Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TARINAT

Tämä on tarinoille tarkoitettu vieraskirja, jonne voit kirjoittaa tarinoita. Sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina viikossa, jos sinulla on parantaja, parantajaoppilas, päällikkö tai varapäällikkö. ​Muuten sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina kuukaudessa.

 

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattava, esimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa joko minä tai hän -muodossa:

Juoksin äkkiä leiriin.

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin.

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti vastasi.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja, vaikka karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Tarinoiden laadusta voi saada ekstra-kokemuspisteitä.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, yleensä käynnissä on joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

25.04.2017 21:14
Avasin silmäni ja nousin hiljaa ylös. Aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään taivaalle. Venyttelin, ja loikkasin sulavasti alas aukiolle. Loin katseen kahteen ruumiiseen, jotka makasivat maassa. Astelin Täpläsateen luo, ja paidauduin tämän turkkiin. Naaras ei reagoinut, vaan tuijotti emonsa Kultakasvon ruumista, niin pitkään kuin suinkin. Vasta kun klaaninvanhimmat kantoivat ruumiit ulos leiristä, Täpläsade nosti katseensa.
"Haluat varmaan nukkua?" kysyin. Naaras nyökkäsi ja jatkoin: "Menen aamupartioon, näemme varmaankin auringonhuipun jälkeen." Nuolaisin tätä pikaisesti hyvästiksi, ja lähdin kohti väsynyttä Tulisielua.
"Voisin lähteä partioon", ilmoitin. Tulisielu nyökkää, ja sanoo: "Ota mukaan Siemenkynsi, Hohtavatassu ja Havukynsi." Riennän etsimään Tulisielun mainitsemia kissoja. Löydän Siemenkynnen ja Havukynnen soturien pesästä, ja herätän heidät. Siemenkynsi lähtee etsimään Hohtavatassua. Tassutan leiriaukiolle odottamaan muita. Lopulta kaikki ovat koossa, ja lähdemme metsään.

Seuraamme rajapuroa Lehtiklaanin rajalla. Pysähdymme aina silloin tällöin haistelemaan ilmaa. Painaudun pikku puuta vasten, jättääkseni siihen Usvaklaanin hajun. Toivon, ettemme tapaisi toisen klaanin partiota, sillä tappio kirveltää edelleen. Miten hävisimme Lehtiklaanille? Tarvitsemme sitä vietävän reviiriä kipeämmin kuin he. Nytkään tuoresaaliskasassa ei ole ylimääräistä riistaa. Meidän pitäisi metsästää, se oli selvää, vaikka Tulisielu lähettää metsästyspartioita. Miksi Tähtiklaani ei täyttänyt metsää riistalla? Miksei Lehtiklaani voinut luovuttaa sitä reviiriä, edes väliaikaisesti? Tätä menoa koko klaani kuivuu pois. Metsästämme matkalla, ja vaikka meitä on neljä, saalis on pieni; ruipelo hiiri, kaksi pientä oravaa ja myyrä. Kannamme pikkuruisen saaliin leiriin, ja Siemenkynsi lähettää Hohtavatassun viemään ruokaa parantajille. Havukynsi kiikuttaa Hämäräkatseelle ja pennuille oravat, ja minä lasken oman myyräni kasaan. Hohtavatassu palaa pian hiiri suussaan.
"Mikset vienyt sitä hiirtä heille?" ihmettelen.
"Sumuhäntä ei ollut paikalla, ja Pihkavirta sanoi ettei ole nälkäinen", Hohtavatassu kertoo. Kohautan lapojani. Vaellan Täpläsateen luo ja painaudun tämän kylkeen.


//Täplä?

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

22.04.2017 20:32
Hopeatähti päästi ilmoille tutun taistelu huudon, ja usvaklaanilaiset syöksyivät aaltona lehtiklaanilaissten niskaan. Täpläsade sai heti vastustajakseen suuren, raidallisen kollin. Lehtiklaanilainen hyppäsi Täpläsateen päälle ja painoi tämän maahan vahvoilla tassuillaan. Täpläsade sihahti ja raastoi kollin vatsaa takajaloillaan. Hän tunsi kuinka Pihkavirran paikkaamat haavat aukesivat ja alkoivat vuotaa verta. Kolli sinnitteli vielä hetken, mutta loikkasi sitten pois Täpläsateen päältä.
"Sinä senkin ketunläjä!",tämä huusi ja ehti nuolaista pari kertaa vatsaansa.
Täpläsade ei empinyt,vaan juoksi kollia päin ja sai tämän horjumaan. Kolli saavutti kuitenkin tasapainonsa ja hyökkäsi taas Täpläsateen kimppuun. He repivät toisiaan joka puolelta, kunnes Täpläsade huomasi Kiurunlaulun, joka liittyi heidän taisteluunsa. Kiurunlaulu loikkasi suoraan lehtiklaanilaisen selkään ja sai tämän kaatumaan maahan. Täpläsade tarttui hampaillaan kollin paljaaseen vatsaan ja alkoi raapia sitä kynsillään.
Kiurunlaulu oli taas uuden vastustajan kimpussa. Täpläsade hymähti nuorelle naaraalle. Hän ei ollut koskaan sen kummemmin edes jutellut Kiurunlaulun kanssa, mutta tämä vaikutti kyllä rohkealta ja kunnolliselta soturilta. Täpläsade rääkäisi, kun kolli tönäisi hänet maahan ja piti siinä paikoillaan. Ripuileminen oli turhaa, eikä hän pystynyt tekemään samaa temppua uudestaan, sillä kolli oli puristanut hänen takajalkansa kynsiensä väliin. Täpläsade saattoi vain katsoa suoraan kollin palaviin silmiin tai vilkuilla sivuille ja nähdä taistelevia kissoja. Kuului kimeä kirkaisu, joka sai Täpläsateen veren hyytymään. Hän käänsi päätään ja huomasi emonsa, Kultakasvon pyristelevän lehtiklaanilaisen otteessa. Täpläsateen silmät revähtivät ammolleen ja raivo kiehahti hänen sisällään.
"Ei, älä koske Kultakasvoon!" Täpläsade ehti huutaa, ennen kun käpälä painoi hänen rintaansa. Hän ei saanut kunnolla henkeä ja pystyi vain pihistä, kun Kultakasvo tapettiin hänen silmiensä edessä. Varishäntä riensi Kultakasvon luokse ja hyppäsi raivoisasti rääkyen lehtiklannilaisen selkään. Täpläsateen päätä alkoi pistellä ja hän näki juuri ja juuri, kun Kiurunlaulu raahsi hänen emonsa ruumin pois taistelukentältä.
" 'Turhaa veren vuodatusta... turhaa... vuodatusta...' " Pihkavirran ja Sumuhännän toistama lause saavutti Täpläsateen ajatukset ja saatteli hänet uneen.

