Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattava, esimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa joko minä tai hän -muodossa:

Juoksin äkkiä leiriin.

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin.

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti huudahti.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja,  karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa jne.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, käynnissä saattaa olla joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Jokaisen tarinan loppuun tulee kirjoittaa huomautus, jos tarinan aikana on tapahtunut jotain merkittävää (loukkaantumiset, rajataistelut tms.). Nämä tekstit kirjoitetaan Klaaniuutiset - osioon.

 1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Leivotassu, Usvaklaani, Titta YP

04.07.2018 23:58
Leivotassu haukotteli syvästi noustessaan ylös. Hän oli nähnyt painajaista, jonka takia hän oli herännyt keskellä yötä eikä ollut oikein saanut nukuttua. Naaras vilkuili ympärilleen, ja totesi harmikseen, että kaikki muut nukkuivat vielä. Leivotassu päätti olla herättämättä muita, joten varovasti vilkuillen samalla ympärilleen hän nousi ylös ja hipsutteli pesän oviaukolle. Päästyään ulos naaras hengähti helpottuneena siitä, ettei kukaan ollut herännyt, ja alkoi sitten kävellä kohti tuoresaaliskasaa. Hän venytteli lihaksiaan kävellessä, sillä ne tuntuivat aroilta eilisten taisteluharjoitusten jäljiltä. Aukiolla oli vielä hiljaista, sillä oli varhainen aamu ja suurin osa oli vielä nukkumassa. Leivotassu asteli tuoresaaliskasalle ja nappasi kasasta hiiren ja oravan, ajatuksenaan viedä ne klaaninvanhimpien pesään jos he olisivat jo hereillä. Saapuessaan pesälle naaras huomasi ilokseen, että Savukuono makoili hereillä jutellen Hopeatähden kanssa.
”Hei, toin teille ruokaa”, Leivotassu totesi laskettuaan ruoat maahan.
”Kiitos, minulla olikin jo nälkä. Etkö sinä jää seuraamme syömään?” Savukuono kysyi, kun Leivotassu oli lähdössä takaisin sinne mistä oli tulossa.
”Voin jäädäkin, ajattelin vain, että haluatte jutella asianne loppuun”, Leivotassu totesi kääntyen ja palaten takaisin.
”Voimme jatkaa juttelua siitä asiasta myöhemminkin, ei se ole tärkeä”, Hopeatähti sanoi katsoen Savukuonoa merkitsevästi. Leivotassu kohotti kulmiaan mielessään, mutta päätti jättää asian sikseen. Eihän se hänelle kuulunut eikä tulisi kuulumaankaan, joten mitäpä siitä etteivät he kertoisi sitä hänelle. Leivotassu istuutui Savukuonoa ja Hopeatähteä vastapäätä ja alkoi syömään hiirtä, jonka oli ottanut itselleen. Savukuono ja Hopeatähti söivät oravaa samalla supisten hiljaa jotain. Saatuaan suunsa tyhjäksi Leivotassu kysyi:
”Mistä te oikein puhutte?”
”Ei mistään tärkeästä, hän vain juuri kertoi, että sinä olet oikein hyvä oppilas ja tulet varmaan pian saamaan soturinimesi”, Savukuono vastasi nopeasti ja Hopeatähti nyökytteli napaten samalla uuden palasen oravastaan.
”Oikeastiko?” Leivotassu kysyi yllättyneenä, mutta samalla hieman epäilevänä.
”Toki, olethan edistynyt huimasti”, Hopeatähti sanoi vuorostaan. Leivotassu epäili edelleen, ettei keskustelu todellakaan koskenut häntä, mutta hän otti ylpeänä vastaan kehut, jotka kuulostivat aidoilta.
”Savukuono, kuka sinun mestarisi oli?” Leivotassu kysyi yllättäen.
”Voi, siitä on pitkä aika, hän oli jo kuollut ennen kuin synnyit”, Savukuono vastasi murheellisena.
”Mikä hänen nimensä oli?” Leivotassu kysyi mietteliäänä.
”Hänen nimensä oli Orvokkihäntä. Itse asiassa nyt kun mietin, hänhän oli emosi emon sisko, Liljasydämen sisko”, Savukuono sanoi mietteliäänä. Leivotassu hämmästyi tätä yllättävää tietoa, ja hän päätti mielessään, että kysyisi emoltaan hänen emostaan. Ääneen Leivotassu vain kysyi:
”Entä sinun Hopeatähti?”
”Hänkin on jo kuollut, mutta hänen nimensä oli Hiirihammas. Hän kuoli mäyrän hyökkäyksessä”, Hopeatähti vastasi tyynesti, mutta hänen äänestään kuulsi suru. Leivotassu huokaisi ja mietti, kuinka läheinen suhde hänellä oli hänen mestariinsa. Tulitähti oli ollut hänen mestarinaan vasta tovin, mutta Leivotassu piti hänestä kovin ja mietti mielessään kuinka surullinen hän olisi kun Tulitähti lopulta kuolisi. Jos hän olisi vielä elossa kun Tulitähti kuolisi… Leivotassu pudisti ajatuksen päästään ja palasi taas mietteistään. Leivotassu aikoi kysyä uuden kysymyksen klaaninvanhimpien oppilasikään liittyen, muttei ehtinyt tehdä sitä ennen kuin Tulitähti ilmestyi pesän ovelle ja huikkasi Leivotassulle pirteänä:
”Lähdetään pian metsästyspartioon, tule heti kun olet valmis!”
Minun pitää kai mennä, oli kiva kuulla teidän mestareistanne”, Leivotassu sanoi ja nousi. Kissat huikkasivat hei heit ja Leivotassu lähti kävelemään kohti pesän suuaukkoa. Hän astui ulos kirkkaaseen ja aurinkoiseen päivään, ja nähdessään partion odottavan häntä ovella hän lähti juoksuun.
”Mennään sitten!” Tulitähti huudahti ja lähti johdottamaan partiota kohti metsää.

”Haistatko mitään?” Tulitähti kysyi haistellen samalla itsekin ilmaa. Leivotassu keskittyi ja tunnisti monista hajuista oravan ja varpusen.
”Orava ja varpunen, kauempana on muutakin riistaa”, Leivotassu vastasi hymyillen.
”Hyvä! Tähtiklaani on suosinut meitä tänä viherlehtenä huimasti, ruokapulaa ei ainakaan ole”, Tulitähti vastasi iloisena. Leivotassu nyökkäsi myöntävänä, ja keskittyi sitten taas ilmassa leijuviin hajuihin. Hän haistoi oravan lähellä, ja päätti lähteä vaanimaan sitä. Hän asteli varoen lähemmäs seuraten hajua, ja hetken kuluttua naaras bongasi oravan oksalta. Hän kiitti mielessään isäänsä, joka oli opettanut hänet ja hänen sisarensa kiipeilemään. Leivotassulla oli myös pitkät kynnet, sillä hänen geeninsä tulivat osin Lehtiklaanista, joten kiipeily oli naaraalle lyhyen opettelun jälkeen helppoa. Leivotassu asteli puun toiselle puolelle, ja maisteli tuulta. Tuuli oli suotuisa ja tuuli naarasta vastaan, joten riista ei voinut haistaa häntä. Hän kiipesi ketterästi ylös puuta, ja päästyään oravan korkeudelle hän lähti hitaasti kiertämään puuta. Kiertäminen oli yllättävän vaikeaa, ja naaras oli horjahtaa alas, mutta onnistui säilyttämään tasapainonsa kynsiensä avulla. Hän hivuttautui samalle oksalle, missä orava oli, ja asettui varoen vaanimisasentoon. Leivotassu hyppäsi oravan päälle, ja tappoi sen yhdellä iskulla. Ikävä kyllä oksa ei kestänyt naaraan painoa, vaan se murtui hänen allaan. Leivotassu tunsi, kuinka hän tippui, tippui, tippui… Naaras rysähti maahan orava yhä suussaan. Hänen ajatuksensa hämärtyivät, ja hän näki vain Tulitähden huolestuneen katseen ennen kuin hän menetti tajunsa.

Leivotassu havahtui ja nousi hätääntyneenä ylös. Hän ei aluksi tunnistanut missä oli, mutta noustessaan ylös hän huojahti ja romahti uudestaan alas. Naaras ravisti päätään ja tarkensi katseensa. Hän oli parantajan pesässä! Leivotassu huokasi helpottuneena ja kokeili nyt nousta varovammin ylös. Häntä huimasi, mutta hän pysyi pystyssä ja helpottuneena lähti kävelemään kohti pesän ovea. Hän kuuli ulkoa kovaa ääntä ja astellessaan lähemmäs pesän suuaukkoa hän huomasi, että ulkona myrskysi hurjasti. Muutamia kissoja näkyi juoksevan pesästä toiseen, ja hän tunnisti yhden kissoista isäkseen. Hän tähyili emoaan ja sisaruksiaan, muttei nähnyt heitä. Leivotassu ihmetteli mielessään, miksei parantaja ollut pesässään, mutta päätti itse lähteä sotureiden pesään, jossa suurin osa kissoista varmaan oli. Hän henkäisi syvään ja astui sateeseen. Leivotassu oli hetkessä märkä, ja hänen turkkinsa värisi tuulessa. Hän juoksi soturien pesään kiireen vilkkaan, jaa päästessään sisälle häntä vastaan tulivat hänen sisaruksensa ja emonsa.
”Sinä olet kunnossa!Oliko joku hätänä vai miksi lähdit pesästä sateeseen?” Taivaantuuli kysyi katsoen huolestuneena pentuunsa.
”Ei, kaikki on kunnossa, ihmettelin vain missä Sumuhäntä ja Valkotassu olivat”, Leivotassu vastasi samalla huojahtaen istumaan.
”He ovat auttamassa Hämäräkatseen pentujen kanssa, ne syntyvät juuri. Mutta sinun pitää tulla oitis sisemmäs ja makuulle, et selvästikään ole vielä täysin kunnossa”, Taivaantuuli sanoi päättäväisenä työntäen Leivotassun sisemmälle pesään. Pesä oli hyvin täynnä, sillä kaikki oppilaat sekä klaaninvanhimmat olivat myös siellä. Leivotassu oli aikeissa kysyä, miksi kaikki olivat soturien pesässä, mutta Haukkatassu arvasi siskonsa kysymyksen ja vastasi siihen oitis:
”Soturien pesää vahvistettiin juuri, joten se kestää myrskyä parhaiten pentutarhan lisäksi.” Leivotassu nyökkäsi ymmärtäen asian, ja asettui sitten makuulle emonsa ohjaamaan paikkaan.
”Kotkasydän on auttamassa parantajia Tulitähden kanssa, he kantavat yrtit paikasta toiseen”, Taivaantuuli totesi ja rupesi nuolemaan Leivotassun turkkia lämpimäksi. Leivotassu nyökkäsi ja vaipui uudelleen ajatuksiinsa. Mitä hänelle oli käynyt? Hän muisti vain olleensa metsästämässä ja kiipeämässä puuhun… Hän oli pudonnut. Hän oli pudonnut oksalta orava mukanaan ja menettänyt tajuntansa. Tulitähti oli nähnyt kaiken. Se oli ollut typerä amatöörivirhe. Hän ei ikinä tulisi pääsemään soturiksi tuollaisilla virheillä. Leivotassu huokaisi syvään ja käänsi kylkeään. Jo pian hän nukahti sateen ropinaan ja emonlämpöön.

Leivotassu heräsi pirteänä tuntien olonsa paljon paremmaksi. Hän avasi silmänsä ja huomasi heti, että myrsky oli laantunut. Pesä oli paljon tyhjempi kuin aiemmin, ja ulkoa ei kuulunut enää sateen ja ukkosen ääniä. Naaras nousi ylös ja venytteli raukeasti. Uusi päivä, uudet kujeet, hän ajatteli kävellessään pesän poikki ja ulos aurinkoon. Uusi päivä oli selvästi tullut sillä myrskystä ei näkynyt merkkiäkään kirkkaalla taivaalla. Sen sijaan leiriin myrsky oli vaikuttanut selvästi: oksia oli ympäriinsä ja soturit raahasivat niitä yhteen isoon kasaan oppilaiden pesän luokse. Osa sotureista kasasi oksia pesän kattoon vahvistaen piikkipensaasta muodostuvaa kattoa. Pentutarhan ulkopuolella Tuulimielen pennut leikkivät iloisina sammalpalloilla, ja päällikön pesän edessä Kotkasydän ja Tulitähti keskustelivat jostain. Leiri oli selvästi hereillä, ja kaikki auttoivat siivoamaan myrskyä. Leivotassu oli lähdössä auttamaan kun joku pysäytti hänet.
”Sinun täytyy tulla käymään parantajien pesässä, Sumuhännän ja minun täytyy tarkastaa sinut”, Valkotassu totesi ja lähti ohjaamaan Leivotassua kohti parantajien pesää. Leivotassu huokaisi mielessään, mutta lähti tottelevaisesti seuraamaan valkeaa naarasta. He kävelivät ripeästi parantajan pesälle ja Leivotassu seurasi Valkotassua sisään.
”Hei Leivotassu, mikä on vointisi?” Sumuhäntä kysyi hennolla äänellä.
”Hyvä, voin jo oikein hyvin”, Leivotassu vastasi yrittäen näyttää mahdollisimman pirteältä ja hyvinvointiselta.
”Meidän täytyy silti tarkistaa sinut, se pudotus oli nimittäin aika korkea”, Sumuhäntä sanoi ja viittoi Leivotassua astumaan peremmälle. Hyvä on, Leivotassu ajatteli, mutta toivottavasti se on nopeaa.
”No niin, katsotaanpa tuota kuhmua päässäsi. Se on hieman turvonnut, mutta uskon, että se on paranemaan päin. Mitä sinä sanoisit Valkotassu?” Sumuhäntä kysyi vilkaisten oppilaaseensa.
”Olen samaa mieltä, se on laskemaan päin, mutta siinä voisi olla hyvä pitää kylmää jonkin aikaa. Haen märkää sammalta”, Valkotassu sanoi ja odottamatta vastausta riensi ulos pesästä.
”Sattuuko sinua jonnekin muualle?” Sumuhäntä sanoi. Leivotassu puristi päätään ja kysyi sitten arasti:
”Voisinko mennä auttamaan leirin siivoamisessa?”
”Odota, että Valkotassu tulee takaisin ja antaa sinulle kylmän sammalen, mutta sitten voit mennä”, Sumuhäntä vastasi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja heilautti häntäänsä lähtiessään ulos pesästä. Hän asettui pesän ulkopuolelle odottamaan Valkotassua, joka Leivotassun onneksi palasi nopeasti. Hän antoi Valkotassun asettaa sammalen päälakensa kuhmulle, mutta lähti sitten kiireen vilkkaan auttamaan leirin siivoajia. Hän huomasi veljensä kantamassa risuja, ja päätti mennä auttamaan heitä. Hän juoksi heidän luokseen ja nappasi maasta risun.
”Menne… nama… pitaa… vieda?” Leivotassu kysyi oksa suussaan. Haukkatassu purskahti nauruun ja Jäätassu totesi huvittuneena:
”Tuonne, mutta varo ettet saa piikkejä!”

Päivä oli ollut rankka, ja päästyään pesään Leivotassu kaatui uupuneena petiinsä. He olivat puhdistaneet oksia, metsästäneet ja hakeneet paljon sammalta. Leiri oli nyt kuitenkin taas puhdas, ja päivän työ oli ollut arvokasta. Hämäräkatseen pennuista toinen oli jo avannut silmät, ja viedessään riistaa kuningattarille hän oli ihastellut pieniä avuttomia pentuja, jotka nukkuivat suurimman osan ajastaan. Hän oli myös käynyt viemässä riistaa klaaninvanhimmille, jotka olivat jälleen kerran keskustelleet jostain hiljaa, mutta vähemmän salaperäisesti. Leivotassu huokaisi ja käänsi kylkeään uneliaana. Ei kulunut kuin tovi, kun naaras jo tuhisi hiljaa vuoteellaan viileä sammal edelleen päälaellaan.

