Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattavaesimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa joko minä tai hän -muodossa:

Juoksin äkkiä leiriin.

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin.

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti huudahti.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja,  karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa jne.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, käynnissä saattaa olla joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Jokaisen tarinan loppuun tulee kirjoittaa huomautus, jos tarinan aikana on tapahtunut jotain merkittävää (loukkaantumiset, rajataistelut tms.). Nämä tekstit kirjoitetaan Klaaniuutiset - osioon.

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Minttu, Pitkätassu, Pilviklaani

28.03.2018 10:56
Lumi oli alkanut sulaa. Hiirenkorvan aika oli tulossa, ja Pitkätassu odotti sitä. Hän tiesi, että riistaa tulisi enemmän kun aurinko alkaisi lämmittää kunnolla luontoa.
”Pitkätassu! Lähdetään metsästämään!” Pitkätassu huomasi Leijonaviiksi kutsuvan häntä, ja hän tassutti leirin sisäänkäynnille. Kissat lähtivät metsälle, ja alkoivat saalistaa. Pitkätassu haistoi hiiren. Pian hän huomasi pienen, harmaan otuksen kipittävän lumessa. Oppilas laskeutui vaanimisasentoon, ja hiipi lähemmäs. Nyt hiiri oli enää hännänmitan päässä hänestä. Pitkätassu syöksyi sen kimppuun, ja antoi sille napakan tappopuraisun niskaan. Hän kantoi hiiren leiriin, ja meni pesään. Valkotassukin oli siellä.
”Hei, Pitkätassu”, Valkotassu naukaisi.
”Hei vaan”, Pitkätassu vastasi, ja alkoi pestä itseään.
”Mennäänkö hakemaan riistaa?” Valkotassu kysyi.
”Selvä”, Pitkätassu naukaisi, ja tassutti ulos. Oppilaat hakivat kasasta oravan, ja alkoivat syödä. Pitkätassu huomasi Kuutassun, joka tassutti leiriin.
”Kuutassu, haluatko tulla syömään?” Hän kysyi.
”Sopii”, Kuutassu vastasi, ja loikki oppilaiden luo.

Pitkätassu haistoi vieraan kissan hajun. Hän hiipi eteenpäin eteenpäin, ja huomasi mustan kissan, joka istui jäällä. Kissa käänsi katseensa ruskeaan oppilaaseen, ja sähisi. Sitten kissa hyökkäsi. Hetken ajan Pitkätassu luuli olevansa nyt Tähtiklaanissa, mutta pian hän kuitenkin havahtui hereille.
”Pitkätassu, oletko kunnossa?” Valkotassun ääni oli huolestunut.
”Näin vain pahaa unta”, Pitkätassu murahti.
”Anteeksi”, Valkotassu naukaisi varovaisesti. ”Minä vain kysyin.”

Aamulla Pitkätassun oli määrä lähteä aamupartioon. Sinne tulivat hänen lisäkseen Leijonaviiksi, Aamutuuli ja Virtasydän. He lähtivät leiristä, ja menivät Usvaklaanin rajalle.

Nimi: Minttu, Lumipentu, Tulvaklaani

27.03.2018 11:06
Aurinko oli laskemassa. Lumipenkan turkki oli sotkussa, ja hän oli väsynyt. Lumipentu katseli laskevaa aurinkoa, ja mietti, milloin hänestä tehtäisiin oppilas. Hänen emonsa asteli hänen viereensä.
”Mitä sinä mietit?” Hän kysyi
”Milloin minusta tehdään oppilas”, Lumipentu vastasi.
”Olet vasta neljä kuuta vanha.”
”Tiedetään”, Lumipentu vastasi tylysti ja tassutti pentutarhaan. Miksi hänen piti olla niin nuori? Lumipentu katsahti pentutarhaan suulle, kun hänen isänsä tuli sisään.
”Hei, Lumipentu”, isä naukaisi ja tassutti viemään oravan kuningattarille.
”No hei vaan”, Lumipentu katsahti isäänsä, ja käpertyi sitten emonsa viereen, ja nukahti.

Aamu alkoi sarastaa. Lumipentu heräsi, tassutti ulos pentutarhasta, ja meni katselemaan aamupartion lähtöä.
”Kunpa olisin jo soturi”, hän huokaisi itsekseen, ja käpertyi makaamaan. Savuhäntä tassutti hänen luokseen.
”Mikä vaivaa?” Hän kysyi.
”Haluan olla jo oppilas!” Lumipentu huokaisi. Hänestä tuntui kuin hän olisi voinut raadelleet koko klaanin, mutta hän päätti kuitenkin pysytellä vain istumassa.
”Ole kärsivällinen”, Savuhäntä naukaisi lempeästi. Lumipentu pysyi vaiti hetken, kunnes lähti tassuttamaan Piikkipennun luo.
”Leikitäänkö jotain?” Hän kysyi.
”Sopii”, Piikkipentu vastasi. ”Pyydetään muut mukaan.”

Myöhemmin illalla Lumipentu lähti muiden pentujen kanssa katselemaan sotureita.
”Kunpa olisimme jo sotureita”, Harmaapentu naukaisi.
”Emme me niin nopeasti kasva”, Kirjopentu tokaisi. Lumipentu olisi halunnut liittyä keskusteluun, mutta juuri silloin Vuokkosiipi kutsui häntä. Lumipentu tallusti allapäin sisään pentutarhaan, ja kävi nukkumaan.


Nimi: Minttu, Jäätassu, Pilviklaani

12.03.2018 19:45
Jäätassu kuuli takaansa käpälänaskelia. Hän kääntyi, ja erotti pimeässä hahmon. "Jäätassu, on sinun vuorosi," ääni sanoi. Jäätassu ei tuntenut sitä ääntä. Hän jähmettyi paikalleen, ja ei meinannut aluksi saada sanaa suustaan. "M-mitä sinä ta-tarkoitat?" Hän kysyi täristen pelosta. Jäätassu oli yksin pimeydessä, tuntemattoman kissan kanssa. "On sinun aikasi..." Kissa jatkoi matalalla äänellä. "on sinun vuorosi kokea se, minkä jokainen tulee elämässään kokemaan." Jäätassu jähmettyi, kun kissa jatkoi. "Kuolema," hän naukaisi, katosi hetkeksi, ja pian Jäätassu tunsi niskaansa tarttuvat hampaat. "Apua!" Jäätassu rääkäisi avunhuudon, mutta kukaan ei tullut auttamaan. Siinä hän makasi, verisenä ja pahoinpideltynä, eikä ketään ollut missään. "Apua," hän ehti vielä naukaista, ennen kuin kaikki pimeni.

Vaaleanharmaa kolli heräsi lämpimässä pesässä. Hänen joka karva sojotti pystyssä, ja hänen selkäpiitään karmi. "Noniin, Jäätassu, se oli vain unta..." Hän yritti laskea karvansa, mutta uni alkoi tuntua todelta. Olenko minä Tähtiklaanissa? Hän pohti. Hänen vieressään Pitkätassu käännähti ympäri, ja Jäätassu käänsi katsettaan. Se oli kaikki ollutkin vain unta. Jäätassu huokaisi helpotuksesta, ja kävi takaisin makuulle. Hän ei kuitenkaan saanut enää unta, ja päätti lähteä pienelle kävelylle.

Metsässä oli viileää, ja aurinko ei ollut vielä noussut. Metsässä leijaili riistan laimea tuoksu. Jäätassun tassuja särki, sillä hän oli edellispäivänä juossut kanin perässä Usvaklaanin rajalle saakka. Aurinko alkoi nousta, ja Jäätassu päätti palata leiriin. Kissoja oli alkanut heräämään, ja Lumitähti supatti jotain Aamutuulen korvaan. Pitkätassu oli lähdössä Leijonaviiksen kanssa harjoittelemaan, ja Höyhenpentu leikki pentutarhan edustalla muiden pentujen kanssa.
Jäätassu tassutti leiriin, ja huomasi Valkotassun, joka tassutti ulos oppilaiden pesästä. "Missä sinä oikein olit?" Valkotassu kysyi. "Olin kävelyllä, näin painajaisen enkä saanut enää unta," Jäätassu vastasi. Aamutuuli oli siirtynyt jakamaan päivän partioita, joten oppilaat tallustivat varapäällikön luokse. "Aamupartioon lähtevät Valkotassu, Hiilikynsi, Kivihäntä ja Aurinkokynsi." Kissat kerääntyivät yhteen ja lähtivät kohti sisäänkäyntiä. "Metsästyspartioon lähtevät Jäätassu, Salamasiipi ja Virtasydän," Aamutuuli jatkoi. Jäätassu lähti sotureiden perässä kohti leirin sisäänkäyntiä, ja haisteli metsän tuoksuja.

Klaaniuutiset: ei mitään ihmeellistä.

Sori ku näin lyhyt tarina, ei oo ollu oikein aikaa kirjotella...

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

10.03.2018 23:38
Täpläsade värähti, kun vesipisara tipahti hänen kuonolleen. Hän katsoi ylös pesän kattoon, ja huomasi pienen reiän. Lumi oli alkanut sulaa hieman ja aurinko näyttäytyi nyt useammin. Täpläsade nousi ja venytteli. Pesässä oli hänen lisäkseen Taivaantuuli, joka nukkui mutta näytti heräilevän auringon säteisiin. Muut olivat luultavasti partiossa tai harjoittelemassa oppilaidensa kanssa. Täpläsade astui ulos ja joutui siristämään silmiään. Kirkas valo pisteli hetken naaraan sinisiä silmiä, mutta hetken räpyttelyn jälkeen siihen tottui. Täpläsateen vatsa kurni. Hän ei kuitenkaan viitsinyt viedä matalasta tuoresaaliskasasta yhtäkään saalista. Hän kiersi katseellaan leiriä. Aamupartio oli näköjään metsällä, joten naaras ei voinut liittyä siihen.
"Taidan sitten mennä yksin metsästämään", hän mumisi itselleen.
Ennen leiristä poistumista hän huomasi Aaltoturkin ja Valkotassun juttelemassa parantajanpesän edustalla. He eivät näyttäneet huomanneen Täpläsadetta, vaan jatkoivat kielten vaihtamista kunnes Sumuhännän kutsu pakotti Valkotassun parantajanpesään. Aaltoturkki nuolaisi naaraan kuonoa ja huomasi nyt emonsa tuijotuksen. Kollin ilme muuttui vakavaksi, mutta ei pelästyneeksi.
"Näit meidät." Tämä sanoi kylmästi astellessaan emonsa eteen.
"Kyllä. Ja näkemäni perusteella teillä on jotain meneillään, eikö?", Täpläsade sanoi.
Aaltoturkki tuli vielä lähemmäs ja miltei kuiskasi:
"Voitko luvata Tähtiklaanin nimeen, ettet kerro tästä yhdellekkään kissalle?"
Täpläsade kallisti päätään ja tuijotti Aaltoturkin meripihka silmiä.
"Hyvä on, mutta vain sinun ja Valkotassun onnellisuuden hyväksi", hän vastasi.
"Kiitos. Minne muuten olet menossa?"
"Metsälle. Päätin saalistaa ruokani tänään itse. Haluatko tulla mukaani?", hän kysyi.
Aaltoturkki pudisti päätään.
"Ei nyt, minun pitää korjata pesän katossa oleva reikä. Huomasit sen varmaankin, sillä se on sinun paikkasi yläpuolella", kolli sanoi.
"Juu, huomasin sen. Mutta minä lähden tästä sitten metsälle. Nähdään myöhemmin!"
Täpläsade naukui ja loikki leiristä ulos.

"Äh, missä kaikki riista on? Vaikka nyt on niin hyvä sää täällä ei silti ole mitään!" Täpläsade huitaisi maata turhautuneena.
Hän ei ollut onnistunut saamaan yhtäkään riistan hajua sieraimiinsa. Naaras kulki kohti jokea siinä toivossa, että siellä olisi edes kaloja. Vaikka hän ei ollut ikinä kalastanut, voisi hän silti aina yrittää. Joki oli osittain heikon jään peitossa, mutta vesi oli niin kirkasta, että pohjaan näki. Täpläsade kumartui aivan veden rajaan. Hänen viiksenpäät hipoivat veden pintaa ja loivat pienen pieniä väreitä. Vähän kauempana Täpläsade huomasi kalojen kiiltävien ja luisevien kehojen liikkeen. Hän siirtyi vasemmalle ja jäi odottamaan, että kala tulisi kohdalle. Ei kestänyt kauaakaan kun ensimmäinen kala oli uskaltanut tarpeeksi lähelle. Täpläsade kohotti käpälänsä ja läiskäisi vettä. Hän tunsi kuinka hänen kyntensä osuivat kalaan, mutta ne vain raapaisivat sitä. Kala oli haavoittinut ja se pärski paikallaan, mutta oli ajautunut kauemman Täpläsateesta.
"Nyt on tilaisuuteni!" Täpläsade kurotti käpälänsä veteen saadakseen kalan helpommin, mutta hänen jalkansa lipesi ja hän lensi veteen.
Naaras räpiköi vedessä henkeään haukkoen ja sai otteen reunasta.
"Etkö osaa uida!?", kuului vahingoniloinen ääni vastarannalta.
Täpläsade käänsi päätään ja näki valkoisen ja ruskean kollin seisovan Lehtiklaanin puoleisella rannalla. Hän ei vastannut heille mitään, vaan keskittyi ylös pääsemiseen. Kollit vain nauroivat hänen yrityksillen päästä jää kylmästä vedestä ylös.
"Ovatko kaikki Usvaklaanissa noin surkeita kuin sinä olet!?", ruskea huusi.
Täpläsateen sappi kiehui, mutta hän päätti pitää päänsä kylmänä ja olla hiljaa. Hän onnistui viimein pääsemään ylös ja jäi maahan huohottamaan. Ennen kuin kollit ehtivät huutaa enempää solvauksia hänelle, joku keskeytti heidät.
"Valheenvirta ja Korppikynsi! Teitä tarvitaan leirissä, eikä täällä kiusaamassa usvaklaanilaista." Täpläsade tiesi kokoontumisista, että ääni kuului Lehtiklaanin päällikölle, Sadetähdelle.
Valheenvirta ja Korppikynsi tuhahtivat ja katosivat metsään, mutta Sadetähti jäi tuijottamaan Täpläsadetta.
"Oletko kunnossa?" Naaraan kysymys yllätti Täpläsateen.
Usvaklaani ja Lehtiklaani eivät tulleet toimeen kovin hyvin, joten miksi Lehtiklaanin päällikkö kysyisi hänen vointiaan.
"Kyllä, olen kunnossa. Kiitos", Täpläsade vastasi hämmentyneenä.
"Hyvä niin", Sadetähti hymähti ja asteli pois joen varrelta.
Täpläsade nousi seisomaan ja ravisti turkkiaan. Se siitä saalistus reissusta.