Täpläsade herää koviin huutoihin. Hän kurottaa päänsä ja huomaa Liekkisydämmen, joka huitoo Lehtiklaanin naarasta kasvoille.
"Täpläsade! Meidän on peräännyttävä, nouse ylös!" Liekkisydän komentaa ja auttaa Täpläsateen ylös. Täpläsade on vieläkin niin hämmillään tapahtuneista asioista, että kaikki kieppuu hänen ympärillään.
Hopeatähti juoksee heidän edellään komentaen klaaniaan. Varishäntä näyttää siltä, että tämä voisi tappaa millä hetkellä hyvänsä kokonaisen klaanin. Liekkisydämmen päästä vuotaa verta ja hänen siniharmaa turkki on tahriintunut.
Muutama Lehtiklaanin soturi ajaa heitä takaa, mutta Havukynsi ja
Laikkujalka pysäyttävät heidät ja patistavat takaisin. Täpläsade kompasteli puunjuuriin ja kiviin, joten Liekkisydämmen piti välillä auttaa hänet taas jaloileen. Leiriin tultuaan Täpläsade näkee Kultakasvon ja Kiurunlaulun ruumiit.
"Mitä!? Onko Kiurunlaulukin kuollut?.",hän ei voi pidätellä järkytystään.
Vastahan naaras taisteli Täpläsateen rinnallaan ja näytti olevan niin täynnä rohkeutta ja taistelutahtoa, mutta nyt tämä makasi kuolleena Usvaklaanin leirissä. Pihkavirta asteli raskain askelin hänen luoksensa ja paihotteli Kultakasvon kuolemaa. Täpläsade yritti lohduttaa parantajaa nuolaisulla, mutta tämän ilme ei muuttunut miksikään. Iltapäivä kuluu nopeasti parantajia autellessa. Tietenkään Täpläsade ei hoitanut haavoja, mutta hän toi ruoresaalista.

Kun auringonvalo alkoi vaihtua kylmäksi yöksi, klaani kokoontui suremaan Kultakasvoa ja Kiurunlaulua. Hopeatähti lausuu muutaman kunnioittavan lauseen ja painaa päänsä. Täpläsade päästi pienen vinkaisun, samalla tavalla kuin pentu kun hän asettui emonsa vierelle. Tuttu tuoksu oli säilynyt Kultakasvon turkissa, kun Täpläsade painoi kuononsa siihen. Vaeishäntä laskeutui hänen vierelleen ja suki Kultakasvon turkkia.
"Olit meille rakas emo ja kumppani, Kultakasvo...",Varishäntä kuiskaa ja painautuu Täpläsateen kanssa lähemmäksi toisiaan. Täpläsade ummistaa silmänsä.
"Lupaa, että katselet joka ilta meitä sieltä Tähtiklaanista."


Vastaus:

Nyyh, toivottavasti Täpläsade pärjää ;-;
17 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Kotkasydän, Usvaklaani, Myrsky VYp

22.04.2017 10:34
Väistelin kynsiä ja hampaita huonolla menestyksellä. *Ei minua ole luotu väistelemään!" ajattelin turhautuneena ja painauduin maata vasten, kun Liekkisydän kieri ohitseni painien Lehtiklaanin soturin kanssa. Kaikki oli yhtä jalkojen ja häntien sekamelskaa. Veren haju leijui ilmassa kuin kuolema, valmiina nappaamaan pahaa arvaamattoman kissan pitkiin kynsiinsä.
Sitten kuulin tutun rääkäisyn. Lehtiklaanin kissa raapi Taivaantuulen vatsaa. Kotkasydän irvisti ja loikkasi ruskean kollin kylkeen kaataen tämän kumoon. Hyppy oli huonosti sijoitettu ja tehoton, koska toinen silmäni oli kiinni ja veren peitossa, mutta riitti tekemään tehtävänsä. Taivaantuuli luikahti kissan alta pois ja läimäisi tätä kuonoon kynnet auringon valossa välkkyen. Tarrasin hampaillani vihollisen takajalasta ja ne menivätkin helposti pehmeän ihon läpi. Veren maku tulvahti suuhuni ja kiskaisin jalan taaksepäin, jolloin kumppanini loikkasi hänen päällensä ja alkoi kynsimään kollin niskaa. Käännyin poispäin ja päätin vaihtaa kohdetta; Taivaantuuli hoitaisi tuon kissan itsekin.
Sitten toiselta puoleltani kuului sihahdus, kun Hopeatähti ja Sadetähti erkaantuivat ja Sadetähti loikkasi minun kimppuuni suu hullussa virneessä. "Eikö Lehtiklaani kelvannut? Eikö?" hän rääkäisi ja sivalsi hopeisilla kynsillään ilmaa. "Älä sinä puutu minun asioihini", murahdin ja hampaat esillä syöksyin kohti Sadetähden kaulaa. Sadetähti väisti sen helposti, kierähti sivuun ja kynsi Kotkasydämen kyljen entistä haavaa. Kipu räjähti siinä, missä naaraan kynnet kaivoivat lihaani, ja pidättelin huutoa, jotta päällikkö ei luulisi minun olevan heikko. Käännähdin ympäri kompelösti, mutta solakkana Sadetähti loikkasi ylitseni toiselle puolelleni ja iski hampaansa lapaani. *En ikinä saa hänestä otetta! Hän on liian nopea!* huusin itselleni ja purin hampaani melkein rikki.
Nousin takajaloilleni ja läimäytin suurella tassullani päällikköä päin. Se vain hipaisi hänen korviensa päitä, mutta ainakin naaras perääntyi ja valmistautui uuteen loikkaan. Pörhistin karvojani, ja tunsin väreiden juoksevan selkääni pitkin ja nostavan pitkän turkin pystyyn. Asettelin takatassujani pitääkseni painavan ruumiini pystyssä ja pienensin pupillini kynnenviilloiksi. Sadetähti mittasi minua nopeasti katseellaan ja syöksähti eteenpäin takatassujani kohti kaataakseen minut.
Olin kuitenkin odottanut sitä. Suulleni kareili hienoinen hymy, kun loikkasin ylös ja kiersin ruumiini ympäri. Päällikkö oli liukunut suoraan alitseni. Romahdin Sadetähden selkään ja litistin hänet koko painollani maata vasten. Solakka naaras on ehkä nopea ja ketterä ja minä taas iso ja hidas, mutta olin voimakas ja tarrasin hampaillani naaraan niskanahasta. Puristin hampaitani tiukasti kiinni ja pian päällikön veri alkoi ensin tihkua, sitten pulpahdella suuhuni. Sadetähti rimpuili ja ravisti minua selästään, mutta en päästänyt irti. Kaaduimme kyljillemme. Puristin yhä lujempaa.
Sitten muistin hetken, jolloin Sadetähti oli kutsunut klaanin kokoukseen ja ilmoittanut, että tällainen pieni pennunrääpäle pääsisi oppilaaksi. Otteeni hellitti, kun muistot tulvivat jokaisesta raosta. Sadetähti veltostui silmänräpäyksen ajaksi selvästi miettien, miksi ote oli keventynyt, muttei jättänyt sen enempää aikaa ihmettelyn vaan riuhtaisi itsensä voimalla irti ja liukui taakse. Katsoimme toisiamme ja hengitimme molemmat nopeasti. Sadetähti hymyili hetken ja loikkasi sitten päälleni. Yritin nousta takajaloilleni, mutta tassut osuivat kylkeeni ja kaaduin maahan. Näin Korppikynnen painavan tassuillaan minua maahan; tämä hymyili ja puristi kynsillään kylkeäni. Sätkin kollin otteessa ja yritin läimiä tätä tassuillani, mutta ne vain hipaisivat kollin kuonoa.
Sitten harmaa salama sujahti ohitseni ja Korppikynsi kaatui maahan. Taivaantuuli seisoi vierelläni voitokas virne kasvoillaan, ja alkoi sitten sujahdella Korppikynnen ohitse raapien tätä minne ylti. Loikkasin kollin selkään ja pakotin tämän maahan. Taivaantuuli raapaisi kollia kuonoon ja sujahti sitten takaisin kissajoukkoon.