//1533 sanaa :)

Vastaus:

51 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Taivaantuuli, Usvaklaani, Titta VYP

02.07.2018 21:00
Taivaantuuli asteli päättäväisesti ulos soturien pesästä. Hän oli päättänyt pyytää päästä partioon, sillä hän halusi metsästämään. Oli viherlehden aika, joten metsällä oli paljon riistaa ja klaani ei ollut nälkäinen. Uusia pentuja ei ollut syntynyt hetkeen, mutta pentutarhassa oli silti vielä alle kuusikuukautisia pentuja. Naaras katsahti pentutarhan suuntaan ja näki Harmaapennun ja Kiiltopennun leikkimässä tarhan edustalla. Pentujen emo, Tuulimieli makoili raukeana vierellä, syöden maukkaan näköistä hiirtä. Taivaantuulen vatsaa kurni hieman, mutta naaras päätti syödä vasta palattuaan metsältä. Hän loikki ripeästi päällikön pesän luo, jossa Kotkasydän jo järjesteli partioita.
”Ai hei Taivaantuuli, olinkin määräämässä sinut juuri johtamaan metsästyspartiota, käykö se sinulle?” Kotkasydän sanoi katsahtaen naaraaseen. Taivaantuuli nyökkäsi ja asettui kuuntelemaan partioon mukaan tulevat.
”Metsästyspartioon mukaan voisivat lähteä Täpläsade ja Havukynsi sekä Pakkastassu. Ja rajapartioon voisivat mennä…” Kotkasydän jatkoi, mutta Taivaantuuli ei enää kuunnellut. Hän kokosi partionsa leirin suuaukolle, ja kun kaikki olivat paikalla, he lähtivät yhdessä matkaan.
”Voisimme mennä Usvaniityn suuntaan, ja jakautua sitten siellä. Sieltä on ilmeisesti löytynyt nyt lähiaikoina paljon maariistaa sekä jonkin verran lintujakin, joita voitte harjoitella”, Taivaantuuli sanoi katsahtaen Täpläsateeseen ja sitten Havukynteen. Kun kumpikaan ei väittänyt vastaan lähti naaras johdattamaan partiota kohti Usvaniittyä.

Usvaniityllä oli hiljaista, ja vain rauhaisaa linnun sirkutusta kuului kissojen korvissa. Taivaantuuli haisteli ilmaa ja haistoi heti oravan, maamyyrän ja paljon lintuja. Kauempana tuoksui myös etäisesti peura, mutta se oli toisen klaanin rajamerkkien takana.
”Minä voin lähteä tuonne suuntaan, jos Havukynsi lähtee tuonne ja te voitte lähteä tuonne puun suuntaan”, Taivaantuuli sanoi ja odottamatta vastausta lähti kävelemään osoittamaansa suuntaan. Naaras vilkaisi taakseen ja näki muiden totelleen. Taivaantuuli asteli rauhallisesti eteenpäin, pyrkien haistamaan läheisen riistan. Hän haistoi maamyyrän ja pian näkikin sen syömässä maassa. Taivaantuuli jännitti jalkansa ja lähti hiipimään lähemmäs varoen heiluttamasta häntäänsä. Hän tuli oikeasta suunnasta, jotta kevyt tuuli ei pystynyt kuljettamaan hänen hajuaan kohti myyrää. Hän hiipi lähemmäs ja lähemmäs, eikä myyrä huomannut vielä mitään. Päästessään tarpeeksi lähelle, naaras hyppäsi ja tappoi saaliin ensimmäisellä puraisulla. Taivaantuuli henkäisi tyytyväisenä, ja päättäväisesti kaivoi kuopan johon hän hautasi saaliin. Hän vilkaisi Usvaniityn muille reunoille, ja näki Täpläsateen ja Pakkastassun, jotka vaanivat maassa syövää lintua. Pakkastassu oli kuitenkin huolimaton, ja hänen häntänsä heilahti säikäyttäen saaliin karkuun. Taivaantuuli huomasi kuinka oppilas voihkaisi vaimeasti, ja kuinka Täpläsade opetti Pakkastassua.

Hetken katseltuaan Taivaantuuli palasi saalistamaan itse, ja sai saalistettua vielä oravan. Hän palasi riista suussaan takaisin paikkaan jossa he olivat eronneet, ja jäi odottelemaan muita. Kotvan kuluttua Havukynsi palasi, ja melko pian hänen jälkeensä myös Täpläsade ja Pakkastassu palasivat riistaa suussaan. Havukynsi oli saanut hiiren ja rastaan, ja Täpläsade ja Pakkastassu kantoivat mukanaan oravaa. Partio oli ollut menestyksekäs, ja Taivaantuuli johdatti partion iloisena takaisin leiriin. He laskivat saaliit tuoresaaliskasaan, ja Pakkastassu lähti viemään saalista vanhuksille ja kuningattarille. Taivaantuulen vatsa möyri entistä kovemmin, joten hän nappasi kasasta oravan ja asteli sen kanssa sivummalle syömään. Siinä syödessään hän näki, kuinka Leivotassu ja Haukkatassu palasivat harjoituksista mestariensa kanssa. He juttelivat innokkaasti keskenään, ja Leivotassu pyörähti näyttäen luultavimmin jonkin taisteluliikkeen. Taivaantuuli hymyili katsellessaan pentujaan. Pian Leivotassu ja Haukkatassu juoksivatkin jo naaraan luokse kertomaan harjoituksistaan.
”Me oltiin harjoittelemassa sen yhden suuren puun luona, jonka näytit meille silloin joskus! Minä taklasin Leivotassun”, Haukkatassu huudahti ylpeänä. Leivotassu puuskahti, ja totesi kyllästyneeseen sävyyn:
”Ensinnäkin, et sinä taklannut minua, kompastuin siihen oksaan ja sinä hyppäsit päälleni. Ja toiseksi, minä päihitin sinut ylivoimaisesti siinä puolustusharjoituksessa.” Nyt oli Haukkatassun vuoro puuskahtaa, mutta ennen kuin hän ehti väittämään vastaan, Taivaantuuli keskeytti heidät hymyillen huvittuneena.
”Ei sillä ole väliä kumpi päihitti kumman, tärkeintä on, että opitte liikkeitä ja taistelua”, Taivaantuuli sanoi ja heilautti häntäänsä pitkin Leivotassun selkää. Leivotassu siirtyi kauemmas ja rupesi syömään tuoresaaliskasasta ottamaansa hiirtä. Haukkatassu hymyili emolleen ja lähti hakemaan tuoresaaliskasalta ruokaa. Taivaantuuli oli jo syönyt, joten tämä lähti takaisin pesälle katsomaan josko siellä olisi jotain tehtävää. Hän näkikin Varpukynnen ja Ukkosmielen paikkaamassa pentutarhan kattoa, ja päätti mennä tarjoamaan apua.
”Ai hei, haluaisitko auttaa? Ajateltiin tilkitä tämä nyt kunnolla kun on lämmintä ja mukavaa niin se on helpompaa”, Ukkosmieli sanoi osoittaen pieniä reikiä pesän katossa. Taivaantuuli nyökkäsi ja nappasi lehtiä maasta. Hän siirtyi lähemmäs ja asetteli lehtiä tilkkimään pienempiä koloja, samalla kun Ukkosmieli ja Varpukynsi paikkasivat isompia koloja puiden oksilla.

Koska heitä oli kolme, työ sujui joutuisasti ja jo pian katto näyttikin hyvin tilkityltä ja siistiltä.
”Loistavaa, eiköhän se ole valmis. Voisimme tehdä vielä saman muillekin pesille, mutta sen aika on huomenna, sillä partiot lähtevät nyt”, Varpukynsi sanoi viitaten päällikön pesään päin, jossa kissat jo kokoontuivat kuuntelemaan varapäällikköä. Kolmikko loikki paikalle sopivasti kuulemaan partiot. Taivaantuulta ei määrätty partioon, ja naaras oli siihen tyytyväinen sillä hän halusi lähteä yksin metsälle. Hän lähti suuaukosta ulos ja suuntasi askeleensa kohti suurta puuta. Hän pääsi ripeästi perille juosten, ja asettui puun juurelle valmiina kiipeämään. Naaras henkäisi syvään, sillä siitä oli aikaa kun hän viimeksi oli kiivennyt. Hän hyppäsi ja tarrasi kynsillään kiinni puunrunkoon, ja lähti hitaasti kiipeämään ylöspäin. Se oli raskaampaa kuin naaras oli muistanut, ja päästyään oksalle hän puuskutti raskaasti. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan Taivaantuuli siirtyi parempaan asentoon, ja istui alas oksalle. Hän katseli mietteliäänä kauas, jossa aurinko näkyi laskevan hidasta vauhtia. Hän hengitti tasaista tahtia miettien pentujaan ja kumppaniaan. Pennut olivat kasvaneet kovasti, ja Taivaantuuli epäili, että heistä tulisi pian sotureita. Aika oli mennyt nopeasti ja hän alkoi tuntea olonsa vanhaksi. Ajatus painoi hänen mielessään, mutta hän ravisti sen pois kuullessaan ääntä alhaalta.
”Saanko liittyä seuraan?” Kotkasydän kysyi kiiveten jo ylös puunrunkoa. Taivaantuuli kehräsi ja päästi hänet istumaan viereensä. Heti, kun Kotkasydän oli laskeutunut istumaan, Taivaantuuli kietoi häntänsä hänen ympärilleen. Naaras tunsi olonsa onnelliseksi ja lämpimäksi, ja he istuivat jutellen puussa pitkän tovin.

He palasivat leiriin auringon jo oltua laskeutunut. Leiri oli hiljenemässä, sillä kaikkia olivat menossa nukkumaan. Enää muutama kissa söi tuoresaaliskasan lähettyvillä ja pari muuta jutteli pesän edustalla. Kotkasydän jäi vielä syömään, mutta Taivaantuuli käveli tyytyväisenä ja uneliaana kohti soturien pesää. Hän oli raukea, sillä päivä oli ollut pitkä, mutta onnellinen, sillä hän oli saanut paljon aikaan. Hän tassutteli hiljaisen pesän läpi makuupaikalleen, ja asettui varoen makaamaan välttäen siirtämästä sammaliaan. Naaras kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä hitaasti. Hän kuunteli ulkoa kuuluvia ääniä, joita oli vain vähän enää. Hän kuuli vain yksittäisen linnun sirkutusta ja muutaman kissan hiljaista puhetta. Kotvan maattuaan paikallaan naaras nukahti kevyeeseen uneen, ja pian hän tunsi vielä kuinka Kotkasydän asettui hänen viereensä nukkumaan.

//Tällänen tällä kertaa, 1015 sanaa

Vastaus:

34 kokemuspistettä. Oli todella hyvin kirjoitettu tarina, ja vieläpä ihanan pitkä, kiitos!

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Pitkätassu, Pilviklaani

30.06.2018 10:27
Ruskea naaras käännähti nopeasti pois mestarinsa edestä, ja yritti antaa iskun naamalle, mutta osuikin maahan, ja Leijonaviiksi pääsi läimäisemään häntä kylkeen niin, että hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Oppilas nousi kuitenkin pian takaisin jaloilleen, ja jatkoi harjoitustaistelua. Hetken kuluttua Leijonaviiksi sai oppilaansa maahan, ja voitti samalla harjoitustaistelun.
”Taistelit hyvin, Pitkätassu”, Leijonaviiksi sanoi. ”Sinulla on kuitenkin vielä paljon opittavaa.”

Myöhemmin illalla Pitkätassu lähti saalistamaan Jäätassu kanssa. Oppilaat kävelivät rinta rinnan etsiessään riistan hajua. Pian Jäätassu haistoi oravan, ja lähti vaanimaan sitä. Pitkätassu hiipi kohti huomaamaansa kania, ja pudottautui vaanimisasentoon. Hän kynsi maata samalla, kun hiipi lähemmäs ruskeaa saalista. Sitten oppilas loikkasi saaliin kimppuun, ja tappoi sen napakalla puraisulla niskaan. Yhtäkkiä Pitkätassu haistoi ketun löyhkän. Sitten näkyviin ilmestyi kettu. Pitkätassu jähmettyi paikoilleen. Kuinka hän pärjäisi yksin isoa kettua vastaan? Sitten hän muisti Jäätassu.
”Jäätassu! Tule heti! Täällä on kettu!” Hän huusi täyttä kurkkua. Jäätassu ilmestyi hänen taakseen, ja Pitkätassu perääntyi pari askelta.
”Haen apua leiristä”, Jäätassu naukaisi, ja ampaisi juoksuun. Pitkätassu nielaisi, ja otti kiinni saaliistaan. Hän heitti sen taaemmas, ja teki nopean hyökkäyksen ketun lapaan, mutta kettu oli nopea, ja väisti ruskean naaraan hyökkäyksen. Sitten se loikkasi päin Pitkätassun, ja Pitkätassu tömähti maahan. Hän nousi pystyyn, juoksi ketun toiselle puolelle, ja hyppäsi sen lavalle, puri. Kettu heitti hänet maahan lavastajan, ja nappasi jäniksen. Pitkätassu ei kuitenkaan luovuttanut, vaan teki nopeasti uuden hyökkäyksen, tällä kertaa niskaan. Kettu älähti, ja yritti tiputtaa Pitkätassun niskassaan. Pitkätassu kuitenkin piti kynsillään tiukasti kiinni ketun Turkista, ja puri tämän niskaa. Kettu kuitenkin onnistui puremaan Pitkätassun korvaa, ja tämä päästi irti. Sitten partio kissoja saapui paikalle, ja kettu tiputti Pitkätassun maahan, niin että tämä menetti tajunsa. Kettu lähti loikkimaan pois.

Kirjoitan jatkoa kun ehdin

Vastaus:

9 kp:tä:D

- Kat VYP

Nimi: Harmaapentu, Usvaklaani, Harmaa

08.06.2018 17:18
”Herää!” veljeni naukuminen tunkeutui uneeni. ”Täällä on paljon tutkittavaa!”
Aluksi en halunnut herätä. Sitten ajattelin leiriä.
”Selvä”, kuiskasin. ”Lähdetään hiljaa ettei Tuulenmieli huomaa.”
Halusin lähteä, eikä Tuulenmieli saanut estää. Kävelimme hiljaa ulos.

//Jatkan kun kerkeän, nyt en millään ehdi jatkaa

Vastaus:

1 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Jäätassu, Pilviklaani

06.06.2018 09:15
”Jäätassu!” Nuori oppilas kuuli mestarinsa huudon. Hän lähti puikkelehtimaan kissojen välistä Salamasiiven luo.
”Niin?” Hän kysyi huohottaen.
”Lähdemme harjoittelemaan”, Salamasiipi naukaisi. ”Nyt heti.”
”Selvä on”, Jäätassu vastasi, ja loikki Salamasiipi perässään leirin sisäänkäynnille.

Hetken kuluttua Salamasiipi pysähtyi. Jäätassu tuli hänen perässään, ja jarrutti hänen viereensä.
”Noniin”, naukaisi Salamasiipi. ”Katso.” Salamasiipi kierähti pois näkymättömän vihollisen edestä, ja nappasi tätä hännästä. Hän antoi mojovan iskun viholliselleen, ja loikkasi tämän päälle.
”Nyt sinä teet saman minuun.” Jäätassu kierähti pois Salamasiiven edestä, mutta soturi sai kuitenkin otteen hänestä.
”Kokeile uudestaan. Sinun pitää olla nopeampi”, Salamasiipi neuvoi. Jäätassukierähti nopeasti ka sulavasti sivulle, ja nappasi Salamasiiven hännästä. Hän läpsäytti soturit lavalle, ja loikkasi hänen päälleen, mutta horjahti, ja kaatui, kun Salamasiipiriuhtoi itsensä vapaaksi.
”Kokeile vaan vielä”, Salamasiipi naukaisi, päästäen huvittuneen mrraun. Jäätassu nousi pystyyn sammalta turkissaan.