//Semi lyhyt tarina :/ //

Vastaus:

Hyvä tarina, saat 20 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Rumpelstiltskin

27.02.2018 13:55
Korjaan nimen Rumpelstiltskin ::DD

Nimi: Pihka 》Kuisketassu 》Meriklaani

27.02.2018 08:23
Kuisketassu istui ylpeänä aukiolla, kun Lumitähti teki hänestä oppilaan.
“Tästä päivästä aina siihen päivään jona hän ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoot tätä oppilasta Kuisketassuksi. Mestarinasi toimii….. Pimeäsydän!” Lumitähti kuulutti.
“Mitäh?!” Kuisketassulta pääsi hiljainen älähdys, kun päällikkö kuulutti naaraan mestarin nimen. Pimeäsydämen toinen silmä oli sokea, joten Kuisketassu ei ymmärtänyt päällikön valintaa. Naaras vilkaisi soturitarta, jonka terve silmä loisti ylpeästä, kun tämä lupasi välittää taitonsa Kuisketassulle. Vasta nimetty oppilas asteli mestarinsa luo, ja kosketti nenällään mestarinsa nenää.
“Kuisketassu! Kuisketassu!” klaanin hurraukset tuntuivat vilpittömiltä. Tulvaklaanin oppilasmäärä oli alhainen; vain kolme naaras oppilasta, Kastetassu, Pisaratassu ja Kuisketassu. Kuisketassu tunsi halua korvata oppilaiden pieni määrä omalla tehokkuudellaan. Hän oppisi kaiken ja saavuttaisi soturiuden.
“Mennään”, Pimeäsydän napautti hännällään Kuisketassun selkää. Oppilas käännähti nopeasti, ja pujotteli kissojen välistä kohti parantajan pesää, jonne Pimeäsydän häntä johdatteli.
“Me hankimme sinulle makuualuset ja sen jälkeen opetan sinut uimaan”, Pimeäsydän ohjeisti, “Purolaululta löytyy todennäköisesti sammalia, joita voit käyttää.” Kuisketassu nyökkäsi, ja astui sisälle pesään. Pensaat heittävät varjoja maahan, eikä naaraan varjo juurikaan erottunut niiden seasta.
“Purolaulu? Oletko täällä? Haluaisin sammaleita petiäni varten”, Kuisketassu huhuili.
“Kas, hei Kuisketassu”, Purolaulu hymyilee, “arvelinkin että tulisit. Sammalet ovat tuolla, suoraan sisäänkäynnin vieressä- ei siinä, tuossa, niin juuri ne.”
“Khiitosh Burolhaulu”, oppilas sössötti sammalet suussani. Hän asteli takaisin aukiolle, ja sylkäisi pehmeät sammalet maahan.
“Noniin, viehän ne oppilaiden pesään, siellä pitäisi olla reilusti vapaata”, Pimeäsydän viittaa puunrunkoa kohti. Naaras nosti sammalet takaisin suuhuni, ja asteli pieneen pesään. Hän etsi paikan itselleen aivan pesän perältä, ja paineli sammalet siihen. Kuisketassu käveli muutaman kierroksen sammaleiden päällä, ja asteli sitten Pisaratassun ja Kastetassun petejä väistellen takaisin mestarinsa luo.

“Kuvittele, että juokset metsässä”, Pimeäsydän opasti, “liike on samantyylinen. Etukäpälät kauhovat isoa kaarta edessä, ja takatassusi potkivat takana. Luulisin, että toisen tassusi halvaantumisen ei pitäisi estää uimista.” Kuisketassu nyökkäsi hieman kiusaantuneena. Hän ei juurikaan halunnut tuoda esille takajalkaansa.
“Hyvä on, minä voin näyttää mallia, tule perästä kun olet valmis”, mestari kehotti, ja laskeutui hiljaisesti veteen. Pimeäsydän lähti uimaan siksakkia Kuisketassun edessä, joka valmistautui seuraamaan mestariaan. Kuisketassun aivot eivät naaraan hämmästykseksi menneet lukkoon, vaan hän pystyi ajatella selkeästi.
*Veteen… veteen* Kuisketassu otti askeleen eteenpäin, niin, että hänen etutassunsa kastuivat. Vesi oli jäätävää, sillä olihan talvi. Kuisketassu ponnisti takajaloillaan, ja hyppäsi suoraan kokonaan veteen. Vain hänen päänsä kellui pinnalla. Kuisketassu haukkoi henkeä kun kylmä vesi pureutui hänen turkkiinsa ja tuntui työntävän ilmat pihalle.
“Hyvä, ponnista pohjasta ja ala kauhoa niinkuin opetin”, Pimeäsydän kannusti. Kuisketassu työnsi takajaloilla vauhtia, ja yritti muistaa kaikki Pimeäsydämen neuvot. Etukäpälät huitoivat vettä, eivätkä pystyneet pitämään oppilasta pinnalla. Kuisketassu alkoi vajota, ja joutui paniikkiin. Hän veti vettä henkeensä, ja Pimeäsydän joutui nappaamaan häntä niskanahasta.
“Tässä on matalaa, yritän uudestaan”, Pimeäsydän kehotti.

“Nyt minä osaan”, Kuisketassu huohotti. Hän oli yhä uudelleen epäonnistuneiden yritysten jälkeen aloittanut alusta, ja nyt hän ui jotenkuten sujuvasti ympyrään Pimeäsydämen ympärillä.
“Hienoa!” Pimeäsydän kehui väsyneen kuuloisena. Naaras lähti astelemaan rantaa kohti, ja Kuisketassu seurasi häntä. Naaraat nousivat rantapengermälle, ja ravistelivat vettä märistä turkeistaan.
“Hrr”, Kuisketassu tärisi kylmästä.
“Voit käydä nappaamassa tuoresaaliskasasta karpin ja mennä lepäämään. Huomisesta tulee raskas päivä”, Pimeäsydän kehotti. Kuisketassu nyökkäsi, ja asteli viluissaan leiriin. Hän käväisi tuoresaaliskammiossa, ja valikoi itselleen hyvän näköisen ahvenen.
“Tämä on varmaankin ihan hyvä”, naaras mutisi itsekseen. Hän asteli aukiolle ja sieltä oppilaiden pesään.

Syötyään ahvenen ja suittuaan turkkinsa, Kuisketassu asettui pedilleen lepäämään, ja nukkui pian sikeästi.

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina, pidän kirjoitustyylistäsi. Jonkin verran löytyi yhdyssana ja pilkkuvirheitä, niihin voit kiinnittää jatkossa vielä huomiota (esimerkiksi pilkku tuohon "siihen päivään,jona....", ja yhdyssanoista naarasoppilas) Saat 19 kp:ta :) Ja enpä ole tuollaisesta klaanista kuin Meriklaani aiemmin kuullut :D

Titta VYP

Nimi: Leivotassu, Usvaklaani, Titta VYP

25.02.2018 21:35
Leivotassu heräsi aamulla edelleen väsynnenä mestarinsa huutoon. Heräämiseen oli mennyt aikaa, koska Leivotassu ei ollut alkuun tunnistanut mestarinsa ääntä. Naaras oli hämmentynyt Hopeatähden muuttamisesta klaaninvanhimpiin, mutta ei ollut siitä varsinaisesti surullinen, sillä hän tiesi, että Tulitähti olisi hyvä mestari. Tulitähti, tai silloinen Tulisielu oli ollut myös Leivotassun emon mestari. Leivotassu venytteli ja asteli sitten ripeästi pesästä ulos. Tulitähti odotti jo oppilastaan leirin suuaukolla. Leivotassu pyrähti hänen luokseen, ja sanaakaan sanomatta lähti seuraamaan kollia tämän mennessä suuaukosta ulos. Tulitähti juoksi naaraan edellä koko matkan Usvaniitylle. Päästessään perille Leivotassu huohotti hieman, sillä tämä oli vasta tottunut aikaisempaan päivärytmiin ja kovempiin rasituksiin. Naaraan käpälät tuntuivat kuumilta kylmää lunta vasten.
”Ajattelin, että tänään voisimme ensin hieman harjoitella metsästystä, ja myöhemmin sovin taisteluharjoitukset Varpukynnen ja Haukkatassun kanssa”, Tulitähti totesi tasattuaan hengityksensä. Leivotassu nyökkäsi vastauksesi, sillä hänen hengityksensä ei ollut vielä aivan tasautunut.
”No niin, katsotaanpa vaanimisasentosi”, Tulitähti sanoi ja istuutui alas. Leivotassu nyökkäsi jälleen ja pudottautui vaanimisasentoonsa.
”Ei noin, häntäsi pitää olla jäykkänä liikkumatta ja kyntesi jo valmiina ulkona. Köyristä vielä selkääsi vähän… Hyvä, tuo näyttää jo paljon paremmalta. Muista tuo asento”, Tulitähti sanoi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja painoi liikeradan mieleensä.
”No niin, mitä haistat?” Tulitähti kysyi naaraalta. Leivotassu maisteli ilmaa mietteliäänä, ja totesi sitten varmana:
”Haistan leirin, mutta lähempänä on ainakin myyrä ja jokin lintu… Varpunen.”
”Hyvä. Haistatko jotain muuta?” Tulitähti vastasi samalla maistellen itsekin ilmaa. Leivotassu mietti tovin, ja vastasi sitten epäröiden:
”Haistan jonkun riitaeläimen, mutten tiedä mikä se on. Tiedätkö sinä mikä se on?”
”Se on peura. Peurista saa hyvää tuoresaalista paljon, mutta niitä on vaikea pyydystää, koska ne ovat isoja. Ne voivat myös vahingoittaa kissoja. Lähdetään leiriin, katsotaan siellä mitä sille tehdään”, Tulitähti vastasi huolestuneena, mutta tiukkana. Odottamatta vastausta Tulitähti sysäsi Leivotassun liikkeelle, ja kissat juoksivat yhdessä leiriin.
”Mene syömään jotain, ja muista ettet lähde leiristä ulos ilman jonkun soturin lupaa etkä yksin luvallakaan. Peurat voivat olla vaarallisia”, Tulitähti sanoi tiukasti Leivotassulle.
”Mutta...” Leivotassu sanoi, mutta Tulitähti keskeytti hänet oitis:
”Tee niin kuin sanoin, ja kerro myös muille oppilaille säännöstä, jos näet heitä. Menehän nyt syömään, minun täytyy keskustella Kotkasydämen kanssa.” Leivotassu huokaisi, mutta Tulitähti ei ehtinyt huomata sitä, sillä kolli oli jo mennyt. Naaras asteli tuoresaaliskasalle, mutta se oli melkein tyhjä. Niinpä Leivotassu vain käveli oppilaiden pesälle ja suoraan omaan petiinsä. Naaras oli jo käymässä päiväunille, kun hän muisti mitä Tulitähti oli sanonut. Leivotassu avasi silmänsä ja katsoi pesään. Haukkatassu ja Peuratassu olivat omilla makuualustoillaan, joten Leivotassu päätti kertoa ainakin heille varoituksen. Mutta ennen kuin naaras ehti sanoa mitään, kääntyi Haukkatassu kohti naarasta ja totesi ilkikurisesti:
”Katsotaanpa kuka voittaa iltapäivän taisteluharjoitukset, tuollainen pieni pentu vai kookas kolli?” Leivotassu mulkaisi veljeään ja totesi sitten totisena:
”Saapa nähdä pääsemmekö ollenkaan taisteluharjoituksiin, sillä Tulitähti ja Varpukynsi ovat varmaan molemmat kaatamassa tai häätämässä peuraa.”
”Mitä, onko reviirillämme peura? Mikset aiemmin sanonut? Meidän pitää mennä auttamaan sen nappaamisessa!” Haukkatassu huudahti nousten seisomaan ripeästi. Leivotassu heilautti häntänsä veljensä lavan päälle rauhoittaen tätä laskeutumaan. Peuratassukin oli kääntynyt kiinnostuneena katsomaan, mitä Leivotassulla oli asiaa.
”Tulitähti käski sanoa, että kukaan oppilas ei saa lähteä leiristä yksin eikä ilman soturin lupaa ennen kuin peura on lähtenyt”, Leivotassu totesi vakavana. Haukkatassu pyöräytti silmiään huvittuneena, mutta Peuratassu katsoi totisena Leivotassuun.
”Oletteko te hiiriä vai kissoja?” Haukkatassu kysyi epäuskoisena. ”Me voimme osoittaa kuinka hyviä saalistajia ja taistelijoita olemme. Tämä on täydellinen tilaisuus, ja te aiotte jäädä leiriin?” Haukkatassu jatkoi, mutta nähdessään naaraiden ilmeet hän huokaisi ja totesi sitten alistuneena:
”Olette oikeassa tietysti, mutta olisihan se hienoa päästä nappaamaan peuran.” Peuratassu ja Leivotassu hymyilivät Haukkatassulle ymmärtäväisesti, ja jo pian oppilaat juttelivat iloisina yhdessä.

”Tulkaas jo, emmekös me puhuneet aamulla, että meillä on luvassa taisteluharjoitukset”, Tulitähti totesi oppilaiden pesän suuaukolta herättäen Leivotassun. Naaras oli levännyt hetken, ja oli ehtinyt jo nukahtaa toviksi, kunnes hänet tultiin herättämään. Naaras nousi ripeästi ylös ja venytteli katsellen ympärilleen. Haukkatassu oli jo pesän suuaukolla menossa, ja hän kääntyi katsomaan oliko Leivotassu tulossa. Naaras nousi ja juoksi suuaukolla ja sieltä ulos.
”Tiedätkö mitä sille peuralle kävi?” Leivotassu kysyi Haukkatassulta päästessään tämän rinnalle.
”Se juoksi pois Ukkospolulle päin”, Haukkatassu vastasi ja jatkoi juoksuaan saadakseen mestarit kiinni. Leivotassu kiristi vauhtiaan päästäkseen taas veljensä rinnalle. He seurasivat mestareitaan Usvaniitylle, ja pysähtyivät Varpukynnen ja Tulitähden luo.
”Selvä, on aika aloittaa harjoitukset. Haukkatassu ja Leivotassu menkää vastakkain toisianne. Hyvä, Haukkatassu, sinä voisit näyttää mitä opit eilisissä harjoituksissa hyökäämisestä. Leivotassu, pyri puolustautumaan ja hyökkäämään uudelleen, mutta anna alussa Haukkatassun aloittaa”, Varpukynsi totesi samalla kun oppilaat asettuivat paikoilleen.
”No niin, ole hyvä ja aloita Haukkatassu”, Tulitähti totesi ja asettui istumaan ja katselemaan. Leivotassu katsoi tiukasti Haukkatassua, valmiina puolustautumaan tulevaa hyökkäystä. Leivotassu tutkaili veljensä liikkeitä ja tarkkaili kaikenlaisia pieniäkin vinkkejä millainen tuleva hyökkäys olisi. Naaras näki kuinka Haukkatassun oikeanpuoleinen lapa jäykistyi, ja naaras valmistautui hyökkäykseen. Haukkatassu hyppäsi naaraan taakse, mutta huitaisi käpälällään vain ilmaa, sillä Leivotassu oli hypännyt pois alta ja valmistautui hyppäämään Haukkatassun selkään. Naaras hyppäsi ennen kuin Haukkatassu havaitsi hypyn, ja pääsi kuin pääsikin veljensä selkään. Haukkatassu sai kuitenkin heitettyä naaraan selästään nopeasti, ja pääsi taistelussa niskan päälle.
”Hyvä Haukkatassu, viimeinen hyökkäyksesi oli hyvin tähdätty. Ja hyvä Leivotassu, sait hyvin puolustauduttua ensimmäisen hyökkäyksen ja vastahyökkäyksesikin oli hyvä, joskin kehitä vielä hyppyvoimaasi”, Varpukynsi totesi Tulitähden nyökkäillessä hyväksyvästi.
”Olen aivan samaa mieltä, te olette molemmat kehittyneet jo nyt paljon. Olen pahoillani, mutta minun pitää mennä takaisin leiriin katsomaan, että partiot järjestyvät ja kaikki on kunnossa. Varpukynsi lupasi jäädä tänne vielä valvomaan harjoitteluanne toviksi”, Tulitähti totesi heilauttaen häntäänsä. Varpukynsi nyökkäsi päällikölle, ja kääntyi sitten katsomaan oppilaita.
”No niin, eiköhän jatketa harjoittelua”, Varpukynsi sanoi ja istuutui alas lumeen.