Taistelu oli siirtynyt yhä enemmän ja enemmän, ehkä ketunmitan tai kaksi Lehtiklaanin reviirille. Jäänyt maa oli veristä, mutta siirtynyt Usvaklaanille. Usvaklaanin kissat työnsivät ja pakottivat taistelua enemmän Lehtiklaanin reviirille. "Se toimii!" ajattelin riemuisasti ja katselin ympärilleni. Usvaklaanin ja Lehtiklaanin kissat ovat yhdessä rähinässä, verta läikkyy maahan ja rääkäisyt kuuluvat luultavasti Tulvaklaanin leiriin asti.
"Kotkasydän!" takaani kuului huuto ja näin Pihkavirran taistelun reunamilla. Tassutin tämän luo. "Annas kun hoidan sinut", naaras sanoi ja alkoi etsimään yrttejä. "Ei, älä, olen ihan kunnossa. Käytä yrttisi johonkuhun joka tarvitsee niitä kipeämmin", sihahdan, mutta se on tavallaan puoliksi valhetta, sillä polttava kipu sykkii kyljessäni ja toiseen silmääni valuu verta. Pihkavirta tuhahti. "Höpö höpö. Pysyhän nyt aloillasi", hän sanoi ja paineli kylkeeni hämähäkinseittiä. En alkanut väittämään parantajalle vastaan, vaikka olisinkin halunnut. Purin hammasta, kun verenvuoto lakkasi ja lopulta kipukin vähän laantui. Rentouduin vähän. "No niin, ethän sitten tapata itseäsi. Turhaa verenvuodatusta", Pihkavirta tuhahti ja kiitin nopeasti ennen kuin syöksähdin takaisin taisteluun.
Kun olin karistellut Tiikeriroihun irti selästäni, läimäisin tätä kuonoon ja sujahdin pois. Näin vilauksen tuttua turkkia; Ukkosmieli kierähti ympäri ja sähisi Lehtiklaanin Liljahännälle. Yhdyin Ukkosmielen tueksi ja loikkasin kynnet paljaana Liljahännän selkään ja painoin tämän maahan. Liljahäntä älähti ja rimpuili itsensä vapaaksi. Ukkosmielen silmissä välähteli jokin, mutta en osannut sanoa, mikä se oli.
Herpaannuin ajatuksissani hetkeksi, ja Liljahäntä loikkasi kurkulleni ja raapaisi kuonoani. Haavat aukesivat ja tunsin kuuman veren valuvan suupieliini. Rääkäisin ja hamuilin potkua vahvoilla takajaloillani, ja sainkin pientä tuntumaa, mutta vain sen verran että Liljahännän kynnet irtosivat kaulastani. Sujahdin naaraan alle ja kierähdin selälleni; potkaisin takajaloillani naaraan rintaa täysin voimin, ja tämä lennähtikin pois päältäni. Nousin takajaloilleni läimin tassuillani ilmaa. Liljahännän silmät kapenivat ja tämä peruutti korvat luimussa. Hymy kareili huulilleni.
Sitten Liljahäntä loikkasi etukapälillään kaatoi minut selälleen maahan. Naaraan hampaat upposivat kaulaani. Sätkin takajaloillani ja yritin yltää naaraaseen mutta tämä väisteli taidokkaasti ja puristi otettaan yhä enemmän. Veri pulpahteli kyljilleni ja päätäni alkoi jomottaa, mutta yritin silti osua parhaani mukaan. Raapaisin etukäpälälläni naaraan lapaa, mutta se oli sama kuin hiiri olisi raapaissut aikuista kissaa.
Sitten harmaaraidallinen salama vilahti ylitseni ja Liljasydän kaatui maahan vierelleni. Ukkosmieli oli upottanut hampaansa naaraan kaulaan. Loikkasin ylös ja raapaisin naaraan kylkeä. Liljahäntä sätki, muttei päässyt mihinkään kollin otteesta. Kiersin Ukkosmielen vierelle ja painoin kynteni naaraan kurkulle. Veri tihkui kynsieni alta, mutta sitten vilkaisin Ukkosmieltä.
Harmaan kollin leuan alta suorastaan virtasi verta. Liljahäntä yritti haukkoa ilmaa, mutta tämän hengitys rahisi ja hän yski verta. "Ukkosmieli, lopeta! Liljahäntä kuolee jos jatkat!" huudahdin ja lakkasin puristamasta naaraan kurkkua kynsilläni. Ukkosmieli päästi irti vain iskeäkseen taas uudestaan, eri kohtaan. "Älä ole hiirenaivo! Lehtiklaanin kissat tämän aloittivat, joten he sen ansaitsevat!" kolli sähähti hampaidensa välistä ja puristi otettaan. "Lopeta hänen puolustelemisensa, lehtiklaanilainen", Ukkosmieli jatkoi. Silloin päässäni kilahti. Iskin raivoissani hampaani Ukkosmielen häntään ja vedin tätä pois Liljahännän luota. Kolli hievahti ja sähähti kivusta, muttei liikkunut.
Liljahännän raajat sätkivät heikommin ja väri alkoi valua tämän silmistä. "Ukkosmieli, LOPETA!" karjaisin ja iskin hampaani kollin kaulaan. Vedin kaikella raivollani tätä pois Liljahännästä. Ukkosmielen veri ensin tihkui, sitten pulpahteli suuhuni. Nostin toisen käpäläni kollin lavalle ja puristin kynsiäni tämän lapaluiden väliin. Ukkosmieli älähti kivusta ja herpaantui hetkeksi. Silloin loikkasin taaksepäin ja vetäisin Ukkosmielen etäämmälle. Kollin turkki lipsahti hampaistani, mutta ainakin hän kieri vähän matkaa sivuummalle. Ryntäsi Liljahännän viereen.
Liljahännän kurkussa korisi veri ja tämä haukkoi henkeä. Halusin auttaa, mutta tiesin, ettei edes parantaja pystyisi auttamaan nyt. "Liljahäntä.." sanoin ja nuolaisin naaraan poskelta veren pois. Liljahäntä katsoi minua, ei mitenkään erityisen vihaisesti. Kuoleman äärellä klaanien välit eivät haitanneet. Naaras yskäisi ja sopersi jotakin. Painoin häntäni tämän suulle. Naaras hymyili ja sitten tämän silmät sulkeutuivat.
Kynnet iskeytyivät selkääni. Ukkosmieli iski hampaansa niskaani. Kierähdin ympäri ja irrotin kollin. "Sinä tapoit hänet. Sinä tapoit", sanoin ja irvistin. Raivo kihisi sisälläni ja vaikka jäseniäni kivisti ja haavat olivat taas auenneet, loikkasin raivoissani kollin kimppuun. Sivaltelin kynsilläni ilmaa ja kollin kuonoa, ja veri alkoi tihkumaan uusista haavoista. Läimäisin kollilta jalat alta ja puraisin tämän korvaa. "Olet hullu!" huusin tälle ja peräännyin. Ukkosmieli hengitti raskaasti. "Niin olet sinäkin", kolli sanoi ja luikahti sitten pois.

