja antoi unikonsiemeniä märälle naaraalle.
Aaltoturkki ja Naalitassu istuivat pesässä ja kuivattelivat. Naalitassu pesi ahkerasti turkkiaan ripein vedoin. Täpläsade nuolaisi unikonsiemenet suuhunsa ja tunsi olonsa heti helpottuvan.
"Tarvitsetko lisää?", Valkotassu kysyi.
"Nämä riittävät, kiitos", tämä vastasi.
Valkotassu istahti Aaltoturkin viereen ja he vaihtoivat katseita. Täpläsade oli melkein unohta heidän koko juttunsa, mutta ei nyt edes jaksanut välittää siitä. Hän painoi päänsä tassujensa väliin ja sulki merensiniset silmänsä.

Klaaniuutiset: Usvaklaanin reviirillä katkennut puu.

//Tästä voi vaikka Kojotti jatkaa Naalilla :33 //

Vastaus:

25 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Kojootti, Naalitassu, Usvaklaani

20.07.2018 22:34
Naalitassu nojautui mestarinsa vaaleanharmaaseen, juovikkaaseen turkkiin kiitollisena tuon tuesta. Nuori naaras huomasi klaanin parantajan pesänsä ulkosalla lajittelemassa yrttejä.
Muistaakseni hänen nimi oli Sumuhäntä, Naalitassu tuumi melkein jo unohtaen haavoittuneen käpälänsä.
"Kas, kuinka voin auttaa teitä?", parantaja kysyi nostaen katseensa yrteistä ja nousten seisomaan.
Oppilas antoi Aaltoturkin hoitaa Sumuhännän kanssa keskustelun. Naaras katosi hetkeksi parantajan pesään ja tuli melkein heti ulos poistamaan piikin tassusta.
"No niin, Naalitassu ojennahan tassusi", Sumuhäntä mumisi tullessaan pesästä suu täynnä jonkin näköisiä yrttejä.
Tuo totteli ojentaen vasemman käpälänsä naaraalle. Naalitassu päästi lyhyen, mutta kivuliaan äännähdyksen.
Himputin piikkipensas, valkea naaras ajatteli turhautuneena oppilaiden piikkisestä pesästä.
Sumuhäntä jaaritteli jotain hämähäkinseitin lisäämisestä, kun Naalitassu kiinnitti vaalean vihreät silmänsä uuteen kissaan.
"Olisiko kehäkukalle ollut tarvetta?" valkea naaras kysyi Sumuhännältä.
Pienikokoinen naaras tuumi kissan olevan parantajan oppilas. Naalitassu ennätti huomaamaan pienen hymyn, joka näytti kohdistuvan Aaltoturkille. Naalitassu katsahti mestariinsa hämmentyneenä.
Ehkä he olivat ystäviä, valkea oppilas ajatteli, vaikka ajatus tuntui hieman oudolta.
Naalitassu käänsi katseensa haavoittuneeseen tassuunsa, joka oli jo pakattuna hämähäkinseittiin.
"Kiitos, Sumuhäntä", naaras sanoi pikaisesti, kumarsi ja toivoi ettei ollut liian myöhässä kiittää parantajaa.
Sumuhäntä hymähti vastaukseksi ja palasi oppilaansa kanssa pesäänsä. Naalitassu asteli Aaltoturkin kanssa pois päin ja huomasi partion olevan lähtö valmiina lähellä viinimarjapensasta, joka toimi leirin uloskäyntinä.
"Partio taitaa lähteä pian", hän huomautti mestarilleen.
Aaltoturkki ei vastannut, mutta vilkaisi alas Naalitassuun. Partiossa oli Kotkasydämen lisäksi Täpläsade, Varpukynsi ja Haukkatassu. Kaksikko loikki ripeästi partion kiinni ja partion johtaja Kotkasydän antoi lähtö merkin.

Haukkatassu tuuppasi Naalitassua leikkisästi kylkeen.
"No miten klaaninvanhimpien pesän siivous meni?", pitkäkarvainen oppilas kysyi hieman irvailevasti.
Naalitassu tuhahti katsahtaen jokeen joka virtasi partion edessä. Aaltoturkki oli vaihtamassa muutaman sanan emonsa Täpläsateen kanssa.
"Klaaninvanhimpia kuuluu kunnioittaa", Varpukynsi naukui moittivasti oppilaalleen Haukkatassulle.
Tuo vain nyökytteli päätään vastaukseksi. Varpukynsi komensi oppilaansa pieneen haisti testiin ja Naalitassu loikki Aaltoturkin rinnalle.
"Ovatko nuo lehtiklaanilaisia?", naaras kysyi heilauttaen ruskeankirjavaa häntäänsä samalla kuikkien joen yli uteliaasti.
Aaltoturkki käänsi katseensa hetkeksi Naalitassuun ja sitten Lehtiklaanin reviirillä liikkuviin kissoihin.
Kollin vastaus kuitenkin jäi sanomatta, kun Täpläsade sihahti:
"Tuolla ovat nuo kaksi ketunläjää", soturi näytti olevan yllättävän katkera.
Kotkasydämen käsky kantautui partion kärjestä, ja Naalitassu tuumi ettei kuitenkaan olisi mennyt huutelemaan lehtiklaanilais partiolle. Aaltoturkki kysyi Täpläsateelta pari kysymystä, jotka eivät tuntuneet herättävän nuoren oppilaan kiinnostusta. Haukkatassu pysähtyi edessä päin ja alkoi vasta kävellä Naalitassun vierellä.
"Haistoin pari hiirtä äskettäin, mutta Varpukynsi ei antanut saalistaa niitä", isompi oppilas jututti naarasta.
Tuo katsahti kollin smaragdinvihreisiin silmiin, jotka tuntuivat säihkyvän loputtomasta innosta.
"Ai, miksiköhän", Naalitassu vastasi mietteliäästi nostaen pörröisen häntänsä pystyyn.
Haukkatassu tuhahti. "Sanoi että rajapartiossa ei metsästetä", kolli selitti.
Naalitassu naurahti hiukan ennen kuin otti Aaltoturkin kiinni, joka viittoi tuota juovikkaalla hännän heilautuksella.
"Täällä joen varrella saattaa olla varsinkin viherlehden aikaan enemmän riistaa", tuon mestari selitti katsellen aluskasvillisuutta.
Naalitassu höristi isoja korviaan ja katsoi ylös Aaltoturkkiin, joka näytti olevan hiukan häiriintynyt jatkuvasta auringon porotuksesta turkillaan. Kolli käänsi meripihkan sävyiset silmänsä oppilaaseen.
"Tule, näytän sinulle yhden jutun", Aaltoturkki kehotti loikkiessaan pois partion luota, ja Naalitassu kipitti nopeasti perässä.

Päästyessään leiriin partio hajaantui nopeasti erisuuntiin. Kotkasydän asteli kumppaninsa Taivaantuulen luo ja Varpukynsi ohjeisti Haukkatassun siivoamaan pentutarhan makuualuset, sillä siellä vikelsi nyt neljä pentua ja kaksi kuningatarta. Haukkatassu lupasi tulla syömään Naalitassun kanssa jos ennättäisi.
"Saat nyt syödä ja levätä", Aaltoturkki myöntyi Haukkatassun jälkeen.
"Kiitos, Aaltoturkki", pienikokoinen oppilas kiitti mestariaan, kun kaksikko tassutti tuoresaaliskasalle, joka oli hyvin täytetty.
Kolli otti kasasta kaksi saalista ja lähti automaattisesti parantajan pesää kohti. Naalitassu siristi vihreitä silmiään. Pitää joskus kysyä siitä oppilaasta, naaras tuumi uteliaasti tarttuen kasassa olevaan myyrään ja kipittäen sitten oppilaiden pesän edustalle aterioimaan. Tuo katseli miten Peuratassu söi vähän matkan päässä hänestä ja aikoi liittyä naaraan seuraan, mutta ennen kun Naalitassu kerkesi nousta ylös oppilaan isä Ukkosmieli loikki paikalle.
"Kuulin että sait mustarastaan", soturi ilmoitti tyttärelleen.
"Jep", Peuratassu sanoi hiukan ylpeänä.
"Kuulin Kotkasydämeltä", Ukkosmieli selitti istuutuen tuon viereen.
Naalitassu katsahti alas myyrään ja otti siitä haikeana palasen. Hänellä ei koskaan tulisi olemaan tuollaista suhdetta isänsä kanssa joka oli erakko.
Haukkatassun pitkät loikat saavuttivat valkean naaraan ja Naalitassu katsahti pesätoveriinsa jolla oli hiiri suussaan.
"Vihdoin", kolli sanoi yli dramaattisesti ja lysähti tuon viereen.
"No?", Naalitassu uteli hymyillen ja haukkasi myyrästään toisen palan.
"Kiilopentu ja Kaikupentu pitivät mukavan painiottelun kun olin siivoamassa sammalia", Haukkatassu naukui ja alkoi syömään hiirtä.
"Pahempi kuin 'valittavat' klaaninvanhimmat vai?", valkea naaras ei voinut olla härnäämättä hiukan.
"Hahah", ruskeanharmaa oppilas sanoi nuolaisten etu tassuaan, mutta hymyili.
Kaksikko söivät loppuun rupatellen hiukan ennen kuin menivät oppilaiden pesään sisälle. Naalitassu käpertyi omalle vuoteelleen pitäen katseensa Haukkatassussa.
"Sain tästä pensaasta jo piikin", naaras naukui hiljaisella äänellä jottei herättäisi muita oppilaita.
"Ei yllätä, kuulostaa ihan sinulta", Haukkatassu kehräsi hilpeästi hämärässä.
Naalitassu oli avaamassa suutaan, mutta Jäätassun ärtynyt naukaisu keskeytti tuon.
"Haukkatassu, suu umpeen", kolli murahti veljelleen.
"Joo, joo", pitkäkarvainen oppilas vastasi vilauttaen leikkisän katseen naaraalle.
Naalitassu pidätteli naurahdusta ja hautasi nenänsä isolla hännällään. Kotvan kuluttua hiljaisuudessa pienen oppilaan päivän tapahtumiset saivat Naalitassusta otteen ja tuo vaipui uneen.