Leivotassu jolkotti leiriin Haukkatassu ja Varpukynsi perässään. Pitkien taisteluharjoitusten jälkeen he olivat vielä saaneet napattua myyrän sekä varpusen, jotka Leivotassu ja Haukkatassu veivät tyytyväisenä tuoresaaliskasaan. Tuoresaaliskasassa oli jonkin verran täytettä, ja klaaninvanhimmat sekä kuningatar olivat jo saaneet ruokaa, joten Leivotassu otti yhdessä Haukkatassun kanssa heidän nappaaman myyrän syötäväksi. Naaraan vatsa kurni, kun oppilaat astelivat pesälleen. Pesässä olivat jo kaikki muut oppilaat, Pakkastassu ja Peuratassukin söivät, ja muut loikoilivat makuupaikoillaan. Leivotassu heilautti ovensuussa häntäänsä tervehdykseksi, ja asteli sitten myyrä suussaan makuupaikalleen Jäätassun viereen. Jäätassu ynähti ja kääntyi katsomaan sisariaan.
”Hei, miten teidän päivänne meni? Minä olin aamupartiossa ja metsästämässä”, Jäätassu kysyi katsellen vuorotellen siskoaan ja veljeään.
”Hyvin, olin aamulla partiossa kuten ehkä tiesit myös ja iltapäivällä meillä oli taisteluharjoitukset Leivotassun kanssa”, Haukkatassu totesi suupalojen välillä. Leivotassu nielaisi palan suustaan, ja totesi sitten raapaistessaan uutta palaa myyrästä:
”Minä olin lisäksi aamulla metsällä, harjoittelimme Usvaniityllä metsästämistä, mutta emme ehtineet saada mitään kiinni peuran ilmaantuessa.
”Peuran?” Jäätassu kysyi yllättyneenä.
”Etkö tiennyt? Reviirillämme oli tänään peura, mutta se juoksi ukkospolulle päin ja katosi jonnekin”, Haukkatassu totesi saatuaan nielaistua viimeisen palan.
”Oho, kaikkea sitä jää kuulematta. Kertokaa alusta alkaen mitä kävi”, Jäätassu sanoi kiinnostuneena. Leivotassu huokaisi muka väsyneenä, mutta kertoi sitten mielellään tarinan peurasta. Tarinan kerrottuaan sisarukset juttelivat vielä hetken, mutta totesivat sitten yhdessä tuumin, että olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaan. Hyvänyöntoivotusten jälkeen Leivotassu käpertyi kyljelleen ja nukahti sikeään uneen.

//sanoja 1121. Tämä nyt oli ehkä vähän tylsää perusjuttua mutta sellaista se oppilasaika välillä on :D

Nimi: Taivaantuuli, Usvaklaani, Titta VYP

25.02.2018 18:50
Taivaantuuli katseli onnellisena pentujaan, kun he kukin lähtivät omille teilleen. Naaras tunsi olonsa haikeaksi, mutta oli hyvin ylpeä pennuistaan. Ja samalla Taivaantuuli tiesi, että saisi nyt jatkaa soturin elämää, mitä oli jo kovasti kaivannut. Naaras asteli tuoresaaliskasalle aikeenaan syödä jotain, mutta tajusi katsottuaan kasaa, että olisi taas hänen aikansa saalistaa ja auttaa klaania. Kasa oli nimittäin melkein tyhjä. Niinpä Taivaantuuli lähti päättäväisesti leirin suuaukolle ja sieltä ulos kohti määränpäätään, aikeenaan mennä Usvaniityn lähistölle metsästämään. Naaras asteli kevyesti, sillä hän oli innoissaan, kun pääsi taas käyttämään käpäliään metsästykseen. Koska tahti oli reipas Taivaantuuli oli jo pian perillä, ja nuuski innoissaan ympäristöään. Hän haistoi ensin vain lehtikadon tuoksun, mutta hetken haisteltuaan hän huomasi ilmassa muitakin hajuja. Jossain melko lähellä oli kissoja, ja joku outo tuoksu, mutta lähempänä Taivaantuulta oli riistaa. Naaras haistoi hiiren ja linnun. Seuraten hiiren hajua hän näki jo pian pienen vipeltäjän puun juurella tonkimassa. Taivaantuuli pudottautui vaanimisasentoon ja naaraan kynnet liukuivat esiin lumen sekaan. Taivaantuuli lähestyi varoen hiirtä, ja ollessaan tarpeeksi lähellä hän jännitti jalkansa ja ponnisti hiiren kimppuun. Hiiri huomasi metsästäjänsä liian myöhään, ja tyytyväisenä Taivaantuuli tappoi saaliinsa. Hiiri ehti kuitenkin vingahtaa, Taivaantuuli huomasi harmissaan, että lintu, joka oli vielä hetki sitten ollut lähistöllä oli hävinnyt jonnekin.
”Voihan hiirenpipanat”, hän tuhahti, mutta jatkoi päättäväisenä riistan metsästämistä.

Taivaantuuli palasi leiriin väsyneenä, sillä hän oli ollut pitkään metsästämässä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen, koska hän oli hiiren lisäksi löytänyt pari laihaa lintua. Naaras laski saaliinsa tuoresaaliskasaan, mutta jätti itselleen toisen linnuista. Hän asteli soturien pesälle iloisena, ja astuessaan sisään hän kuuli tervetulotoivotuksia. Hänen petinsä oli edelleen Kotkasydämen vieressä, ja sinne käpertyen naaras söi tyytyväisenä lintunsa, ja kävi syötyään nukkumaan.

Aamu valkeni auringonpaisteisena. Taivaantuuli avasi silmänsä levänneenä, ja nousi hitaasti ylös. Kotkasydän nukkui vielä omalla makuupaikallaan, joten Taivaantuuli jätti hänet rauhaan ja käveli ulos soturien pesästä. Hän asteli aukean keskelle ja tähyili ympäriinsä. Aukea oli vielä hyvin tyhjä, sillä oli aikaista. Vain muutama kissa oli juuri astunut ulos pesistään. Niihin lukeutui Tulitähti sekä Sumuhäntä, jotka olivat nyt jo menossa kohti päällikön pesää keskustelemaan jostain. Taivaantuuli huokaisi onnellisena syvään. Jonain päivänä Kotkasydänkin olisi tuossa asemassa, jakamassa käskyjä rakkaille klaanitovereilleen ja ohjaamassa ja neuvomassa heitä Tähtiklaani tukenaan.

//sanoja 353. Tuli nyt aika lyhyt tarina mut halusin kirjottaa ees jotain Taivaal :) Pitää yrittää panostaa seuraavaan vähän enemmän, mut välis on varmaan Leivon vuoro :D

Vastaus:

Oli mukavaa luettavaa, 12 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Valkotassu, Usvaklaani

20.02.2018 16:35
Valkotassu oli matkalla parantajien kokoontumiseen Sumuhännän kanssa. Parantajien kokoukset pidettiin kuuputouksella ja hänestä tulisi siellä virallisesti parantaja oppilas. Pian heidän eteensä ilmestyi oranssi kissa, jolla oli valkoiset käpälät ja maha.
"Purolaulu!" Sumuhäntä kiirehti koskemaan toisen klaanin parantajan kanssa neniä. Valkotassu näki tilaisuutensa levätä tulleen ja hän kävi makuulleen.
"Sinulla on oppilas!" Purolaulu huudahti ja katsoi häneen. Pian Purolaulu huomasi hänen takajalkansa ja näytti säikähtäneeltä.
"Hän on Valkotassu ja hänen takajalkansa ovat halvaantuneet", Valkotassu oli kiitollinen, että Sumuhäntä sanoi sen hänen puolestaan. Sumuhäntä viittasi hännällään merkiksi jatkaa matkaa. Valkotassu raahautui perässä vaivalloisesti. Pian heidän seuraansa liittyi myös Kuuralehti ja Valkojalka. Juuri kun Valkotassu oli pyytämässä lepotaukoa, heidän eteensä avautui hienot putoukset. Puolikuu loisti taivaalla tehden varjoja. Muut parantajat koskettivat nenällään vesiputousta, joten Valkotassukin teki samoin. Jää kylmä vesi sai Valkotassun nukahtamaan hetkessä.

Valkotassu heräsi siihen, että joku koski häntä.
"Olenko Tähtiklaanissa?" Valkotassu kysyi edessään seisovalta ruskealta naaraalta, jolla oli valkoinen maha.
"Kyllä. Olen Mäkilehti. Nouseppas seisomaan niin kävellään tuonne lammen rantaan", Mäkilehti osoitti kuonollaan lampea.
"En voi. Minun takajalkani ovat halvaantuneet", Valkotassu sanoi hieman surullisena.
"Yritä edes", Mäkilehti kannusti. Valkotassu nousi hitaasti seisomaan.
"Onnistuin! Onko se merkki siitä, että parannun?" Valkotassu kysyi toiveikkaasti.
"Ei. Mutta mennäänpäs nyt tuonne lammen rantaan", Mäkilehti ohjasi. Valkotassu juoksi ja hyppi, sillä tiesi, että se saattaisi olla hänen viimeinen mahdollisuutensa olla kuin soturi. Pian he saapuivat lammen rantaan.
"Katsoppas sinne", Mäkilehti sanoi. Valkotassu kurkisti lampeen ja näki epäselvän kissan. Kissa oli niin epäselvä, ettei Valkotassu tunnistanut sitä. Kuva vaihtui mustaksi kissaksi, joka istui Hopeatähden pesässä. Sen hän tunnisti Tulisieluksi. Valkotassu haukkasi henkeään kun takajalat pettivät alta.

"Valkotassu. Lähdetään", Sumuhäntä herätti Valkotassun. Valkotassu haukotteli hieman.
"Minä näin sellasen unen...", Sumuhäntä keskeytti hänen hännän liikkeellään. "Parantajat eivät yleensä kerro mitä heidän unissaan tapahtui."
"Oppilaat. Aina valmiina kertomaan vaikka joka ikisen unensa", Kuuralehti sanoi hieman surullisena.
"Tähtiklaani valaiskoon polkunne", Sumuhäntä sanoi ennen kuin ohjasi Valkotassun pois muiden luolta.

Valkotassu raahautui haukotellen tuoresaaliskasalle ja valitsi laihan hiiren. Hän söi sen nopeilla puraisuilla ja palasi takaisin pesään. Sen jälkeen hän lajitteli yrttejä.
"Saanko tulla sisään?" Valkotassu kuuli äänen pesän suuaukolta. Hän käänsi päänsä ja huomasi Aaltoturkin ja nyökkäsi tälle.
"Haluatko syödä?" Kolli tiputti hiiren maahan ja istahti hänen vastapäätä.
"Söin juuri, mutta ei kai se haittaa jos ottaisin vähän", Valkotassu vastasi. Aaltoturkki työnsi hiiren hänelle ja hän haukkasi siitä pienen palan.
"Miten sinulla menee täällä. Tai siis, voitko hyvin?" Aaltoturkki katsoi kun Valkotassu nielaisi hiiren palan. Naaras epäröi hieman. "Rehellisesti ottaen en ole vieläkään sopeutunut parantajaoppilaana olemiseen. Kaikilla muilla on niin kivaa harjoitella taistelua ja metsästämistä ja minun pitää istua täällä lajittelemassa yrttejä."
"Ymmärrän sinua, mutta ei parantajana oleminen ole varmasti niin tylsää, kuin luulet. Näet sen vielä", Aaltoturkki lohdutti häntä. Valkotassu nosti katseensa kolliin.
"Saatat olla oikeassa, mutta pidän silti enemmän soturina olemista."
Aaltoturkki söi loput hiirestä itse.
"Minulla on sinulle sanottavaa", kolli aloitti ja Valkotassu höristi korviaan.
"Niin", Naaras katsoi Aaltoturkkia odottavasti.
"Minä-", Hopeatähden klaani kutsu keskeytti kollin.
*Mitäköhän sillä nyt on asiaa?* Valkotassu mietti. Samalla Sumuhäntä tuli sisään.
"Mikä sinut tänne toi", naaras kysyi hämmentyneenä laskettuaan yrtit maahan.
"Ei mikään erikoinen asia. No, mutta taidan lähteä tästä nukkumaan." Aaltoturkki selitti. Valkotassu katsoi Aaltoturkkia ja lähti kuuntelemaan mitä Hopeatähdellä oli asiana.
Seuraavana päivänä Valkotassu meni kuuntelemaan Hopeatähteä. Hopeatähti kertoi, että siirtyisi klaanivanhimpienpesään ja, että Tulisielusta tulisi päällikkö. Valkotassu ei niinkään välittänyt vaan odotti tilaisuutta, että voisi kysyä Aaltoturkilta, mitä sillä oli asiaa. Tilaisuus koitti viimein ja Valkotassu raahautui kollin eteen. "Saanko kysyä, että mitä sinä olitkaan sanomassa eilen illalla?"
Kolli näytti kiusaantuneelta. "Minä rakastan sinua. Olin sanomassa sitä." Aaltoturkki sanoi.
Valkotassu punastui. "Minäkin rakastan sinua."
Valkotassu katsoi hetken Aaltoturkkia silmiin. Sitten Sumuhäntä saapui ja katsoi epäilevästi heitä.
"Valkotassu. Menen Tulisielun kanssa kuuputoukselle, että hän saa yhdeksän henkeään ja uuden nimensä. Sinä olet vastuussa tehtävistäni", Sumuhäntä sanoi ja häipyi. Valkatassu koskitti nenällään Aaltoturkin nenää heti kun Sumuhäntä ei nähnyt ja kääntyi sitten takaisin parantajien pesälle päin.