Käännyin takaisin Liljahännän ruumiin luo. Nappasin tämän niskanahasta kiinni ja raahain naaraan Lehtiklaanin reviirille. Sieltä hänen klaanitoverinsa löytäisivät hänet. Katsoin vielä hetken raadeltua ruumista ja palasin sitten takaisin taisteluun. Sujahtelin kissojen välistä ja etsin katseellani Pihkavirtaa. Loikkasin tämän eteen ja naaras hoiti haavani. Emme puhuneet mitään; oli varmasti rankkaa olla parantaja taistelussa. Kissoja kuolee, ja syyllisyyden ottaa helposti itselleen. "Jos olisin estänyt Ukkosmielen nopeammin, Liljahäntä ei olisi kuollut!" ajattelin puoliääneen. Pihkavirta pysähtyi ja kuunteli hetken; sitten hän kohautti olkiaan ja jatkoi yrttien parissa.
Nousin ylös ja kiitin. Sitten katsoin taistelua. Usvaklaani oli valloittanut jo noin kolme ketunmittaa Lehtiklaanin reviiristä. Kaikki ei näyttänyt hyvältä. Soturit olivat väsyneitä, ja Lehtiklaani painosti taistelua takaisin rajalle.
Kollin viikset värisivät. Oli tulossa vielä suurempi taistelu.


//hups. Vähän pidentyi.
Anyways, sanoja on 1293

Vastaus:

Teen Hunaja YP:t ja tarkastan oman tarinani. 43kp
- Myrsky VYP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

22.04.2017 10:17
Kiurunlaulun katse lasittuu ja hän sulkee silmänsä. Tuijotan hänen ruumistaan ja päässäni kieppuu vain yksi ajatus: *Menetin Kultakasvon, ja nyt hänet, menetin Kultakasvon, ja nyt hänet..* Sumuhäntä laskee häntänsä lavalleni ja sanoo: "Tällaista tämä on, kaikkia ei voi aina pelastaa." Pudistan päätäni ja mutisen: "Minun OLISI pitänyt pystyä pelastamaan hänet ja Kultakasvo." Tuijotan kahden usvaklaanilaisen ruumiita ja istun lavat lysyssä. Leirin sisäänkäynniltä kuuluu usvaklaanilaisten ääntä.
"Jouduimme perääntymään", Hopeatähti sanoo.
"Tule Pihkavirta, täällä on hoidettavia kissoja", Sumuhäntä patistaa. Nousen ylös ja alan hoitamaan haavoja ajattelemmat mitään muuta kuin niitä kahta kuollutta usvaklaanilaista. Tullessani Täpläsateen kohdalle, sanon: "Olen pahoillani Täpläsade, Kultakasvon kuolemasta." Naaras näyttää masentuneelta, mutta hän nuolaisee korvaani ja sanoo: "Se ei ollut sinun vikasi." Paikkaan haavoja ja komennan kissoja lepäämään ja syömään. Tulisielu jakaa jo pieniä partioita rajalle ja metsästämään. Sumuhäntä tarkistaa kaikki partioihin lähtevät kissat. Tuijotan heitä näkemättä heitä kunnolla, enkä edes huomaa Varpukynttä, joka kysyy kipeästä jalastaan. Vasta kun Varpukynsi miltein huutaa kysymyksensä, hätkähdän ja vastaan: "Mene parantajan pesään lepäämään." Varpukynsi murahtaa ja linkuttaa kohti pesää. Alan tarkistamaan Varishännän haavoja. Kolli on selvästi järkyttynyt ja mutisee kaikkea Kultakasvon kuolemasta Täpläsateen syntymään.
"Mene sinäkin parantajan pesään, tuon sinulle rauhoittavia yrttejä", sanon. Saatan Varishännän pesään ja etsin hänelle timjamia.
"Täpläsade, hakisitko tuoresaalista?" huudan täplikkäälle naaraalle. Naaras kiiruhtaa johti tuoresaaliskasaa ja nappaa kaksi pulleaa lintua.
"Tuon sinullekin jotain", Täpläsade sanoo ja kääntyy lähteäkseen takaisin tuoresaaliskasalle,mutta pysäytän hänet.
"Ei tarvitse, en ole nälkäinen", sanon ja ajattelen Kiurunlaulua.
*Hänen lempiriistansa oli orava* ajattelen ja pudistan päätäni Täpläsateen tarjoamalle oravalle. Käperryn omalle pedilleni surien yhä vain enemmän Kiurunlaulua.