Vastaus:

26 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Aaltoturkki~Usvaklaani

20.07.2018 20:09
Aaltoturkki antoi Naalitassun nojata itseensä matkalla parantajanpesään. Sumuhäntä oli pesän ulkopuolella lajittelemassa kuivuneita yrttejä pois toisista.
"Kas, kuinka voin auttaa teitä?" Parantaja nousi nähdessään kaksikon.
Hän kiinnitti heti huomionsa nilkuttavaan Naalitassuun.
"Naalitassu sai piikin tassuunsa", Aaltoturkki vastasi ja kehotti oppilasta istumaan alas.
"Pesässä on kauhea kaaos, sillä päätimme Valkotassun kanssa poistaa kuivuneet yrtit varastosta, joten poistetaan piikki tässä." Sumuhäntä selitti ja lähti sisään hakemaan tarvittavat hoitoaineet.
Kuullessaan Sumuhännän mainitsevan Valkotassun, kolli muisti ettei ollut nähnyt naarasta vähään aikaan. Kukaan muu paitsi Täpläsade ei tietänyt heidän pienestä suhteesta. Oli ihan hyvä, että he olisivat välillä vähän etäämällä toisistaan.
"No niin, Naalitassu ojennahan tassusi." Sumuhäntä palasi pesästä suussan yhtä sun toista rehua, joista Aaltoturkki ei osannut sanoa mitään.
Naalitassu totteli ja ojensi käpälänsä parantajan eteen. Nopeasti Sumuhäntä veti piikin ulos ja oppilas päästi kivuliaan äänähdyksen. Aaltoturkki nyrpisti nenäänsä, kun Sumuhäntä asetteli pahan hajuisen tahnan haavaan ja painoi sitä lehdellä.
"Luulen, että laitan myös vähän hämähäkin seittiä haavan, jottei se ala vuotamaan", parantaja sanoi ja alkoi kietoa seittiä.
"Olisiko kehäkukalle ollut tarvetta?" Kuului ääni Aaltoturkin takaa.
Kollin meripihkasilmät kirkastuivat, kun hän näki Valkotassun pitästä aikaa. Naaras vilautti pienen hymyn hänelle, mutta ei sen enempää aiheuttaakseen liikaa huomiota.
"Ei, Naalitasulla oli vain pieni piikki tassussa." Sumuhäntä oli valmis seitin kanssa ja Naalitassu nousi ylös.
"Kiitos, Sumuhäntä", oppilas kumarsi kohteliaasti.
Harmaa parantaja hymähti ja lähti Valkotassun kanssa sisälle pesään. Aaltoturkki vaihtoi nopeasti katseet Valkotassun kanssa ja asteli sitten Naalitassun kanssa sivummalle.
"Partio taitaa lähteä pian", Naalitassu huomautti.
Kotkasydän seisoskeli muutaman soturin ja oppilaan kanssa valmiina lähtemään. Aaltoturkki huomasi Täpläsateen, joka viittoi häntä ja Naalitassua liittymään joukkoon. He loikkivat muiden luo ja Kotkasydän antoi partiolle merkin lähdöstä.

Aurinko paahtoi Aaltoturkin niskaa, kun partio asteli kuivuneella maalla. Puita ei löytynyt paljoakaan Usvaklaanin reviiriltä, joten aurinko paistoi armottapöivät pitkät. Siksi pesissäkin oli niin kuuma. Partio kääntyi joelle, jossa Aaltoturkki ja Naalitassu olivat eilen käyneet juomassa.
"Ovatko nuo lehtiklaanilaisia?", Naalitassu kysyi.
Aaltoturkki käänsi katseensa ja huomasi vastarannalla kävelevän kissajoukon.
"Tuolla ovat nuo kaksi ketunläjää." Täpläsade sähähti yllättäen Aaltoturkin vierestä.
"Älkää välittäkö Lehtiklaanin partiosta", Kotkasydän kailotti partion kärjestä.
"Siis ketkä ovat niitä "ketunläjiä"?" Aaltoturkki katsahti emoonsa, joka nyrpisti kuonoaan katsoessaan Lehtiklaanin partiota.
"Valheenvirta ja Korppikynsi. Kerran tipuin jokeen ja he tulivat ilkummaan minua siihen viereen, kun räpiköin henkihieverissäni. Onneksi Sadetähti tuli keskeyttämään heidät", täplikäs naaras kertoi.
Aaltoturkki nyökkäsi vain ja partion päästyä joen tuntumasta pois hän alkoi selittää Naalitassulle paikkoja. He poikkesivat välillä muun partion luolta, mutta eivät menneet kauas. Naalitassu kuunteli korvat höröllä, kun Aaltoturkki selitti missä oli Pilviklaanin reviiri.

Päästyään leiriin partio erkani jokainen omaan suuntaansa. Aaltoturkki antoi Naalitassulle luvan syödä, ja hän itse lähti viemään parantajille ruokaa, siinä toivossa tietenkin, että saisi edes pienen hetken aikaa puhua Valkotassun kanssa.

Pesä olikin tyhjä, paitsi yrttejä lojui vielä nurkissa ja hajut olivat sekoittuneet yhdeksi voimakkaaksi lemuksi. Aaltoturkki tunsi vähän pettymystä, mutta hän tiputti saaliit pesän keskelle.
"Mukava nähdä sinua, Aaltoturkki." Tuttu ääni kuului pesän suuaukolta.
Valkotassu asteli sisään ja halasi Aaltoturkkia nopeasti, mutta hellästi.
"Tulin vain tuomaan vähän ruokaa", kolli naukui ja nuolaisi puolestaan naarasta otsaan.
"Mitä asiaa sinulla oli?" Valkotassu vilkaisi nopeasti taakseen ja katsoi sitten Aaltoturkkia kysyvästi.
"Olen tässä miettinyt, että miten me saamme tämän suhteen oikein pyörimään, kun tätä on pakko piilotetta klaanilta?" Kollin meripihkasilmistä paistoi huoli.
Valkotassunkin katse tummui.
"En tiedä, mutta-", naaraan ääni katkesi, kun kuului askelten ääntä.
"Nopeasti, Sumuhäntä on tulossa!" Tämä patisti Aaltoturkin pois pesästä juuri ennen, kun parantaja astui sisään.
Sumuhäntä vain nyökkäsi tervehdykseksi muka aurinkoa ottavalle Aaltoturkille.
Parantajan mentyä Aaltoturkki asteli soturienpesään ja huokaisi syvään.


Vastaus:

19 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Kojootti, Naalitassu, Usvaklaani

20.07.2018 11:34
Naalitassu kipitti kohti muita oppilaita jotka olivat ruokailemassa leirin laidalla, jättäen Aaltoturkin taakseen. Naaraan tuuhea, ruskeankirjava häntä oli innostuksesta pystyssä. Hän kuitenkin vilkaisi taakseen huomaten uuden mestarinsa olevan Täpläsateen ja Taivaantuulen kanssa. Naalitassu otti paremman otteen mustarastaasta jota oli kantamassa kohti pesätovereitaan. Valkoinen oppilas loikki loput matkaa heidän luokseen, vasta nyt kiinnittäen huomion ketkä olivat syömässä, Leivotassu ja Haukkatassu. Hän asettui sisarusten viereen.
"Hei", Naalitassu tervehti toivoen ettei vaikuttanut kankealta.
Haukkatassu katsahti uuteen oppilaaseen ja hymyile leveästi.
"Hei tulokas", harmaaruskea kolli naukui haukaten palan pulleasta hiirestä jota oli jakamassa siskonsa Leivotassun kanssa.
Naaras näytti olevan muissa maailmoissa, eikä tuntunut kiinnittävän Naalitassuun sen enempää huomiota.
"Miten ensimmäinen päivä meni?" Haukkatassu lisäsi nielaistuaan hiirestä ottamansa palan.
Valkoinen naaras hymyili takaisin rentoutuen hieman, kun tuo siirteli ruskeaa häntäänsä.
"Loistavasti! Aaltoturkki on mahtava mestari, ja sain napattua metsämyyrän", Naalitassu vastasi ylpeänä.
Hän muisteli miten oli keskittynyt nappaamaan sen, yrittäen kovasti saada hyvän ensivaikutelman uuteen mestariinsa. Tuo kuitenkin säpsähti yllättyneenä kun Leivotassu rupesi seisomaan.
"Lähdenpä tästä etsimään Jäätassua. Hän taisi palata Ukkosmielen kanssa vähän aikaa sitten", ruskea naaras naukui katsahtaen ensin Naalitassuun ja sitten Haukkatassuun.
"Selvä, sano sille että tulee tervehtimään minuakin jossain vaiheessa", Haukkatassu puhahti vitsikkäästi vetäen puoliksi syödyn hiiren lähemmäs itseään.
Naalitassu räpytteli vaalean vihreitä silmiään ja haukkasi nälkäisenä palan mustarastaastaan. Kolli katsahti taas tuohon.
"Kuulostaa mahtavalle. Tietääkseni Varpukynsi on kouluttanut Aaltoturkin, joten meille taitaa tulla melko samanlaiset ohjeet", Haukkatassu naukui tuumien.
"Kenties", valkea naaras hymähti mietteliäästi ja haukkasi viimeisen palan mustarastaastaan.
Kaksikko nousi ylös samaan aikaan ja Naalitassu säpsähti huomatessaan kuinka paljon korkeampi Haukkatassu oli. Hän siirteli painoaan käpälältä toiselle.
"No minun täytyy vaihtaa klaaninvanhimpien sammalet", tuo maukui katsahtaen pesälle päin, muistaen Aaltoturkin sanat.
Haukkatassu naurahti hiukan. "Onnea vaan, älä anna ensimmäisen kerran tympiä. Joudut tekemään sitä silloin tällöin oppilas aikoinasi", kolli muistutti venytellen rentoutuneesti.
Naalitassu tuhahti pienen naurun kera. "Ei huolta, en unohda", hän vastasi heilauttaen tuuheaa häntäänsä hyvästellessään pesätoverinsa.

Naalitassu pudotti uudet sammalet klaaninvanhimpien pesän ulkopuolelle. Naaras katseli kaatunutta puuta uteliaasti ennen kuin pujahti pesän sisälle. Juuren kolossa oli yllättävän mukavaa, ja ilma ei tuntunut kovinkaan tukalalle, mitä naaras oli odottanut kuuman viherlehden aikaan. Lopulta Naalitassun silmät tottuivat hämärään ja tuo erotti kaksi vanhaa kissaa omilla makuusijoillaan.
"Päivää nuorukainen", tummanharmaa naaras naukui räpäyttäen sinisiä silmiään.
"Tervehdys Hopeatähti", valkea oppilas tervehti edellistä päällikköä kunnioituksella ja ihailulla silmät loistaen.
Hopeatähden kehräys kuului selkeästi, ennen kuin Naalitassu kuuli turhaantuneen tuhahduksen.
"Eikö täällä saa muut vanhat kissat huomiota", tummanharmaa, melkein musta kolli, naukui käheällä äänellä.
Oppilas säpsähti. "Anteeksi", tuo pahoitteli äkkiä katsahtaen kollin meripihkan värisiin silmiin jotka erottuivat paremmin hämärässä, kuin tuon tumma turkki.
Hopeatähti naurahti makeasti. "Lopetahan nyt, Savukuono", naaras lepytteli vanhaa pesätoveriaan.
Savukuono murahti ja nuoli rintakarvojaan. "Minä olen sentään ainut joka uskaltaa puhua sinulle kunnolla Hopeatähti", kolli kerskaili hiukan.
Naalitassu tuumi vanhan kaksikon olevan hyviä tovereita. Hehän olivat ainoat koko klaaninvanhimpien pesässä. Naaras hymyili hiukan kun he nousivat seisomaan ja alkoivat siirtyä ulos.
"Annamme sinulle hiukan tilaa siivota, tämä pesä alkaa käydä pieneksi Savukuonon mahdin takia", Hopeatähti vitsaili lempeään äänen sävyyn heilauttaen tummanharmaata häntäänsä.
"Joopa joo", vanhan kollin käheä vastaus loittoni, kun Naalitassu alkoi käärimään likaisia sammalvuoteita palloiksi.
Naaras niiskautti nenäänsä. Yök, tuo ajatteli tehden kahdesta sammalesta yhden ison pallon ja kantaen sen ulos. Aaltoturkki kulki kaatuneen puun ohi väläyttäen tyytyväisen katseen oppilaalleen.
"Hyvää työtä", vaaleanharmaajuovikas kolli naukui ohi mennessään.
Naalitassu hymyili ylpeänä. Minusta tulee Usvaklaanin yksi parhaimmista sotureista, tuo mietti samalla kun nosti puhtaat sammalet ja vei ne klaaninvanhimpien pesään.