Myöhemmin Jäätassu lähti leiristä, sanoen menevänsä kävelylle. Hän juoksi nopeasti aina reviirin loppuun saakka. Hän kuitenkin jatkoi matkaansa rajalla, ja suuntasi kaksijalkalaan. Hänen päästyään kaksijalkalaan, viereisellä aidalla istui nuori, kaunis naaraskissa.
”Kukas se sinä olet?” Kilpikonnakuvioinen naaras kysyi.
”Olen Jäätassu”, hän vastasi.
”Oletko joku niistä villikissoista?” Naaras kysyi.
”Kyllä!” Jäätassu vastasi. ”Ja minä olen jo oppilas”.
”Selvä”, naaras vastasi. ”Minun nimeni on Kanerva.” Kanerva alkoi sukua turkkilainen, ja Jäätassu sanoi: ”Olet niin kaunis”.
”Niinkö?” Kanerva kysyi lempeästi. ”Mutta miksi olet täällä?”
”En tiedä”, Jäätassu vastasi, ja Kanerva päästi huvittuneen mrraun. ”Mutta minun on parasta kai lähteä”, Jäätassu totesi. ”Nähdään vielä joskus, joko?”
”Tietysti! Istun tällä aidalla aina kun tulet”, Kanerva naukaisi, ja Jäätassu lähtijuoksemaan kohti Pilviklaani reviiriä. Hän antoi tuulen pörröttää turkkiaan. Hän hidasti päästyään nummille. Jäätassu haistoi kanin. Nopeasti hän pujahti tuulen alapuolelle, ja hiipi eteenpäin vaanimisasentoon. Kani oli enää ketunmitan päässä. Jäätassu loikkasi eteenpäin, ja sai juuri ja juuri otteen kanin nahasta. Hän antoi sille napakan puraisulla niskaan, ja kantoi sen leiriin. Pitkätassu oli ottamassa häntä vastaan leirin sisäänkäynnillä.
”Arvaa mitä!” Pitkäkarvainen naaras naukaisi.
”No, kerro”, Jäätassu hymähti.
”Leirissä oli Kotka, joka meinasi viedä Liekkipennun mukanaan!”
”Voi ei!” Jäätassu naukaisi. ”Mutta saatteko te sen lähtemään?”
”Kyllä, ja minä autoin siinä”, Pitkätassu naukaisi ylpeästi.
”No mutta minun pitää viedä tämä”, Jäätassu sanoi, ja kipitti riistakasalle, pudotti kanin muun riistan päälle. Hän istahti hetkeksi katselemaan vihreää ruohoa, joka kasvoi hänen ympärillään. Hän käänsi katseensa taivaaseen, jonka tähdet alkoivat jo tuikkia. Sitten hän pujahti hakemaan oravan, ja meni syömään sitä Pitkätassun ja Valkotassun kanssa.

Vastaus:

13 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

28.05.2018 20:11
Täpläsade hypähti eteenpäin ja sai otteen västäräkistä. Hän iloitsi mielessään ja poimi linnun maasta. Muu partio oli jo koonnut ison saaliskasan aukion keskelle ja varapäällikkö, Kotkasydän katsoi sitä tyytyväisenä.
"Yllättävän paljon saalista näin Viherlehden alussa." Kolli naukui, kun Täpläsade pudotti västäräkin kasaan.
"Taitaa tulla hyvä Viherlehden aika, ainakin saaliin puolesta", Täpläsade hymähti.
Pensaista loikkasi aukiolle Aaltoturkki ja Havukynsi, joilla molemmilla oli suussaan pari kalaa. Täpläsade muisti hänen viimekertaisen yrityksensä saada kalaa. Häntä nolotti muistot, joten hän ravisti päätään ja keskittyi muihin.
"Tässähän on jo enemmän kuin tarpeeksi", Aaltoturkki tokaisi.
Täpläsade katseli pentuaan. Tästä oli kasvanut hieman häntä kookkaampi ja harmaa turkki kiilsi auringossa. Aaltoturkki katsahti emoonsa ja hymyili tälle. Havukynsi otti kalojen lisäksi oravan ja mustarastaan kannettavakseen. Täpläsateelle jäi hänen nappaamansa västäräkki ja kaksi peipposta. Kotkasydän heilautti päätään lähdön merkiksi ja kissat astelivat ruohikkoon.

"Mihin sinä menet?" Täpläsade kysyi Aaltoturkilta, joka asteli ripein askelin parantajanpesää kohti.
Kyllä hän arvasi, että kolli oli menossa viemään Valkotassulle syötävää, mutta nyt kun hän oli kuulluut pentunsa salaisuuden hänen täytyi olla erittäin varovainen.
"Vien nämä vain parantajille." Aaltoturkki vastasi ja loi kireän katseen Täpläsateeseen.
Hän kääntyi ja kohautti lapojaan. Tulitähti istui auringossa pesänsä ulkopuolella ja nautti lämmöstä. Täpläsade kiiruhti hänen luokseen ja istahti päällikön viereen.
"Hieno päivä, vai mitä?", musta kolli kysyi silmät suljettuina.
"Kyllä, toivoisin että koko Viherlehti olisi tälläistä. Riistaa riittää ja klaaneilla menee hyvin."
"Klaanikokous on huomenna, joten saamme kuulla muiden kuulumiset." Tulitähti avasi silmänsä ja vaihtoi asentoaan.
"Minulla olisi pyyntö. Yleensä se on kyllä oppilaiden hommaa, mutta kaikki ovat nyt harjoittelemassa, joten kysyn sinulta että voisitko vaihtaa klaaninvanhimpien sammalet."
"Totta kai, en olekkaan jutellut heidän kanssaan vähään aikaan", naaras sanoi ja nousi.
"Kiitos Täpläsade!", Päällikkö huusi vielä naaraan perään.

Pesään paistoi mukavasti aurinko ja kaksi vanhusta rupattelivat sen perällä. Huomatessaan Täpläsateen he lopettivat ja hymyilivät leveästi.
"Päivää Täpläsade, mitäs sinä täällä teet?", Savukuono kysyi.
"Tulin vaihtamaan sammaleene, viitsisittekö nousta hetkeksi?" Täpläsade tarttui Savukuonon sammaleeseen, mutta kolli ei noussut.
"Voi, ei sinun tarvitse. Oppilaasi Pakkastassu teki sen jo aikaisemmin tänään." Hopeatähti sanoi ja heilautti häntäänsä.
Täpläsade näytti yllättyneeltä.
"Niinkö? Onpas hän reipas", hän naurahti.
"Toi meille jopa tuoresaalista, se oppilas todella haluaa soturiksi, kun tekee oma aloitteisesti hommia." Savukuono sanoi ja siirsi käpälänsä alleen.
"Ei ihme, että Tulitähti ei tiennyt. No sitten minä lähden, nähdään." Täpläsade kääntyi ja jätti kaksikon vaihtamaan kieliä.

//Voi olla vähä tönkkö, nyt ku en oo kirjottanu melkee kahtee kuukautee •__• //

Vastaus:

13 KP, ja ei ainakaan minun korvaani vaikuttanut tönköltä, mukavaa lukemista oli :).

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Piikkipentu, Tulvaklaani

14.05.2018 09:09
Åiikkipentu näki kun perhonen lensi hänen vierestään. Hän päätti napata sen. Piikkipentu asettui hyvin surkean näköiseen vaanimisasentoon ja hän huiski hännällään mihin sattuun. Sitten hän likkui äänekkäästi rumisten ja katkoen risuja. Lopulta hän loikkasi, mutta perhonen oli kadonnut. Minne se meni? Piikkipentu huomasi Järvipennun nauravan pentutarhan suuaukon luona. Perhonen oli Piikkipennun hännässä. Piikkipentu säntäsi villiin juoksuun ja hyppi kuin viimeistä päivää. Silloin hän huomasi, että kaikki leirissä olevat kissat tuijottivat häntä.
"Mitäs te siinä tölläätte?" Piikkipentu ärähti sotureille, jotka naurahtivat hänelle. Sitten hän lähti takaisin pentutarhaan äkäisenä.
Astuttuaan pentutarhaan Järvipentu hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yritti aloittaa leikkitappelua, mutta Piikkipentua ei huvittanut. Hän sai helposti siskonsa pois hänen päältään ja säntäsi emon luo turvaan. Routalintu katsoi heitä lempeästi ja alkoi pestä heitä kielellään.

Illalla Piikkipentu päätti lähteä maistamaan kalaa. Kun jäät oli sulanut, tuoresaaliskasa alkoi nousta pilviin. Hyvä aika maistaa jotain. Ekaksi hän katsoi valtavan kokoista taimenta, mutta Kuisketassu tuli hänen luokseen ja ehdotti hänellä pientä särkeä. Piikkipentu tuhahti pettyneenä, kun olisi halunnut syödä ison kalan, mutta totteli Kuisketassua ja söi pienen särjen. Kuisketassu lähti leiristä pois ja Järvipentu saapui kasalle. Piikkipentu katsoi kun Järvipentu otti sen ison taimenen, jota Piikkipentu oli katsonut.
"Ei. Syö miulummin toi pieni kala tuosta, sillä..." Jos Piikkipentu ei saisi syödä taimenta ei saa muutkaan. Hänen onnekseen Järvipentu otti pienemmän kalan ja söi sen.

Vastaus:

7 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Rumpelstiltskin

01.05.2018 20:37
Kuisketassu 》 Tulvaklaani

Kuisketassu heräsi hätkähtäen. Kuu hohti pikkuhiljaa lahoavan puun kolosta, ja Pisaratassu ja Kastetassu tuhisivat. Kuisketassu vilkaisi pesän toista päätä tukkivia kiviä, joitten edessä hän nukkui. Varovasti tuo töytäisi kivet pois paikoiltaan. Pientä kolinaa, joka ei paljoa öisen luonnon äänien yli kuulunut. Joku oppilaiden pesästä vaikutti kuitenkin heränneen. “Mitä hiirenpapanaa Kuisketassu?” Kastetassu mumisi unisena. “Täällä eräät yrittävät nukkua jos et huomannut.”
“Mm.. anteeksi Kastetassu, tönäisin sitä kaiketi”, Kuisketassu kuiskasi, ja näki Kastetassun hengittävän jo tasaisesti. Varovasti vaaleanharmaa naaras livahti ulos pesästä, ja haistoi ilmaa. Oli miltein kuuhuippu, ja jos hän odottaisi hetken, vartiovuoro vaihtuisi.

“Aika herättää seuraavat”, Roihusydämen ääni rikkoi hypnoottisen hiljaisuuden. “Eipä juuri käy kateeksi niitä kahta onnetonta.” Kuisketassun isä ja tämän pari nousivat ilmeisen kankeina paikoiltaan, ja ravistelivat raajojaan hiukan. He tassuttivat hiljaa sotureiden pesälle, ja kömpivät sisään. Kuisketassu ei kuitenkaan nähnyt sitä, sillä tämä oli jo livahtanut leiristä.

Kuisketassun mielestä mikään ei ollut rentouttavampaa kuin pitkä, rauhoittava yökävely. Kuisketassu loikki saarekkeelta saarekkeelle. Naaras nautti siitä, kun tunsi lihasten venyvän äärimmilleen vielä hiukan kankeina nukkumisesta.

Ajatuksissaan Kuisketassu ei ponnistanut pitkälle, vaan tunsi etukäpälien osuvan saarekkeen reunaan. Kylmä vesi tunkeutui oppilaan turkin sisälle. Kuisketassu räpiköi nopeasti kuivalle maalle ja ravisteli turkkiaan.
“Toivottavasti en nyt vilustu”, oppilas mumisi hiljaa turkkiinsa. “Voisi olla ehkä hyvä lähteä leiriin kun olen vielä yhtenä kappaleena...”

Kuisketassu katsoi eteenpäin ja havaitsi kiinteän maan jo edessään. Hän oli ajatuksissaan vaeltanut reviirin rajalle. Naaras oli toisaalta iloinen putoamisestaan jääkylmään veteen, sillä kuka tietää, mitä joku Pilviklaanin öisin vaelteleva soturi tuumaisi märästä Tulvaklaanin oppilaasta? Voisiko hän luulla häntä ansasyötiksi? Kuisketassu käännähti nopeasti kannoillaan, ja ponnisti kohmeisilla lihaksillaan lähellä olevalle hiukan isommalle saarelle. Kuu valaisi naaraan harmahtavaa turkkia, ja sai sen loistamaan puhtaan hopeisena. Tumma varjo tassutti kohmeisen nurmikon poikki, seuraten Kuisketassun jokaista liikettä. Oli hiljaista. Ainoastaan ruohon hienoinen kahina oppilaan tassujen alla paljasti kulkijan. Kuisketassu ponnisti loikkaan päästäkseen leirisaarelle. Hän loikkasi saarelle liki oppilaitten pesän kohdalle. Oppilas liu’utti kyntensä varovaisesti esiin, ja alkoi repiä hiljaa leirin muuriin oppilaan mentävää koloa.

Työ vei aikaa, mutta viimein Kuisketassun väsyneet käpälät saivat kaivetuksi tarpeeksi ison kolon. Hän livahti kolosta sisään, ja tunsi selkänsä hipovan muuria. Hän sai kuin saikin ujutettua itsensä leiriin, ja alkoi peitellä koloa. Se kävi huomattavasti nopeammin kuin kolon kaivaminen, ja tätä salareittiä voisi käyttää useamminkin leiristä pakenemiseen. Ei sillä, että Kuisketassu olisi luullut Tulvaklaania uhkaavan jonkin. Muut klaanit eivät uskaltaisi uhmata vettä, toisin kuin he. He osasivat hyödyntää virtauksia, ja käyttää vettä muuhunkin kuin juomiseen. Huomaamattaan Kuisketassu oli jähmettynyt paikoilleen, ja hätkähti hiukan. Hän painautui matalaksi, ja hiipi oppilaitten pesän päätyyn, oman petinsä kohdalle. Kivet olivat yhä maassa, joten Kuisketassu vain pujotteli niitten lomassa kohti omaa sammalvuodettaan. Särkevin lihaksin Kuisketassu asettui liki äänettömästi nukkumaan omalle paikalleen, eikä vienyt kauaa kun uupunut oppilas nukkui hiljaa tuhisten.

//vihdoin tarinaa jeejee, ei mitään ihmeellistä klaaniuutisiin :)

Vastaus:

Ihana tarina, pidän kirjoitustyylistäsi todella paljon :) Tarinassa oli jonkinlaista mystisyyttä, joka teki siitä mielenkiintoisen. Kuvailit kivasti tapahtumia ja tarina eteni nopeasti. Saat 16 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Minttu, Pitkätassu, Pilviklaani

28.03.2018 10:56
Lumi oli alkanut sulaa. Hiirenkorvan aika oli tulossa, ja Pitkätassu odotti sitä. Hän tiesi, että riistaa tulisi enemmän kun aurinko alkaisi lämmittää kunnolla luontoa.
”Pitkätassu! Lähdetään metsästämään!” Pitkätassu huomasi Leijonaviiksi kutsuvan häntä, ja hän tassutti leirin sisäänkäynnille. Kissat lähtivät metsälle, ja alkoivat saalistaa. Pitkätassu haistoi hiiren. Pian hän huomasi pienen, harmaan otuksen kipittävän lumessa. Oppilas laskeutui vaanimisasentoon, ja hiipi lähemmäs. Nyt hiiri oli enää hännänmitan päässä hänestä. Pitkätassu syöksyi sen kimppuun, ja antoi sille napakan tappopuraisun niskaan. Hän kantoi hiiren leiriin, ja meni pesään. Valkotassukin oli siellä.
”Hei, Pitkätassu”, Valkotassu naukaisi.
”Hei vaan”, Pitkätassu vastasi, ja alkoi pestä itseään.
”Mennäänkö hakemaan riistaa?” Valkotassu kysyi.
”Selvä”, Pitkätassu naukaisi, ja tassutti ulos. Oppilaat hakivat kasasta oravan, ja alkoivat syödä. Pitkätassu huomasi Kuutassun, joka tassutti leiriin.
”Kuutassu, haluatko tulla syömään?” Hän kysyi.
”Sopii”, Kuutassu vastasi, ja loikki oppilaiden luo.

Pitkätassu haistoi vieraan kissan hajun. Hän hiipi eteenpäin eteenpäin, ja huomasi mustan kissan, joka istui jäällä. Kissa käänsi katseensa ruskeaan oppilaaseen, ja sähisi. Sitten kissa hyökkäsi. Hetken ajan Pitkätassu luuli olevansa nyt Tähtiklaanissa, mutta pian hän kuitenkin havahtui hereille.
”Pitkätassu, oletko kunnossa?” Valkotassun ääni oli huolestunut.
”Näin vain pahaa unta”, Pitkätassu murahti.
”Anteeksi”, Valkotassu naukaisi varovaisesti. ”Minä vain kysyin.”

Aamulla Pitkätassun oli määrä lähteä aamupartioon. Sinne tulivat hänen lisäkseen Leijonaviiksi, Aamutuuli ja Virtasydän. He lähtivät leiristä, ja menivät Usvaklaanin rajalle.