//Änkäsin parantajien kokoontumisen tähän mukaan. Ei varmaan haittaa kun tuli vähän myöhässä.

Vastaus:

21 KP! Lisäisin tähän vielä klaaniuutiset, eli Valkotassusta tuli virallisesti parantajaoppilas.

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Aaltoturkki~Usvaklaani

19.02.2018 23:07
Aaltoturkki nyökkäsi Ukkosmielelle, joka oli pyytänyt häntä tulemaan mukaan metsästyspartioon. Kollit kävelivät parantajanpesän ohi ja Aaltoturkki saattoi nähdä vilauksen Valkotassun turkista, joka erottui tummaa taustaa vasten. Hän oli ollut aikeissa käydä tervehtimässä tätä, mutta tekisi sen myöhemmin, sillä partio oli hoidettava ensin. Ukkosmielellä ja Kotkasydämmellä oli mukanaan heidän omat oppilaat; Peuratassu ja Jäätassu. Aaltoturkki hymyili oppilaille leveästi.
"Lähdetään sitten." Tulisielu sanoi ja johti partion ulos leiristä.

Aaltoturkki oli jäänyt Tulisielun kanssa kahdestaan aukealle, sillä Ukkosmieli ja Kotkasydän olivat vähän kauempana opettamassa oppilaitansa. Aaltoturkki tunsi olonsa kevyemmäksi, kun Varpukynnen valvova katse ei piinannut häntä. Tuntui todella erilaiselta, kun mestarin tiukkoja huomautuksia ei kuulunut. Aaltoturkki pudottautui matalaksi vatsakarvat jäistä maata hipoen. Hän oli huomannut hiiren pujahtavan koloon piiloon. Sen tuoksu täytti kollin sieraimet ja vesi nousi hänen kielelleen. Pian hiiri loikkasi takaisin ulos ja kuin salaman iskusta Aaltoturkki oli napannut sen käpäliensä väliin. Hän oli tehnyt täsmälleen saman liikkeen kuin silloin, kun lumikko oli karannut Pakkastassulta ja kettu oli ilmestynyt.
"Hyvä. Sinä sentään sait jotain." Tulisielun ääni herätti Aaltoturkin muistoista.
"Juu, en löytänyt muuta kuin tämän. Entä sinä?", kolli kysyi nostaen hiiren suuhunsa.
Tulisielu pudisteli päätään.
"Ei onnistanut tällä kertaa. Toivotaan, että nuo ovat saaneet jotain", musta kolli sanoi ja viittasi nyökkäyksellä Kotkasydämmeen ja Ukkosmieleen ja heidän oppilaisiinsa.
"Saimme yhteensä yhden oravan ja kaksi kottaraista." Peuratassu ilmoitti innoissaan ja katsoi ylepästi saamaansa oravaa.
"Tänään ei taida enempää tulla. Lähdetään vain takaisin leiriin", Tulisielu sanoi ja lähti kävelemään.


Aaltoturkki pudotti hiiren matalaan tuoresaaliskasaan ja huokaisi. Hän katsahti parantajanpesän suuntaan. Hänellä olisi nyt mahdollisuus käydä Valkotassun luona. Kolli päätti ottaa saalistamansa hiiren mukaan, jos vaikka he voisivat jakaa sen. Hän käveli varmoin askelin pesän luo ja kurkisti sisään. Valkotassu istui selkä häneen päin ja siirteli laiskasti yrttejä.
"Saanko tulla?", Aaltoturkki kysyi.
Valkotassu kohahti ja käänsi päänsä. Nähdessään Aaltoturkin tämä nyökkäsi.
"Haluatko syödä?" Kolli tiputti hiiren maahan ja istahti Valkotassua vastapäätä.
"Söin juuri, mutta ei kai se haittaa jos ottaisin vähän", naaras sanoi.
Aaltoturkki työnsi hiiren Valkotassulle, joka puraisi siitä pienen palan itselleen.
"Miten sinulla menee täällä? Tai siis, voitko hyvin?" Aaltoturkki katsoi kun valkoinen naaras nielaisi hiirestä ottamansa palan.
"Rehellisesti ottaen en ole vieläkään sopeutunut parantajaoppilaana olemiseen. Kaikklla muilla on niin kivaa harjoitella taistelua ja metsästämistä, ja minun pitää istua täällä lajittelemassa yrttejä." Aaltoturkki näki Valkotassun kasvoilta, että tämä kaipasi soturioppilaan elämää enemmän kuin mitään muuta.
"Ymmärrän sinua, mutta ei parantajana oleminen ole varmasti niin tylsää, kuin luulet. Näet sen vielä." Aaltoturkki halusi lohduttaa ja rohkaista Valkotassua, joka nosti katseensa häneen.
"Saatat olla oikeassa, mutta pidän silti enemmän soturina olemisesta", naaras naukui.
Aaltoturkki söi loput hiirestä itse.
"Minulla on muutakin sanottavaa", kolli aloitti.
"Niin?" Valkotassu katoi häntä odottavasti.
"Minä-", Hopeatähden klaani kutsu keskeytti hänet.
Samalla Sumuhäntä ilemstyi pesään suu täynnä kellastuneita yrttejä. Parantja näytti hämmentyneeltä nähdessään Aaltoturkin parantajanpesässä.
"Mikä sinut tänne toi?", naaras kysyi laskettuaan yrtit maahan.
"Ei mikään erikoinen asia. No, mutta taidan lähteä tästä nukkumaan." Kolli sanoi nopeasti ja asteli ulos pesästä.
Hän tunsi Valkotassun katseen niskassaan. Naaras olisi tietenkin halunnut kuulla mitä Aaltoturkilla olisi ollut sanottavanaan.

Hopeatähden klaani kokous huuto herätti Aaltoturkin hänen sekavasta unestaan. Kolli suki itsensä nopeasti ja juoksi ulos. Usva peitti leiriä ja Hopeatähden harmaa turkki sulautui siihen, niin kuin usean muunkin usvaklaanilaisen kissan. Aaltoturkki huomasi emonsa, Täpläsateen juttelemassa Taivaantuulen kanssa muutaman jäniksen loikan päässä.
"Huomenta", hän ehti naukaista ennen kuin Hopeatähti aloitti.
"Rakkaat usvaklaanilaiset. Niin kuin tiedättekin jo, että olen jo vanha, eikä minulla ole enää tarpeeksi voimia jäljellä johtaakseni klaaniamme," hän piti tauon, huokaisi ja jatkoi sitten, "siirryn klaaninvanhimpiin ja annan tehtäväni Tulisielulle."
Tulisielu katsoi Hopeatähteä yllättävän tyynesti. Aaltoturkki arveli, että he olivat keskustelleet asiasta aiemmin ja Tulisielu tiesi mitä oli tulossa.
"Tulisielu, tästä lähtien sinä johdat Usvaklaania ja nimesi olkoon Tulitähti." Hopeatähti kumarsi mustalle kollille.
Klaani hurrasi uutta päälikköään.
"Kiitos Hopeatähti. Tämä on suuri kunnia minulle. Mutta, enhän minä voi johtaa klaania ilman varapäällikköä, joten olen valinnut varapäällikökseni Kotkasydämmen." Tulitähti julisti ja viittoi häkeltynyttä ruskeaa kollia lähemmäs.
"Kotkasydän, tästä lähtien sinä avustat minua Usvaklaanin uutena varapäällikönä. Odotan sinulta uskollisuutta ja ennen kaikkea hyviä neuvoja", Tulitähti nyökkäsi Kotkasydämmelle.
Klaani hurrasi jälleen ja kissat tungeksivat onnittelemassa Tulitähteä ja Kotkasydäntä, ja tietenkin myös Hopeatähteä, joka siirtyi Savukuonon seuraan klaaninvanhimpien pesään.
Aaltoturkki vetäytyi ryysiksestä ja näki Valkotassun edessään.
"Saanko kysyä, että mitä sinä olitkaan sanomassa eilen illalla?" Naaras näytti jännittyneeltä, mitä Aaltoturkki vastaisi.
Kolli kertasi mielessään läpi eilisen keskustelun ja hänen kiusaantuneen tunteen, kun Sumuhäntä oli astunut sisään. Nyt hän ei ollut ihan varma uskaltaisiko sanoa sitä enään, mutta toista tilaisuutta ei välttämättä tulisi enään.
"Minä rakastan sinua. Olin sanomassa sitä."

//Hehee, joo aattelin et Aalto tunnustais sen rakkauden Valkoon, vaik se onki parantajaoppilas x33 Mut, mua ei siis haittaa jos Valko ei anna vastakaikua, nää on vaa Aallon tunteen :) //

Vastaus:

Tätä oli mukavaa lukea, kiitos!
25 KP.

Aaltoturkille tuli täyteen 203 KP, joten jos haluat, voit hakea Maailma -sivulta Oppilaan haku -kohdassa hänelle oppilasta.

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Järvipentu, Tulvaklaani

19.02.2018 21:00
Järvipentu kulki Piikkitassun edellä kohti pesää. He kurkistivat varovaisesti sisään. Pesä haisi voimakkaalle. Sisällä oli oranssi kissa, jolla oli valkoinen maha ja tassut.
"Yllätetään tuo", Piikkipentu kuiskasi. Järvipentu vastasi nyökäten ja asettautui kömpelöön vaanimis asentoon. Piikkipennullakaan ei näyttänyt menävän hyvin. Kissa kääntyi heitä kohti ja hän lähti hyppyyn Piikkipentu perässä. Ympärillä olevat yrtit levahtivat ympärilleen. Järvipentu tarttui kissan selkään ja Piikkipentu riuhtoi sitä hännästä.
"Päästäkää irti!" Naaraan kipakka naukaisu sai pennut lopettamaan. "Katsokaa mitä teitte yrteilleni!"
"Anteeksi", Järvipentu sopersi katsoen maahan, kun taas Piikkipentu nuoli käpäläänsä väliinpitämättömästi. Naaras mulkaisi Piikkipentua.
"Olen Purolaulu, Tulvaklaanin parantaja", Purolaulu esittäytyi. "Te olette varmaan Routalinnun pennut?"
"Kyllä! Mitä parantajat tekee?" Järvipentu kysyi.
"Parantajat hoitaa sairaita kissoja ja puhuu Tähtiklaanin kanssa", Purolaulu selitti.
"Mihin parantajia muka tarvitaan?" Piikkipentu möläytti suustaan. Parantaja katsoi Piikkipentua säikähtäneenä.
"Eikös Purolaulu juuri sanonut, että parantajat hoitaa sairaita kissoja ja puhuu Tähtiklaanin kanssa. Kissathan kuolisi ilman parantajaa!" Järvipentu kivahti veljelleen. "Olet sinäkin yksi kala-aivo!"
"Minusta tulee ainaskin soturi!" Piikkipentu käänsi katseensa pois ja tassutteli ulos pesästä. Järvipentu kohautti olkiaan ja katsoi anteeksipyytävästi Purolaulua, joka nyökkäsi. Sitten hän juoksi Piikkipennun perään.
"Kyllä minustakin tulee soturi!"
Piikkipentu kaarsi pentutarhaan.
"Riitoja?" Tuhkätäplä kehräsi. "Pennut unohtat ne hetkessä".
Järvipentu painautui emonsa kylkeä vasten ja sulki silmänsä.

Vastaus:

7 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Piikkipentu, Tulvaklaani

19.02.2018 15:45
Piikkipentu avasi silmänsä hitaasti valossa. Aamuaurinko poistoi mukavasti sisään pentutarhaan. Ilma oli tosi kylmää. Piikkipentu huomasi hänen siskonsa Järvipennun heränneen myös.
"Mennäänkö leikkimään?" Piikkipentu kysyi.
"Mennään!" Järvipentu loikkasi emon viereltä hänen luokseen. Yhdessä he kävelivät kohti valoa.
"Mihinkäs matka?" Tuhkatäplä kysyi tiukasti pentutarhan perältä. Piikkipentu ehti hätääntyä.
"Ei minnekkään minne ei saisi mennä", Järvipentu pelasti tilanteen ja katsoi söpösti Tuhkatäplää.
"Tunnen tuon katseen. Ette lähde minnäkkään ennen kuin Routalintu herää", Tuhkatäplä sanoi tiukasti. Pentujen hännät valahti alas.
Tuhkatäplä, ei sinun olisi tarvinnut olla niin ankara", Vuokkosiipi katsoi heihin lempästi. Tuhkatäplä tuhahti ja nuolaisi pentujaan ja käpertyi taas nukkumaan.
"Mitäs täällä mekastetaan?" Heidän emonsa Routalintu kysyi väsyneenä. Tuhkatäplä nosti päänsä.
"Pentunne haluaa jo mennä tutkimaan leiriä."
Routalintu katsoi heitä lempeästi. "Hyvä on."
Pentujen silmät kirkastuivat. He pyyhältivät kovaa vauhtia ulos. Piikkipennun katse osui harmaaseen ja lihaksikkaaseen kolliin.
"Isä!" Järvipentu loikkasi kollin kimppuun. Heidän isänsä kaatui maahan ja naurahti hieman.
Oletteko tulleet leiriä tutkimaan?" Heidän isänsä Sysisiipi sanoi hyväntuulisena.
"Joo!" Pennut sanoi yhteen ääneen. Piikkipentu muisti, että hänen isänsä oli klaanin varapäällikkö ja oli tosi ylpeä.
"Minusta meidän pitäisi mennä tutkimaan tuota pesää", Järvipentu osoitti kuonollaan leirin keskellä sijaitsevaa pesää. Piikkipentu nyökkäsi ja he lähtivät pesää kohti.

//Jatkan tarinaa illalla, mutta Järvipennun näkökulmasta

Vastaus:

Ihana tarina, vaikkakin muutamia kirjoitusvirheitä löytyy.
7 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Hopeatähti, Usvaklaani, Hunaja YP, vapaasti roolaus

19.02.2018 13:20
Hopeatähti ei saanut katsettaan irti soturien pesän suuaukosta. Aurinko oli käynyt mailleen viime iltana, jos sitä voi nyt niin lehtikadon aikaan edes sanoa. Päivät olivat jopa auringon paistaessa hämäriä ja kylmiä, lunta oli satanut niin paljon, että tuulen mukana puista tippuvat lumikinokset ja jääpuikot olivat aiheuttaneet vaaratilanteita muissa leireissä.
Hopeatähti sai kiittää onneaan siitä, että oli syntynyt Usvaklaaniin, sillä sen reviirillä ei kasvanut muuta kuin pari äärimmäisen kieroutunutta mäntyä, jos niitä edes sellaisiksi voi kutsua. Talvi ei ollut kuitenkaan helppo; vaikka alueella oli paljon suojaavaa aluskasvillisuutta, reviiri oli ylipäätään todella avoin, ja sen vuoksi ankarat tuulet olivat koetelleet Usvaklaania koko lehtikadon ajan. Valkoyskää ja viheryskää oli saanut ja sai vielä muutaman kuun pelätä tosissaan.
Paikoillaan leijaileva aamu-usva näytti odottavan auringon nousua kuin tietäen, että tämä auringonnousu toisi mukanaan muutoksen Usvaklaaniin.