Kun tuo oli saanut sammalet vaihdettua, naaras oli kipittänyt takaisin oppilaiden pesälle ja käynyt makuulle. Aurinko oli jo laskemassa ja vain muutama kissa oli aukiolla joko syömässä tai yö vartiossa. Naalitassu venytteli uneliaasti. Huomenna olisi uusi päivä, jolloin Aaltoturkki näyttäisi Usvaklaanin reviirin ja sen rajat. Tuo pörhensi valkoisen turkkinsa, kun viileä tuulen vire puhalsi korkeasta pesän uloskäynnistä. Hänen pitäisi olla siitä kiitollinen, sillä viherlehti oli tuonut tullessaan tukalan, pysähtyneen ilman ja kuumuuden. Naaras käpertyi paremmin sammaliinsa, sulki vaalean vihreät silmänsä, pian vaipuen syvään uneen.


Naalitassu murahti hiljaa tuntiessaan jonkun käpälän kyljessään. Lopulta tuo ponkaisi ylös karistaen unen silmistään. Hän katsahti hädissään Aaltoturkkiin, joka näytti yllättyneeltä pienen naaras loikasta.
"En kai minä nukkunut liian pitkään?" tuo naukui silmät pyöreänä.
Aaltoturkki hymyili. "Et, Naalitassu. Tarvitsit muutenkin hyvät yö unet, jotta jaksat kiertää reviirin tänään", kolli vastasi katsahtaen ulos pesästä.
Naaras huokaisi helpotuksesta. "No mennäänkös me?" tuo kysyi nopeasti tasoittaen sileän turkkinsa.
Aaltoturkki nyökkäsi pontevasti. "Kotkasydän odottaa jo leirin uloskäynnillä", hän naukui lapansa yli oppilaalleen kävellessään ulos piikkipensaasta, jossa oppilaiden pesä oli tehty.
"Sel-" Naalitassu oli vastaamassa, mutta huudahti yllättävästä kivusta vasemmassa etu tassussaan.
Aaltoturkki kiepahti ympäri silmäkulmat korotettuina. "Mitä tapahtui?" tuon mestari kysyi hieman huolissaan.
Naalitassu nosti käpälänsä ja huomasi siinä pesästä irronneen piikin.
"Sain tuosta pensaasta piikin", tuo naukui hiljaa, keskittyneenä.
Aaltoturkki tassutti lähemmäs, mutta Naalitassu oli jo vetämässä piikkiä ulos. Kipu kuitenkin pysäytti oppilaan aikeet.
"Auts!" pienikokoinen naaras huudahti.
"Käydään ensin parantajan pesällä poistamassa tuo piikki, sitten lähdetään kiertämään reviirit", Aaltoturkki sanoi hetken kuluttua.
Naalitassu nyökkäsi ja lähti nilkuttamaan kohti parantajan pesää mestari vierellään.


// Tästäpä sitten saat jatkaa :D //

Vastaus:

27 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Aaltoturkki~Usvaklaani

19.07.2018 23:32
Aaltoturkki siristeli silmiään auringonpaisteelta. Hän käänsi kylkeään ja hengitti syvään. Uni ei kuitenkaan enään tullut, joten kolli vääntäytyi istumaan. Pesässä oli kuuma ja ilma ei kiertänyt. Aaltoturkki suki nopeasti turkkinsa, sillä huoamsi oppilaansa, Naalitassun seisomassa ulkona.
"Huomenta, Aaltoturkki", naaras hihkaisi ja loikki mestarinsa luokse.
"Huomenta." Aaltoturkki oli nyt jo ylpeä oppilaastaan, sillä hän aikaisin jalkeilla. Hän aikoi kouluttaa Naalitassusta Usvaklaanin parhaimman soturin.
"Onko aamupartio jo lähtenyt?", kolli kysyi.
Naalitassu nyökkäsi.
"Hiirenpapanat, jos olisin vain herännyt aikaisemmin olisimme voineet mennä mukaan." Aaltoturkki huitaisi kuivaa maata käpälällään.
"No ei se haittaa, minulla on kyllä sinulle ohjelmaa."
Naalitassu näytti innostuneelta ja hymy levisi tämän kasvoille.
"Mennään vähän metsälle."


"Niin, mitä sinä olet ajatellut minulle?" Naalitassu kysyi, kun he olivat tulossa Usvaniitylle.
"Saalistamisesta on hyvä aloittaa oppilaan koulutus, joten siksi tulimme tänne Usvaniitylle." Aaltoturkki viittoi hännällään oppilasta seuraamaan.
Lintu pyrähti heinikosta lentoon kaksikon astellessa pidemmälle.
"Luulen, että tässä on hyvä paikka", kolli sanoi haistellen ilmaa.
Naalitassu teki samoin.
"Kerro minulle, mitä haistat." Aaltoturkki tarkkaili oppilaansa reaktioita.
Naalitassu näytti hyvin keskittyneeltä katse naulittuna horisonttiin.
"Onko tuo metsämyyrä?" Naaras sanoi hiljaisuuden rikkoen.
Aaltoturkki haisteli itsekkin ilmaa.
"Hyvä, se on metsämyyrä. Nyt sinun pitää mennä vaanimis asentoon", Aaltoturkki näytti mallia ja Naalitassu teki perässä, "nyt vie itsesi hitaasti saaliin luokse ja nappaa se." Aaltoturkki nousi ja katsoi, kun valkoinen turkki ryömi heinikossa päästämättä ääntäkään.
Vähän ajan kuluttua kuului huuto voiton merkiksi, ja Naalitassu pisti päänsä esiin suussaan metsämyyrä.
"Oikein hienosti napattu!", Aaltoturkki kehräsi.
"Teinkö minä kaiken oikein?" Naalitassu kysyi ja pudotti samalla myyrän tassujensa viereen.
"Teit sen oikein hyvin näin ekaksi kerraksi, mutta tuota hyppyä pitää harjoitella", Aaltoturkki sanoi.
"Selvä", Naalitassu nyökkäsi ,"mutta, mitä teen tälle saaliille?"
Aaltoturkki näytti oppilaalle hyvän kohdan, mihin kaivaa kuoppa ja haudata saalis sinne.
"Ja nyt katsomme sitä hyppyäsi."


Aaltoturkki hymähti tyytyväisenä, kun Naalitassu toi jo toisen linnun haudattavaksi. He olivat harjoitelleet jo kauan. Auringonhuippu oli jo mennyt ja ilma käynyt lämpimämmäksi.
"Tuo riittää tältä päivältä. Vedit hienosti tämän päivän harjoitukset." Aaltoturkki nuolaisi naaraan päälakea.
"Kiitos", Naalitassu kehräsi.
Pieni tuulenvire kävi Usvaniityllä ja toi ihanaa viileyttä kuumaan päivään.
"Käytäisiinkö ennen leiriin menoa joella juomassa?" Aaltoturkki kysyi ja toivoi oppilaan vastaavan kyllä, sillä häntä janotti hirveästi.
"Joo, tietenkin!" Naalitassu kavoi osan saamistaan saaliistaan ja nosti ne kannettavakseen.
Aaltoturkki kantoi muutaman auttaakseen ja sitten he lähtivät kohti Lehtiklaanin ja Usvaklaanin erottavaa jokea kohti.


Vesi tuntui entistä paremmalta kuumana päivänä. Oli niin lämmin sää, että kalojakaan ei näkynyt vedessä.
"Mitä tuolla toisella puolella on?" Naalitassu katseli toisella rannalla sijaitsevaa Lehtiklaanin aluetta.
"Siellä on Lehtiklaanin reviiri. Emme ole kovin hyvissä väleissä sen klaanin kanssa, joten täällä käydessä kannattaa olla varovainen." Aaltoturkki selitti ja muisteli Täpläsateen kertomaa taistelua klaaninen välillä, joka tapahtui ennen hänen syntymäänsä.
"Milloin me käymme rajat läpi?" Naalitassuun ääni rikkoi soturin ajatukset.
"Hmm, miten olisi vaikka huominen rajapartio, ilmoitan meidät mukaan Kotkasydämmelle." Aaltoturkki nuoli viiksensä kuiviksi ja nosti saaliit suuhunsa.
"Joo, mennään huomenna", Naalitassu naukui ja otti omat kantamuksensa suuhunsa.


"Sinä voit ruokailla nyt, ja sen jälkeen käy vaihtamassa klaaninvanhimpien sammalet." Aaltoturkki sanoi pudotettuaan saaliit tuoresaaliskasaan.
"Selvä, teen sen!" Naalitassu valikoi itselleen mieluisen suupalan ja loikki muiden oppilaiden luokse aterioimaan.
Kolli hymähti ja otti itsellensä kasasta rastaan. Hän huomasi emonsa vaihtamassa kieliä Taivaantuulen kanssa. Hän päätti liittyä seuraan.
"Sinua ei olekkaan näkynyt koko päivään", Täpläsade sanoi heti nähdessään pentunsa.
"Oletko ollut harjoittelemassa Naalitassun kanssa?", Taivaantuuli kysyi.
Aaltoturkki istui alas.
"Kyllä, opetin hänelle saalistusta ja se meni todella hyvin."
"No se on hieno kuulla", Täpläsade naukui.
Taivaantuuli venytteli ja nousi.
"Minä lähden tästä metsästyspartioon, nähdään taas."
"Hei Taivaantuuli, voitko sanoa Kotkasydämmelle, että minä ja Naalitassu tulisimme huomiseen rajapartioon?", Aaltoturkki huikkasi nopeasti.
"Sanon, sanon", harmaa naaras asteli partion luokse.
"Minäkin taidan mennä ottamaan vähän lepoa, soturienpesässä ei nimittäin ole enään niin kuuma", Täpläsade sanoi.
"Hyvä, olisin muuten nukkunut ulkona tämän yön", Aaltoturkki naurahti.
"Älä nyt sentään, voi vaikka alkaa sataa."
"No en, en."