Herään ja aurinkolaskee. Nousen ylös ja menen makaamaan Kiurunlaulun ja Kultakasvon viereen. Klaani käy sanomassa viimeisiä terveisiä Kultakasvolle ja Kiurunlaululle, ja Täpläsade jää Varishännän kanssa valvomaan Kultakasvon vierelle. Emo valvoo Kiurunlaulun kanssa. Tulisielukin istuu Kiurunlaulun vieressä, olihan hän Kiurunlaulun mestari.
"Hyvästi Kiurunlaulu", kuiskaan ja painan kuononi viimeisen kerran sisareni turkkiin. Emo sukii Kiurunlaulun turkkia, aivan kuin pentuna. En pysty katsomaan kahta kuollutta ruumista, vaan käännyn pois. Käperryn kerälle parantajan pesään.

//Pihkan näkökulma

Vastaus:

Ihana tarina, 10 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Kiurunlaulu, Usvaklaani, Pihka

22.04.2017 07:52
Juoksin Hopeatähden perässä kohti lehtiklaanilaisia. Hyppäsin jonkun kimppuun ja läimäisin tätä vatsaan. Naaras huitaisi minua käpälällään naamaan, ja näkökenttäni sumeni hetkeksi. Naaras käytti tilaisuuden, ja painoi minut maahan. Potkin tätä takajaloilla niin lujaa kuin lähti, ja se toimi! Naaras herpaantui hetkeksi, ja hyökkäsin kohti tämän naamaa. Seuraavaksi juoksin tämän kylkeä päin ja kaadoin naaraan. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, ja riensin taistelemaan Täpläsateen kanssa suurta kollia vastaan. Kiersin kollin taakse ja hyppäsin tämän selkään. Kolli älähti hämmästyksestä, ja heittäytyi suin päin selälleen. Loikkasin kollin selästä pois viime hetkellä, ja Täpläsade oli jo hyökännyt kollin vatsan kimppuun. Hyppäsin kollin päälle, ja läimin tämän naamaa. Kollin avuksi tuli kuitenkin sama naaras, jota vastaan olin taistellut, ja loikkasin suuressa kaaressa tämän kimppuun. Naaras väisti hypyn ja käännyin nopeasti tätä kohti. Kiersimme toisiamme, kunnes kuulin tutun äänen kirkaisevan: "Apua!" Käänsin katseeni Kultakasvoon, joka makasi kollin - jonka nimeksi Kuolonsilmä - otteessa. Kuolonsilmä teki suuren haavan Kultakaavon päähän, ja naaras valahti veltoksi.
"Kultakasvo!" kirkaisin ja riensin kohti Kuolonsilmää, mutta Varishäntä ehti ensin.
"Sinä tapoit minun kumppanini!" Varishäntä murisi. Nappasin Kultakasvon tuumiin ja raahasin sivuun. Yhtäkkiä huomasin tuijottavani vaarallisen näköistä kollia silmiin. Aloin peruuttaa hitaasti, ja kolli seurasi perässä.
*Alamme olla kaukana taistelupaikasta*, älysin hätääntyneenä. Olin vieraan klaanin reviirillä. Kolli hyppäsi kimppuuni ja loikkasin tämän kylkeä päin. Kierimme hetken maassa, ja onnistun lopultta irrottautumaan kollin otteesta. Taistelu häämötti kaukana, ja kissat näyttivät pieniltä pisteiltä. Kolli loikkasi päälleni ja painoi maata vasten. Tuijotin tämän silmiin, joissa näkyi vihaa. Kolli paljastaa hampaansa ja kirkaisin juuri, kun hampaat painautuvat kurkkuuni. Haistoin veren löyhkän, ja näin, kuinka kolli juoksi takaisin taisteluun. Yritin huutaa, mutta kurkusta ei lähtenyt ääntä. Yritin pyristellä pystyyn, mutta kaikki voima oli kadonnut minusta. Kuolen tänne yksin. Kukaan ei löydä minua. Ei ole ketään, joka tietäisi, mitä minulle on tapahtunut. Paitsi se kolli. Mutta hän ei kerro, ei varmastikaan. Minussa syttyi viha, josta sain voimaa. Se ei kuitenkaan riittänyt saamaan minua pystyyn. Lopulta annoin periksi väsymyksen tunteelle kehossani. Suljin silmäni.