Kun Hopeatähden klaanitoverit alkoivat pikkuhiljaa heräillä, hän kutsui klaanin koolle.
”Oletko aivan varma tästä?” Tulisielu toisti vielä kerran Hopeatähdelle. Naaras vain nyökkäsi, päällikkönä hän oli tiennyt tämän ajan tulevan, jos ei heittäisi henkiään taisteluissa. Tulisielu olisi hänelle sopiva seuraaja, varsinkin nyt, kun Hopeatähti itse tiesi, ettei välttämättä näkisi enää kevään tuloa.
Viimeisen kerran Hopeatähti oli kutsunut klaanin koolle, ja poistui sen edestä klaaninvanhimpien joukkoon tietäen, että oli saanut parhaan mahdollisen seuraajan; Tulitähden.

// Tässäpä tämä tarina, nyt Myrsky saa kirjoittaa Kotkasydämellä varapäälliköksi nimitys -tarinan jos haluaa. Nostan sen kuitenkin jo automaattisesti varapäälliköksi.

Vastaus:

Klaaniuutiset: Hopeatähti luovutti Tulisielulle (Tulitähdelle) paikkansa, Kotkasydän nimitettiin Usvaklaanin varapäälliköksi.

Nimi: Valkotassu,Usvaklaani, Leaf

12.02.2018 15:52
Valkotassu oli lajittelemassa yrttejä. Ne olivat ehtineet jo hetkessä sotkeutua uudelleen. Yrttien voimakas tuoksu oli täyttänyt koko parantajan pesän ja valkoinen naaras oli juuri tottunut hajuun. Sumuhäntä oli lähtenyt katsomaan olisiko Usvaniityllä jotain tarpeellisia yrttejä. Tähän aikaan vuodesta yrttejä oli vähän ja niitä piti kaivaa lumen alta. Valkotassu näki kullanruskea raidallisen Havukynnen ontuvan sisälle pesään.
"Kuinka voin auttaa?" Valkotassu katsoi kun Havukynsi istahti hänen eteensä.
"Vain tikku ei muuta", kolli vastasi ja katsoi lemeästi Valkotassua.
"Tule tänne lähemmäs niin näen ja voin vetää tikun pois", Valkotassu yritti sanoa yhtä lempeästi kuin Sumuhäntä. Havukynsi piti jalkaa, jossa tikku oli hieman ilmassa ja asteli kolmella jalalla lähemmäksi. Kolli istahti ja ojensi tassun hänen nenän eteen. Valkotassu nuuhki tassua ja lopulta veti tikun pois Havukynnen tassusta. Kolli ulahti hieman ja piti tassuaan vielä ilmassa.
"Sinun pitää nuolla sitä", Valkotassu neuvoi. Havukynsi nuoli melko varovaisesti.
"Kiitos Valkotassu. Taidan tästä lähteä metsästämään", Havukynsi kääntyi ja Valkotassu huomasi tämän aristavan vieläkin jalkaansa.
"Minusta sinun pitäisi levätä tämä päivä, ettei se tulehdu. Näytät aristavan sitä", Valkotassu sanoi kollille hieman varovaisesti, sillä ei tiennyt mitä Sumuhäntä olisi tehnyt.
"Sitä paitsi säikytät kaiken riistan kun kävelet noin."
Havukynsi pyöräytti silmiään. "Hyvä on."
Valkotassu tiesi, että Havukynsi vain sääli häntä. Vaikka hän ei enää käyttänyt takajalkojaan kyllä hän silti jotain tekemään, vaikka se ei olekkaan sitä mitä Valkotassu oikeasti halusi.

Sumuhäntä oli palannut jo aikoja sitten ja hän oli kehunut Valkotassua siitä, miten tämä oli hoitanut Havukynnen tassussa olleen tikun. Sen jälkeen Sumuhäntä oli mennyt pentutarhalle Hämäräkatsetta katsomaan ja jättänyt Valkotassun yksin parantajan pesään.
Valkotassu huomasi Aaltoturkin kulkevan pesän ohi.
*Ehkä hän voisi syödä kanssani hiiren*, Valkotassu mietti ja raahautui pesän suulle. Hänen harmikseen Aaltoturkki oli jo kadonnut partion mukana leirin ulkopuolelle. Valkotassu huokaisi ja raahautui tuoresaaliskasalle ja valitsi hiiren. Hänestä oli tuntunut yksinäiseltä heti sen jälkeen, kun hänestä oli tullut parantaja. Valkotassu söi hiiren nopeasti ja raahautui takaisin parantajan pesälle. Pesä oli hiljainen, sillä Sumuhäntä ei ollut vielä palannut. Valkotassu vielä nuuhkaisi, että tietäisi olevansa yksin. Ja kun Valkotassu oli varma, että oli yksin hän antoi kyynelten vierähtää poskilleen.

Klaaniuutiset: Havukynnellä oli tikku jalassa.

Vastaus:

11 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

06.02.2018 21:44
Täpläsade katsoi kun Aaltoturkki hymyili kaikille, jotka häntä onnittelivat. Onnen kyyneleet pistelivät hänen silmiään, mutta hän nielaisi ne pois. Täpläsade oli niin ylpeä pennustaan, että olisi voinut kietoa tämän suojiinsa ja hukuttaa tämän nuolaisuihin, jos muita ei olisi ollut läsnä. Aaltoturkki nyökkäsi vielä kaikille kiitokset ja loikki Valkotassun perään.
"Mitä sinäkin siinä itket?" Varishäntä asteli Täpläsateen luo ja naurahti hänelle.
"Olithan sinäkin silloin minusta ylpeä, kun sain soturinimeni." Täpläsade hieraisi silmiään ja räpytteli ne kuiviksi.
"Siitä on jo niin kauan", Varishäntä totesi.
"Tuletko kanssani metsästämään?"
Täpläsade mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Voisinhan minä tullakkin. Pieni liikunta ei olisi pahitteeksi", naaras sanoi ja venytteli raajojaan.
"Hyvä, lähdetään sitten samantien."

Varishäntä ähkäisi kun hiiri pakeni hänen käpälistään.
"Hiirenpapanat! Melkein sain sen!", kolli kirosi.
Täpläsade istui häntä huolellisesti käpälien ympärille kiedottuna. Hänen edessään oli tähän mennessä saatu saalis: yksi vaivainen varpunen. Varishäntä heitteli lunta ilmaan turhautumista purkaakseen.
"Missä niitä typeriä riistaeläimiä on!"
Samassa Täpläsade haisti tuulen mukana tulleen oudon hajun. Ilmeisesti Varishäntä oli haistanut saman, sillä soturi oli lopettanut lumen heittelyn.
"Mikä tämä haju on?", Varishäntä ihmetteli.
Täpläsade pudisti päätään.
"En tiedä, mutta ainakaan se ei ole kettu tai mäyrä."
"Otetaan asiasta selvää!", Varishäntä ehdotti ja oli jo astelemassa hajua kohti.
"Meidän pitää olla sitten todella varovaisia. Sehän voi olla vaikka karhu!" Täpläsade muisteli miten hän oli pentuna ollut kuuntelemassa klaaninvanhimpien tarinoita. Yhdessä niistä oli mainittu karhu; suuri, liian suuri ja ruskea eläin, jolla oli kuulemma kissan kokoiset käpälät ja ilkeä katse. Täpläsateen karvat nousivat pystyyn vain ajatuksestakin kohdata tuo eläin. Varishäntä kulki hänen edellään ja liukasteli vähän väliä, sillä kova vauhti ja jäinen maa eivät olleet hyvä yhdistelmä.
"Varo nyt vähän! Kaadat minutkin pian!", Täpläsade sanoi Varishännälle, joka oli juuri liukastunut kunnolla ja kömpi ylös maasta.
"Juu, juu. Hei, taidan nähdä sen eläimen!" Kolli hypähti lehdettömän pensaan taakse ja viittasi Täpläsateen vierelleen.
"Katso!"
Muutaman ketunloikan päässä heistä asteli pitkä jalkainen, ruskea eläin. Se näytti epävarmalta ja tarkkaili ympäristöä tarkasti. Täpläsade muisteli nähneensä saman eläimen oppilas aikoinaan.
"Tuohan on peura", Varishäntä ilmoitti kuin tyhjästä.
"Peura? Sitä en ole tainnut kuulla ennen, vaikka olenkin sellaisen nähnyt." Täpläsade kääntyi ja otti askeleen lähteäkseen, mutta Varishäntä pysäytti hänet.
"Älä nyt vielä hoppuile. Ehkä sen voi saalistaa", tämä sanoi lipoen huuliaan.
"Älä ole hiirenaivo! Se on noin iso, ja minulla on kokemusta kyllä siitä", Täpläsade sanoi.
"Kokemusta? Siis peuran metsästämisestä vai?", Varishäntä katsoi häntä silmät ammollaan.
"Kerran oppilaana lähdin jahtaamaan peuraa, mutta se päättyi lyhyeen, sillä tipuin kuoppaan ja loukkasin itseni." Täpläsade katsoi ensin Varishäntään ja sitten takaisin sinne, missä peura oli seissyt.
Hänen onnekseen pitkä koipinen eläin oli kadonnut. Varishäntä huomasi saman ja sylkäisi.
"Tänään ei taida enää tulla mitään saalista, joten lähdetään vain takaisin leiriin", Täpläsade naukui ja auttoi Varihäntää kävelemään jäisellä maalla.

Leiriin tultuaan Varishäntä suuntasi suoraan soturienpesään nukkumaan, ja Täpläsade tipputti ainoan saaliin tuoresaaliskasaan. Häntä ei huvittanut syödä, joten hänkin päätti kömpiä soturienpesään ja käpertyi kerälle sammalensa päälle.

Vastaus:

Ihana tarina! Saat 17 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Leivopentu/-tassu, Usvaklaani, Titta VYP

04.02.2018 09:50
Leivopentu katsoi muita kissoja hivenen hätääntyneenä, mutta iloisena. Kaikki olivat kokoontuneet klaanikokousta ja Leivopennun ja hänen sisarustensa nimitystä varten. Lunta satoi hiljalleen ja se kasteli Leivopennun turkin aiheuttaen vilunväristyksiä. Oli todella kylmä, mutta lumi oli märkää ja sai kaikki kissat hytisemään entistä enemmän. Hopeatähti oli jo ruvennut puhumaan, mutta Leivopentu ei kuunnellut. Taivaantuuli, pennun emo nuoli hänen päälakeaan saadakseen sen siistiksi. Jääpentu ja Haukkapentu seisoskelivat lähellä Kotkasydämen vieressä. Jääpentu oli edelleen hiukan huonossa kunnossa, sillä hän oli lievästi vilustunut pudotessaan veteen. Pojat istuivat vierekkäin lämmittäen toinen toisiaan. Leivopentu kumartui ja väisti Taivaantuulen nuolaisua, ja käveli sitten veljiensä luo.
”Oletteko te miettineet, kenet haluaisitte mestareiksenne?” Leivopentu kuiskasi päästessään Jääpennun ja Haukkapennun viereen.
”En tiedä, olisihan se hienoa olla päällikön oppilas”, Haukkapentu totesi hiljaisella äänellä katsellen Hopeatähteä päin.
”Minä en ole oikeastaan ajatellut asiaa, kunhan hän on mukava ja osaa asiansa”, Jääpentu totesi veljensä perään. Leivopentu katsahti mietteliäänä veljiään. Hän itse oli miettinyt, että olisi halunnut Täpläsateen mestarikseen, jos hänellä ei olisi ollut oppilasta tällä hetkellä, sillä hän vaikutti mukavalta ja oli kiltti, mutta tarkka oppilaalleen Pakkastassulle.
”Minä en tiedä yhtään, olen aika lailla samalla kannalla kuin Jääpentu”, Leivopentu totesi kuiskaten hetken mietittyään. Jääpentu oli sanomassa jotain takaisin, mutta Hopeatähden puhe keskeytti heidät.
”Kuten ehkä tiedätte, on tullut aika nimittää uusia oppilaita klaaniimme. Jääpentu, Leivopentu ja Haukkapentu astuisitteko eteenpäin”, Hopeatähti sanoi kuuluvalla äänellä. Leivopentu astui pää korkealla eteenpäin kissajoukon keskelle, veljet vierellään. Pienen kissan sydän sykki hurjasti, ja häntä nyki jännittyneenä.
”Leivopentu, Haukkapentu ja Jääpentu ovat saavuttaneet kuuden kuukauden iän, ja he ovat nyt valmiita soturioppilaan koulutukseen. Leivopentu, tästä päivästä lähtien kutsuttakoon sinua Leivotassuksi. Sinun mestarisi tulen olemaan minä. Haukkapentu, tästä päivästä lähtien kutsuttakoon sinua Haukkatassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Varpukynsi. Jääpentu, tästä päivästä lähtien sinua kutsuttakoon Jäätassuksi. Mestarisi tulee olemaan Ukkoskynsi”, Hopeatähti sanoi sanat katsoen ensin oppilaita, sitten heidän tulevia mestareita. Leivopentu hengähti syvään, ja katsoi uutta mestariaan ujosti, mutta innoissaan.
” Ukkoskynsi ja Havukynsi, olette saaneet hyvän koulutuksen omilta mestareiltanne, ja olette valmiita ottamaan oppilaat. Uskon, että tulette siirtämään kaiken oppimanne eteenpäin näille nuorille oppilaille, niin kuin itsekin lupaan tehdä”, Hopeatähti lausui kuuluvalla äänellä, ja hypähti sitten Leivotassun luo koskettamaan häntä nenällään. Leivotassu kosketti varovasti päällikköä samalla vilkuillen ympärille. Jäätassu näytti innostuneelta istuskellessaan mestarinsa vierellä. Leivotassu kuuli korvissaan vaimeata huutoa, muttei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän etsi katseellaan Haukkatassua, muttei nähnyt tätä. Samassa Leivotassu tunsi nuolaisun korvassaan, ja kääntyessään nuolaisun suuntaan hän näki emonsa hymyilemässä hänelle.
”Onneksi olkoon Leivotassu!” Taivaantuuli huudahti iloisena, mutta naaraan silmissä näkyi haikeutta. Leivotassu astui lähemmäs emoaan ja nuolaisi tämän korvaa.
”Kiitos”, naaras sanoi ja hymyili onnessaan emolleen.
”Kuules Leivotassu, voisimme lähteä kiertelemään rajoja, mutta sitä ennen sinun pitäisi syödä. Käy siis syömässä ja tule sitten leirin suuaukolle”, Hopeatähti sanoi Leivotassun takaa, ja odottamatta vastausta hän lähti kävelemään kohti päällikön pesää. Leivotassu kääntyi sanomaan heipat emolleen, mutta naaras oli jo ehtinyt lähteä. Niinpä Leivotassu lähti mestarinsa käskystä syömään.