Vastaus:

Kiva tarina, melko lyhyt mutta paljon ehti kuitenkin tapahtua. Kuvailua saisi omasta mielestäni olla enemmän, mutta kaikilla on omat kirjoitustyylinsä :) Saat 8 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Minttu, Lumipentu, Tulvaklaani

27.03.2018 11:06
Aurinko oli laskemassa. Lumipenkan turkki oli sotkussa, ja hän oli väsynyt. Lumipentu katseli laskevaa aurinkoa, ja mietti, milloin hänestä tehtäisiin oppilas. Hänen emonsa asteli hänen viereensä.
”Mitä sinä mietit?” Hän kysyi
”Milloin minusta tehdään oppilas”, Lumipentu vastasi.
”Olet vasta neljä kuuta vanha.”
”Tiedetään”, Lumipentu vastasi tylysti ja tassutti pentutarhaan. Miksi hänen piti olla niin nuori? Lumipentu katsahti pentutarhaan suulle, kun hänen isänsä tuli sisään.
”Hei, Lumipentu”, isä naukaisi ja tassutti viemään oravan kuningattarille.
”No hei vaan”, Lumipentu katsahti isäänsä, ja käpertyi sitten emonsa viereen, ja nukahti.

Aamu alkoi sarastaa. Lumipentu heräsi, tassutti ulos pentutarhasta, ja meni katselemaan aamupartion lähtöä.
”Kunpa olisin jo soturi”, hän huokaisi itsekseen, ja käpertyi makaamaan. Savuhäntä tassutti hänen luokseen.
”Mikä vaivaa?” Hän kysyi.
”Haluan olla jo oppilas!” Lumipentu huokaisi. Hänestä tuntui kuin hän olisi voinut raadelleet koko klaanin, mutta hän päätti kuitenkin pysytellä vain istumassa.
”Ole kärsivällinen”, Savuhäntä naukaisi lempeästi. Lumipentu pysyi vaiti hetken, kunnes lähti tassuttamaan Piikkipennun luo.
”Leikitäänkö jotain?” Hän kysyi.
”Sopii”, Piikkipentu vastasi. ”Pyydetään muut mukaan.”

Myöhemmin illalla Lumipentu lähti muiden pentujen kanssa katselemaan sotureita.
”Kunpa olisimme jo sotureita”, Harmaapentu naukaisi.
”Emme me niin nopeasti kasva”, Kirjopentu tokaisi. Lumipentu olisi halunnut liittyä keskusteluun, mutta juuri silloin Vuokkosiipi kutsui häntä. Lumipentu tallusti allapäin sisään pentutarhaan, ja kävi nukkumaan.


Vastaus:

Virheetöntä kirjoitusta, ja mukava tavallinen pentutarina :) Pituutta olisi toki voinut olla lisää, mutta ymmärrän hyvin, että pentutarinoista on vaikea saada pitkiä, koska pennut eivät paljoa mitään tee :D Saat 7 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Minttu, Jäätassu, Pilviklaani

12.03.2018 19:45
Jäätassu kuuli takaansa käpälänaskelia. Hän kääntyi, ja erotti pimeässä hahmon. "Jäätassu, on sinun vuorosi," ääni sanoi. Jäätassu ei tuntenut sitä ääntä. Hän jähmettyi paikalleen, ja ei meinannut aluksi saada sanaa suustaan. "M-mitä sinä ta-tarkoitat?" Hän kysyi täristen pelosta. Jäätassu oli yksin pimeydessä, tuntemattoman kissan kanssa. "On sinun aikasi..." Kissa jatkoi matalalla äänellä. "on sinun vuorosi kokea se, minkä jokainen tulee elämässään kokemaan." Jäätassu jähmettyi, kun kissa jatkoi. "Kuolema," hän naukaisi, katosi hetkeksi, ja pian Jäätassu tunsi niskaansa tarttuvat hampaat. "Apua!" Jäätassu rääkäisi avunhuudon, mutta kukaan ei tullut auttamaan. Siinä hän makasi, verisenä ja pahoinpideltynä, eikä ketään ollut missään. "Apua," hän ehti vielä naukaista, ennen kuin kaikki pimeni.

Vaaleanharmaa kolli heräsi lämpimässä pesässä. Hänen joka karva sojotti pystyssä, ja hänen selkäpiitään karmi. "Noniin, Jäätassu, se oli vain unta..." Hän yritti laskea karvansa, mutta uni alkoi tuntua todelta. Olenko minä Tähtiklaanissa? Hän pohti. Hänen vieressään Pitkätassu käännähti ympäri, ja Jäätassu käänsi katsettaan. Se oli kaikki ollutkin vain unta. Jäätassu huokaisi helpotuksesta, ja kävi takaisin makuulle. Hän ei kuitenkaan saanut enää unta, ja päätti lähteä pienelle kävelylle.

Metsässä oli viileää, ja aurinko ei ollut vielä noussut. Metsässä leijaili riistan laimea tuoksu. Jäätassun tassuja särki, sillä hän oli edellispäivänä juossut kanin perässä Usvaklaanin rajalle saakka. Aurinko alkoi nousta, ja Jäätassu päätti palata leiriin. Kissoja oli alkanut heräämään, ja Lumitähti supatti jotain Aamutuulen korvaan. Pitkätassu oli lähdössä Leijonaviiksen kanssa harjoittelemaan, ja Höyhenpentu leikki pentutarhan edustalla muiden pentujen kanssa.
Jäätassu tassutti leiriin, ja huomasi Valkotassun, joka tassutti ulos oppilaiden pesästä. "Missä sinä oikein olit?" Valkotassu kysyi. "Olin kävelyllä, näin painajaisen enkä saanut enää unta," Jäätassu vastasi. Aamutuuli oli siirtynyt jakamaan päivän partioita, joten oppilaat tallustivat varapäällikön luokse. "Aamupartioon lähtevät Valkotassu, Hiilikynsi, Kivihäntä ja Aurinkokynsi." Kissat kerääntyivät yhteen ja lähtivät kohti sisäänkäyntiä. "Metsästyspartioon lähtevät Jäätassu, Salamasiipi ja Virtasydän," Aamutuuli jatkoi. Jäätassu lähti sotureiden perässä kohti leirin sisäänkäyntiä, ja haisteli metsän tuoksuja.

Klaaniuutiset: ei mitään ihmeellistä.

Sori ku näin lyhyt tarina, ei oo ollu oikein aikaa kirjotella...

Vastaus:

Mielenkiintoinen alku tarinalle, harmi että jäi näinkin auki, mutta ehkä tulevissa tarinoissa kuullaan jatkoa tähän :) Pidän kirjoitustyylistäsi, ja kirjoituksesi on suhteellisen virheetöntä. Vielä selkeyttääksesi voit laittaa vuorosanat aina omalle rivilleen, mutta kirjoitus on selkeää näinkin :) Saat 12 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

10.03.2018 23:38
Täpläsade värähti, kun vesipisara tipahti hänen kuonolleen. Hän katsoi ylös pesän kattoon, ja huomasi pienen reiän. Lumi oli alkanut sulaa hieman ja aurinko näyttäytyi nyt useammin. Täpläsade nousi ja venytteli. Pesässä oli hänen lisäkseen Taivaantuuli, joka nukkui mutta näytti heräilevän auringon säteisiin. Muut olivat luultavasti partiossa tai harjoittelemassa oppilaidensa kanssa. Täpläsade astui ulos ja joutui siristämään silmiään. Kirkas valo pisteli hetken naaraan sinisiä silmiä, mutta hetken räpyttelyn jälkeen siihen tottui. Täpläsateen vatsa kurni. Hän ei kuitenkaan viitsinyt viedä matalasta tuoresaaliskasasta yhtäkään saalista. Hän kiersi katseellaan leiriä. Aamupartio oli näköjään metsällä, joten naaras ei voinut liittyä siihen.
"Taidan sitten mennä yksin metsästämään", hän mumisi itselleen.
Ennen leiristä poistumista hän huomasi Aaltoturkin ja Valkotassun juttelemassa parantajanpesän edustalla. He eivät näyttäneet huomanneen Täpläsadetta, vaan jatkoivat kielten vaihtamista kunnes Sumuhännän kutsu pakotti Valkotassun parantajanpesään. Aaltoturkki nuolaisi naaraan kuonoa ja huomasi nyt emonsa tuijotuksen. Kollin ilme muuttui vakavaksi, mutta ei pelästyneeksi.
"Näit meidät." Tämä sanoi kylmästi astellessaan emonsa eteen.
"Kyllä. Ja näkemäni perusteella teillä on jotain meneillään, eikö?", Täpläsade sanoi.
Aaltoturkki tuli vielä lähemmäs ja miltei kuiskasi:
"Voitko luvata Tähtiklaanin nimeen, ettet kerro tästä yhdellekkään kissalle?"
Täpläsade kallisti päätään ja tuijotti Aaltoturkin meripihka silmiä.
"Hyvä on, mutta vain sinun ja Valkotassun onnellisuuden hyväksi", hän vastasi.
"Kiitos. Minne muuten olet menossa?"
"Metsälle. Päätin saalistaa ruokani tänään itse. Haluatko tulla mukaani?", hän kysyi.
Aaltoturkki pudisti päätään.
"Ei nyt, minun pitää korjata pesän katossa oleva reikä. Huomasit sen varmaankin, sillä se on sinun paikkasi yläpuolella", kolli sanoi.
"Juu, huomasin sen. Mutta minä lähden tästä sitten metsälle. Nähdään myöhemmin!"
Täpläsade naukui ja loikki leiristä ulos.

"Äh, missä kaikki riista on? Vaikka nyt on niin hyvä sää täällä ei silti ole mitään!" Täpläsade huitaisi maata turhautuneena.
Hän ei ollut onnistunut saamaan yhtäkään riistan hajua sieraimiinsa. Naaras kulki kohti jokea siinä toivossa, että siellä olisi edes kaloja. Vaikka hän ei ollut ikinä kalastanut, voisi hän silti aina yrittää. Joki oli osittain heikon jään peitossa, mutta vesi oli niin kirkasta, että pohjaan näki. Täpläsade kumartui aivan veden rajaan. Hänen viiksenpäät hipoivat veden pintaa ja loivat pienen pieniä väreitä. Vähän kauempana Täpläsade huomasi kalojen kiiltävien ja luisevien kehojen liikkeen. Hän siirtyi vasemmalle ja jäi odottamaan, että kala tulisi kohdalle. Ei kestänyt kauaakaan kun ensimmäinen kala oli uskaltanut tarpeeksi lähelle. Täpläsade kohotti käpälänsä ja läiskäisi vettä. Hän tunsi kuinka hänen kyntensä osuivat kalaan, mutta ne vain raapaisivat sitä. Kala oli haavoittinut ja se pärski paikallaan, mutta oli ajautunut kauemman Täpläsateesta.
"Nyt on tilaisuuteni!" Täpläsade kurotti käpälänsä veteen saadakseen kalan helpommin, mutta hänen jalkansa lipesi ja hän lensi veteen.
Naaras räpiköi vedessä henkeään haukkoen ja sai otteen reunasta.
"Etkö osaa uida!?", kuului vahingoniloinen ääni vastarannalta.
Täpläsade käänsi päätään ja näki valkoisen ja ruskean kollin seisovan Lehtiklaanin puoleisella rannalla. Hän ei vastannut heille mitään, vaan keskittyi ylös pääsemiseen. Kollit vain nauroivat hänen yrityksillen päästä jää kylmästä vedestä ylös.
"Ovatko kaikki Usvaklaanissa noin surkeita kuin sinä olet!?", ruskea huusi.
Täpläsateen sappi kiehui, mutta hän päätti pitää päänsä kylmänä ja olla hiljaa. Hän onnistui viimein pääsemään ylös ja jäi maahan huohottamaan. Ennen kuin kollit ehtivät huutaa enempää solvauksia hänelle, joku keskeytti heidät.
"Valheenvirta ja Korppikynsi! Teitä tarvitaan leirissä, eikä täällä kiusaamassa usvaklaanilaista." Täpläsade tiesi kokoontumisista, että ääni kuului Lehtiklaanin päällikölle, Sadetähdelle.
Valheenvirta ja Korppikynsi tuhahtivat ja katosivat metsään, mutta Sadetähti jäi tuijottamaan Täpläsadetta.
"Oletko kunnossa?" Naaraan kysymys yllätti Täpläsateen.
Usvaklaani ja Lehtiklaani eivät tulleet toimeen kovin hyvin, joten miksi Lehtiklaanin päällikkö kysyisi hänen vointiaan.
"Kyllä, olen kunnossa. Kiitos", Täpläsade vastasi hämmentyneenä.
"Hyvä niin", Sadetähti hymähti ja asteli pois joen varrelta.
Täpläsade nousi seisomaan ja ravisti turkkiaan. Se siitä saalistus reissusta.

//Semi lyhyt tarina :/ //

Vastaus:

Hyvä tarina, saat 20 kp:ta :)

Titta VYP

Nimi: Rumpelstiltskin

27.02.2018 13:55
Korjaan nimen Rumpelstiltskin ::DD

Nimi: Pihka 》Kuisketassu 》Meriklaani

27.02.2018 08:23
Kuisketassu istui ylpeänä aukiolla, kun Lumitähti teki hänestä oppilaan.
“Tästä päivästä aina siihen päivään jona hän ansaitsee soturinimensä, kutsuttakoot tätä oppilasta Kuisketassuksi. Mestarinasi toimii….. Pimeäsydän!” Lumitähti kuulutti.
“Mitäh?!” Kuisketassulta pääsi hiljainen älähdys, kun päällikkö kuulutti naaraan mestarin nimen. Pimeäsydämen toinen silmä oli sokea, joten Kuisketassu ei ymmärtänyt päällikön valintaa. Naaras vilkaisi soturitarta, jonka terve silmä loisti ylpeästä, kun tämä lupasi välittää taitonsa Kuisketassulle. Vasta nimetty oppilas asteli mestarinsa luo, ja kosketti nenällään mestarinsa nenää.
“Kuisketassu! Kuisketassu!” klaanin hurraukset tuntuivat vilpittömiltä. Tulvaklaanin oppilasmäärä oli alhainen; vain kolme naaras oppilasta, Kastetassu, Pisaratassu ja Kuisketassu. Kuisketassu tunsi halua korvata oppilaiden pieni määrä omalla tehokkuudellaan. Hän oppisi kaiken ja saavuttaisi soturiuden.
“Mennään”, Pimeäsydän napautti hännällään Kuisketassun selkää. Oppilas käännähti nopeasti, ja pujotteli kissojen välistä kohti parantajan pesää, jonne Pimeäsydän häntä johdatteli.
“Me hankimme sinulle makuualuset ja sen jälkeen opetan sinut uimaan”, Pimeäsydän ohjeisti, “Purolaululta löytyy todennäköisesti sammalia, joita voit käyttää.” Kuisketassu nyökkäsi, ja astui sisälle pesään. Pensaat heittävät varjoja maahan, eikä naaraan varjo juurikaan erottunut niiden seasta.
“Purolaulu? Oletko täällä? Haluaisin sammaleita petiäni varten”, Kuisketassu huhuili.
“Kas, hei Kuisketassu”, Purolaulu hymyilee, “arvelinkin että tulisit. Sammalet ovat tuolla, suoraan sisäänkäynnin vieressä- ei siinä, tuossa, niin juuri ne.”
“Khiitosh Burolhaulu”, oppilas sössötti sammalet suussani. Hän asteli takaisin aukiolle, ja sylkäisi pehmeät sammalet maahan.
“Noniin, viehän ne oppilaiden pesään, siellä pitäisi olla reilusti vapaata”, Pimeäsydän viittaa puunrunkoa kohti. Naaras nosti sammalet takaisin suuhuni, ja asteli pieneen pesään. Hän etsi paikan itselleen aivan pesän perältä, ja paineli sammalet siihen. Kuisketassu käveli muutaman kierroksen sammaleiden päällä, ja asteli sitten Pisaratassun ja Kastetassun petejä väistellen takaisin mestarinsa luo.