//Tuntu kyl hyvält kirjottaa TAAS pitkästä aikaa :3 alan taas käymää joka päivä parhaan mukaa tääl//

Vastaus:

21 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Naalitassu, Usvaklaani, Kojootti

19.07.2018 18:31
Naalitassu räpytteli silmiään, yrittäen totutella niitä yllättävään pimeään. Nuori naaras nosti päänsä nopeasti ylös, kun huomasi olevansa jossakin muualla, eikä suojaisassa pentutarhassa emonsa vieressä. Naalitassu yhtäkkiä muisti olevansa jo kuuden kuun ikäinen, joka tarkoitti sitä että naaraasta oli tullut jo oppilas. Tuo puuskahti itsekseen omasta typeryydestään herättäen melkein Peuratassun.
Miten hän saattoi olla niin typerä, että luuli vielä olevansa pentutarhassa? Hänhän oli itse vaatinut oppilaaksi pääsyä jo kolmen kuun ikäisenä, Naalitassu tuumi vaalean vihreä katse naulittuna oppilaiden pesän seinustaan. Lopulta Naalitassu katsahti muihin oppilaisiin vähän epäröiden. Hänestä oli alkanut tuntua hieman ahdistavalta, sillä hän oli aivan tietämätön muiden mielipiteistä. Mitä jos he ajattelivat hänen olevan petturi isänsä takia?
Naalitassu painoi päänsä takaisin suojaavien sammalien sekaan. Naaraan isä oli erakko, ja harva klaanissa oli tietämätön siitä. Uusi oppilas katsahti ulos korkeasta pesän uloskäynnistä, jossa törrötti muutama terävän näköinen piikki. Ulkona näytti olevan pilkko pimeää, joka tarkoittaisi että naaraalla oli riittävästi aikaa saada unen päästä kiinni. Naalitassu huokaisi hiljaa, kietaisi ruskean häntänsä ympärilleen ja sulki kiiluvat silmänsä.

Aamun koitteessa naaras heräsi uusien pesätoveriensa liikehdintään. Naalitassu ennätti nähdä Haukkatassun harmaa-ruskean hännänpään livahtavan ulos pesästä. Hän venytteli hitaasti, nauttien lämmittävästä aamuauringosta joka pilkotti pesän uloskäynniltä sisään.
Aaltoturkki ei varmaan vielä ole hereillä? Naalitassu ajatteli samalla kun nuoli valkoisen turkkinsa puhtaaksi, irrottaen pari sammal tuppoa pörröisestä hännästään.
Naaraan mestari olisi varmaan tullut jo herättämään häntä, jos tuota olisi kaivattu. Naalitassu oli joskus pentuna katsonut miten mestarit olivat moittineet oppilaitaan myöhään heräämisestä. Tuo haukotteli makeasti ennen kuin tepasteli ulkosalle. Viherlehden vehreä tuoksu leijaili tuoreen oppilaan ympärillä kun tuo antoi katseensa kiertää aukiolla. Naalitassu katseli miten aamupartio oli juuri lähdössä ulos leiristä punaviinimarjapensaan läpi. Hän tunnisti partiossa olevan Haukkatassun ja hänen mestarinsa Varpukynnen, mukaan lukien kullanruskearaidallisen kollin jota hän ei tunnistanut.
Aamupartion lähdettyä Naalitassu huomasi Aaltoturkin soturien pesän edustalla. Innokkaasti pienikokoinen naaras loikki uuden mestarinsa luokse.
"Huomenta, Aaltoturkki", Naalitassu kailotti tervehdyksen puolessa välissä leiri aukion ylitystä.

// Tästä kai voi Blaze jatkaa Aallolla?

Vastaus:

10 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Leivotassu, Usvaklaani, Titta YP

04.07.2018 23:58
Leivotassu haukotteli syvästi noustessaan ylös. Hän oli nähnyt painajaista, jonka takia hän oli herännyt keskellä yötä eikä ollut oikein saanut nukuttua. Naaras vilkuili ympärilleen, ja totesi harmikseen, että kaikki muut nukkuivat vielä. Leivotassu päätti olla herättämättä muita, joten varovasti vilkuillen samalla ympärilleen hän nousi ylös ja hipsutteli pesän oviaukolle. Päästyään ulos naaras hengähti helpottuneena siitä, ettei kukaan ollut herännyt, ja alkoi sitten kävellä kohti tuoresaaliskasaa. Hän venytteli lihaksiaan kävellessä, sillä ne tuntuivat aroilta eilisten taisteluharjoitusten jäljiltä. Aukiolla oli vielä hiljaista, sillä oli varhainen aamu ja suurin osa oli vielä nukkumassa. Leivotassu asteli tuoresaaliskasalle ja nappasi kasasta hiiren ja oravan, ajatuksenaan viedä ne klaaninvanhimpien pesään jos he olisivat jo hereillä. Saapuessaan pesälle naaras huomasi ilokseen, että Savukuono makoili hereillä jutellen Hopeatähden kanssa.
”Hei, toin teille ruokaa”, Leivotassu totesi laskettuaan ruoat maahan.
”Kiitos, minulla olikin jo nälkä. Etkö sinä jää seuraamme syömään?” Savukuono kysyi, kun Leivotassu oli lähdössä takaisin sinne mistä oli tulossa.
”Voin jäädäkin, ajattelin vain, että haluatte jutella asianne loppuun”, Leivotassu totesi kääntyen ja palaten takaisin.
”Voimme jatkaa juttelua siitä asiasta myöhemminkin, ei se ole tärkeä”, Hopeatähti sanoi katsoen Savukuonoa merkitsevästi. Leivotassu kohotti kulmiaan mielessään, mutta päätti jättää asian sikseen. Eihän se hänelle kuulunut eikä tulisi kuulumaankaan, joten mitäpä siitä etteivät he kertoisi sitä hänelle. Leivotassu istuutui Savukuonoa ja Hopeatähteä vastapäätä ja alkoi syömään hiirtä, jonka oli ottanut itselleen. Savukuono ja Hopeatähti söivät oravaa samalla supisten hiljaa jotain. Saatuaan suunsa tyhjäksi Leivotassu kysyi:
”Mistä te oikein puhutte?”
”Ei mistään tärkeästä, hän vain juuri kertoi, että sinä olet oikein hyvä oppilas ja tulet varmaan pian saamaan soturinimesi”, Savukuono vastasi nopeasti ja Hopeatähti nyökytteli napaten samalla uuden palasen oravastaan.
”Oikeastiko?” Leivotassu kysyi yllättyneenä, mutta samalla hieman epäilevänä.
”Toki, olethan edistynyt huimasti”, Hopeatähti sanoi vuorostaan. Leivotassu epäili edelleen, ettei keskustelu todellakaan koskenut häntä, mutta hän otti ylpeänä vastaan kehut, jotka kuulostivat aidoilta.
”Savukuono, kuka sinun mestarisi oli?” Leivotassu kysyi yllättäen.
”Voi, siitä on pitkä aika, hän oli jo kuollut ennen kuin synnyit”, Savukuono vastasi murheellisena.
”Mikä hänen nimensä oli?” Leivotassu kysyi mietteliäänä.
”Hänen nimensä oli Orvokkihäntä. Itse asiassa nyt kun mietin, hänhän oli emosi emon sisko, Liljasydämen sisko”, Savukuono sanoi mietteliäänä. Leivotassu hämmästyi tätä yllättävää tietoa, ja hän päätti mielessään, että kysyisi emoltaan hänen emostaan. Ääneen Leivotassu vain kysyi:
”Entä sinun Hopeatähti?”
”Hänkin on jo kuollut, mutta hänen nimensä oli Hiirihammas. Hän kuoli mäyrän hyökkäyksessä”, Hopeatähti vastasi tyynesti, mutta hänen äänestään kuulsi suru. Leivotassu huokaisi ja mietti, kuinka läheinen suhde hänellä oli hänen mestariinsa. Tulitähti oli ollut hänen mestarinaan vasta tovin, mutta Leivotassu piti hänestä kovin ja mietti mielessään kuinka surullinen hän olisi kun Tulitähti lopulta kuolisi. Jos hän olisi vielä elossa kun Tulitähti kuolisi… Leivotassu pudisti ajatuksen päästään ja palasi taas mietteistään. Leivotassu aikoi kysyä uuden kysymyksen klaaninvanhimpien oppilasikään liittyen, muttei ehtinyt tehdä sitä ennen kuin Tulitähti ilmestyi pesän ovelle ja huikkasi Leivotassulle pirteänä:
”Lähdetään pian metsästyspartioon, tule heti kun olet valmis!”
Minun pitää kai mennä, oli kiva kuulla teidän mestareistanne”, Leivotassu sanoi ja nousi. Kissat huikkasivat hei heit ja Leivotassu lähti kävelemään kohti pesän suuaukkoa. Hän astui ulos kirkkaaseen ja aurinkoiseen päivään, ja nähdessään partion odottavan häntä ovella hän lähti juoksuun.
”Mennään sitten!” Tulitähti huudahti ja lähti johdottamaan partiota kohti metsää.

”Haistatko mitään?” Tulitähti kysyi haistellen samalla itsekin ilmaa. Leivotassu keskittyi ja tunnisti monista hajuista oravan ja varpusen.
”Orava ja varpunen, kauempana on muutakin riistaa”, Leivotassu vastasi hymyillen.
”Hyvä! Tähtiklaani on suosinut meitä tänä viherlehtenä huimasti, ruokapulaa ei ainakaan ole”, Tulitähti vastasi iloisena. Leivotassu nyökkäsi myöntävänä, ja keskittyi sitten taas ilmassa leijuviin hajuihin. Hän haistoi oravan lähellä, ja päätti lähteä vaanimaan sitä. Hän asteli varoen lähemmäs seuraten hajua, ja hetken kuluttua naaras bongasi oravan oksalta. Hän kiitti mielessään isäänsä, joka oli opettanut hänet ja hänen sisarensa kiipeilemään. Leivotassulla oli myös pitkät kynnet, sillä hänen geeninsä tulivat osin Lehtiklaanista, joten kiipeily oli naaraalle lyhyen opettelun jälkeen helppoa. Leivotassu asteli puun toiselle puolelle, ja maisteli tuulta. Tuuli oli suotuisa ja tuuli naarasta vastaan, joten riista ei voinut haistaa häntä. Hän kiipesi ketterästi ylös puuta, ja päästyään oravan korkeudelle hän lähti hitaasti kiertämään puuta. Kiertäminen oli yllättävän vaikeaa, ja naaras oli horjahtaa alas, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa kynsiensä avulla. Hän hivuttautui samalle oksalle, missä orava oli, ja asettui varoen vaanimisasentoon. Leivotassu hyppäsi oravan päälle, ja tappoi sen yhdellä iskulla. Ikävä kyllä oksa ei kestänyt naaraan painoa, vaan se murtui hänen allaan. Leivotassu tunsi, kuinka hän tippui, tippui, tippui… Naaras rysähti maahan orava yhä suussaan. Hänen ajatuksensa hämärtyivät, ja hän näki vain Tulitähden huolestuneen katseen ennen kuin hän menetti tajunsa.