Leivotassu loikki reippaasti mestarinsa perässä. He olivat saapuneet Lehtiklaanin rajalle, ja kiertelivät nyt lähistöllä etsien riistaa. Leivotassu haistoi ilmassa Lehtiklaanin pahan hajun alla hiiren. Hän kääntyi katsomaan mestariaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Tämä oli jo aiemmin näyttänyt vaanimisasennon, ja naaras yritti nyt kovasti muistella miten se meni. Hän laskeutui vaanimisasentoon ja jähmetti häntänsä. Metsästys oli talvella helpompaa, sillä lumikerros esti varpujen kahisemisen. Toisaalta riistaa oli vähän, joten metsältä ei löytynyt helposti mitään. Leivotassu ymmärsi sen, ja tiesi, että hänen olisi saatava tämä riista kiinni. Hän hiipi eteenpäin kohti hiirtä, ja hitaasti mutta varmasti hän saapui lähelle hiirtä. Naaras jännitti jalkansa valmiina hyppyyn, ja laski hitaasti mielessään kolmeen. Katse tiukasti hiiressä Leivotassu hyppäsi ja nappasi kynsillään kiinni hiirestä. Ennen kuin hiiri ehti vinkaista naaras puraisi tämän niskat poikki.
”Hyvä Leivotassu, muistit hyvin vaanimisasennon”, Hopeatähti sanoi hiljaisella äänellä. Leivotassu kääntyi katsomaan mestariaan silmät loistaen. Hänellä oli hiiri suussaan, joten hän ei pystynyt puhumaan, mutta katse kertoi kaiken. Hopeatähti hymyili huvittuneena naaraan innostukselle.
”Kuule, voisimme lähteä takaisin leiriin, eiköhän tämä riitä tältä päivältä”, Hopeatähti totesi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja lähti kävelemään leirin suuntaan.
”Minne olet menossa, leiri on täälläpäin”, Hopeatähti totesi naaraalle huvittuneena. Leivotassu punastui, muttei näyttänyt punastumistaan vaan kääntyi kävelemään oikeaan suuntaan. Hopeatähti lähti seuraamaan häntä, ja antoi hänen johdattaa koko matkan leiriin takaisin. Leirin suuaukolla Hopeatähti totesi hymyillen:
”Voit mennä nyt viemään hiiresi Savukuonolle, ja voit sitten syödä jotain. Tänään emme enää tee mitään, joten voit sen jälkeen mennä nukkumaan.” Leivotassu nyökkäsi ja lähti klaaninvanhimpien pesälle hiiri edelleen suussaan. Hän loikki sisään ja laski hiiren Savukuonon eteen.
”Toin sinulle ruokaa, sain tämän itse kiinni. Se on ensimmäinen saaliini”, Leivotassu totesi hymyillen.
”Voi kiitos, hienon saaliin saitkin”, Savukuono vastasi ystävällisesti. Leivotassu väläytti kollille vielä leveämmän hymyn ja harppoi sitten ulos klaaninvanhimpien pesästä. Hän käveli tuoresaaliskasalle, ja nappasi kasasta varpusen. Varpunen suussaan hän käveli oppilaiden pesälle ja astui sisään. Pesän sisällä oli pari kissaa: toisen Leivotassu tunnisti veljekseen, ja toinen ilmeni pienen tarkkailun jälkeen Peuratassuksi. Hän asteli Jäätassun luokse, ja laskeutui makaamaan tämän viereen. Hän ojensi hiirtä veljelleen, joka totesi hymyillen:
”Toitko sinä hiiren minulle? Kiitos!”
”Ajattelin, että se on liian iso minulle, joten voidaan jakaa se”, Leivotassu totesi läimäyttäen samalla veljensä käpälää. Jäätassu virnisti ja nappasi palasen hiirestä. Leivotassu hymyili ja otti itsekin palasen hiirestä. Hiiri maistui hyvältä, ja Leivotassu huomasi, että tällä oli oikeasti kova nälkä. Hän nappasi hiirestä vielä toisen palasen ja yhdessä sisarukset söivät hiiren puoliksi. Hiiren loputtua Leivotassu kääntyi onnellisena kyljelleen, ja nukahti nopeasti syvään uneen.

Sanoja on 878.

Vastaus:

Ihana tarina! 29 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Jääpentu/-tassu, Pilviklaani

03.02.2018 08:32
Pieni, harmaa kolli asteli aukiolla hermostuneena. Jääpentu tiesi, mikä häntä odottaisi. Hänestä nimitettäisiin oppilas pian. Hän tunsi, kuinka pelko lävisti hänet. Onneksi hän ei tiennyt milloin nimittäjäiset pidettäisiin. Lumen alla oli jäätä, ja Jääpentu liukasteli kovasti kiiruhtaessaan pentutarhaan. Siellä hän löysi Höyhenpennun, joka jahtasi sammalpalloa.
"Tuletko leikkimään?" Jääpentu kysyi häneltä.
"Joo, tulen," vastasi Höyhenpentu.
"Selvä, etsitään muut!" Jääpentu huudahti, ja he loikkivat pihalle. Pian kaikki pennut olivat koossa, ja he aloittivat leikin. Jääpentu, Höyhenpentu ja Kyyhkypentu taistelivat Vaahterapentua, Sulkapentua ja Liekkipentua vastaan.
"Tästä saat!" Huudahti Vaahterapentu loikatessaan Jääpennun luokse. Tämä kuitenkin väisti, ja Vaahterapentu syöksyi maahan. Jääpentu loikkasi hänen päälleen, ja naurahti.
"Ai sinä voitat, vai?" Hän naukaisi.
"Voitit!" Huudahti Vaahterapentu. Jääpentu siirtyi hänen päältään, ja loikkasi sivumpaan. Muutkin olivat saaneet voittajat selville, ja Höyhenpentu oli voittanut sisarensa. Kyyhkypentu oli hävinnyt Sulkapennulle, joka perääntyi joka tapauksessa, sillä hän ei halunnut joutua kahta pentua vastaan.

Jääpennun turkki hohti kuunvalossa.
"Jääpentu, tästä hetkestä siihen hetkeen, kun sinut nimitetään soturiksi, kutsuttakoon sinua Jäätassuksi. Mestariksesi tulee Salamasiipi. Salamasiipi, olet uskollinen klaanille, ja toivon, että siirrät kaikki taitosi tälle nuorelle oppilaalle." Lumitähti lopetti.
"Jäätassu, Jäätassu, Jäätassu!" Klaani huusi nuoren oppilaan nimeä. Jäätassu erotti äänistä Yölinnun, ja Virtasydämen. Yölintu muuttaisi takaisin sotureiden pesään.
"Kokous on päättynyt," Lumitähti sanoi, ja kissat alkoivat hajaantua.
"Jäätassu, me valmistelimme sinulle pedin oppilaiden pesään!" Pitkätassu naukaisi iloisena.
"Kiitos," vastasi Jäätassu.
"Onnittelut!" Naukaisi puolestaan Valkotassu.
"Kiitos paljon," Jääpentu kiitti, ja lähti muiden oppilaiden perään. He tassuttivat oppilaiden pesään.
"Tässä se on," sanoi Pitkätassu. Jääpentu tassutti sen päälle, ja kävi makuulle.
"No, onko se mukava?" Kysyi Kuutassu.
"Kyllä, se on oikein mukava," vastasi Jäätassu. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Jäätassu kävi vielä tervehtimässä vanhoja pesätovereitaan. Matkalla hän törmäsi emoonsa.
"Olen niin ylpeä sinusta," Yölintu naukaisi.
"Rakastan sinua aina," Jäätassu sanoi lempeästi. Sitten hän jatkoi matkaansa pentutarhalle.

Aikaisin aamulla Jäätassu heräsi tuulenpuuskaan. Salamasiipi oli luvannut viedä hänet kiertämään reviiriä. Leiri oli autio, joten Jäätassu päätti nukkua vielä hetken. Kaikki muut oppilaat nukkuivat. Hetken kuluttua Jäätassu kuuli aukiolta ääniä. Hän tassutti sinne, ja näki Aamutuulen juttelemassa Salamasiiven kanssa. Salamasiipi huomasi Jäätassun, ja kiiruhti tämän luokse.
"Lähdetään aivan pian," hän tokaisi, ja loikki takaisin Aamutuulen luo. Jäätassu huomasi oppilaiden pesästä ulos tulevan Pitkätassun, ja tervehti tätä. Sitten Salamasiipi ja Jäätassu lähtivät. He kiersivät rajat, ja saalistivat hetken.

Jäätassu haistoi kanin. Hän seurasi hajua, kunnes näki laihan kanin seisoskelemassa kiven vieressä. Jäätassu pudottautui vaanimisasentoon, hiipi lähemmäs, ja loikkasi kanin kimppuun. Sitten hän tappoi sen napakalla puraisulla kaulaan. Jäätassu nosti kanin hampaisiinsa, ja lähti kohti sovittua tapaamispaikkaa. Salamasiipi odotteli häntä siellä jo, ja hänen kasvoilleen nousi hymy, kun hän näki Jäätassun kanin.
"Hieno saalis," hän naukaisi.
"Kiitos," Jäätassu vastasi. Salamasiipi oli saalistanut varpusen ja hiiren. Kissat palasivat leiriin, ja veivät saaliinsa tuoresaaliskasaan. Pitkätassu vei myöhemmin illalla Jäätassun vielä joelle.

Vastaus:

Saat 15 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Valkotassu,Usvaklaani, Leaf

02.02.2018 19:44
Jatkoa

Valkotassu söi hiiren nopeasti ja tunsi saavansa taas hieman voimia. Raahautuminen oli hänelle raskasta, kun takajalat eivät suostuneet tekemään mitään.
Raahauduttuaan takaisin parantajan pesään Sumuhäntä oli päättänyt pitää hänelle harjoituksia, joissa hänen oli tunnistettava erillaisia yrttejä. Ensiksi Sumuhäntä otti esiin hassun näköisen yrtin, jonka hän tunnisti korteeksi. Sen jälkeen Sumuhäntä otti esiin kaksi vähän vieraamman näköistä yrttiä.
"Onko tuo toinen purasruohoa ja tuo toinen on ehkä malvanlehti", valkoinen naaras sanoi varovaisesti.
"Aivan oikein, mutta mihin niitä käytetään?" Sumuhäntä kysyi. Valkotassu mietti pitkään.
"Malvan lehtiä käytetään vatsakipuun, mutta en tiedä purasruohosta", Valkotassu sanoi mietteliästi.
"Purasruoho parantaa kuningattarien maidon laatua", Sumuhäntä selitti. Lopuksi Sumuhäntä esittelihänelle vielä takiaisen juuren ja kertoi, että sitä käytetään rotan puremiin. Päivä oli mennyt hitaasti ja Valkotassulla oli ollut melko tylsää. Hänellä oli taas nälkä, mutta hän ei käynyt tuoresaaliskasalla. Sen sijaan hän hävi makuulleen omalle makuusijalleen ja sulki silmänsä.

Vastaus:

Voi Valkotassua :( Mutta hyvä tarina, saat 5 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Valkotassu,Usvaklaani, Leaf

02.02.2018 19:25
Valkotassu murahti turhaututuneena.
"Mitä minun pitäisi tehdä?"
Sumuhäntä katsoi häntä lempeästi.
"Voisit siivota täällä vähän ja lajitella yrttejä", Sumuhäntä vastasi ja poistui pesäsä.
Hetki sitten hän oli vielä jutellut Aaltoturkin kanssa, joka oli saanut soturinimensä heti sen jälkeen, kun Sumuhäntä oli ilmoittanut hänet oppilaakseen. Valkotassu oli luullut, että olisi tosi kateellinen tälle, mutta olikin tuntenut iloa hänen puolestaan. Sen sijaan niille kahdelle tuoreelle oppilaalle. Hyvä kun hän pystyi edes huutamaan heidän nimiään. Valkotassu katsoi kun Peuratassu ja Tammitassu katosi mestariensa kanssa ulos leiristä. Heidän ilmeensä olivat iloisia. Valkotassu laki katseensa maahan. Miksi juuri hän?
Valkotassu huokaisi ja aloitti pinoamaan yrttejä. Yrttejä oli vähän, joten homma oli helppoa. Valkotassu huomasi, että kehäkukka ja hierakka olivat loppuneet. Samoin kissanminttukin, jota käytettiin viheryskään.

Ilta alkoi hämärtyä ja Sumuhäntä palasi viimeinkin pesään.
"Missä olit niin pitkään?", Valkotassu kysyi.
Sumuhäntä istahti.
"Tarkistin vain Täpläsateen voinnin ja kävin tuoresaaliskasalla hakemassa itselleni syötävää. Sattumalta Tulisielu sattui olemaan paikalla ja hän näytti huonovointiselta", Sumuhäntä sanoi huolestuneena. "Tarkistin hänen vointinsa, mutta hän ei suostunut ottamaan vastaan mitään yrttejä."
Valkotassu houkotteli.
"Minusta Tulisielun pitäisi siirtyä jo klaanivanhimpien pesään", valkoinen naaras tuhahti. Sumuhäntä mulkaisi häntä.
"Sinun pitäisi köydä syömässä. Näytät laihtuneen", Sumuhäntä sanoi. Valkotassu ei muistanut milloin oli viimeksi syönyt ja hänen mahansa murisi.
"En tiedä, että voinko syödä kun en itse saalistanut mitään", Valkotassu laski päänsä alas.
"Tietenkin voit syödä Valkotassu!" Sumuhäntä sanoi hieman ihmetellen. Valkotassu lähti kohti tuoresaaliskasaa ja valitsi itselleen kaikista pieimmän ja laihimman hiiren.