“Kuvittele, että juokset metsässä”, Pimeäsydän opasti, “liike on samantyylinen. Etukäpälät kauhovat isoa kaarta edessä, ja takatassusi potkivat takana. Luulisin, että toisen tassusi halvaantumisen ei pitäisi estää uimista.” Kuisketassu nyökkäsi hieman kiusaantuneena. Hän ei juurikaan halunnut tuoda esille takajalkaansa.
“Hyvä on, minä voin näyttää mallia, tule perästä kun olet valmis”, mestari kehotti, ja laskeutui hiljaisesti veteen. Pimeäsydän lähti uimaan siksakkia Kuisketassun edessä, joka valmistautui seuraamaan mestariaan. Kuisketassun aivot eivät naaraan hämmästykseksi menneet lukkoon, vaan hän pystyi ajatella selkeästi.
*Veteen… veteen* Kuisketassu otti askeleen eteenpäin, niin, että hänen etutassunsa kastuivat. Vesi oli jäätävää, sillä olihan talvi. Kuisketassu ponnisti takajaloillaan, ja hyppäsi suoraan kokonaan veteen. Vain hänen päänsä kellui pinnalla. Kuisketassu haukkoi henkeä kun kylmä vesi pureutui hänen turkkiinsa ja tuntui työntävän ilmat pihalle.
“Hyvä, ponnista pohjasta ja ala kauhoa niinkuin opetin”, Pimeäsydän kannusti. Kuisketassu työnsi takajaloilla vauhtia, ja yritti muistaa kaikki Pimeäsydämen neuvot. Etukäpälät huitoivat vettä, eivätkä pystyneet pitämään oppilasta pinnalla. Kuisketassu alkoi vajota, ja joutui paniikkiin. Hän veti vettä henkeensä, ja Pimeäsydän joutui nappaamaan häntä niskanahasta.
“Tässä on matalaa, yritän uudestaan”, Pimeäsydän kehotti.

“Nyt minä osaan”, Kuisketassu huohotti. Hän oli yhä uudelleen epäonnistuneiden yritysten jälkeen aloittanut alusta, ja nyt hän ui jotenkuten sujuvasti ympyrään Pimeäsydämen ympärillä.
“Hienoa!” Pimeäsydän kehui väsyneen kuuloisena. Naaras lähti astelemaan rantaa kohti, ja Kuisketassu seurasi häntä. Naaraat nousivat rantapengermälle, ja ravistelivat vettä märistä turkeistaan.
“Hrr”, Kuisketassu tärisi kylmästä.
“Voit käydä nappaamassa tuoresaaliskasasta karpin ja mennä lepäämään. Huomisesta tulee raskas päivä”, Pimeäsydän kehotti. Kuisketassu nyökkäsi, ja asteli viluissaan leiriin. Hän käväisi tuoresaaliskammiossa, ja valikoi itselleen hyvän näköisen ahvenen.
“Tämä on varmaankin ihan hyvä”, naaras mutisi itsekseen. Hän asteli aukiolle ja sieltä oppilaiden pesään.

Syötyään ahvenen ja suittuaan turkkinsa, Kuisketassu asettui pedilleen lepäämään, ja nukkui pian sikeästi.

Vastaus:

Hyvä ensimmäinen tarina, pidän kirjoitustyylistäsi. Jonkin verran löytyi yhdyssana ja pilkkuvirheitä, niihin voit kiinnittää jatkossa vielä huomiota (esimerkiksi pilkku tuohon "siihen päivään,jona....", ja yhdyssanoista naarasoppilas) Saat 19 kp:ta :) Ja enpä ole tuollaisesta klaanista kuin Meriklaani aiemmin kuullut :D

Titta VYP

Nimi: Leivotassu, Usvaklaani, Titta VYP

25.02.2018 21:35
Leivotassu heräsi aamulla edelleen väsynnenä mestarinsa huutoon. Heräämiseen oli mennyt aikaa, koska Leivotassu ei ollut alkuun tunnistanut mestarinsa ääntä. Naaras oli hämmentynyt Hopeatähden muuttamisesta klaaninvanhimpiin, mutta ei ollut siitä varsinaisesti surullinen, sillä hän tiesi, että Tulitähti olisi hyvä mestari. Tulitähti, tai silloinen Tulisielu oli ollut myös Leivotassun emon mestari. Leivotassu venytteli ja asteli sitten ripeästi pesästä ulos. Tulitähti odotti jo oppilastaan leirin suuaukolla. Leivotassu pyrähti hänen luokseen, ja sanaakaan sanomatta lähti seuraamaan kollia tämän mennessä suuaukosta ulos. Tulitähti juoksi naaraan edellä koko matkan Usvaniitylle. Päästessään perille Leivotassu huohotti hieman, sillä tämä oli vasta tottunut aikaisempaan päivärytmiin ja kovempiin rasituksiin. Naaraan käpälät tuntuivat kuumilta kylmää lunta vasten.
”Ajattelin, että tänään voisimme ensin hieman harjoitella metsästystä, ja myöhemmin sovin taisteluharjoitukset Varpukynnen ja Haukkatassun kanssa”, Tulitähti totesi tasattuaan hengityksensä. Leivotassu nyökkäsi vastauksesi, sillä hänen hengityksensä ei ollut vielä aivan tasautunut.
”No niin, katsotaanpa vaanimisasentosi”, Tulitähti sanoi ja istuutui alas. Leivotassu nyökkäsi jälleen ja pudottautui vaanimisasentoonsa.
”Ei noin, häntäsi pitää olla jäykkänä liikkumatta ja kyntesi jo valmiina ulkona. Köyristä vielä selkääsi vähän… Hyvä, tuo näyttää jo paljon paremmalta. Muista tuo asento”, Tulitähti sanoi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja painoi liikeradan mieleensä.
”No niin, mitä haistat?” Tulitähti kysyi naaraalta. Leivotassu maisteli ilmaa mietteliäänä, ja totesi sitten varmana:
”Haistan leirin, mutta lähempänä on ainakin myyrä ja jokin lintu… Varpunen.”
”Hyvä. Haistatko jotain muuta?” Tulitähti vastasi samalla maistellen itsekin ilmaa. Leivotassu mietti tovin, ja vastasi sitten epäröiden:
”Haistan jonkun riitaeläimen, mutten tiedä mikä se on. Tiedätkö sinä mikä se on?”
”Se on peura. Peurista saa hyvää tuoresaalista paljon, mutta niitä on vaikea pyydystää, koska ne ovat isoja. Ne voivat myös vahingoittaa kissoja. Lähdetään leiriin, katsotaan siellä mitä sille tehdään”, Tulitähti vastasi huolestuneena, mutta tiukkana. Odottamatta vastausta Tulitähti sysäsi Leivotassun liikkeelle, ja kissat juoksivat yhdessä leiriin.
”Mene syömään jotain, ja muista ettet lähde leiristä ulos ilman jonkun soturin lupaa etkä yksin luvallakaan. Peurat voivat olla vaarallisia”, Tulitähti sanoi tiukasti Leivotassulle.
”Mutta...” Leivotassu sanoi, mutta Tulitähti keskeytti hänet oitis:
”Tee niin kuin sanoin, ja kerro myös muille oppilaille säännöstä, jos näet heitä. Menehän nyt syömään, minun täytyy keskustella Kotkasydämen kanssa.” Leivotassu huokaisi, mutta Tulitähti ei ehtinyt huomata sitä, sillä kolli oli jo mennyt. Naaras asteli tuoresaaliskasalle, mutta se oli melkein tyhjä. Niinpä Leivotassu vain käveli oppilaiden pesälle ja suoraan omaan petiinsä. Naaras oli jo käymässä päiväunille, kun hän muisti mitä Tulitähti oli sanonut. Leivotassu avasi silmänsä ja katsoi pesään. Haukkatassu ja Peuratassu olivat omilla makuualustoillaan, joten Leivotassu päätti kertoa ainakin heille varoituksen. Mutta ennen kuin naaras ehti sanoa mitään, kääntyi Haukkatassu kohti naarasta ja totesi ilkikurisesti:
”Katsotaanpa kuka voittaa iltapäivän taisteluharjoitukset, tuollainen pieni pentu vai kookas kolli?” Leivotassu mulkaisi veljeään ja totesi sitten totisena:
”Saapa nähdä pääsemmekö ollenkaan taisteluharjoituksiin, sillä Tulitähti ja Varpukynsi ovat varmaan molemmat kaatamassa tai häätämässä peuraa.”
”Mitä, onko reviirillämme peura? Mikset aiemmin sanonut? Meidän pitää mennä auttamaan sen nappaamisessa!” Haukkatassu huudahti nousten seisomaan ripeästi. Leivotassu heilautti häntänsä veljensä lavan päälle rauhoittaen tätä laskeutumaan. Peuratassukin oli kääntynyt kiinnostuneena katsomaan, mitä Leivotassulla oli asiaa.
”Tulitähti käski sanoa, että kukaan oppilas ei saa lähteä leiristä yksin eikä ilman soturin lupaa ennen kuin peura on lähtenyt”, Leivotassu totesi vakavana. Haukkatassu pyöräytti silmiään huvittuneena, mutta Peuratassu katsoi totisena Leivotassuun.
”Oletteko te hiiriä vai kissoja?” Haukkatassu kysyi epäuskoisena. ”Me voimme osoittaa kuinka hyviä saalistajia ja taistelijoita olemme. Tämä on täydellinen tilaisuus, ja te aiotte jäädä leiriin?” Haukkatassu jatkoi, mutta nähdessään naaraiden ilmeet hän huokaisi ja totesi sitten alistuneena:
”Olette oikeassa tietysti, mutta olisihan se hienoa päästä nappaamaan peuran.” Peuratassu ja Leivotassu hymyilivät Haukkatassulle ymmärtäväisesti, ja jo pian oppilaat juttelivat iloisina yhdessä.

”Tulkaas jo, emmekös me puhuneet aamulla, että meillä on luvassa taisteluharjoitukset”, Tulitähti totesi oppilaiden pesän suuaukolta herättäen Leivotassun. Naaras oli levännyt hetken, ja oli ehtinyt jo nukahtaa toviksi, kunnes hänet tultiin herättämään. Naaras nousi ripeästi ylös ja venytteli katsellen ympärilleen. Haukkatassu oli jo pesän suuaukolla menossa, ja hän kääntyi katsomaan oliko Leivotassu tulossa. Naaras nousi ja juoksi suuaukolla ja sieltä ulos.
”Tiedätkö mitä sille peuralle kävi?” Leivotassu kysyi Haukkatassulta päästessään tämän rinnalle.
”Se juoksi pois Ukkospolulle päin”, Haukkatassu vastasi ja jatkoi juoksuaan saadakseen mestarit kiinni. Leivotassu kiristi vauhtiaan päästäkseen taas veljensä rinnalle. He seurasivat mestareitaan Usvaniitylle, ja pysähtyivät Varpukynnen ja Tulitähden luo.
”Selvä, on aika aloittaa harjoitukset. Haukkatassu ja Leivotassu menkää vastakkain toisianne. Hyvä, Haukkatassu, sinä voisit näyttää mitä opit eilisissä harjoituksissa hyökäämisestä. Leivotassu, pyri puolustautumaan ja hyökkäämään uudelleen, mutta anna alussa Haukkatassun aloittaa”, Varpukynsi totesi samalla kun oppilaat asettuivat paikoilleen.
”No niin, ole hyvä ja aloita Haukkatassu”, Tulitähti totesi ja asettui istumaan ja katselemaan. Leivotassu katsoi tiukasti Haukkatassua, valmiina puolustautumaan tulevaa hyökkäystä. Leivotassu tutkaili veljensä liikkeitä ja tarkkaili kaikenlaisia pieniäkin vinkkejä millainen tuleva hyökkäys olisi. Naaras näki kuinka Haukkatassun oikeanpuoleinen lapa jäykistyi, ja naaras valmistautui hyökkäykseen. Haukkatassu hyppäsi naaraan taakse, mutta huitaisi käpälällään vain ilmaa, sillä Leivotassu oli hypännyt pois alta ja valmistautui hyppäämään Haukkatassun selkään. Naaras hyppäsi ennen kuin Haukkatassu havaitsi hypyn, ja pääsi kuin pääsikin veljensä selkään. Haukkatassu sai kuitenkin heitettyä naaraan selästään nopeasti, ja pääsi taistelussa niskan päälle.
”Hyvä Haukkatassu, viimeinen hyökkäyksesi oli hyvin tähdätty. Ja hyvä Leivotassu, sait hyvin puolustauduttua ensimmäisen hyökkäyksen ja vastahyökkäyksesikin oli hyvä, joskin kehitä vielä hyppyvoimaasi”, Varpukynsi totesi Tulitähden nyökkäillessä hyväksyvästi.
”Olen aivan samaa mieltä, te olette molemmat kehittyneet jo nyt paljon. Olen pahoillani, mutta minun pitää mennä takaisin leiriin katsomaan, että partiot järjestyvät ja kaikki on kunnossa. Varpukynsi lupasi jäädä tänne vielä valvomaan harjoitteluanne toviksi”, Tulitähti totesi heilauttaen häntäänsä. Varpukynsi nyökkäsi päällikölle, ja kääntyi sitten katsomaan oppilaita.
”No niin, eiköhän jatketa harjoittelua”, Varpukynsi sanoi ja istuutui alas lumeen.

Leivotassu jolkotti leiriin Haukkatassu ja Varpukynsi perässään. Pitkien taisteluharjoitusten jälkeen he olivat vielä saaneet napattua myyrän sekä varpusen, jotka Leivotassu ja Haukkatassu veivät tyytyväisenä tuoresaaliskasaan. Tuoresaaliskasassa oli jonkin verran täytettä, ja klaaninvanhimmat sekä kuningatar olivat jo saaneet ruokaa, joten Leivotassu otti yhdessä Haukkatassun kanssa heidän nappaaman myyrän syötäväksi. Naaraan vatsa kurni, kun oppilaat astelivat pesälleen. Pesässä olivat jo kaikki muut oppilaat, Pakkastassu ja Peuratassukin söivät, ja muut loikoilivat makuupaikoillaan. Leivotassu heilautti ovensuussa häntäänsä tervehdykseksi, ja asteli sitten myyrä suussaan makuupaikalleen Jäätassun viereen. Jäätassu ynähti ja kääntyi katsomaan sisariaan.
”Hei, miten teidän päivänne meni? Minä olin aamupartiossa ja metsästämässä”, Jäätassu kysyi katsellen vuorotellen siskoaan ja veljeään.
”Hyvin, olin aamulla partiossa kuten ehkä tiesit myös ja iltapäivällä meillä oli taisteluharjoitukset Leivotassun kanssa”, Haukkatassu totesi suupalojen välillä. Leivotassu nielaisi palan suustaan, ja totesi sitten raapaistessaan uutta palaa myyrästä:
”Minä olin lisäksi aamulla metsällä, harjoittelimme Usvaniityllä metsästämistä, mutta emme ehtineet saada mitään kiinni peuran ilmaantuessa.
”Peuran?” Jäätassu kysyi yllättyneenä.
”Etkö tiennyt? Reviirillämme oli tänään peura, mutta se juoksi ukkospolulle päin ja katosi jonnekin”, Haukkatassu totesi saatuaan nielaistua viimeisen palan.
”Oho, kaikkea sitä jää kuulematta. Kertokaa alusta alkaen mitä kävi”, Jäätassu sanoi kiinnostuneena. Leivotassu huokaisi muka väsyneenä, mutta kertoi sitten mielellään tarinan peurasta. Tarinan kerrottuaan sisarukset juttelivat vielä hetken, mutta totesivat sitten yhdessä tuumin, että olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaan. Hyvänyöntoivotusten jälkeen Leivotassu käpertyi kyljelleen ja nukahti sikeään uneen.

//sanoja 1121. Tämä nyt oli ehkä vähän tylsää perusjuttua mutta sellaista se oppilasaika välillä on :D

Vastaus:

39 kp.