Leivotassu havahtui ja nousi hätääntyneenä ylös. Hän ei aluksi tunnistanut missä oli, mutta noustessaan ylös hän huojahti ja romahti uudestaan alas. Naaras ravisti päätään ja tarkensi katseensa. Hän oli parantajan pesässä! Leivotassu huokasi helpottuneena ja kokeili nyt nousta varovammin ylös. Häntä huimasi, mutta hän pysyi pystyssä ja helpottuneena lähti kävelemään kohti pesän ovea. Hän kuuli ulkoa kovaa ääntä ja astellessaan lähemmäs pesän suuaukkoa hän huomasi, että ulkona myrskysi hurjasti. Muutamia kissoja näkyi juoksevan pesästä toiseen, ja hän tunnisti yhden kissoista isäkseen. Hän tähyili emoaan ja sisaruksiaan, muttei nähnyt heitä. Leivotassu ihmetteli mielessään, miksei parantaja ollut pesässään, mutta päätti itse lähteä sotureiden pesään, jossa suurin osa kissoista varmaan oli. Hän henkäisi syvään ja astui sateeseen. Leivotassu oli hetkessä märkä, ja hänen turkkinsa värisi tuulessa. Hän juoksi soturien pesään kiireen vilkkaan, jaa päästessään sisälle häntä vastaan tulivat hänen sisaruksensa ja emonsa.
”Sinä olet kunnossa!Oliko joku hätänä vai miksi lähdit pesästä sateeseen?” Taivaantuuli kysyi katsoen huolestuneena pentuunsa.
”Ei, kaikki on kunnossa, ihmettelin vain missä Sumuhäntä ja Valkotassu olivat”, Leivotassu vastasi samalla huojahtaen istumaan.
”He ovat auttamassa Hämäräkatseen pentujen kanssa, ne syntyvät juuri. Mutta sinun pitää tulla oitis sisemmäs ja makuulle, et selvästikään ole vielä täysin kunnossa”, Taivaantuuli sanoi päättäväisenä työntäen Leivotassun sisemmälle pesään. Pesä oli hyvin täynnä, sillä kaikki oppilaat sekä klaaninvanhimmat olivat myös siellä. Leivotassu oli aikeissa kysyä, miksi kaikki olivat soturien pesässä, mutta Haukkatassu arvasi siskonsa kysymyksen ja vastasi siihen oitis:
”Soturien pesää vahvistettiin juuri, joten se kestää myrskyä parhaiten pentutarhan lisäksi.” Leivotassu nyökkäsi ymmärtäen asian, ja asettui sitten makuulle emonsa ohjaamaan paikkaan.
”Kotkasydän on auttamassa parantajia Tulitähden kanssa, he kantavat yrtit paikasta toiseen”, Taivaantuuli totesi ja rupesi nuolemaan Leivotassun turkkia lämpimäksi. Leivotassu nyökkäsi ja vaipui uudelleen ajatuksiinsa. Mitä hänelle oli käynyt? Hän muisti vain olleensa metsästämässä ja kiipeämässä puuhun… Hän oli pudonnut. Hän oli pudonnut oksalta orava mukanaan ja menettänyt tajuntansa. Tulitähti oli nähnyt kaiken. Se oli ollut typerä amatöörivirhe. Hän ei ikinä tulisi pääsemään soturiksi tuollaisilla virheillä. Leivotassu huokaisi syvään ja käänsi kylkeään. Jo pian hän nukahti sateen ropinaan ja emonlämpöön.

Leivotassu heräsi pirteänä tuntien olonsa paljon paremmaksi. Hän avasi silmänsä ja huomasi heti, että myrsky oli laantunut. Pesä oli paljon tyhjempi kuin aiemmin, ja ulkoa ei kuulunut enää sateen ja ukkosen ääniä. Naaras nousi ylös ja venytteli raukeasti. Uusi päivä, uudet kujeet, hän ajatteli kävellessään pesän poikki ja ulos aurinkoon. Uusi päivä oli selvästi tullut sillä myrskystä ei näkynyt merkkiäkään kirkkaalla taivaalla. Sen sijaan leiriin myrsky oli vaikuttanut selvästi: oksia oli ympäriinsä ja soturit raahasivat niitä yhteen isoon kasaan oppilaiden pesän luokse. Osa sotureista kasasi oksia pesän kattoon vahvistaen piikkipensaasta muodostuvaa kattoa. Pentutarhan ulkopuolella Tuulimielen pennut leikkivät iloisina sammalpalloilla, ja päällikön pesän edessä Kotkasydän ja Tulitähti keskustelivat jostain. Leiri oli selvästi hereillä, ja kaikki auttoivat siivoamaan myrskyä. Leivotassu oli lähdössä auttamaan kun joku pysäytti hänet.
”Sinun täytyy tulla käymään parantajien pesässä, Sumuhännän ja minun täytyy tarkastaa sinut”, Valkotassu totesi ja lähti ohjaamaan Leivotassua kohti parantajien pesää. Leivotassu huokaisi mielessään, mutta lähti tottelevaisesti seuraamaan valkeaa naarasta. He kävelivät ripeästi parantajan pesälle ja Leivotassu seurasi Valkotassua sisään.
”Hei Leivotassu, mikä on vointisi?” Sumuhäntä kysyi hennolla äänellä.
”Hyvä, voin jo oikein hyvin”, Leivotassu vastasi yrittäen näyttää mahdollisimman pirteältä ja hyvinvointiselta.
”Meidän täytyy silti tarkistaa sinut, se pudotus oli nimittäin aika korkea”, Sumuhäntä sanoi ja viittoi Leivotassua astumaan peremmälle. Hyvä on, Leivotassu ajatteli, mutta toivottavasti se on nopeaa.
”No niin, katsotaanpa tuota kuhmua päässäsi. Se on hieman turvonnut, mutta uskon, että se on paranemaan päin. Mitä sinä sanoisit Valkotassu?” Sumuhäntä kysyi vilkaisten oppilaaseensa.
”Olen samaa mieltä, se on laskemaan päin, mutta siinä voisi olla hyvä pitää kylmää jonkin aikaa. Haen märkää sammalta”, Valkotassu sanoi ja odottamatta vastausta riensi ulos pesästä.
”Sattuuko sinua jonnekin muualle?” Sumuhäntä sanoi. Leivotassu puristi päätään ja kysyi sitten arasti:
”Voisinko mennä auttamaan leirin siivoamisessa?”
”Odota, että Valkotassu tulee takaisin ja antaa sinulle kylmän sammalen, mutta sitten voit mennä”, Sumuhäntä vastasi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja heilautti häntäänsä lähtiessään ulos pesästä. Hän asettui pesän ulkopuolelle odottamaan Valkotassua, joka Leivotassun onneksi palasi nopeasti. Hän antoi Valkotassun asettaa sammalen päälakensa kuhmulle, mutta lähti sitten kiireen vilkkaan auttamaan leirin siivoajia. Hän huomasi veljensä kantamassa risuja, ja päätti mennä auttamaan heitä. Hän juoksi heidän luokseen ja nappasi maasta risun.
”Menne… nama… pitaa… vieda?” Leivotassu kysyi oksa suussaan. Haukkatassu purskahti nauruun ja Jäätassu totesi huvittuneena:
”Tuonne, mutta varo ettet saa piikkejä!”

Päivä oli ollut rankka, ja päästyään pesään Leivotassu kaatui uupuneena petiinsä. He olivat puhdistaneet oksia, metsästäneet ja hakeneet paljon sammalta. Leiri oli nyt kuitenkin taas puhdas, ja päivän työ oli ollut arvokasta. Hämäräkatseen pennuista toinen oli jo avannut silmät, ja viedessään riistaa kuningattarille hän oli ihastellut pieniä avuttomia pentuja, jotka nukkuivat suurimman osan ajastaan. Hän oli myös käynyt viemässä riistaa klaaninvanhimmille, jotka olivat jälleen kerran keskustelleet jostain hiljaa, mutta vähemmän salaperäisesti. Leivotassu huokaisi ja käänsi kylkeään uneliaana. Ei kulunut kuin tovi, kun naaras jo tuhisi hiljaa vuoteellaan viileä sammal edelleen päälaellaan.

//1533 sanaa :)

Vastaus:

51 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Taivaantuuli, Usvaklaani, Titta VYP

02.07.2018 21:00
Taivaantuuli asteli päättäväisesti ulos soturien pesästä. Hän oli päättänyt pyytää päästä partioon, sillä hän halusi metsästämään. Oli viherlehden aika, joten metsällä oli paljon riistaa ja klaani ei ollut nälkäinen. Uusia pentuja ei ollut syntynyt hetkeen, mutta pentutarhassa oli silti vielä alle kuusikuukautisia pentuja. Naaras katsahti pentutarhan suuntaan ja näki Harmaapennun ja Kiiltopennun leikkimässä tarhan edustalla. Pentujen emo, Tuulimieli makoili raukeana vierellä, syöden maukkaan näköistä hiirtä. Taivaantuulen vatsaa kurni hieman, mutta naaras päätti syödä vasta palattuaan metsältä. Hän loikki ripeästi päällikön pesän luo, jossa Kotkasydän jo järjesteli partioita.
”Ai hei Taivaantuuli, olinkin määräämässä sinut juuri johtamaan metsästyspartiota, käykö se sinulle?” Kotkasydän sanoi katsahtaen naaraaseen. Taivaantuuli nyökkäsi ja asettui kuuntelemaan partioon mukaan tulevat.
”Metsästyspartioon mukaan voisivat lähteä Täpläsade ja Havukynsi sekä Pakkastassu. Ja rajapartioon voisivat mennä…” Kotkasydän jatkoi, mutta Taivaantuuli ei enää kuunnellut. Hän kokosi partionsa leirin suuaukolle, ja kun kaikki olivat paikalla, he lähtivät yhdessä matkaan.
”Voisimme mennä Usvaniityn suuntaan, ja jakautua sitten siellä. Sieltä on ilmeisesti löytynyt nyt lähiaikoina paljon maariistaa sekä jonkin verran lintujakin, joita voitte harjoitella”, Taivaantuuli sanoi katsahtaen Täpläsateeseen ja sitten Havukynteen. Kun kumpikaan ei väittänyt vastaan lähti naaras johdattamaan partiota kohti Usvaniittyä.