Joku oli kai sittenkin löytänyt minut. Ainakin, kun avasin silmäni, näin Pihkavirran tutun pään.
"Minä hoidan sinut kuntoon, saan kyllä tuon veren tulon loppumaan", Pihkavirta vannoo. Yritän pudistaa päätäni, mutta kaulaani koskee hirvittävästi.
"Pihkavirta...älä...kuolen", kähisin, mutta Pihkavirta ei välittänyt.
"Et sinä kuole", hän vannoi. Minua alkoi väsyttää ja suljin silmäni.
"Kiurunlaulu! Älä mene!" Pihkavirta kiljaisi. Yhtäkkiä kuulin äänen, tutun jota en ollut kuullut pitkään aikaan.
"Kiurunlaulu, herää", ääni sanoi hiljaa. Avasin silmäni eikä minua enään väsyttänyt. Vilkuilin ympärilleni ja näin... oman ruumiini? Katselin yhä ympärilleni ja näin isän?
"Olen kuollut, eikö vain?" kysyin masentuneena. Isä nyökytti hiljaa päätään.
"Ette te voi! Miten te voitte tehdä tämän? Minun piti palvella klaania vielä pitkään! Ei minun pidä kuolla vielä! Teidän pitää lähettää minut takaisin!" ulvoin surkuuttani.
"Edes Tähtiklaani ei voi lähettää kuolleita takaisin maanpäälle", isä sanoi.
"Kai saan hyvästellä Pihkavirran?" anelin. Isä nyökkäsi ja astelin Pihkavirran viereen. Painauduin tämän turkkia vasten ja kuiskasin: "Älä huoli, Pihkavirta, seuraan sinua aina Tähtiklaanista." Pihkavirta kohotti päätään hämmästyneenä ja astelin takaisin isän luo. Hän ohjasi minut johonkin, en tiedä mihin, mutta kauniiseen paikkaan.
"Tähtiklaani..." kuiskasin hiljaa ja tuijotin paikkaa silmät ammollaan.


//voiks Kiurun siirtää Tähtiklaaniin:3

Vastaus:

17 kp. Siirrän Kiurun Tähtiklaaniin kun pääsen kotiin. RIP
- Myrsky VYP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

20.04.2017 14:08
"Kehäkukka loppuu, Sumuhäntä", ilmoitan.
"Lähetä joku etsimään sitä lisää", Sumuhäntä komentaa. Vilkuilen ympärilleni.
"Hunajatassu!" keksin, "Ja Tuulimieli!" Astelen naaraan luo ja kosketan tätä hännälläni.
"Pystytkö lähtemään kehäkukkaa etsimään Hunajatassun kanssa?" kysyn. Tuulimieli nyökkää ja sanoo hiljaa: "Haen Hunajatassun heti." Näytän hänelle kehäkukan lehtiä. Tuulimieli lähtee etsimään kehäkukan lehtiä ja alan paikata Liekkisydämen haavoja. Kuuntelen puolella korvalla kuinka Täpläsade ja Liekkisydän vitsailevat. Kiurunlaulu selostaa jollekin, kuinka nappasi jäniksen valloittamaltamme reviiriltä. Hopeatähti sävähtää vähän väliä, kun Sumuhäntä hoitaa hänen haavojaan. Tulisielu selostaa, kuinka he olivat vallanneet vieläkin lisää reviiriä. Eikö tämä taistelu jo riitä?! Minun tekee ieli ulvoa täyttä kurkkua. Samassa Hunajatassu ja Tuulimieli astelevat pesään paksut kehäkukka tupot hampaissaan.
"Hienoa!" naukaisen. Nappaan yrtit ja alan levittämään tahnaa Ukkosmielen haavoille. Kolli murahtelee vähän väliä, kun tahna kirvelee.

Vihdoin ja viimein kaikki hoidettavat on hoidettu ja varllan ulos leiristä. Kuunsirppi luo kelmeää valoa taivaalle. Tassut vievät minua kohti Lehtiklaanin rajaa. Käperryn pusikon suojiin, jossa Sumuhännän kanssa piileskelimme. Ummistan silmäni ja nään verisiä painajaisia, joissa toistuvat yhä uudelleen veren löyhkä ja kissojen kirkuna.

"Pihkavirta?" huolestunut ääni herättää minut. Aurinko nousee ja aamupartio on ilmeisesti liikkeellä. Nousen ylös ja hoipertelen partion mukana takaisin leiriin. Leirissä minua odottaa Sumuhäntä, joka näyttää olevan hermoromahduksen partaalla.
"Mihin oikein lähdit?" Sumuhäntä kyselee. Kohautan lapojani ja vilkaisen tuoresaaliskasaa. Se on isompi, uuden reviirin ansiosta. Hiippailen takaisin parantajan pesään ja käperryn kerälle.

Vastaus:

7 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

18.04.2017 18:43
Täpläsade värähti, kun Pihkavirta paineli hänen havaoihinsa jotain kitkerän hajuista tahnaa. Rajataistelusta oli kulunut muutama päivä, mutta silti Usvaklaani kävi välillä partioimassa Lehtiklaanin rajalla ja eilen oli taas ollut uusi kahakka, mutta Täpläsade oli joutunut jättämään sen väliin. Hopeatähti ei aikonut selväarikkään luovuttaa, hän halusi lisää maata Usvaklaanille. Täpläsateen oli pakko myöntää, että klaani kyllä tarvitsi kipeästi enemmän metsästys maita, sillä kissoja alkoi jo olla niin paljon, että riistaa oli vaikea löytää. Täpläsade katsoi ympärillään hääriviä kissoja. Sumuhänmällä ja Pihkavirralla oli nyt käpälät täynnä työtä. Tulisielu asteli sisään pesään ja marssi suoraan Hopeatähden luo, joka makasi hermostuneena Sumuhännän hoidettavana.
"Näimme Lehtiklaanin partion. Johdossa oli Leijonankita ja hänellä oli mukanaan muutama soturi." Tulisielu huhotti.
Hopeatähti oli nousemassa ylös, mutta Sumuhäntä esti sen.
"Tuliko tappelu?"
"Kyllä, onnistuimme merkkaamaan lisää rajaa itsellemme.",Tulisielu sanoi ja kävi istumaan.
Täpläsade etsi kuumeisesti Liekkisydäntä. Kolli oli kadonnut hänen näköpiiristä, kun hän tuli parantajanpesään. Pesä oli aivan täynnä kissoja, jotka joko nukkuivat tai voivottelivat haavojaan.
"Hei.",tuttu ääni sanoi Täpläsateen takaa.
Naaras näki Liekkisydämmen, jonka siniharmaa turkki oli veren ja tomun peitossa. Liekkisydän asettui Täpläsateen viereen makaamaan ja he alkoivat sukia toisiaan.
"Sinäkin vielä.",Pihkavirta tuhahti nähdessään Liekkisydämmen haavat.
"Äh, kehäkukka alkaa olla lopussa." parantaja ärisi.
Täpläsade katsoi, kun Pihkavirta nousi ja meni kertomaan asiasta Sumuhännälle.
"Onneksi olemme vielä elossa.",Liekkisydän naurahti.
Täpläsade läimäisi kollia leikkisästi poskelle.
"Älä tuollaisia puhu! Kuka vain voi vielä kuolla."