Vastaus:

8 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Blaze~Aaltotassu/-turkki~Usvaklaani

01.02.2018 23:38
//Teen nyt luultavasti vähä lyhyemmän tarinan//

Aaltotassu huusi uusien oppilaiden nimiä yhdessä muiden usvaklaanilaisten kanssa.
"Peuratassu! Tammitassu!"
Kaksikko oli Aaltotassulle vielä vieras, mutta hän ehtisi vielä tutustua heihin. Täpläsade töytäisi kollia, kun Sumuhäntä astui kissojen eteen. Parantaja ilmoitti ottavansa Valkotassun oppilaakseen. Aaltotassun sydäntä kirpaisi, kun Valkotassu yritti hymyllään peitellä suruaan. Heidän katseensa kohtasivat vain silmän räpäytyksen ajan, ennen kuin Hopeatähti otti taas puheenvuoron.
"Ja viimeiseksi nimittäisin uuden soturin."
Aaltotassu hätkähti. Tällä kertaa hän alkoi täristä jännityksestä. Täpläsade kehräsi jo kovaan ääneen hänen vierellään ja oli melkein pakahtua ylpeydestä.
"Aaltotassu", päällikkö laski katseensa juovikkaaseen kolliin, "olet työskennellyt ahkerasti oppiaksesi soturilain ja soturin taidot, ja on tullut sinun vuorosi saada soturinimesi."
Sanat vihloivat Aaltotassun korvia. Hopeatähti viittoi hänet vierelleen.
"Aaltotassu, lupaatko kunnioittaa soturilakia ja puolustaa klaania, vaikka henkesi uhalla?", päällikkö kysyi.
"Lupaan", Aaltotassu vastasi ja ei voinut olla tärisemättä innosta.
Hopeatähti katsahti taivaalle.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturi nimesi. Kutsuttakoon sinua tästä lähtien Aaltoturkiksi. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja uskollisuuttasi, ja hyväksyy sinut täydeksi Usvaklaanin soturiksi!" Päällikkö lopetti nuolaisemalla Aaltoturkkia päälaelle.
"Aaltoturkki! Aaltoturkki!"
Tuoreesta soturista tuntui hyvältä, kun koko klaani hurrasi hänen uutta nimeään.
Pian Täpläsade, Varpukynsi ja monet muut kissat olivat onnittelemassa häntä. Täpläsade miltein itki ja hukutti pentunsa nuolaisuihin.
"Muista että sinun pitää olla tämä yö vartiossa, etkä saa puhua sanaakaan", Varpukynsi muistutti.
"Kyllä minä sen tiedän", Aaltoturkki vastasi ja etsi katseellaan Valkotassua.
Valkoinen naaras oli astelemassa parantajanpesään, mutta Aaltoturkki pysäytti tämän.
"Onnittelut parantajaoppilaan asemasta!" Kolli yritti kuulostaa tarpeeksi vakuuttavalta.
"Kuten myös soturinimen johdosta." Valkotassu hymyili hieman, mutta huokaisi sitten ja kääntyi pois.
Aaltoturkki teki samoin hieman epävarmana. He molemmat tiesivät kulkevansa eri polkuja, mutta jännite pysyi silti läsnä.

Vastaus:

Kiva nimitystarina, siirsin Aallon soturiksi :) Saat 9 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Leaf, Valkotassu, Usvaklaani

31.01.2018 23:05
Valkotassu heräsi kun Sumuhäntä kosketti häntä tassullaan. Heti kun naaras muisti, mitä oli tapahtunut häneen mieleensä juolahti yksi kysymys.
"Onko mitään tapaa jolla voisin olla hyödyksi klaanilleni?" valkoinen naaras katsoi kysyvästi klaanin parantajaa Sumuhäntää. Sumuhäntä katsoi häntä silmiin.
"Kaikki muut tuntuu jo tietävän", Sumuhäntä huokaisi. "Ainut tapa on, että sinusta tulee oppilaani."
Valkotassun päässä pyöri. Naaras tiesi, ettei parantajilla saisi olla kumppania eikä pentuja. Mutta hänen oli mietittävä klaaniaan. Kun Sumuhäntä kävisi vanhaksi ja kuolisi kuka sitten hoitaisi parantajan tehtävät? Valkotassun sydän halkesi kahtia.
"Hyvä on", Valkotassu pakotti sanat suustaan.
"Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa, mutta se on tähtiklaanin tahto. Valkotassu, sinun kohtaloosi ei kuulu taisteluja, eikä kumppania. Sinun kohtalosi on olla parantaja", Sumuhäntä selitti.
"Minähän sanoin jo, että hyvä on!" Valkotassu kivahti ja Sumuhäntä näytti loukkaantuneelta.
"Anteeksi. Tämä on minulle tosi vaikeaa", Valkotassu painoi päänsä alas. Sumuhäntä nuolaisi lohduttavasti hänen korvaansa.
"Menen kertomaan päällikölle", Sumuhäntä lähti kohti päällikön pesää. Valkotassu katseli kun Peurapentu ja Tammipentu leikkivät. Hän tiesi, että heistä tulisi pian oppilaita. Pentujen emo Tuulimieli nuoli pennut puhtaaksi nimitysmenoja varten. Pian Sumuhäntä palasi ja istahti hänen viereen. Hopeatähti vaihtoi vielä pari sanaa varapäällikön Tulisielun kanssa. Tulisielu oli ollut viime aikoina väsyneen näköinen. Hän varmaan siirtyy pian klaanivanhimpien pesään.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Usvaklaanin klaanikokoukseen!" Hopeatähden huuto kajahti hänen korvissaan. Valkotassu raahasi itsensä aukiolle ja katsoi kahta innokasta pentua hieman kateellisena. Heistä tulisi varmaan nyt oppilaita.
Kaksi uutta oppilasta istui ylväästi mestariensa vieressä. Kaikki olivat jo huutaneet heidän uudet nimensä Peuratassu ja Tammitassu. Sen jälkeen Sumuhäntä astui esiin ja Valkotassu tiesi mistä oli kyse.
"Klaanikissat, te tiedätte etten voi olla keskuudessanne ikuisesti. Niimpä on minun aikani ottaa oppilas. Olen valinnut kissan, joka on osoittanut rohkeutta ja sisua. Oppilaani tulee olemaan Valkotassu", Sumuhäntä aloitti.
Hopeatähti siirsi katseensa Valkotassuun.
"Valkotassu, hyväksytkö paikan Sumuhännän oppilaana?" Hopeatähti kysyi. Valkotassu hätkähti. "Kyllä."
"Puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuuputoukselle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut parantajaksi", Sumuhäntä jatkoi.
"Usvaklaanin onnittelut kulkekoot kanssasi!" Päällikkö lopetti. Sumuhäntä käveli koskettamaan neniä hänen kanssaan. Sen jälkkeen klaani hurrasi hänen nimeään.

Vastaus:

Mukava tarina :) Saat 12 kp:ta, ja kissasi on nyt sitten (melkein) virallisesti parantajaoppilas :)

Titta VYP

Nimi: Peurapentu/-tassu

31.01.2018 17:28
Tuulimieli suki turkkiani voimakkaasti karkealla kielellään. Aamu oli raikas ja kirpeä tuoksu virkisti oloani. Ajoittain tuuli pyyhälsi ohitsemme luoden kylmän viimauksen ilmaan. Ilma ei ollut loskainen vaan kinokset olivat korkealla. Ravistelin lunta viiksikarvoistani ja äkillinen kylmä kutitti nenääni. Meinasin aivastaa, mutta sinnittelin pysyäkseni samassa asennossa ja nielaisin kutittavan tunteen. Punaruskea veljeni katseli tilannetta huvittuneena eikä voinut olla nauramatta minulle. Mieleni teki kivahtaa hänelle takaisin, sillä jos jotain vihasin niin nauramista aivan turhanpäiväisen asian vuoksi. Säilytin malttini muistellessani emoni opettamat käytöstavat ja olin hiljaa.
"Sinun vuorosi", hän jatkoi veljelleni. Tammipentu laahusti emonsa eteen suittavaksi. Ei kestänyt kauaakaan, kun emoni lopetti työnsä ja
jotenkin alistuvan näköisenä katseli meitä. Pysy vahvana, oli Tammipentukin käskenyt ymmärtäeessään Tuulimielen tilan. Hän oli ollut jo jonkin aikaa hiljainen ja vaisu, mutta toisaalta, hän otti Pöllösilmän kuoleman raskaasti. Vähintä, mitä voimme tehdä oli pysyä lujana.
"Menitpä sinä hiljaiseksi", Tammipentu maukui haastavasti, paikka äänessä oli hiukan epätoivoa. Päätin karistaa hänen huolensa pois.
"En kai nyt sentään", jatkoin haastavalla äänensävyllä haastaen veljeni. Salainen elekielemme toimi, ja pian veli tiuskaisi:
"Varo kenelle puhut!" eläydyimme kuvitteeliseen leikiin ja aloimme painia keskenämme. En ollut läheskään yhtä hyvä taistelija kuin Tammipentu - jos tätä edes saattoi taisteluksi kutsua, otetaan huomioon ettemme osanneet juuri taistella - mutta veli antoi minun kellistää itsensä. Jännitteemme loppui hulvattoman naurukohtaukseen ja olin tunnistamassa hymyn pilkkeen Tuulimielenkin kasvoista. En ehtinyt tutkia asiaa sen enempää, sillä terävä karjaisu herätti kaikkien huomion.
"Saapukoon jokainen omaa riistaansa metsästämään kykenevä Usvaklaanin klaanikokoukseen", Hopeätähden tiukka mutta samaan aikaan lempeä ja huolehtiva ääni kajahti. Tuulimieli kannusti meitä päällikön pesään kohden, eikä ollut epäilystäkään, mitä asia koski.
"Tänään ilmoitan kahden pennun nimityksestä oppilaiksi. Tuulimielen pennut, Peurapentu ja Tammipentu, tulisitteko tänne niin voin nimittää teidät?"
Intoni kasvoi ja lävisti koko kehoni tehden minut erittäin jännittyneeksi. Kävelin veljeni seurassa Hopeatähden eteen valmiina ottamaan uuden askeeeen elämässäni.
"Peuratassu, olet elänyt klaanimme keskuudessa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua nimellä Peuratassu. Mestariksesi olen valinnut Kotkasydämen. Kotkasydän, olet osoittanut olevasi klaanillemme uskollinen ja olet valmis saamaan oppilaan. Odotan, että siirrät kaiken tietosi tälle nuorelle oppilaalle", Hopeatähti aloitti ja jatkoi sitten Tammipennun nimityksen. Kosketin innoissani uuden mestarini nenää omallani. Kotkasydämellä oli kohtalaisen hyvä maine klaanissa erityisesti hyvänä mestarina.

// anteeksi, ettei tarina ollut tämän pitempi. Tarinassa oli 357 sanaa, mikäli oikein laskin.

Vastaus:

Tosi hyvä tarina! Olet selvästi todella taitava kirjoittamaan ja teksti on sulavaa luettavaa. 12 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Blaze~Aaltotassu~Usvaklaani

30.01.2018 21:38
Juovikas vaaleanharmaa kolli ravisteli turkkiaan kuivaksi. Joki virtasi raivokkaasti ja heitti vettä kuivalle maalle. Kolli henkäisi huomatessaan muutaman ketunmitan päässä veden syöksähtävän kivikkoiseen vesiputoukseen. Jos hän ei olisi noussut ajoissa vedestä, hän olisi nyt kivien lävistämä veltto ruumis. Kolli päätti jatkaa tietään syvälle metsään.

Metsässä oli aivan pimeää, eikä kellertävä kuunvalo päässyt tiheiden oksien lävitse. Jäinen tuuli puhalsi kollin märkää turkkia, ja sai sen karvat jähmettymään koviksi piikeiksi. Kolli irvisteli kylmää tuulta vastaan, joka äkisti muuttui lumimyrskyksi. Pian lunta oli jo kollin kylkiin asti ja käveleminen muuttui lähes mahdottomaksi. Korpit nauroivat lehdettömissä puissa juovikkaan kollin ponnisteluille hangessa. Lumi hukutti kollin alleen ja pistävä kylmyys viilsi tämän kehoa.
*Tähtiklaani auta! Missä minä olen!?*, kolli huusi mielessään.
Lumi alkoi sulaa hänen ympäriltään paljastaen ihanan viherlehden auringon. Kolli henkäisi. Puut olivat täynnä laulavia lintuja ja ruoho kutitti vatsaa. Keskellä korkeaa ruohikkoa seisoi kaunis kissa, jonka turkki kimmelsi. Kolli asteli lähemmäs kissaa, mutta joka askeleella tämä tuntui vain haalistuvan. Sitten kissa kääntyi kollia kohden ja hymyili. Kolli säpsähti, kun kissa suli kimmeltäväksi lammeksi ja kaikki ympärillä imeytyi siihen, myös hän itse.

"Aaltotassu herää!"
Aaltotassu räväytti silmänsä auki ja näki Pakkastassun huolestuneet silmät.
Hän nousi raskaasti hengittäen ylös. Sammaleet olivat levinneet sinne tänne ja Aaltotassun turkki oli takussa.
"Sinä kiljuit ja huidoit niin paljon unissasi, että sinut oli pakko herättää", Pakkastassu sanoi ja katsoi Aaltotassua silmiin.
"Näin, niin outoa unta... en edes osaa selitää sitä, se oli niin outo." Aaltotassu kurtisti kulmiaan yrittäessään muistaa untaan, mutta se oli melkein tiessään.
Hän muisti vain sen kissan, jolla oli ollut tähtiä turkissaan.
"Näin kyllä sellaisen kissan, jonka turkissa oli kimmeltäviä tähtiä", Aaltotassu naukui ja odotti Pakkastassun vastausta.
Kolli siristi silmiään.
"Näit varmaan jonkun Tähtiklaanin kissan", tämä sanoi ja asettui makuulle.
"Siltä se vaikutti. Onko nyt vielä yö?" Aaltotassu huomasi vasta nyt, että ulkona oli pimeää ja oli aivan hiljaista.
"Kyllä, joten jatkaisin ainakin itse mieluiten unia", Pakkastassu naukui melkein unessa.
Aaltotassu huokaisi ja korjaili makuualustaansa. Sitten hän sulki silmänsä uudestaan ja näki vain rauhallisia unia.