Usvaniityllä oli hiljaista, ja vain rauhaisaa linnun sirkutusta kuului kissojen korvissa. Taivaantuuli haisteli ilmaa ja haistoi heti oravan, maamyyrän ja paljon lintuja. Kauempana tuoksui myös etäisesti peura, mutta se oli toisen klaanin rajamerkkien takana.
”Minä voin lähteä tuonne suuntaan, jos Havukynsi lähtee tuonne ja te voitte lähteä tuonne puun suuntaan”, Taivaantuuli sanoi ja odottamatta vastausta lähti kävelemään osoittamaansa suuntaan. Naaras vilkaisi taakseen ja näki muiden totelleen. Taivaantuuli asteli rauhallisesti eteenpäin, pyrkien haistamaan läheisen riistan. Hän haistoi maamyyrän ja pian näkikin sen syömässä maassa. Taivaantuuli jännitti jalkansa ja lähti hiipimään lähemmäs varoen heiluttamasta häntäänsä. Hän tuli oikeasta suunnasta, jotta kevyt tuuli ei pystynyt kuljettamaan hänen hajuaan kohti myyrää. Hän hiipi lähemmäs ja lähemmäs, eikä myyrä huomannut vielä mitään. Päästessään tarpeeksi lähelle, naaras hyppäsi ja tappoi saaliin ensimmäisellä puraisulla. Taivaantuuli henkäisi tyytyväisenä, ja päättäväisesti kaivoi kuopan johon hän hautasi saaliin. Hän vilkaisi Usvaniityn muille reunoille, ja näki Täpläsateen ja Pakkastassun, jotka vaanivat maassa syövää lintua. Pakkastassu oli kuitenkin huolimaton, ja hänen häntänsä heilahti säikäyttäen saaliin karkuun. Taivaantuuli huomasi kuinka oppilas voihkaisi vaimeasti, ja kuinka Täpläsade opetti Pakkastassua.

Hetken katseltuaan Taivaantuuli palasi saalistamaan itse, ja sai saalistettua vielä oravan. Hän palasi riista suussaan takaisin paikkaan jossa he olivat eronneet, ja jäi odottelemaan muita. Kotvan kuluttua Havukynsi palasi, ja melko pian hänen jälkeensä myös Täpläsade ja Pakkastassu palasivat riistaa suussaan. Havukynsi oli saanut hiiren ja rastaan, ja Täpläsade ja Pakkastassu kantoivat mukanaan oravaa. Partio oli ollut menestyksekäs, ja Taivaantuuli johdatti partion iloisena takaisin leiriin. He laskivat saaliit tuoresaaliskasaan, ja Pakkastassu lähti viemään saalista vanhuksille ja kuningattarille. Taivaantuulen vatsa möyri entistä kovemmin, joten hän nappasi kasasta oravan ja asteli sen kanssa sivummalle syömään. Siinä syödessään hän näki, kuinka Leivotassu ja Haukkatassu palasivat harjoituksista mestariensa kanssa. He juttelivat innokkaasti keskenään, ja Leivotassu pyörähti näyttäen luultavimmin jonkin taisteluliikkeen. Taivaantuuli hymyili katsellessaan pentujaan. Pian Leivotassu ja Haukkatassu juoksivatkin jo naaraan luokse kertomaan harjoituksistaan.
”Me oltiin harjoittelemassa sen yhden suuren puun luona, jonka näytit meille silloin joskus! Minä taklasin Leivotassun”, Haukkatassu huudahti ylpeänä. Leivotassu puuskahti, ja totesi kyllästyneeseen sävyyn:
”Ensinnäkin, et sinä taklannut minua, kompastuin siihen oksaan ja sinä hyppäsit päälleni. Ja toiseksi, minä päihitin sinut ylivoimaisesti siinä puolustusharjoituksessa.” Nyt oli Haukkatassun vuoro puuskahtaa, mutta ennen kuin hän ehti väittämään vastaan, Taivaantuuli keskeytti heidät hymyillen huvittuneena.
”Ei sillä ole väliä kumpi päihitti kumman, tärkeintä on, että opitte liikkeitä ja taistelua”, Taivaantuuli sanoi ja heilautti häntäänsä pitkin Leivotassun selkää. Leivotassu siirtyi kauemmas ja rupesi syömään tuoresaaliskasasta ottamaansa hiirtä. Haukkatassu hymyili emolleen ja lähti hakemaan tuoresaaliskasalta ruokaa. Taivaantuuli oli jo syönyt, joten tämä lähti takaisin pesälle katsomaan josko siellä olisi jotain tehtävää. Hän näkikin Varpukynnen ja Ukkosmielen paikkaamassa pentutarhan kattoa, ja päätti mennä tarjoamaan apua.
”Ai hei, haluaisitko auttaa? Ajateltiin tilkitä tämä nyt kunnolla kun on lämmintä ja mukavaa niin se on helpompaa”, Ukkosmieli sanoi osoittaen pieniä reikiä pesän katossa. Taivaantuuli nyökkäsi ja nappasi lehtiä maasta. Hän siirtyi lähemmäs ja asetteli lehtiä tilkkimään pienempiä koloja, samalla kun Ukkosmieli ja Varpukynsi paikkasivat isompia koloja puiden oksilla.

Koska heitä oli kolme, työ sujui joutuisasti ja jo pian katto näyttikin hyvin tilkityltä ja siistiltä.
”Loistavaa, eiköhän se ole valmis. Voisimme tehdä vielä saman muillekin pesille, mutta sen aika on huomenna, sillä partiot lähtevät nyt”, Varpukynsi sanoi viitaten päällikön pesään päin, jossa kissat jo kokoontuivat kuuntelemaan varapäällikköä. Kolmikko loikki paikalle sopivasti kuulemaan partiot. Taivaantuulta ei määrätty partioon, ja naaras oli siihen tyytyväinen sillä hän halusi lähteä yksin metsälle. Hän lähti suuaukosta ulos ja suuntasi askeleensa kohti suurta puuta. Hän pääsi ripeästi perille juosten, ja asettui puun juurelle valmiina kiipeämään. Naaras henkäisi syvään, sillä siitä oli aikaa kun hän viimeksi oli kiivennyt. Hän hyppäsi ja tarrasi kynsillään kiinni puunrunkoon, ja lähti hitaasti kiipeämään ylöspäin. Se oli raskaampaa kuin naaras oli muistanut, ja päästyään oksalle hän puuskutti raskaasti. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan Taivaantuuli siirtyi parempaan asentoon, ja istui alas oksalle. Hän katseli mietteliäänä kauas, jossa aurinko näkyi laskevan hidasta vauhtia. Hän hengitti tasaista tahtia miettien pentujaan ja kumppaniaan. Pennut olivat kasvaneet kovasti, ja Taivaantuuli epäili, että heistä tulisi pian sotureita. Aika oli mennyt nopeasti ja hän alkoi tuntea olonsa vanhaksi. Ajatus painoi hänen mielessään, mutta hän ravisti sen pois kuullessaan ääntä alhaalta.
”Saanko liittyä seuraan?” Kotkasydän kysyi kiiveten jo ylös puunrunkoa. Taivaantuuli kehräsi ja päästi hänet istumaan viereensä. Heti, kun Kotkasydän oli laskeutunut istumaan, Taivaantuuli kietoi häntänsä hänen ympärilleen. Naaras tunsi olonsa onnelliseksi ja lämpimäksi, ja he istuivat jutellen puussa pitkän tovin.

He palasivat leiriin auringon jo oltua laskeutunut. Leiri oli hiljenemässä, sillä kaikkia olivat menossa nukkumaan. Enää muutama kissa söi tuoresaaliskasan lähettyvillä ja pari muuta jutteli pesän edustalla. Kotkasydän jäi vielä syömään, mutta Taivaantuuli käveli tyytyväisenä ja uneliaana kohti soturien pesää. Hän oli raukea, sillä päivä oli ollut pitkä, mutta onnellinen, sillä hän oli saanut paljon aikaan. Hän tassutteli hiljaisen pesän läpi makuupaikalleen, ja asettui varoen makaamaan välttäen siirtämästä sammaliaan. Naaras kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä hitaasti. Hän kuunteli ulkoa kuuluvia ääniä, joita oli vain vähän enää. Hän kuuli vain yksittäisen linnun sirkutusta ja muutaman kissan hiljaista puhetta. Kotvan maattuaan paikallaan naaras nukahti kevyeeseen uneen, ja pian hän tunsi vielä kuinka Kotkasydän asettui hänen viereensä nukkumaan.

//Tällänen tällä kertaa, 1015 sanaa

Vastaus:

34 kokemuspistettä. Oli todella hyvin kirjoitettu tarina, ja vieläpä ihanan pitkä, kiitos!

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Pitkätassu, Pilviklaani

30.06.2018 10:27
Ruskea naaras käännähti nopeasti pois mestarinsa edestä, ja yritti antaa iskun naamalle, mutta osuikin maahan, ja Leijonaviiksi pääsi läimäisemään häntä kylkeen niin, että hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Oppilas nousi kuitenkin pian takaisin jaloilleen, ja jatkoi harjoitustaistelua. Hetken kuluttua Leijonaviiksi sai oppilaansa maahan, ja voitti samalla harjoitustaistelun.
”Taistelit hyvin, Pitkätassu”, Leijonaviiksi sanoi. ”Sinulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa.”

Myöhemmin illalla Pitkätassu lähti saalistamaan Jäätassu kanssa. Oppilaat kävelivät rinta rinnan etsiessään riistan hajua. Pian Jäätassu haistoi oravan, ja lähti vaanimaan sitä. Pitkätassu hiipi kohti huomaamaansa kania, ja pudottautui vaanimisasentoon. Hän kynsi maata samalla, kun hiipi lähemmäs ruskeaa saalista. Sitten oppilas loikkasi saaliin kimppuun, ja tappoi sen napakalla puraisulla niskaan. Yhtäkkiä Pitkätassu haistoi ketun löyhkän. Sitten näkyviin ilmestyi kettu. Pitkätassu jähmettyi paikoilleen. Kuinka hän pärjäisi yksin isoa kettua vastaan? Sitten hän muisti Jäätassu.
”Jäätassu! Tule heti! Täällä on kettu!” Hän huusi täyttä kurkkua. Jäätassu ilmestyi hänen taakseen, ja Pitkätassu perääntyi pari askelta.
”Haen apua leiristä”, Jäätassu naukaisi, ja ampaisi juoksuun. Pitkätassu nielaisi, ja otti kiinni saaliistaan. Hän heitti sen taaemmas, ja teki nopean hyökkäyksen ketun lapaan, mutta kettu oli nopea, ja väisti ruskean naaraan hyökkäyksen. Sitten se loikkasi päin Pitkätassun, ja Pitkätassu tömähti maahan. Hän nousi pystyyn, juoksi ketun toiselle puolelle, ja hyppäsi sen lavalle, puri. Kettu heitti hänet maahan lavastajan, ja nappasi jäniksen. Pitkätassu ei kuitenkaan luovuttanut, vaan teki nopeasti uuden hyökkäyksen, tällä kertaa niskaan. Kettu älähti, ja yritti tiputtaa Pitkätassun niskassaan. Pitkätassu kuitenkin piti kynsillään tiukasti kiinni ketun Turkista, ja puri tämän niskaa. Kettu kuitenkin onnistui puremaan Pitkätassun korvaa, ja tämä päästi irti. Sitten partio kissoja saapui paikalle, ja kettu tiputti Pitkätassun maahan, niin että tämä menetti tajunsa. Kettu lähti loikkimaan pois.

Kirjoitan jatkoa kun ehdin

Vastaus:

9 kp:tä:D

- Kat VYP

Nimi: Harmaapentu, Usvaklaani, Harmaa

08.06.2018 17:18
”Herää!” veljeni naukuminen tunkeutui uneeni. ”Täällä on paljon tutkittavaa!”
Aluksi en halunnut herätä. Sitten ajattelin leiriä.
”Selvä”, kuiskasin. ”Lähdetään hiljaa ettei Tuulenmieli huomaa.”
Halusin lähteä, eikä Tuulenmieli saanut estää. Kävelimme hiljaa ulos.