Titta VYP

Nimi: Taivaantuuli, Usvaklaani, Titta VYP

25.02.2018 18:50
Taivaantuuli katseli onnellisena pentujaan, kun he kukin lähtivät omille teilleen. Naaras tunsi olonsa haikeaksi, mutta oli hyvin ylpeä pennuistaan. Ja samalla Taivaantuuli tiesi, että saisi nyt jatkaa soturin elämää, mitä oli jo kovasti kaivannut. Naaras asteli tuoresaaliskasalle aikeenaan syödä jotain, mutta tajusi katsottuaan kasaa, että olisi taas hänen aikansa saalistaa ja auttaa klaania. Kasa oli nimittäin melkein tyhjä. Niinpä Taivaantuuli lähti päättäväisesti leirin suuaukolle ja sieltä ulos kohti määränpäätään, aikeenaan mennä Usvaniityn lähistölle metsästämään. Naaras asteli kevyesti, sillä hän oli innoissaan, kun pääsi taas käyttämään käpäliään metsästykseen. Koska tahti oli reipas Taivaantuuli oli jo pian perillä, ja nuuski innoissaan ympäristöään. Hän haistoi ensin vain lehtikadon tuoksun, mutta hetken haisteltuaan hän huomasi ilmassa muitakin hajuja. Jossain melko lähellä oli kissoja, ja joku outo tuoksu, mutta lähempänä Taivaantuulta oli riistaa. Naaras haistoi hiiren ja linnun. Seuraten hiiren hajua hän näki jo pian pienen vipeltäjän puun juurella tonkimassa. Taivaantuuli pudottautui vaanimisasentoon ja naaraan kynnet liukuivat esiin lumen sekaan. Taivaantuuli lähestyi varoen hiirtä, ja ollessaan tarpeeksi lähellä hän jännitti jalkansa ja ponnisti hiiren kimppuun. Hiiri huomasi metsästäjänsä liian myöhään, ja tyytyväisenä Taivaantuuli tappoi saaliinsa. Hiiri ehti kuitenkin vingahtaa, Taivaantuuli huomasi harmissaan, että lintu, joka oli vielä hetki sitten ollut lähistöllä oli hävinnyt jonnekin.
”Voihan hiirenpipanat”, hän tuhahti, mutta jatkoi päättäväisenä riistan metsästämistä.

Taivaantuuli palasi leiriin väsyneenä, sillä hän oli ollut pitkään metsästämässä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen, koska hän oli hiiren lisäksi löytänyt pari laihaa lintua. Naaras laski saaliinsa tuoresaaliskasaan, mutta jätti itselleen toisen linnuista. Hän asteli soturien pesälle iloisena, ja astuessaan sisään hän kuuli tervetulotoivotuksia. Hänen petinsä oli edelleen Kotkasydämen vieressä, ja sinne käpertyen naaras söi tyytyväisenä lintunsa, ja kävi syötyään nukkumaan.

Aamu valkeni auringonpaisteisena. Taivaantuuli avasi silmänsä levänneenä, ja nousi hitaasti ylös. Kotkasydän nukkui vielä omalla makuupaikallaan, joten Taivaantuuli jätti hänet rauhaan ja käveli ulos soturien pesästä. Hän asteli aukean keskelle ja tähyili ympäriinsä. Aukea oli vielä hyvin tyhjä, sillä oli aikaista. Vain muutama kissa oli juuri astunut ulos pesistään. Niihin lukeutui Tulitähti sekä Sumuhäntä, jotka olivat nyt jo menossa kohti päällikön pesää keskustelemaan jostain. Taivaantuuli huokaisi onnellisena syvään. Jonain päivänä Kotkasydänkin olisi tuossa asemassa, jakamassa käskyjä rakkaille klaanitovereilleen ja ohjaamassa ja neuvomassa heitä Tähtiklaani tukenaan.

//sanoja 353. Tuli nyt aika lyhyt tarina mut halusin kirjottaa ees jotain Taivaal :) Pitää yrittää panostaa seuraavaan vähän enemmän, mut välis on varmaan Leivon vuoro :D

Vastaus:

Oli mukavaa luettavaa, 12 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Valkotassu, Usvaklaani

20.02.2018 16:35
Valkotassu oli matkalla parantajien kokoontumiseen Sumuhännän kanssa. Parantajien kokoukset pidettiin kuuputouksella ja hänestä tulisi siellä virallisesti parantaja oppilas. Pian heidän eteensä ilmestyi oranssi kissa, jolla oli valkoiset käpälät ja maha.
"Purolaulu!" Sumuhäntä kiirehti koskemaan toisen klaanin parantajan kanssa neniä. Valkotassu näki tilaisuutensa levätä tulleen ja hän kävi makuulleen.
"Sinulla on oppilas!" Purolaulu huudahti ja katsoi häneen. Pian Purolaulu huomasi hänen takajalkansa ja näytti säikähtäneeltä.
"Hän on Valkotassu ja hänen takajalkansa ovat halvaantuneet", Valkotassu oli kiitollinen, että Sumuhäntä sanoi sen hänen puolestaan. Sumuhäntä viittasi hännällään merkiksi jatkaa matkaa. Valkotassu raahautui perässä vaivalloisesti. Pian heidän seuraansa liittyi myös Kuuralehti ja Valkojalka. Juuri kun Valkotassu oli pyytämässä lepotaukoa, heidän eteensä avautui hienot putoukset. Puolikuu loisti taivaalla tehden varjoja. Muut parantajat koskettivat nenällään vesiputousta, joten Valkotassukin teki samoin. Jää kylmä vesi sai Valkotassun nukahtamaan hetkessä.

Valkotassu heräsi siihen, että joku koski häntä.
"Olenko Tähtiklaanissa?" Valkotassu kysyi edessään seisovalta ruskealta naaraalta, jolla oli valkoinen maha.
"Kyllä. Olen Mäkilehti. Nouseppas seisomaan niin kävellään tuonne lammen rantaan", Mäkilehti osoitti kuonollaan lampea.
"En voi. Minun takajalkani ovat halvaantuneet", Valkotassu sanoi hieman surullisena.
"Yritä edes", Mäkilehti kannusti. Valkotassu nousi hitaasti seisomaan.
"Onnistuin! Onko se merkki siitä, että parannun?" Valkotassu kysyi toiveikkaasti.
"Ei. Mutta mennäänpäs nyt tuonne lammen rantaan", Mäkilehti ohjasi. Valkotassu juoksi ja hyppi, sillä tiesi, että se saattaisi olla hänen viimeinen mahdollisuutensa olla kuin soturi. Pian he saapuivat lammen rantaan.
"Katsoppas sinne", Mäkilehti sanoi. Valkotassu kurkisti lampeen ja näki epäselvän kissan. Kissa oli niin epäselvä, ettei Valkotassu tunnistanut sitä. Kuva vaihtui mustaksi kissaksi, joka istui Hopeatähden pesässä. Sen hän tunnisti Tulisieluksi. Valkotassu haukkasi henkeään kun takajalat pettivät alta.

"Valkotassu. Lähdetään", Sumuhäntä herätti Valkotassun. Valkotassu haukotteli hieman.
"Minä näin sellasen unen...", Sumuhäntä keskeytti hänen hännän liikkeellään. "Parantajat eivät yleensä kerro mitä heidän unissaan tapahtui."
"Oppilaat. Aina valmiina kertomaan vaikka joka ikisen unensa", Kuuralehti sanoi hieman surullisena.
"Tähtiklaani valaiskoon polkunne", Sumuhäntä sanoi ennen kuin ohjasi Valkotassun pois muiden luolta.

Valkotassu raahautui haukotellen tuoresaaliskasalle ja valitsi laihan hiiren. Hän söi sen nopeilla puraisuilla ja palasi takaisin pesään. Sen jälkeen hän lajitteli yrttejä.
"Saanko tulla sisään?" Valkotassu kuuli äänen pesän suuaukolta. Hän käänsi päänsä ja huomasi Aaltoturkin ja nyökkäsi tälle.
"Haluatko syödä?" Kolli tiputti hiiren maahan ja istahti hänen vastapäätä.
"Söin juuri, mutta ei kai se haittaa jos ottaisin vähän", Valkotassu vastasi. Aaltoturkki työnsi hiiren hänelle ja hän haukkasi siitä pienen palan.
"Miten sinulla menee täällä. Tai siis, voitko hyvin?" Aaltoturkki katsoi kun Valkotassu nielaisi hiiren palan. Naaras epäröi hieman. "Rehellisesti ottaen en ole vieläkään sopeutunut parantajaoppilaana olemiseen. Kaikilla muilla on niin kivaa harjoitella taistelua ja metsästämistä ja minun pitää istua täällä lajittelemassa yrttejä."
"Ymmärrän sinua, mutta ei parantajana oleminen ole varmasti niin tylsää, kuin luulet. Näet sen vielä", Aaltoturkki lohdutti häntä. Valkotassu nosti katseensa kolliin.
"Saatat olla oikeassa, mutta pidän silti enemmän soturina olemista."
Aaltoturkki söi loput hiirestä itse.
"Minulla on sinulle sanottavaa", kolli aloitti ja Valkotassu höristi korviaan.
"Niin", Naaras katsoi Aaltoturkkia odottavasti.
"Minä-", Hopeatähden klaani kutsu keskeytti kollin.
*Mitäköhän sillä nyt on asiaa?* Valkotassu mietti. Samalla Sumuhäntä tuli sisään.
"Mikä sinut tänne toi", naaras kysyi hämmentyneenä laskettuaan yrtit maahan.
"Ei mikään erikoinen asia. No, mutta taidan lähteä tästä nukkumaan." Aaltoturkki selitti. Valkotassu katsoi Aaltoturkkia ja lähti kuuntelemaan mitä Hopeatähdellä oli asiana.
Seuraavana päivänä Valkotassu meni kuuntelemaan Hopeatähteä. Hopeatähti kertoi, että siirtyisi klaanivanhimpienpesään ja, että Tulisielusta tulisi päällikkö. Valkotassu ei niinkään välittänyt vaan odotti tilaisuutta, että voisi kysyä Aaltoturkilta, mitä sillä oli asiaa. Tilaisuus koitti viimein ja Valkotassu raahautui kollin eteen. "Saanko kysyä, että mitä sinä olitkaan sanomassa eilen illalla?"
Kolli näytti kiusaantuneelta. "Minä rakastan sinua. Olin sanomassa sitä." Aaltoturkki sanoi.
Valkotassu punastui. "Minäkin rakastan sinua."
Valkotassu katsoi hetken Aaltoturkkia silmiin. Sitten Sumuhäntä saapui ja katsoi epäilevästi heitä.
"Valkotassu. Menen Tulisielun kanssa kuuputoukselle, että hän saa yhdeksän henkeään ja uuden nimensä. Sinä olet vastuussa tehtävistäni", Sumuhäntä sanoi ja häipyi. Valkatassu koskitti nenällään Aaltoturkin nenää heti kun Sumuhäntä ei nähnyt ja kääntyi sitten takaisin parantajien pesälle päin.

//Änkäsin parantajien kokoontumisen tähän mukaan. Ei varmaan haittaa kun tuli vähän myöhässä.

Vastaus:

21 KP! Lisäisin tähän vielä klaaniuutiset, eli Valkotassusta tuli virallisesti parantajaoppilas.

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Aaltoturkki~Usvaklaani

19.02.2018 23:07
Aaltoturkki nyökkäsi Ukkosmielelle, joka oli pyytänyt häntä tulemaan mukaan metsästyspartioon. Kollit kävelivät parantajanpesän ohi ja Aaltoturkki saattoi nähdä vilauksen Valkotassun turkista, joka erottui tummaa taustaa vasten. Hän oli ollut aikeissa käydä tervehtimässä tätä, mutta tekisi sen myöhemmin, sillä partio oli hoidettava ensin. Ukkosmielellä ja Kotkasydämmellä oli mukanaan heidän omat oppilaat; Peuratassu ja Jäätassu. Aaltoturkki hymyili oppilaille leveästi.
"Lähdetään sitten." Tulisielu sanoi ja johti partion ulos leiristä.

Aaltoturkki oli jäänyt Tulisielun kanssa kahdestaan aukealle, sillä Ukkosmieli ja Kotkasydän olivat vähän kauempana opettamassa oppilaitansa. Aaltoturkki tunsi olonsa kevyemmäksi, kun Varpukynnen valvova katse ei piinannut häntä. Tuntui todella erilaiselta, kun mestarin tiukkoja huomautuksia ei kuulunut. Aaltoturkki pudottautui matalaksi vatsakarvat jäistä maata hipoen. Hän oli huomannut hiiren pujahtavan koloon piiloon. Sen tuoksu täytti kollin sieraimet ja vesi nousi hänen kielelleen. Pian hiiri loikkasi takaisin ulos ja kuin salaman iskusta Aaltoturkki oli napannut sen käpäliensä väliin. Hän oli tehnyt täsmälleen saman liikkeen kuin silloin, kun lumikko oli karannut Pakkastassulta ja kettu oli ilmestynyt.
"Hyvä. Sinä sentään sait jotain." Tulisielun ääni herätti Aaltoturkin muistoista.
"Juu, en löytänyt muuta kuin tämän. Entä sinä?", kolli kysyi nostaen hiiren suuhunsa.
Tulisielu pudisteli päätään.
"Ei onnistanut tällä kertaa. Toivotaan, että nuo ovat saaneet jotain", musta kolli sanoi ja viittasi nyökkäyksellä Kotkasydämmeen ja Ukkosmieleen ja heidän oppilaisiinsa.
"Saimme yhteensä yhden oravan ja kaksi kottaraista." Peuratassu ilmoitti innoissaan ja katsoi ylepästi saamaansa oravaa.
"Tänään ei taida enempää tulla. Lähdetään vain takaisin leiriin", Tulisielu sanoi ja lähti kävelemään.


Aaltoturkki pudotti hiiren matalaan tuoresaaliskasaan ja huokaisi. Hän katsahti parantajanpesän suuntaan. Hänellä olisi nyt mahdollisuus käydä Valkotassun luona. Kolli päätti ottaa saalistamansa hiiren mukaan, jos vaikka he voisivat jakaa sen. Hän käveli varmoin askelin pesän luo ja kurkisti sisään. Valkotassu istui selkä häneen päin ja siirteli laiskasti yrttejä.
"Saanko tulla?", Aaltoturkki kysyi.
Valkotassu kohahti ja käänsi päänsä. Nähdessään Aaltoturkin tämä nyökkäsi.
"Haluatko syödä?" Kolli tiputti hiiren maahan ja istahti Valkotassua vastapäätä.
"Söin juuri, mutta ei kai se haittaa jos ottaisin vähän", naaras sanoi.
Aaltoturkki työnsi hiiren Valkotassulle, joka puraisi siitä pienen palan itselleen.
"Miten sinulla menee täällä? Tai siis, voitko hyvin?" Aaltoturkki katsoi kun valkoinen naaras nielaisi hiirestä ottamansa palan.
"Rehellisesti ottaen en ole vieläkään sopeutunut parantajaoppilaana olemiseen. Kaikklla muilla on niin kivaa harjoitella taistelua ja metsästämistä, ja minun pitää istua täällä lajittelemassa yrttejä." Aaltoturkki näki Valkotassun kasvoilta, että tämä kaipasi soturioppilaan elämää enemmän kuin mitään muuta.
"Ymmärrän sinua, mutta ei parantajana oleminen ole varmasti niin tylsää, kuin luulet. Näet sen vielä." Aaltoturkki halusi lohduttaa ja rohkaista Valkotassua, joka nosti katseensa häneen.
"Saatat olla oikeassa, mutta pidän silti enemmän soturina olemisesta", naaras naukui.
Aaltoturkki söi loput hiirestä itse.
"Minulla on muutakin sanottavaa", kolli aloitti.
"Niin?" Valkotassu katoi häntä odottavasti.
"Minä-", Hopeatähden klaani kutsu keskeytti hänet.
Samalla Sumuhäntä ilemstyi pesään suu täynnä kellastuneita yrttejä. Parantja näytti hämmentyneeltä nähdessään Aaltoturkin parantajanpesässä.
"Mikä sinut tänne toi?", naaras kysyi laskettuaan yrtit maahan.
"Ei mikään erikoinen asia. No, mutta taidan lähteä tästä nukkumaan." Kolli sanoi nopeasti ja asteli ulos pesästä.
Hän tunsi Valkotassun katseen niskassaan. Naaras olisi tietenkin halunnut kuulla mitä Aaltoturkilla olisi ollut sanottavanaan.