Aamulla Aaltotassu tunsi olonsa levänneeksi yöllisestä herätyksestä huolimatta. Oppilaidenpesässä ei ollut ketään muuta ja näytti siltä, että aamupartio oli juuri palannut. Tulisielu näytti väsyneeltä, ja pyysi Hopeatähdeltä lupaa mennä ottamaan pienet torkut. Aaltotassu venytteli ulkona raikaassa ilmassa. Kerrankin ei ollut liian kylmä eikä luntakaan ollut niin paljon, mutta sitähän saattaisi tulla lisää.
"Huomenta Aaltotassu", ääni sanoi Aaltotassun takaa.
Kääntyessään oppilas näki Täpläsateen. Onneksi tämän haavat olivat melkein parantuneet, ohimolla näkyi vain pieni kuhmu.
"Varpukynsi kertoi, että tänään olisi luultavasti sinut viimeiset harjoitukset, ennen nimitysmenoja", Täpläsade kehräsi.
"Oikesti!? Mahtavaa!" Aaltotassu hyppi ympyrää emonsa ympärillä, kuin pikku pentu.
"Tuolla Varpukynsi onkin." Täpläsade huomatti osoittaen juuri aamupartiosta palanutta soturia.
"Minä menen heti, nähdään", Aaltotassu hihkaisi, mutta pysähtyi vielä.
"Ai niin, miten Valkotassu voi?"
"No, hänen mieliala on hiukan kohonnut, mutta haavat ovat vielä parantumassa. Miksi kysyit?", Täpläsade kallisti päätään.
"Kunhan halusin vain tietää", Aaltotassu naurahti.
"Vai pidätkö sinä hänestä?" Täpläsade tökkäisi Aaltotassua kylkeen.
"No en minä häntä inhoakkaan!" Kolli punastui hieman.
Täpläsateen ilme muuttui.
"Mutta hänestä tulee tulevaisuudessa parantaja, et voi olla hänen kumppaninsa, tiedäthän sen."
Aaltotassu nyökkäsi.
"Kyllä, kyllä. Heippa." Oppilas hyvästeli emonsa ja kiiruhti mestarinsa luokse.
Hänen mieltään kuitenkin kalvoi Täpläsateen sanat. Oli totta, että hän ei voisi olla Valkotassun kumppani, mutta viimeaikoina kolli oli alkanut tuntea jotain pientä lämpöä valkoista naarasta kohtaan. Ehkä hänen oli vain tukahdutettava pienet tunteensa ja jatkettava eteenpäin.
"Hei, Aaltotassu." Varpukynnen ääni herätti oppilaan ajatuksistaan.
"Lähdetäänkö harjoittelemaan?"
Aaltotassu nyökkäsi.
"Mitä me teemme?"
"Pistän sinun ketteryytesi ja nopeuden koetukselle", Varpukynsi sanoi ja hymyili.
Aaltotassu vastasi hymyyn omallaan, ja kaksikko lähti leiristä.

Kissat seisoivat valkealla Usvaniityllä. Varpukynsi oli kasannut viereensä erilaisia risuja ja keppejä. Aaltotassua hiukan pelotti, mitä mestari aikoi niillä tehdä, mutta pianhan se selviäisi.
"No niin, tämä on yksinkertaista: väistelet näitä keppejä mitä minä sinulle heitän ja sinun on pysyttävä tämän alueen sisällä." Varpukynsi piirsi lumeen rajat, jotka olivat aika pienet.
"Oletko valmis?" Mestari nappasi jo ensimmäisen kepin suuhunsa.
Aaltotassu tuijotti keppiä valmiina väistämään.
"Kyllä!"
Varpukynsi viskasi salaman nopeasti kepin päin Aaltotassua. Se osui oppilaan lapaan.
"Katso keppiä tarkkaan mihin se osuu. Ajattele, että se on vihollisesi terävä kynsi." Varpukynsi korjasi asentoaan ja uusi keppi oli ilmassa.
Aaltotassu säpsähti. Tällä kertaa se osui hänen jalkaansa. Varpukynsi alkoi heitellä keppejä nopeammin.
"Mitä sinä teet!?", Aaltotassu huusi yrittäessään väistellä keppi sadetta.
"Vihollinen antaa iskuja armotta!"
Aaltotassu huohotti ja lopulta antoi risujen lyödä päin kehoaan.
"Olisit nyt silputtua variksenruokaa. Mikä nyt on?" Varpukynsi laski risut maahan ja tuijotti Aaltotassua.
"En tainnut ollakkaan valmis. Minun pitää keskittää ensin kaikki aistini siihen keppiin", Aaltotassu naukui.
"Et ehdi tehdä sitä tässä ajassa oikealla taistelukentällä!"
"Tiedän! Siksi me harjoittelemme sitäkin." Aaltotassu säpsähti mestarinsa ilmettä.
"Siis jos se sopii?"
Varpukynsi katsoi syvälle oppilaansa meripihka silmiin ja kehräsi sitten.
"Olet oikeassa, Aaltotassu! Sen takia me harjoittelemmekin, että sinusta tulisi niin hyvä soturi kuin Tähtiklaanissa on kissoja."
Aaltotassu hymyili ja he aloittivat harjoittelun uudestaan.

Taivas oli muuttunut harmaaksi, kun Aaltotassu kaatui maahan. Hän huohotti kovaan ääneen, mutta hymyili. Varpukynsi oli joutunut hakemaan keppejä useaan otteeseen metsästä sekä heittämään niitä, joten hänkin oli aivan uuvuksissa.
"Tänään oli hyvät harjoitukset, mutta nyt me tarvitsemme ruokaa ja lepoa." Mestari oli oikeassa.
"Kuulostaa hyvältä", Aaltotassu nousi ylös ja samoin Varpukynsi.
He laahustivat leiriin väsyneinä, mutta ylpeinä suorituksistaan, varsinkin Aaltotassu. Hän ei malttanut odottaa saavansa soturinimensä.

//Oli vähä inspi lopus, ainaki alus mut iha hyvä tarina tais tulla :P Ja saattaa olla kirjotusvirheitä, tein suht kiireellä //

Vastaus:

Tosi taitavasti kuvailtu tarina. 28 kp!
Aaltotassulla on nyt yli 160 kp:ta, joten hän voi edetä soturiksi. Onnittelut! :D
- Myrsky VYP

Nimi: Varpu, Valkotassu, Pilviklaani

29.01.2018 14:49
"Kuuralehti, minulla on tylsää. Voinko auttaa sinua?" Kysyi Valkotassu.
"Tietysti, auttaisitko järjestämään nämä yrtit?" Kuuralehti kysyi. Hänellä oli ollut viimeaikoina paljon työtä, joten apu oli tarpeen.
"Selvä," Valkotassu vastasi.
"Laitat vaan kaikki samat yrtit yhteen kasaan. Tule kysymään apua jos tarvitset," Kuuralehti huokaisi. Sitten hän lähti ulos parantajan pesästä.
"Menen keräämään lisää yrttejä!" Hän huikkasi peräänsä. Valkotassu alkoi järjestämään yrttejä pinoiksi. Raunioyrttiäkään ei ollut paljoa. Kissanminttu oli lopussa, ja muut yrtit muodostivat vain pieniä kasoja. Ulkona kissat juttelivat ja aterioivat yhdessä. Valkotassulla ei kuitenkaan ollut nälkä, joten hän ei mennyt hakemaan riistaa.

Myöhemmin illalla, Valkotassun järjesteltyä yrtit, hän söi vähän, ja Pitkätassu kävi muiden oppilaiden kanssa tervehtimässä häntä. Heidän lähdettyään Kuuralehti käski Valkotassun levätä.

Unessaan Valkotassu näki kissan, joka johti hänet joelle. Joki kimmelsi kuun valossa, ja se näytti upealta. Saman Valkotassu oli nähnyt ennenkin unessaan. Kun hän heräsi, oli vielä yö. Valkotassu hiipi ulos parantajan pesästä. Sitten hän tassutti leirin sisäänkäynnille. Aurinkokynsi vartioi leiriä, mutta hän oli kiertämässä leiriä. Valkotassu nilkutti joelle saakka, ja hänen päästyään perille, tassuja särki. Joki kiilui kuun valossa, aivan kuin unessakin. Valkotassu katseli jokea pitkään. Kun hän viimein päätti lähteä, hän haistoi ketun. Hänen olisi liikuttava nopeasti. Valkotassu nilkutti takaisin leiriin, ja sieltä parantajan pesään. Hän kävi makuulle petiinsä, ja nukahti.

Aamulla Valkotassu heräsi, ja haki eiliseltä jääneen laihan oravan. Valkotassu söi sen, ja venytteli hetken. Myöhemmin hän sai lähteä partioon. Siihen tulivat myös Pitkätassu, Leijonaviiksi ja Aamutuuli. Mukaan tuli tietysti myös Hiilikynsi. Partio lähti tarkastamaan Usvaklaanin rajaa. Heidän harmikseen Usvaklaanin partio oli siellä myös.
"Mitä te kotikisut täällä teette!" Sähähti yksi Usvaklaanilaisista.
"Emme me mitään kotikisuja ole!" Kivahti Pitkätassu äkäisenä.
"Älä välitä noista, yrittävät tahallaan ärsyttää," kuiskasi Leijonaviiksi.
"Luulevat omistavansa koko metsän," kuiskasi Hiilikynsi.
"Te olette itse oikeita hiirenaivoja!" Sähisi Aamutuuli.
"Itse olette!" Huusi joku Usvaklaanilaisista.
"Lopettakaa!" Huusi toinen.
"Hän puhuu järkeä," tokaisi Leijonaviiksi. Valkotassu oli nilkuttanut kauemmas rajasta, muttei häipynyt kuitenkaan näköetäisyydeltä. Usvaklaanilainen oppilas tuijotti häntä ilkeä virne kasvoillaan. Valkotassu ei kuitenkaan saanut katsettaan irti kissasta, joten hän kääntyi, ja tassutti kauemmas. "Tulkaa jo!" Hän huikkasi. Muut tulivat pois rajalta, sillä eivät halunneet synnyttää suurempaa riitaa. "Saalistetaan vähän," Aamutuuli huokaisi.
"Selvä," Pitkätassu huikkasi, ja loikki muualle. Valkotassu ja Hiilikynsi löysivät oravan, ja Valkotassu koetti varovasti napata sen. Hän pudottautui vaanimisasentoon, kohdisti katseensa oravaan, ja loikkasi tämän kimppuun. Orava ehti kuitenkin paeta, ja Valkotassu putosi vatsalleen lumeen.
"Ei se mitään, yritetään uudestaan, jos pystyt," Hiilikynsi naukaisi.
"Selvä," vastasi Valkotassu. He jatkoivat matkaansa uutta riistaa etsien. Pian Valkotassu haistoi kanin. Hän erotti lumessa valkoisen kanin. Se oli enää parin ketunmitan päässä heistä. Hän hiipi vaanimisasennossa eteenpäin, loikkasi, ja tappoi laihan kanin puraisulla.
"Hienosti napattu," totesi Hiilikynsi.
"Kiitos," Valkotassu vastasi, ja he lähtivät kohti leiriä. Matkalla Hiilikynsi saalisti vielä hiiren ja oravan.

Heidän palattuaan leiriin kaikki söivät. Valkotassu vei Kultahännälle saalistamansa kanin. Kultahäntä ilahtui sen nähdessään. Valkotassu vietti lopun iltaa Pitkätassun kanssa. He kävivät joella harjoittelemassa, ja juttelivat kaikenlaisista asioista. Myöhään illalla he palasivat leiriin, ja kävivät nukkumaan.

Vastaus:

Mukava tarina! 16 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Minttu, Jääpentu, Pilviklaani

27.01.2018 18:43
Jääpennun ja Sulkapennun lopetettua leikki, he päättivät tehdä yllätyksen kuningattarille.
"Mennään reippaasti nukkumaan, mutta sitten kun muut nukkuvat, niin haetaan se hiiri jonka piilotit. Sitten aamulla annetaan se kuningattarille," Jääpentu supatti.
"Joo, tehdään niin," Sulkapentu vastasi Jääpennulle iloisella äänellään.

Myöhemmin illalla pennut menivät nukkumaan. Kun muut nukkuivat, hiipivätkin Jääpentu ja Sulkapentu ulos pentutarhasta. Jääpentu kuitenkin huomasi, että Liekkipentu oli salaa seurannut heitä.
"Minne menette?" Tämä vinkaisi.
"Hys!" Sulkapentu sihahti. "Menemme etsimään hautaamani hiiren. Sitten annamme sen kuningattarille." Liekkipentu kuunteli tarkkaavaisena Sulkapentua, ja kun tämä oli lopettanut, hän pörhisti karvojaan.
"Minä tulen vahtimaan teitä!" Hän sihahti innostuneena.
"Kai se käy," Jääpentu huokasi ja väläytti Sulkapennulle iloisen katseen. Nyt kolme pentua lähtivät hiljaa leirin sisäänkäynnille, ja kun he pääsivät perille, Salamasiipi vartioi lähellä. Pennut kiiruhtivat pusikkoon nopeasti niin, ettei Salamasiipi huomannut heitä. He kipittivät vähän matkaa eteenpäin, kunnes löysivät paikan, jonne Sulkapentu oli hiiren haudannut. Kuoppa oli kuitenkin tyhjä.
"Voi ei!" Huudahti Sulkapentu.
"Joku on varastanut sen," Jääpentu tokaisi. Hänellä oli kylmä, mutta hän jatkoi kuitenkin matkaa ystäviensä kanssa. Riistan haju johti syvemmälle metsään, ja pian pennut haistoivat ketun löyhkän. "Voi ei, kettu on vienyt sen!" Liekkipentu naukaisi. Hän oli nuorin, joten häntä tuntui pelottavan eniten. Jääpentu yritti näyttää rohkealta, mutta sisimmässään hän tunsi pelon, joka lävisti hänen kehonsa. Entä jos kettu näkisi heidät? Se olisi heidän loppunsa. Onneksi ketun haju ei ollut tuore. Pennut tassuttivat rinnatusten eteenpäin, kauemmas leiristä.
"Emme saisi mennä tänne," Liekkipentu sihahti. Hänen äänensä värisi.
"Ei hätää, emme me kauas mene." Puhuja oli Sulkatassu. Pian Jääpentu näki edessään suuren onkalon, joka oli täynnä ketun hajua. Hän yritti olla rohkea, muttei kuitenkaan voinut astua askeltakaan, joten Sulkapentu asteli sisään koloon ensimmäisenä. Liekkipentu seurasi häntä, mutta Jääpentu ei hievahtanutkaan. Hän vain katseli, kuinka toiset menivät sisään koloon. Aika tuntui ikuisuudelta. Kun Liekkipentu viimein ilmestyi kolosta, Jääpentu tunsi helpotuksen puuskan. Sulkapentu seurasi häntä, mutta hiirtä ei näkynyt.
"Emme löytäneet hiirtäni," Sulkapentu tokaisi.
"Kettu varmaankin söi sen jo," Liekkipentu naukaisi.
"Pääasia että olette kunnossa," Jääpentu sanoi.
"Lähdetään takaisin leiriin!" Liekkipentu vinkaisi. Häntä selvästi harmitti, etteivät he olleet löytäneet hiirtä. Pentujen tassutellessa kohti leiriä, Jääpentu mietti, mitä olisi voinut sattua. Liekkipentu ja Sulkapentu sen sijaan juttelivat seikkailusta.
"Tämä oli maailman paras seikkailu!" Liekkipentu hihkaisi.
"Niin kyllä oli," Sulkapentu myönsi.

Pentujen päästyä leiriin, he kiiruhtivat nopeasti pentutarhaan. "Harmi, ettemme löytäneet sitä hiirtä," Sulkapentu naukaisi. "Niin, mutta ehkä yritetään huomenna uudestaan," Liekkipentu sihahti. Jääpentu ei sanonut mitään, sillä tiesi tehneensä väärin. Entä jos joku saisi tietää? Se selviäisi joskus toiste. Nyt hänen piti vain nukkua.

Vastaus:

Tosi kiva tarina! Kuvailit pentujen seikkailua hyvin. 13 kp!
- Myrsky VYP

©2018 Kuiskaava Metsä - suntuubi.com