//Jatkan kun kerkeän, nyt en millään ehdi jatkaa

Vastaus:

1 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Jäätassu, Pilviklaani

06.06.2018 09:15
”Jäätassu!” Nuori oppilas kuuli mestarinsa huudon. Hän lähti puikkelehtimaan kissojen välistä Salamasiiven luo.
”Niin?” Hän kysyi huohottaen.
”Lähdemme harjoittelemaan”, Salamasiipi naukaisi. ”Nyt heti.”
”Selvä on”, Jäätassu vastasi, ja loikki Salamasiipi perässään leirin sisäänkäynnille.

Hetken kuluttua Salamasiipi pysähtyi. Jäätassu tuli hänen perässään, ja jarrutti hänen viereensä.
”Noniin”, naukaisi Salamasiipi. ”Katso.” Salamasiipi kierähti pois näkymättömän vihollisen edestä, ja nappasi tätä hännästä. Hän antoi mojovan iskun viholliselleen, ja loikkasi tämän päälle.
”Nyt sinä teet saman minuun.” Jäätassu kierähti pois Salamasiiven edestä, mutta soturi sai kuitenkin otteen hänestä.
”Kokeile uudestaan. Sinun pitää olla nopeampi”, Salamasiipi neuvoi. Jäätassukierähti nopeasti ka sulavasti sivulle, ja nappasi Salamasiiven hännästä. Hän läpsäytti soturit lavalle, ja loikkasi hänen päälleen, mutta horjahti, ja kaatui, kun Salamasiipiriuhtoi itsensä vapaaksi.
”Kokeile vaan vielä”, Salamasiipi naukaisi, päästäen huvittuneen mrraun. Jäätassu nousi pystyyn sammalta turkissaan.

Myöhemmin Jäätassu lähti leiristä, sanoen menevänsä kävelylle. Hän juoksi nopeasti aina reviirin loppuun saakka. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa rajalla, ja suuntasi kaksijalkalaan. Hänen päästyään kaksijalkalaan, viereisellä aidalla istui nuori, kaunis naaraskissa.
”Kukas se sinä olet?” Kilpikonnakuvioinen naaras kysyi.
”Olen Jäätassu”, hän vastasi.
”Oletko joku niistä villikissoista?” Naaras kysyi.
”Kyllä!” Jäätassu vastasi. ”Ja minä olen jo oppilas”.
”Selvä”, naaras vastasi. ”Minun nimeni on Kanerva.” Kanerva alkoi sukua turkkilainen, ja Jäätassu sanoi: ”Olet niin kaunis”.
”Niinkö?” Kanerva kysyi lempeästi. ”Mutta miksi olet täällä?”
”En tiedä”, Jäätassu vastasi, ja Kanerva päästi huvittuneen mrraun. ”Mutta minun on parasta kai lähteä”, Jäätassu totesi. ”Nähdään vielä joskus, joko?”
”Tietysti! Istun tällä aidalla aina kun tulet”, Kanerva naukaisi, ja Jäätassu lähtijuoksemaan kohti Pilviklaani reviiriä. Hän antoi tuulen pörröttää turkkiaan. Hän hidasti päästyään nummille. Jäätassu haistoi kanin. Nopeasti hän pujahti tuulen alapuolelle, ja hiipi eteenpäin vaanimisasentoon. Kani oli enää ketunmitan päässä. Jäätassu loikkasi eteenpäin, ja sai juuri ja juuri otteen kanin nahasta. Hän antoi sille napakan puraisulla niskaan, ja kantoi sen leiriin. Pitkätassu oli ottamassa häntä vastaan leirin sisäänkäynnillä.
”Arvaa mitä!” Pitkäkarvainen naaras naukaisi.
”No, kerro”, Jäätassu hymähti.
”Leirissä oli Kotka, joka meinasi viedä Liekkipennun mukanaan!”
”Voi ei!” Jäätassu naukaisi. ”Mutta saatteko te sen lähtemään?”
”Kyllä, ja minä autoin siinä”, Pitkätassu naukaisi ylpeästi.
”No mutta minun pitää viedä tämä”, Jäätassu sanoi, ja kipitti riistakasalle, pudotti kanin muun riistan päälle. Hän istahti hetkeksi katselemaan vihreää ruohoa, joka kasvoi hänen ympärillään. Hän käänsi katseensa taivaaseen, jonka tähdet alkoivat jo tuikkia. Sitten hän pujahti hakemaan oravan, ja meni syömään sitä Pitkätassun ja Valkotassun kanssa.

Vastaus:

13 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

28.05.2018 20:11
Täpläsade hypähti eteenpäin ja sai otteen västäräkistä. Hän iloitsi mielessään ja poimi linnun maasta. Muu partio oli jo koonnut ison saaliskasan aukion keskelle ja varapäällikkö, Kotkasydän katsoi sitä tyytyväisenä.
"Yllättävän paljon saalista näin Viherlehden alussa." Kolli naukui, kun Täpläsade pudotti västäräkin kasaan.
"Taitaa tulla hyvä Viherlehden aika, ainakin saaliin puolesta", Täpläsade hymähti.
Pensaista loikkasi aukiolle Aaltoturkki ja Havukynsi, joilla molemmilla oli suussaan pari kalaa. Täpläsade muisti hänen viimekertaisen yrityksensä saada kalaa. Häntä nolotti muistot, joten hän ravisti päätään ja keskittyi muihin.
"Tässähän on jo enemmän kuin tarpeeksi", Aaltoturkki tokaisi.
Täpläsade katseli pentuaan. Tästä oli kasvanut hieman häntä kookkaampi ja harmaa turkki kiilsi auringossa. Aaltoturkki katsahti emoonsa ja hymyili tälle. Havukynsi otti kalojen lisäksi oravan ja mustarastaan kannettavakseen. Täpläsateelle jäi hänen nappaamansa västäräkki ja kaksi peipposta. Kotkasydän heilautti päätään lähdön merkiksi ja kissat astelivat ruohikkoon.

"Mihin sinä menet?" Täpläsade kysyi Aaltoturkilta, joka asteli ripein askelin parantajanpesää kohti.
Kyllä hän arvasi, että kolli oli menossa viemään Valkotassulle syötävää, mutta nyt kun hän oli kuulluut pentunsa salaisuuden hänen täytyi olla erittäin varovainen.
"Vien nämä vain parantajille." Aaltoturkki vastasi ja loi kireän katseen Täpläsateeseen.
Hän kääntyi ja kohautti lapojaan. Tulitähti istui auringossa pesänsä ulkopuolella ja nautti lämmöstä. Täpläsade kiiruhti hänen luokseen ja istahti päällikön viereen.
"Hieno päivä, vai mitä?", musta kolli kysyi silmät suljettuina.
"Kyllä, toivoisin että koko Viherlehti olisi tälläistä. Riistaa riittää ja klaaneilla menee hyvin."
"Klaanikokous on huomenna, joten saamme kuulla muiden kuulumiset." Tulitähti avasi silmänsä ja vaihtoi asentoaan.
"Minulla olisi pyyntö. Yleensä se on kyllä oppilaiden hommaa, mutta kaikki ovat nyt harjoittelemassa, joten kysyn sinulta että voisitko vaihtaa klaaninvanhimpien sammalet."
"Totta kai, en olekkaan jutellut heidän kanssaan vähään aikaan", naaras sanoi ja nousi.
"Kiitos Täpläsade!", Päällikkö huusi vielä naaraan perään.

Pesään paistoi mukavasti aurinko ja kaksi vanhusta rupattelivat sen perällä. Huomatessaan Täpläsateen he lopettivat ja hymyilivät leveästi.
"Päivää Täpläsade, mitäs sinä täällä teet?", Savukuono kysyi.
"Tulin vaihtamaan sammaleene, viitsisittekö nousta hetkeksi?" Täpläsade tarttui Savukuonon sammaleeseen, mutta kolli ei noussut.
"Voi, ei sinun tarvitse. Oppilaasi Pakkastassu teki sen jo aikaisemmin tänään." Hopeatähti sanoi ja heilautti häntäänsä.
Täpläsade näytti yllättyneeltä.
"Niinkö? Onpas hän reipas", hän naurahti.
"Toi meille jopa tuoresaalista, se oppilas todella haluaa soturiksi, kun tekee oma aloitteisesti hommia." Savukuono sanoi ja siirsi käpälänsä alleen.
"Ei ihme, että Tulitähti ei tiennyt. No sitten minä lähden, nähdään." Täpläsade kääntyi ja jätti kaksikon vaihtamaan kieliä.

//Voi olla vähä tönkkö, nyt ku en oo kirjottanu melkee kahtee kuukautee •__• //

Vastaus:

13 KP, ja ei ainakaan minun korvaani vaikuttanut tönköltä, mukavaa lukemista oli :).

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Piikkipentu, Tulvaklaani

14.05.2018 09:09
Åiikkipentu näki kun perhonen lensi hänen vierestään. Hän päätti napata sen. Piikkipentu asettui hyvin surkean näköiseen vaanimisasentoon ja hän huiski hännällään mihin sattuun. Sitten hän likkui äänekkäästi rumisten ja katkoen risuja. Lopulta hän loikkasi, mutta perhonen oli kadonnut. Minne se meni? Piikkipentu huomasi Järvipennun nauravan pentutarhan suuaukon luona. Perhonen oli Piikkipennun hännässä. Piikkipentu säntäsi villiin juoksuun ja hyppi kuin viimeistä päivää. Silloin hän huomasi, että kaikki leirissä olevat kissat tuijottivat häntä.
"Mitäs te siinä tölläätte?" Piikkipentu ärähti sotureille, jotka naurahtivat hänelle. Sitten hän lähti takaisin pentutarhaan äkäisenä.
Astuttuaan pentutarhaan Järvipentu hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yritti aloittaa leikkitappelua, mutta Piikkipentua ei huvittanut. Hän sai helposti siskonsa pois hänen päältään ja säntäsi emon luo turvaan. Routalintu katsoi heitä lempeästi ja alkoi pestä heitä kielellään.

Illalla Piikkipentu päätti lähteä maistamaan kalaa. Kun jäät oli sulanut, tuoresaaliskasa alkoi nousta pilviin. Hyvä aika maistaa jotain. Ekaksi hän katsoi valtavan kokoista taimenta, mutta Kuisketassu tuli hänen luokseen ja ehdotti hänellä pientä särkeä. Piikkipentu tuhahti pettyneenä, kun olisi halunnut syödä ison kalan, mutta totteli Kuisketassua ja söi pienen särjen. Kuisketassu lähti leiristä pois ja Järvipentu saapui kasalle. Piikkipentu katsoi kun Järvipentu otti sen ison taimenen, jota Piikkipentu oli katsonut.
"Ei. Syö miulummin toi pieni kala tuosta, sillä..." Jos Piikkipentu ei saisi syödä taimenta ei saa muutkaan. Hänen onnekseen Järvipentu otti pienemmän kalan ja söi sen.