//Varmaan aika pätkä//

Vastaus:

Ei ne lyhyet tarinatkaan haittaa, 7 kp
- Myrsky VYP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

17.04.2017 09:32
”Sysitassu. Olet vihdoin, klaanin vaihtamisesta huolimatta, määrätietoisesti ja ahkerasti suorittanut oppilaskoulutuksesi loppuun, ja mestarisi Käpyhäntä on opettanut sinulle kaiken mitä osaa. Olet ällistyttänyt meidät mahtavilla taistelutaidoillasi, ja tuonut joka kerta tuoresaaliskasaan riistaa, kun siitä on ollut pulaa. Olet valmis nousemaan soturiksi. Tästä päivästä lähtien kannat nimeä Sysisiipi, osoitukseksi urheudesta ja päättäväisyydestä, mitä olet meille esittänyt. Olkoon tähtiklaani kanssasi!” Nokitähti julisti käheällä, kanan kotkotusta muistuttavalla äänellään. Kaikki tarvittavat toimenpiteet soturiksi pääsemiseksi oli nyt suoritettu, Sysisiipi ajatteli. Miten kaikki oli käynytkään niin äkkiä? Hänen isänsä Multaturkki tuli onnittelemaan häntä ensimmäisenä, mutta kohta melkein koko klaani oli ympäröinyt hänet onnentoivotuksillaan. Kolli oli suhteellisen suosittu taitojensa, pitkäjänteisyytensä ja harkittujen sanojensa ansiosta. Jopa Roihuturkin suusta pääsi vaitelias lause, jonka moni kuuli hiljaisesta äänestä huolimatta; ”Hänestä voisi tulla vielä hyvä päällikkö”. Kun suurin osa kissoista oli jo käynyt onnittelemassa, Sysisiipi vaihtoi vielä pari sanaa isänsä Multaturkin kanssa ennen kuin hänen pitäisi hiljentyä, ja valvoa yö.
”Olen ylpeä sinusta. Olet aina ollut sitkeämpi kuin kukaan muu, jatka samaan malliin. Mikä on seuraava tavoitteesi?” Multaturkki kysyi iloisella äänellä.
”Olen ajatellut, että jos saan lähiaikoina oppilaan, voisin ryhtyä kouluttamisen jälkeen päälliköksi. Saataisiin ehkä hiukan enemmän kuria klaaniin”, Sysisiipi lisäsi selvästi hiljaisemmalla äänellä.
”Se on haastava tavoite”, Multaturkki virkkasi kohteliaasti. ”Mutta olen varma, että sinusta tulisi parempi päällikkö kuin Nokitähdestä!” hän kuiskasi niin, ettei kukaan muu kuullut. ”No, mutta sinun on aika nyt valvoa, ja olla hiljaa. Minun pitääkin mennä valmistelemaan sinulle sotureiden pesään oma vuode… Hyvää illanjatkoa”, Multaturkki toivotti vielä, ennen kuin lähti takaisin sotureiden pesään. Sysisiipi jäi katsomaan vanhan soturin menoa, mutta sitten käänsi päätään, kun kuuli oppilaiden pesän läheltä hiljaista, mutta kuultavissa olevaa kuiskutusta.
”Miten hän nousi jo soturiksi? Hänen olisi pitänyt olla vielä ainakin kaksi kuuta pidempään!” Vaahteratassu sepusti kyllästyneenä.
”Hän on vaan niin taitava”, Pimeätassu virnisti Vaahteratassulle, ja lähti Myrkkytassun kanssa pidemmälle oppilaiden pesään niin, ettei Sysisiipi kuullut loppua keskustelua. Sysisiipi päästi kasvoilleen pienen hymyn, joka haihtui nopeasti pois. Hänen pitäisi keskittyä nyt vaan pysymään hereillä.

Vastaus:

11 KP. - Hunaja YP/diktaattori

Nimi: Hunaja YP, Sysitassu, Tulvaklaani

16.04.2017 18:40
”Taisteluharjoitukset alkavat aivan pian viereisellä saarekkeella, olkaa valmiina!” Käpyhäntä huutaa määräilevällä äänellä oppilaiden pesään. Sysitassu ryhdistäytyy ja nousee makuualustaltaan, herättää nukkuvan Pimeätassun, ja lähtee ensimmäisenä saarekkeelle. Kolli näyttää vakavalta, mutta syystä; hänet oli nähty Sinitassun kanssa oleskelusta. Ja kaiken lisäksi, maailman ärsyttävin oppilas oli ollut se, joka oli huomannut heidät! Vaahteratassu oli juuri noussut oppilaaksi, ja käyttäytyi heti kuin omistaisi paikan. Hän oli saanut mestarikseen Nokitähden, vanhan, raihnaisen päällikön, joka voisi millä hetkellä hyvänsä hukkua, jos olisi edes hieman tokkurassa. Yhtenä päivänä Sysitassu oli ollut Nokitähden ja Vaahteratassun kanssa partiossa, ja Nokitähti ei edes huomannut, että tulva oli noussut monta ketunmittaa muiden klaanien reviireille. Sysitassu toivoi, että Lumikorva nousisi päälliköksi, sillä jos tulisi taistelu, Nokitähden johtama klaani olisi pian variksenruokaa.
Tänään kuitenkin Sysitassu pääsisi näyttämään Vaahteratassulle, sillä Käpyhäntä oli päättänyt järjestää taisteluharjoitukset auringonhuipun jälkeen. Vaahteratassu oli vasta palannut kalastamasta (siinä näette, että Nokitähti on aivan kaheli, opettaa oppilailleen kalastusta!), ja Sysitassu oli saanut levätä, joka tarkoitti, että Sysitassu peittoaisi oppilaan käpäläniskulla.