Hopeatähden klaani kokous huuto herätti Aaltoturkin hänen sekavasta unestaan. Kolli suki itsensä nopeasti ja juoksi ulos. Usva peitti leiriä ja Hopeatähden harmaa turkki sulautui siihen, niin kuin usean muunkin usvaklaanilaisen kissan. Aaltoturkki huomasi emonsa, Täpläsateen juttelemassa Taivaantuulen kanssa muutaman jäniksen loikan päässä.
"Huomenta", hän ehti naukaista ennen kuin Hopeatähti aloitti.
"Rakkaat usvaklaanilaiset. Niin kuin tiedättekin jo, että olen jo vanha, eikä minulla ole enää tarpeeksi voimia jäljellä johtaakseni klaaniamme," hän piti tauon, huokaisi ja jatkoi sitten, "siirryn klaaninvanhimpiin ja annan tehtäväni Tulisielulle."
Tulisielu katsoi Hopeatähteä yllättävän tyynesti. Aaltoturkki arveli, että he olivat keskustelleet asiasta aiemmin ja Tulisielu tiesi mitä oli tulossa.
"Tulisielu, tästä lähtien sinä johdat Usvaklaania ja nimesi olkoon Tulitähti." Hopeatähti kumarsi mustalle kollille.
Klaani hurrasi uutta päälikköään.
"Kiitos Hopeatähti. Tämä on suuri kunnia minulle. Mutta, enhän minä voi johtaa klaania ilman varapäällikköä, joten olen valinnut varapäällikökseni Kotkasydämmen." Tulitähti julisti ja viittoi häkeltynyttä ruskeaa kollia lähemmäs.
"Kotkasydän, tästä lähtien sinä avustat minua Usvaklaanin uutena varapäällikönä. Odotan sinulta uskollisuutta ja ennen kaikkea hyviä neuvoja", Tulitähti nyökkäsi Kotkasydämmelle.
Klaani hurrasi jälleen ja kissat tungeksivat onnittelemassa Tulitähteä ja Kotkasydäntä, ja tietenkin myös Hopeatähteä, joka siirtyi Savukuonon seuraan klaaninvanhimpien pesään.
Aaltoturkki vetäytyi ryysiksestä ja näki Valkotassun edessään.
"Saanko kysyä, että mitä sinä olitkaan sanomassa eilen illalla?" Naaras näytti jännittyneeltä, mitä Aaltoturkki vastaisi.
Kolli kertasi mielessään läpi eilisen keskustelun ja hänen kiusaantuneen tunteen, kun Sumuhäntä oli astunut sisään. Nyt hän ei ollut ihan varma uskaltaisiko sanoa sitä enään, mutta toista tilaisuutta ei välttämättä tulisi enään.
"Minä rakastan sinua. Olin sanomassa sitä."

//Hehee, joo aattelin et Aalto tunnustais sen rakkauden Valkoon, vaik se onki parantajaoppilas x33 Mut, mua ei siis haittaa jos Valko ei anna vastakaikua, nää on vaa Aallon tunteen :) //

Vastaus:

Tätä oli mukavaa lukea, kiitos!
25 KP.

Aaltoturkille tuli täyteen 203 KP, joten jos haluat, voit hakea Maailma -sivulta Oppilaan haku -kohdassa hänelle oppilasta.

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Järvipentu, Tulvaklaani

19.02.2018 21:00
Järvipentu kulki Piikkitassun edellä kohti pesää. He kurkistivat varovaisesti sisään. Pesä haisi voimakkaalle. Sisällä oli oranssi kissa, jolla oli valkoinen maha ja tassut.
"Yllätetään tuo", Piikkipentu kuiskasi. Järvipentu vastasi nyökäten ja asettautui kömpelöön vaanimis asentoon. Piikkipennullakaan ei näyttänyt menävän hyvin. Kissa kääntyi heitä kohti ja hän lähti hyppyyn Piikkipentu perässä. Ympärillä olevat yrtit levahtivat ympärilleen. Järvipentu tarttui kissan selkään ja Piikkipentu riuhtoi sitä hännästä.
"Päästäkää irti!" Naaraan kipakka naukaisu sai pennut lopettamaan. "Katsokaa mitä teitte yrteilleni!"
"Anteeksi", Järvipentu sopersi katsoen maahan, kun taas Piikkipentu nuoli käpäläänsä väliinpitämättömästi. Naaras mulkaisi Piikkipentua.
"Olen Purolaulu, Tulvaklaanin parantaja", Purolaulu esittäytyi. "Te olette varmaan Routalinnun pennut?"
"Kyllä! Mitä parantajat tekee?" Järvipentu kysyi.
"Parantajat hoitaa sairaita kissoja ja puhuu Tähtiklaanin kanssa", Purolaulu selitti.
"Mihin parantajia muka tarvitaan?" Piikkipentu möläytti suustaan. Parantaja katsoi Piikkipentua säikähtäneenä.
"Eikös Purolaulu juuri sanonut, että parantajat hoitaa sairaita kissoja ja puhuu Tähtiklaanin kanssa. Kissathan kuolisi ilman parantajaa!" Järvipentu kivahti veljelleen. "Olet sinäkin yksi kala-aivo!"
"Minusta tulee ainaskin soturi!" Piikkipentu käänsi katseensa pois ja tassutteli ulos pesästä. Järvipentu kohautti olkiaan ja katsoi anteeksipyytävästi Purolaulua, joka nyökkäsi. Sitten hän juoksi Piikkipennun perään.
"Kyllä minustakin tulee soturi!"
Piikkipentu kaarsi pentutarhaan.
"Riitoja?" Tuhkätäplä kehräsi. "Pennut unohtat ne hetkessä".
Järvipentu painautui emonsa kylkeä vasten ja sulki silmänsä.

Vastaus:

7 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Leaf, Piikkipentu, Tulvaklaani

19.02.2018 15:45
Piikkipentu avasi silmänsä hitaasti valossa. Aamuaurinko poistoi mukavasti sisään pentutarhaan. Ilma oli tosi kylmää. Piikkipentu huomasi hänen siskonsa Järvipennun heränneen myös.
"Mennäänkö leikkimään?" Piikkipentu kysyi.
"Mennään!" Järvipentu loikkasi emon viereltä hänen luokseen. Yhdessä he kävelivät kohti valoa.
"Mihinkäs matka?" Tuhkatäplä kysyi tiukasti pentutarhan perältä. Piikkipentu ehti hätääntyä.
"Ei minnekkään minne ei saisi mennä", Järvipentu pelasti tilanteen ja katsoi söpösti Tuhkatäplää.
"Tunnen tuon katseen. Ette lähde minnäkkään ennen kuin Routalintu herää", Tuhkatäplä sanoi tiukasti. Pentujen hännät valahti alas.
Tuhkatäplä, ei sinun olisi tarvinnut olla niin ankara", Vuokkosiipi katsoi heihin lempästi. Tuhkatäplä tuhahti ja nuolaisi pentujaan ja käpertyi taas nukkumaan.
"Mitäs täällä mekastetaan?" Heidän emonsa Routalintu kysyi väsyneenä. Tuhkatäplä nosti päänsä.
"Pentunne haluaa jo mennä tutkimaan leiriä."
Routalintu katsoi heitä lempeästi. "Hyvä on."
Pentujen silmät kirkastuivat. He pyyhältivät kovaa vauhtia ulos. Piikkipennun katse osui harmaaseen ja lihaksikkaaseen kolliin.
"Isä!" Järvipentu loikkasi kollin kimppuun. Heidän isänsä kaatui maahan ja naurahti hieman.
Oletteko tulleet leiriä tutkimaan?" Heidän isänsä Sysisiipi sanoi hyväntuulisena.
"Joo!" Pennut sanoi yhteen ääneen. Piikkipentu muisti, että hänen isänsä oli klaanin varapäällikkö ja oli tosi ylpeä.
"Minusta meidän pitäisi mennä tutkimaan tuota pesää", Järvipentu osoitti kuonollaan leirin keskellä sijaitsevaa pesää. Piikkipentu nyökkäsi ja he lähtivät pesää kohti.

//Jatkan tarinaa illalla, mutta Järvipennun näkökulmasta

Vastaus:

Ihana tarina, vaikkakin muutamia kirjoitusvirheitä löytyy.
7 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Hopeatähti, Usvaklaani, Hunaja YP, vapaasti roolaus

19.02.2018 13:20
Hopeatähti ei saanut katsettaan irti soturien pesän suuaukosta. Aurinko oli käynyt mailleen viime iltana, jos sitä voi nyt niin lehtikadon aikaan edes sanoa. Päivät olivat jopa auringon paistaessa hämäriä ja kylmiä, lunta oli satanut niin paljon, että tuulen mukana puista tippuvat lumikinokset ja jääpuikot olivat aiheuttaneet vaaratilanteita muissa leireissä.
Hopeatähti sai kiittää onneaan siitä, että oli syntynyt Usvaklaaniin, sillä sen reviirillä ei kasvanut muuta kuin pari äärimmäisen kieroutunutta mäntyä, jos niitä edes sellaisiksi voi kutsua. Talvi ei ollut kuitenkaan helppo; vaikka alueella oli paljon suojaavaa aluskasvillisuutta, reviiri oli ylipäätään todella avoin, ja sen vuoksi ankarat tuulet olivat koetelleet Usvaklaania koko lehtikadon ajan. Valkoyskää ja viheryskää oli saanut ja sai vielä muutaman kuun pelätä tosissaan.
Paikoillaan leijaileva aamu-usva näytti odottavan auringon nousua kuin tietäen, että tämä auringonnousu toisi mukanaan muutoksen Usvaklaaniin.

Kun Hopeatähden klaanitoverit alkoivat pikkuhiljaa heräillä, hän kutsui klaanin koolle.
”Oletko aivan varma tästä?” Tulisielu toisti vielä kerran Hopeatähdelle. Naaras vain nyökkäsi, päällikkönä hän oli tiennyt tämän ajan tulevan, jos ei heittäisi henkiään taisteluissa. Tulisielu olisi hänelle sopiva seuraaja, varsinkin nyt, kun Hopeatähti itse tiesi, ettei välttämättä näkisi enää kevään tuloa.
Viimeisen kerran Hopeatähti oli kutsunut klaanin koolle, ja poistui sen edestä klaaninvanhimpien joukkoon tietäen, että oli saanut parhaan mahdollisen seuraajan; Tulitähden.

// Tässäpä tämä tarina, nyt Myrsky saa kirjoittaa Kotkasydämellä varapäälliköksi nimitys -tarinan jos haluaa. Nostan sen kuitenkin jo automaattisesti varapäälliköksi.

Vastaus:

Klaaniuutiset: Hopeatähti luovutti Tulisielulle (Tulitähdelle) paikkansa, Kotkasydän nimitettiin Usvaklaanin varapäälliköksi.

Nimi: Valkotassu,Usvaklaani, Leaf

12.02.2018 15:52
Valkotassu oli lajittelemassa yrttejä. Ne olivat ehtineet jo hetkessä sotkeutua uudelleen. Yrttien voimakas tuoksu oli täyttänyt koko parantajan pesän ja valkoinen naaras oli juuri tottunut hajuun. Sumuhäntä oli lähtenyt katsomaan olisiko Usvaniityllä jotain tarpeellisia yrttejä. Tähän aikaan vuodesta yrttejä oli vähän ja niitä piti kaivaa lumen alta. Valkotassu näki kullanruskea raidallisen Havukynnen ontuvan sisälle pesään.
"Kuinka voin auttaa?" Valkotassu katsoi kun Havukynsi istahti hänen eteensä.
"Vain tikku ei muuta", kolli vastasi ja katsoi lemeästi Valkotassua.
"Tule tänne lähemmäs niin näen ja voin vetää tikun pois", Valkotassu yritti sanoa yhtä lempeästi kuin Sumuhäntä. Havukynsi piti jalkaa, jossa tikku oli hieman ilmassa ja asteli kolmella jalalla lähemmäksi. Kolli istahti ja ojensi tassun hänen nenän eteen. Valkotassu nuuhki tassua ja lopulta veti tikun pois Havukynnen tassusta. Kolli ulahti hieman ja piti tassuaan vielä ilmassa.
"Sinun pitää nuolla sitä", Valkotassu neuvoi. Havukynsi nuoli melko varovaisesti.
"Kiitos Valkotassu. Taidan tästä lähteä metsästämään", Havukynsi kääntyi ja Valkotassu huomasi tämän aristavan vieläkin jalkaansa.
"Minusta sinun pitäisi levätä tämä päivä, ettei se tulehdu. Näytät aristavan sitä", Valkotassu sanoi kollille hieman varovaisesti, sillä ei tiennyt mitä Sumuhäntä olisi tehnyt.
"Sitä paitsi säikytät kaiken riistan kun kävelet noin."
Havukynsi pyöräytti silmiään. "Hyvä on."
Valkotassu tiesi, että Havukynsi vain sääli häntä. Vaikka hän ei enää käyttänyt takajalkojaan kyllä hän silti jotain tekemään, vaikka se ei olekkaan sitä mitä Valkotassu oikeasti halusi.

Sumuhäntä oli palannut jo aikoja sitten ja hän oli kehunut Valkotassua siitä, miten tämä oli hoitanut Havukynnen tassussa olleen tikun. Sen jälkeen Sumuhäntä oli mennyt pentutarhalle Hämäräkatsetta katsomaan ja jättänyt Valkotassun yksin parantajan pesään.
Valkotassu huomasi Aaltoturkin kulkevan pesän ohi.
*Ehkä hän voisi syödä kanssani hiiren*, Valkotassu mietti ja raahautui pesän suulle. Hänen harmikseen Aaltoturkki oli jo kadonnut partion mukana leirin ulkopuolelle. Valkotassu huokaisi ja raahautui tuoresaaliskasalle ja valitsi hiiren. Hänestä oli tuntunut yksinäiseltä heti sen jälkeen, kun hänestä oli tullut parantaja. Valkotassu söi hiiren nopeasti ja raahautui takaisin parantajan pesälle. Pesä oli hiljainen, sillä Sumuhäntä ei ollut vielä palannut. Valkotassu vielä nuuhkaisi, että tietäisi olevansa yksin. Ja kun Valkotassu oli varma, että oli yksin hän antoi kyynelten vierähtää poskilleen.

Klaaniuutiset: Havukynnellä oli tikku jalassa.

Vastaus:

11 KP!

- Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

06.02.2018 21:44
Täpläsade katsoi kun Aaltoturkki hymyili kaikille, jotka häntä onnittelivat. Onnen kyyneleet pistelivät hänen silmiään, mutta hän nielaisi ne pois. Täpläsade oli niin ylpeä pennustaan, että olisi voinut kietoa tämän suojiinsa ja hukuttaa tämän nuolaisuihin, jos muita ei olisi ollut läsnä. Aaltoturkki nyökkäsi vielä kaikille kiitokset ja loikki Valkotassun perään.
"Mitä sinäkin siinä itket?" Varishäntä asteli Täpläsateen luo ja naurahti hänelle.
"Olithan sinäkin silloin minusta ylpeä, kun sain soturinimeni." Täpläsade hieraisi silmiään ja räpytteli ne kuiviksi.
"Siitä on jo niin kauan", Varishäntä totesi.
"Tuletko kanssani metsästämään?"
Täpläsade mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Voisinhan minä tullakkin. Pieni liikunta ei olisi pahitteeksi", naaras sanoi ja venytteli raajojaan.
"Hyvä, lähdetään sitten samantien."

Varishäntä ähkäisi kun hiiri pakeni hänen käpälistään.
"Hiirenpapanat! Melkein sain sen!", kolli kirosi.
Täpläsade istui häntä huolellisesti käpälien ympärille kiedottuna. Hänen edessään oli tähän mennessä saatu saalis: yksi vaivainen varpunen. Varishäntä heitteli lunta ilmaan turhautumista purkaakseen.
"Missä niitä typeriä riistaeläimiä on!"
Samassa Täpläsade haisti tuulen mukana tulleen oudon hajun. Ilmeisesti Varishäntä oli haistanut saman, sillä soturi oli lopettanut lumen heittelyn.
"Mikä tämä haju on?", Varishäntä ihmetteli.
Täpläsade pudisti päätään.
"En tiedä, mutta ainakaan se ei ole kettu tai mäyrä."
"Otetaan asiasta selvää!", Varishäntä ehdotti ja oli jo astelemassa hajua kohti.
"Meidän pitää olla sitten todella varovaisia. Sehän voi olla vaikka karhu!" Täpläsade muisteli miten hän oli pentuna ollut kuuntelemassa klaaninvanhimpien tarinoita. Yhdessä niistä oli mainittu karhu; suuri, liian suuri ja ruskea eläin, jolla oli kuulemma kissan kokoiset käpälät ja ilkeä katse. Täpläsateen karvat nousivat pystyyn vain ajatuksestakin kohdata tuo eläin. Varishäntä kulki hänen edellään ja liukasteli vähän väliä, sillä kova vauhti ja jäinen maa eivät olleet hyvä yhdistelmä.
"Varo nyt vähän! Kaadat minutkin pian!", Täpläsade sanoi Varishännälle, joka oli juuri liukastunut kunnolla ja kömpi ylös maasta.
"Juu, juu. Hei, taidan nähdä sen eläimen!" Kolli hypähti lehdettömän pensaan taakse ja viittasi Täpläsateen vierelleen.
"Katso!"
Muutaman ketunloikan päässä heistä asteli pitkä jalkainen, ruskea eläin. Se näytti epävarmalta ja tarkkaili ympäristöä tarkasti. Täpläsade muisteli nähneensä saman eläimen oppilas aikoinaan.
"Tuohan on peura", Varishäntä ilmoitti kuin tyhjästä.
"Peura? Sitä en ole tainnut kuulla ennen, vaikka olenkin sellaisen nähnyt." Täpläsade kääntyi ja otti askeleen lähteäkseen, mutta Varishäntä pysäytti hänet.
"Älä nyt vielä hoppuile. Ehkä sen voi saalistaa", tämä sanoi lipoen huuliaan.
"Älä ole hiirenaivo! Se on noin iso, ja minulla on kokemusta kyllä siitä", Täpläsade sanoi.
"Kokemusta? Siis peuran metsästämisestä vai?", Varishäntä katsoi häntä silmät ammollaan.
"Kerran oppilaana lähdin jahtaamaan peuraa, mutta se päättyi lyhyeen, sillä tipuin kuoppaan ja loukkasin itseni." Täpläsade katsoi ensin Varishäntään ja sitten takaisin sinne, missä peura oli seissyt.
Hänen onnekseen pitkä koipinen eläin oli kadonnut. Varishäntä huomasi saman ja sylkäisi.
"Tänään ei taida enää tulla mitään saalista, joten lähdetään vain takaisin leiriin", Täpläsade naukui ja auttoi Varihäntää kävelemään jäisellä maalla.