Vastaus:

7 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Rumpelstiltskin

01.05.2018 20:37
Kuisketassu 》 Tulvaklaani

Kuisketassu heräsi hätkähtäen. Kuu hohti pikkuhiljaa lahoavan puun kolosta, ja Pisaratassu ja Kastetassu tuhisivat. Kuisketassu vilkaisi pesän toista päätä tukkivia kiviä, joitten edessä hän nukkui. Varovasti tuo töytäisi kivet pois paikoiltaan. Pientä kolinaa, joka ei paljoa öisen luonnon äänien yli kuulunut. Joku oppilaiden pesästä vaikutti kuitenkin heränneen. “Mitä hiirenpapanaa Kuisketassu?” Kastetassu mumisi unisena. “Täällä eräät yrittävät nukkua jos et huomannut.”
“Mm.. anteeksi Kastetassu, tönäisin sitä kaiketi”, Kuisketassu kuiskasi, ja näki Kastetassun hengittävän jo tasaisesti. Varovasti vaaleanharmaa naaras livahti ulos pesästä, ja haistoi ilmaa. Oli miltein kuuhuippu, ja jos hän odottaisi hetken, vartiovuoro vaihtuisi.

“Aika herättää seuraavat”, Roihusydämen ääni rikkoi hypnoottisen hiljaisuuden. “Eipä juuri käy kateeksi niitä kahta onnetonta.” Kuisketassun isä ja tämän pari nousivat ilmeisen kankeina paikoiltaan, ja ravistelivat raajojaan hiukan. He tassuttivat hiljaa sotureiden pesälle, ja kömpivät sisään. Kuisketassu ei kuitenkaan nähnyt sitä, sillä tämä oli jo livahtanut leiristä.

Kuisketassun mielestä mikään ei ollut rentouttavampaa kuin pitkä, rauhoittava yökävely. Kuisketassu loikki saarekkeelta saarekkeelle. Naaras nautti siitä, kun tunsi lihasten venyvän äärimmilleen vielä hiukan kankeina nukkumisesta.

Ajatuksissaan Kuisketassu ei ponnistanut pitkälle, vaan tunsi etukäpälien osuvan saarekkeen reunaan. Kylmä vesi tunkeutui oppilaan turkin sisälle. Kuisketassu räpiköi nopeasti kuivalle maalle ja ravisteli turkkiaan.
“Toivottavasti en nyt vilustu”, oppilas mumisi hiljaa turkkiinsa. “Voisi olla ehkä hyvä lähteä leiriin kun olen vielä yhtenä kappaleena...”

Kuisketassu katsoi eteenpäin ja havaitsi kiinteän maan jo edessään. Hän oli ajatuksissaan vaeltanut reviirin rajalle. Naaras oli toisaalta iloinen putoamisestaan jääkylmään veteen, sillä kuka tietää, mitä joku Pilviklaanin öisin vaelteleva soturi tuumaisi märästä Tulvaklaanin oppilaasta? Voisiko hän luulla häntä ansasyötiksi? Kuisketassu käännähti nopeasti kannoillaan, ja ponnisti kohmeisilla lihaksillaan lähellä olevalle hiukan isommalle saarelle. Kuu valaisi naaraan harmahtavaa turkkia, ja sai sen loistamaan puhtaan hopeisena. Tumma varjo tassutti kohmeisen nurmikon poikki, seuraten Kuisketassun jokaista liikettä. Oli hiljaista. Ainoastaan ruohon hienoinen kahina oppilaan tassujen alla paljasti kulkijan. Kuisketassu ponnisti loikkaan päästäkseen leirisaarelle. Hän loikkasi saarelle liki oppilaitten pesän kohdalle. Oppilas liu’utti kyntensä varovaisesti esiin, ja alkoi repiä hiljaa leirin muuriin oppilaan mentävää koloa.

Työ vei aikaa, mutta viimein Kuisketassun väsyneet käpälät saivat kaivetuksi tarpeeksi ison kolon. Hän livahti kolosta sisään, ja tunsi selkänsä hipovan muuria. Hän sai kuin saikin ujutettua itsensä leiriin, ja alkoi peitellä koloa. Se kävi huomattavasti nopeammin kuin kolon kaivaminen, ja tätä salareittiä voisi käyttää useamminkin leiristä pakenemiseen. Ei sillä, että Kuisketassu olisi luullut Tulvaklaania uhkaavan jonkin. Muut klaanit eivät uskaltaisi uhmata vettä, toisin kuin he. He osasivat hyödyntää virtauksia, ja käyttää vettä muuhunkin kuin juomiseen. Huomaamattaan Kuisketassu oli jähmettynyt paikoilleen, ja hätkähti hiukan. Hän painautui matalaksi, ja hiipi oppilaitten pesän päätyyn, oman petinsä kohdalle. Kivet olivat yhä maassa, joten Kuisketassu vain pujotteli niitten lomassa kohti omaa sammalvuodettaan. Särkevin lihaksin Kuisketassu asettui liki äänettömästi nukkumaan omalle paikalleen, eikä vienyt kauaa kun uupunut oppilas nukkui hiljaa tuhisten.

//vihdoin tarinaa jeejee, ei mitään ihmeellistä klaaniuutisiin :)

Vastaus:

Ihana tarina, pidän kirjoitustyylistäsi todella paljon :) Tarinassa oli jonkinlaista mystisyyttä, joka teki siitä mielenkiintoisen. Kuvailit kivasti tapahtumia ja tarina eteni nopeasti. Saat 16 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Minttu, Pitkätassu, Pilviklaani

28.03.2018 10:56
Lumi oli alkanut sulaa. Hiirenkorvan aika oli tulossa, ja Pitkätassu odotti sitä. Hän tiesi, että riistaa tulisi enemmän kun aurinko alkaisi lämmittää kunnolla luontoa.
”Pitkätassu! Lähdetään metsästämään!” Pitkätassu huomasi Leijonaviiksi kutsuvan häntä, ja hän tassutti leirin sisäänkäynnille. Kissat lähtivät metsälle, ja alkoivat saalistaa. Pitkätassu haistoi hiiren. Pian hän huomasi pienen, harmaan otuksen kipittävän lumessa. Oppilas laskeutui vaanimisasentoon, ja hiipi lähemmäs. Nyt hiiri oli enää hännänmitan päässä hänestä. Pitkätassu syöksyi sen kimppuun, ja antoi sille napakan tappopuraisun niskaan. Hän kantoi hiiren leiriin, ja meni pesään. Valkotassukin oli siellä.
”Hei, Pitkätassu”, Valkotassu naukaisi.
”Hei vaan”, Pitkätassu vastasi, ja alkoi pestä itseään.
”Mennäänkö hakemaan riistaa?” Valkotassu kysyi.
”Selvä”, Pitkätassu naukaisi, ja tassutti ulos. Oppilaat hakivat kasasta oravan, ja alkoivat syödä. Pitkätassu huomasi Kuutassun, joka tassutti leiriin.
”Kuutassu, haluatko tulla syömään?” Hän kysyi.
”Sopii”, Kuutassu vastasi, ja loikki oppilaiden luo.

Pitkätassu haistoi vieraan kissan hajun. Hän hiipi eteenpäin eteenpäin, ja huomasi mustan kissan, joka istui jäällä. Kissa käänsi katseensa ruskeaan oppilaaseen, ja sähisi. Sitten kissa hyökkäsi. Hetken ajan Pitkätassu luuli olevansa nyt Tähtiklaanissa, mutta pian hän kuitenkin havahtui hereille.
”Pitkätassu, oletko kunnossa?” Valkotassun ääni oli huolestunut.
”Näin vain pahaa unta”, Pitkätassu murahti.
”Anteeksi”, Valkotassu naukaisi varovaisesti. ”Minä vain kysyin.”

Aamulla Pitkätassun oli määrä lähteä aamupartioon. Sinne tulivat hänen lisäkseen Leijonaviiksi, Aamutuuli ja Virtasydän. He lähtivät leiristä, ja menivät Usvaklaanin rajalle.

Vastaus:

Kiva tarina, melko lyhyt mutta paljon ehti kuitenkin tapahtua. Kuvailua saisi omasta mielestäni olla enemmän, mutta kaikilla on omat kirjoitustyylinsä :) Saat 8 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Minttu, Lumipentu, Tulvaklaani

27.03.2018 11:06
Aurinko oli laskemassa. Lumipenkan turkki oli sotkussa, ja hän oli väsynyt. Lumipentu katseli laskevaa aurinkoa, ja mietti, milloin hänestä tehtäisiin oppilas. Hänen emonsa asteli hänen viereensä.
”Mitä sinä mietit?” Hän kysyi
”Milloin minusta tehdään oppilas”, Lumipentu vastasi.
”Olet vasta neljä kuuta vanha.”
”Tiedetään”, Lumipentu vastasi tylysti ja tassutti pentutarhaan. Miksi hänen piti olla niin nuori? Lumipentu katsahti pentutarhaan suulle, kun hänen isänsä tuli sisään.
”Hei, Lumipentu”, isä naukaisi ja tassutti viemään oravan kuningattarille.
”No hei vaan”, Lumipentu katsahti isäänsä, ja käpertyi sitten emonsa viereen, ja nukahti.

Aamu alkoi sarastaa. Lumipentu heräsi, tassutti ulos pentutarhasta, ja meni katselemaan aamupartion lähtöä.
”Kunpa olisin jo soturi”, hän huokaisi itsekseen, ja käpertyi makaamaan. Savuhäntä tassutti hänen luokseen.
”Mikä vaivaa?” Hän kysyi.
”Haluan olla jo oppilas!” Lumipentu huokaisi. Hänestä tuntui kuin hän olisi voinut raadelleet koko klaanin, mutta hän päätti kuitenkin pysytellä vain istumassa.
”Ole kärsivällinen”, Savuhäntä naukaisi lempeästi. Lumipentu pysyi vaiti hetken, kunnes lähti tassuttamaan Piikkipennun luo.
”Leikitäänkö jotain?” Hän kysyi.
”Sopii”, Piikkipentu vastasi. ”Pyydetään muut mukaan.”

Myöhemmin illalla Lumipentu lähti muiden pentujen kanssa katselemaan sotureita.
”Kunpa olisimme jo sotureita”, Harmaapentu naukaisi.
”Emme me niin nopeasti kasva”, Kirjopentu tokaisi. Lumipentu olisi halunnut liittyä keskusteluun, mutta juuri silloin Vuokkosiipi kutsui häntä. Lumipentu tallusti allapäin sisään pentutarhaan, ja kävi nukkumaan.


Vastaus:

Virheetöntä kirjoitusta, ja mukava tavallinen pentutarina :) Pituutta olisi toki voinut olla lisää, mutta ymmärrän hyvin, että pentutarinoista on vaikea saada pitkiä, koska pennut eivät paljoa mitään tee :D Saat 7 kp:ta.

Titta VYP

©2018 Kuiskaava Metsä - suntuubi.com