Leiriin tultuaan Varishäntä suuntasi suoraan soturienpesään nukkumaan, ja Täpläsade tipputti ainoan saaliin tuoresaaliskasaan. Häntä ei huvittanut syödä, joten hänkin päätti kömpiä soturienpesään ja käpertyi kerälle sammalensa päälle.

Vastaus:

Ihana tarina! Saat 17 kp:ta.

Titta VYP

Nimi: Leivopentu/-tassu, Usvaklaani, Titta VYP

04.02.2018 09:50
Leivopentu katsoi muita kissoja hivenen hätääntyneenä, mutta iloisena. Kaikki olivat kokoontuneet klaanikokousta ja Leivopennun ja hänen sisarustensa nimitystä varten. Lunta satoi hiljalleen ja se kasteli Leivopennun turkin aiheuttaen vilunväristyksiä. Oli todella kylmä, mutta lumi oli märkää ja sai kaikki kissat hytisemään entistä enemmän. Hopeatähti oli jo ruvennut puhumaan, mutta Leivopentu ei kuunnellut. Taivaantuuli, pennun emo nuoli hänen päälakeaan saadakseen sen siistiksi. Jääpentu ja Haukkapentu seisoskelivat lähellä Kotkasydämen vieressä. Jääpentu oli edelleen hiukan huonossa kunnossa, sillä hän oli lievästi vilustunut pudotessaan veteen. Pojat istuivat vierekkäin lämmittäen toinen toisiaan. Leivopentu kumartui ja väisti Taivaantuulen nuolaisua, ja käveli sitten veljiensä luo.
”Oletteko te miettineet, kenet haluaisitte mestareiksenne?” Leivopentu kuiskasi päästessään Jääpennun ja Haukkapennun viereen.
”En tiedä, olisihan se hienoa olla päällikön oppilas”, Haukkapentu totesi hiljaisella äänellä katsellen Hopeatähteä päin.
”Minä en ole oikeastaan ajatellut asiaa, kunhan hän on mukava ja osaa asiansa”, Jääpentu totesi veljensä perään. Leivopentu katsahti mietteliäänä veljiään. Hän itse oli miettinyt, että olisi halunnut Täpläsateen mestarikseen, jos hänellä ei olisi ollut oppilasta tällä hetkellä, sillä hän vaikutti mukavalta ja oli kiltti, mutta tarkka oppilaalleen Pakkastassulle.
”Minä en tiedä yhtään, olen aika lailla samalla kannalla kuin Jääpentu”, Leivopentu totesi kuiskaten hetken mietittyään. Jääpentu oli sanomassa jotain takaisin, mutta Hopeatähden puhe keskeytti heidät.
”Kuten ehkä tiedätte, on tullut aika nimittää uusia oppilaita klaaniimme. Jääpentu, Leivopentu ja Haukkapentu astuisitteko eteenpäin”, Hopeatähti sanoi kuuluvalla äänellä. Leivopentu astui pää korkealla eteenpäin kissajoukon keskelle, veljet vierellään. Pienen kissan sydän sykki hurjasti, ja häntä nyki jännittyneenä.
”Leivopentu, Haukkapentu ja Jääpentu ovat saavuttaneet kuuden kuukauden iän, ja he ovat nyt valmiita soturioppilaan koulutukseen. Leivopentu, tästä päivästä lähtien kutsuttakoon sinua Leivotassuksi. Sinun mestarisi tulen olemaan minä. Haukkapentu, tästä päivästä lähtien kutsuttakoon sinua Haukkatassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Varpukynsi. Jääpentu, tästä päivästä lähtien sinua kutsuttakoon Jäätassuksi. Mestarisi tulee olemaan Ukkoskynsi”, Hopeatähti sanoi sanat katsoen ensin oppilaita, sitten heidän tulevia mestareita. Leivopentu hengähti syvään, ja katsoi uutta mestariaan ujosti, mutta innoissaan.
” Ukkoskynsi ja Havukynsi, olette saaneet hyvän koulutuksen omilta mestareiltanne, ja olette valmiita ottamaan oppilaat. Uskon, että tulette siirtämään kaiken oppimanne eteenpäin näille nuorille oppilaille, niin kuin itsekin lupaan tehdä”, Hopeatähti lausui kuuluvalla äänellä, ja hypähti sitten Leivotassun luo koskettamaan häntä nenällään. Leivotassu kosketti varovasti päällikköä samalla vilkuillen ympärille. Jäätassu näytti innostuneelta istuskellessaan mestarinsa vierellä. Leivotassu kuuli korvissaan vaimeata huutoa, muttei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän etsi katseellaan Haukkatassua, muttei nähnyt tätä. Samassa Leivotassu tunsi nuolaisun korvassaan, ja kääntyessään nuolaisun suuntaan hän näki emonsa hymyilemässä hänelle.
”Onneksi olkoon Leivotassu!” Taivaantuuli huudahti iloisena, mutta naaraan silmissä näkyi haikeutta. Leivotassu astui lähemmäs emoaan ja nuolaisi tämän korvaa.
”Kiitos”, naaras sanoi ja hymyili onnessaan emolleen.
”Kuules Leivotassu, voisimme lähteä kiertelemään rajoja, mutta sitä ennen sinun pitäisi syödä. Käy siis syömässä ja tule sitten leirin suuaukolle”, Hopeatähti sanoi Leivotassun takaa, ja odottamatta vastausta hän lähti kävelemään kohti päällikön pesää. Leivotassu kääntyi sanomaan heipat emolleen, mutta naaras oli jo ehtinyt lähteä. Niinpä Leivotassu lähti mestarinsa käskystä syömään.

Leivotassu loikki reippaasti mestarinsa perässä. He olivat saapuneet Lehtiklaanin rajalle, ja kiertelivät nyt lähistöllä etsien riistaa. Leivotassu haistoi ilmassa Lehtiklaanin pahan hajun alla hiiren. Hän kääntyi katsomaan mestariaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Tämä oli jo aiemmin näyttänyt vaanimisasennon, ja naaras yritti nyt kovasti muistella miten se meni. Hän laskeutui vaanimisasentoon ja jähmetti häntänsä. Metsästys oli talvella helpompaa, sillä lumikerros esti varpujen kahisemisen. Toisaalta riistaa oli vähän, joten metsältä ei löytynyt helposti mitään. Leivotassu ymmärsi sen, ja tiesi, että hänen olisi saatava tämä riista kiinni. Hän hiipi eteenpäin kohti hiirtä, ja hitaasti mutta varmasti hän saapui lähelle hiirtä. Naaras jännitti jalkansa valmiina hyppyyn, ja laski hitaasti mielessään kolmeen. Katse tiukasti hiiressä Leivotassu hyppäsi ja nappasi kynsillään kiinni hiirestä. Ennen kuin hiiri ehti vinkaista naaras puraisi tämän niskat poikki.
”Hyvä Leivotassu, muistit hyvin vaanimisasennon”, Hopeatähti sanoi hiljaisella äänellä. Leivotassu kääntyi katsomaan mestariaan silmät loistaen. Hänellä oli hiiri suussaan, joten hän ei pystynyt puhumaan, mutta katse kertoi kaiken. Hopeatähti hymyili huvittuneena naaraan innostukselle.
”Kuule, voisimme lähteä takaisin leiriin, eiköhän tämä riitä tältä päivältä”, Hopeatähti totesi hymyillen. Leivotassu nyökkäsi ja lähti kävelemään leirin suuntaan.
”Minne olet menossa, leiri on täälläpäin”, Hopeatähti totesi naaraalle huvittuneena. Leivotassu punastui, muttei näyttänyt punastumistaan vaan kääntyi kävelemään oikeaan suuntaan. Hopeatähti lähti seuraamaan häntä, ja antoi hänen johdattaa koko matkan leiriin takaisin. Leirin suuaukolla Hopeatähti totesi hymyillen:
”Voit mennä nyt viemään hiiresi Savukuonolle, ja voit sitten syödä jotain. Tänään emme enää tee mitään, joten voit sen jälkeen mennä nukkumaan.” Leivotassu nyökkäsi ja lähti klaaninvanhimpien pesälle hiiri edelleen suussaan. Hän loikki sisään ja laski hiiren Savukuonon eteen.
”Toin sinulle ruokaa, sain tämän itse kiinni. Se on ensimmäinen saaliini”, Leivotassu totesi hymyillen.
”Voi kiitos, hienon saaliin saitkin”, Savukuono vastasi ystävällisesti. Leivotassu väläytti kollille vielä leveämmän hymyn ja harppoi sitten ulos klaaninvanhimpien pesästä. Hän käveli tuoresaaliskasalle, ja nappasi kasasta varpusen. Varpunen suussaan hän käveli oppilaiden pesälle ja astui sisään. Pesän sisällä oli pari kissaa: toisen Leivotassu tunnisti veljekseen, ja toinen ilmeni pienen tarkkailun jälkeen Peuratassuksi. Hän asteli Jäätassun luokse, ja laskeutui makaamaan tämän viereen. Hän ojensi hiirtä veljelleen, joka totesi hymyillen:
”Toitko sinä hiiren minulle? Kiitos!”
”Ajattelin, että se on liian iso minulle, joten voidaan jakaa se”, Leivotassu totesi läimäyttäen samalla veljensä käpälää. Jäätassu virnisti ja nappasi palasen hiirestä. Leivotassu hymyili ja otti itsekin palasen hiirestä. Hiiri maistui hyvältä, ja Leivotassu huomasi, että tällä oli oikeasti kova nälkä. Hän nappasi hiirestä vielä toisen palasen ja yhdessä sisarukset söivät hiiren puoliksi. Hiiren loputtua Leivotassu kääntyi onnellisena kyljelleen, ja nukahti nopeasti syvään uneen.

Sanoja on 878.

Vastaus:

Ihana tarina! 29 KP.

- Hunaja YP

Nimi: Minttu, Jääpentu/-tassu, Pilviklaani

03.02.2018 08:32
Pieni, harmaa kolli asteli aukiolla hermostuneena. Jääpentu tiesi, mikä häntä odottaisi. Hänestä nimitettäisiin oppilas pian. Hän tunsi, kuinka pelko lävisti hänet. Onneksi hän ei tiennyt milloin nimittäjäiset pidettäisiin. Lumen alla oli jäätä, ja Jääpentu liukasteli kovasti kiiruhtaessaan pentutarhaan. Siellä hän löysi Höyhenpennun, joka jahtasi sammalpalloa.
"Tuletko leikkimään?" Jääpentu kysyi häneltä.
"Joo, tulen," vastasi Höyhenpentu.
"Selvä, etsitään muut!" Jääpentu huudahti, ja he loikkivat pihalle. Pian kaikki pennut olivat koossa, ja he aloittivat leikin. Jääpentu, Höyhenpentu ja Kyyhkypentu taistelivat Vaahterapentua, Sulkapentua ja Liekkipentua vastaan.
"Tästä saat!" Huudahti Vaahterapentu loikatessaan Jääpennun luokse. Tämä kuitenkin väisti, ja Vaahterapentu syöksyi maahan. Jääpentu loikkasi hänen päälleen, ja naurahti.
"Ai sinä voitat, vai?" Hän naukaisi.
"Voitit!" Huudahti Vaahterapentu. Jääpentu siirtyi hänen päältään, ja loikkasi sivumpaan. Muutkin olivat saaneet voittajat selville, ja Höyhenpentu oli voittanut sisarensa. Kyyhkypentu oli hävinnyt Sulkapennulle, joka perääntyi joka tapauksessa, sillä hän ei halunnut joutua kahta pentua vastaan.

Jääpennun turkki hohti kuunvalossa.
"Jääpentu, tästä hetkestä siihen hetkeen, kun sinut nimitetään soturiksi, kutsuttakoon sinua Jäätassuksi. Mestariksesi tulee Salamasiipi. Salamasiipi, olet uskollinen klaanille, ja toivon, että siirrät kaikki taitosi tälle nuorelle oppilaalle." Lumitähti lopetti.
"Jäätassu, Jäätassu, Jäätassu!" Klaani huusi nuoren oppilaan nimeä. Jäätassu erotti äänistä Yölinnun, ja Virtasydämen. Yölintu muuttaisi takaisin sotureiden pesään.
"Kokous on päättynyt," Lumitähti sanoi, ja kissat alkoivat hajaantua.
"Jäätassu, me valmistelimme sinulle pedin oppilaiden pesään!" Pitkätassu naukaisi iloisena.
"Kiitos," vastasi Jäätassu.
"Onnittelut!" Naukaisi puolestaan Valkotassu.
"Kiitos paljon," Jääpentu kiitti, ja lähti muiden oppilaiden perään. He tassuttivat oppilaiden pesään.
"Tässä se on," sanoi Pitkätassu. Jääpentu tassutti sen päälle, ja kävi makuulle.
"No, onko se mukava?" Kysyi Kuutassu.
"Kyllä, se on oikein mukava," vastasi Jäätassu. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Jäätassu kävi vielä tervehtimässä vanhoja pesätovereitaan. Matkalla hän törmäsi emoonsa.
"Olen niin ylpeä sinusta," Yölintu naukaisi.
"Rakastan sinua aina," Jäätassu sanoi lempeästi. Sitten hän jatkoi matkaansa pentutarhalle.

Aikaisin aamulla Jäätassu heräsi tuulenpuuskaan. Salamasiipi oli luvannut viedä hänet kiertämään reviiriä. Leiri oli autio, joten Jäätassu päätti nukkua vielä hetken. Kaikki muut oppilaat nukkuivat. Hetken kuluttua Jäätassu kuuli aukiolta ääniä. Hän tassutti sinne, ja näki Aamutuulen juttelemassa Salamasiiven kanssa. Salamasiipi huomasi Jäätassun, ja kiiruhti tämän luokse.
"Lähdetään aivan pian," hän tokaisi, ja loikki takaisin Aamutuulen luo. Jäätassu huomasi oppilaiden pesästä ulos tulevan Pitkätassun, ja tervehti tätä. Sitten Salamasiipi ja Jäätassu lähtivät. He kiersivät rajat, ja saalistivat hetken.

Jäätassu haistoi kanin. Hän seurasi hajua, kunnes näki laihan kanin seisoskelemassa kiven vieressä. Jäätassu pudottautui vaanimisasentoon, hiipi lähemmäs, ja loikkasi kanin kimppuun. Sitten hän tappoi sen napakalla puraisulla kaulaan. Jäätassu nosti kanin hampaisiinsa, ja lähti kohti sovittua tapaamispaikkaa. Salamasiipi odotteli häntä siellä jo, ja hänen kasvoilleen nousi hymy, kun hän näki Jäätassun kanin.
"Hieno saalis," hän naukaisi.
"Kiitos," Jäätassu vastasi. Salamasiipi oli saalistanut varpusen ja hiiren. Kissat palasivat leiriin, ja veivät saaliinsa tuoresaaliskasaan. Pitkätassu vei myöhemmin illalla Jäätassun vielä joelle.

Vastaus:

Saat 15 kp:ta.

Titta VYP

©2018 Kuiskaava Metsä - suntuubi.com