”Kerääntykää kaikki tänne!” Käpyhäntä huusi oppilaille. Klaanissa oli tällä hetkellä niin vähän kissoja, että yksi mestareista pystyi yksin järjestämään kaikille oppilaille samaan aikaan taisteluharjoitukset, joten muut kissat vapautuivat muihin tehtäviin, kuten metsästämiseen ja partioihin.
”Tomutassu, lähemmäs. Et kuule mitään sieltä. Pimeätassu ja Myrkkytassu, älkää höpöttäkö, uskon, että Sysitassulla on muutakin tekemistä kuin kuunnella höpöttelyjänne. Vaahteratassu, miksi olet noin märkä? Saarekkeelle pääsee hyppäämälläkin, ei tarvitse uida. Tarvitset lihaksia, saat niitä kunnollisesta hyppäämisestä enemmän kuin ketunmitan uimisesta”, Käpyhäntä sanoi pistävästi. Hän piti oppilaiden piikittelemisestä, mutta sen huomasi, että hän koulutti myös hyvin, vaikka opiskelu hänen kanssaan oli todella tiukkaa. ”Tämän päivän harjoituksissa taistelette toisianne vastaan. Ei kynsiä, puraisut näykkäyksinä. Jos kuitenkin tapahtuu huonoa käytöstä, tämä oppilas saa puhdistaa tänään sotureiden pesän aivan yksin. Teemme mahdollisimman monta taistelua, joten jokainen oppilas pääsee jokaista vastaan – kaksi kertaa. Tästä tulee rankkaa, mutta teidän pitää tottua siihen, sillä jos joudutte oikeaan taisteluun, se voi kestää päiviä peräkkäin!” Käpyhäntä jatkaa. Oppilaat nyökyttelevät, kun naaras katsoo heitä.
”Sysitassu, sinähän voisit olla ensimmäinen. Otamme sinua vastaan nyt… Pimeätassun”, Käpyhäntä tokaisee, ja oppilaat tekevät aukealle tilaa ensimmäiselle taisteluparille. Käpyhäntä valitsi ensimmäiseksi nuoren oppilaan, jonka tiesi antavan haastetta, sillä Pimeätassu oli Sysitassun paras ystävä. Tämä tarkoitti, että jos Pimeätassu voittaisi, hän ärsyttäisi tällä Sysitassua koko seuraavan neljänneskuun.
Pimeätassu ei voita, Sysitassu tiesi alusta alkaen. Hänen toinen silmänsä on sokea, ja hän ei ole oppinut taistelemaan muiden veroisesti sen vuoksi. Toinen syy on hänen minimaalinen kokonsa verrattuna Sysitassuun, ja kolmas syy hänen nuori ikänsä.
Taistelun alettua Pimeätassu yrittää ensimmäisenä hyökätä, mutta hänen ojennetut käpälänsä torjuu mojova isku naaraan poskeen. Tämän jälkeen Sysitassu kiertää Pimeätassun sokealle puolelle, näykkäisee takajaloista, ja iskee naaraan maahan. He painivat maassa vielä hetken, mutta taistelu on nopeasti ohi. Ensimmäisen taistelun jälkeen hän taistelee vielä toistamiseen Pimeätassun kanssa, ja voittaa, tosin Pimeätassu puolustaa tällä kertaa itseään paremmin.
Seuraavaksi Sysitassu taistelee kaksi kertaa Tomutassua vastaan, joista hän voittaa molemmat taistelut. Se ei yllätä ketään, Tomutassu ei ole mitenkään hyvä taistelemaan, paljon parempi hän on metsästämisessä.

Tämän jälkeen vastassa on Myrkkytassu, joka on vaativin vastus kaikista. Kolli on melkein yhtä iso kuin Sysitassu, ja todella määrätietoinen. Taistelu tuntui Sysitassusta melkein oikealta klaanien välisestä taistelusta. Myrkkytassu tönäisi jopa Sysitassun kunnolla veteen, ja taistelusta tuli todella tiukka, kunnes taistelu siirtyi painimiseen, jossa Sysitassu lopulta päihitti ystävänsä.
Lopuksi Sysitassua vastaan taisteli Vaahteratassu. Oppilas-parka oli niin nuori, ettei ollut koskaan edes saanut opetusta taisteluihin, ja kun vastassa oli jo soturin ikäinen Sysitassu, ei mahdollisuuksia ollut mitenkään. Määrätietoinen ja kipakka naaras kyllä oli, mutta se ei auttanut, ei mitenkään. Sysitassu oli taistellut yhtä monta kertaa elämänsä aikana kuin Vaahteratassu oli nukkunut öitä, joten naaras jäi muita mutkitta alakynteen.

”Hyvä Sysitassu! Voitit kaikki taistelusi” Harvinaiset kehut kuuluivat Käpyhännältä, mutta loppuivat äkisti siihen. ”Tosin nämä oppilaat ovat nuorempia tai heillä on huonommat mestarit. Sinun pitää seuraavan kerran keskittyä näykkimään enemmän, älä käytä käpäliäsi niin paljoa. Ja väsyit loppua kohden selvästi, sinun pitää kohottaa kuntoasi”, Käpyhäntä töksäytti, ja häipyi sitten antamaan palautetta muille oppilaille.

//Sysi taitaa nousta nyt soturiksi, vaikka piti odottaa Sinitassua, mutta on hiukan tylsää pitää sitä oppilaana, kun sillä pääsee säätämään :3 Nostan sen itse, eli kuka nyt tämän tarinan tarkastaakaan, niin lisää vaan KP :t nopeasti Syden sivuille, hoidan loput, kun jaksan. 646 sanaa.

Vastaus:

22 KP. - diktaattoti nimeltä Hunaja YP, joka vieläkin tarkastaa omia tarinoitaan

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

16.04.2017 15:31
Raotin silmiäni. Myrkkytassu tuhisi hiljaa ja Pimeätassu asteli ulos pesästä. Nousin hiljaa ylös ja olin törmätä pesän suulla Sysitassuun. Mulkaisin kollia pahasti ja kolli toisti uhkauksensa: "Uskallakin kertoa jollekin niin..." Miksi pelkäisin häntä? Olihan hän ehkä hiukan vahvempi, mutta aion harjoitella niin paljon kuin suinkin. Nokitähti saapui luokseni ja totesi: "Tänään harjoittelemme kalastusta."
"Eikö olisi järkevämpi harjoitella ensin pari taisteluliikettä? Jos joudumme rajakahakkaan?" ehdotin ovelasti. Nokitähti hämmästyi ehdotuksesta ja takelsi sitten: "Kalastamme tänään."
"Selvä mestari", sanoin alentuvasti. Nokitähti näytti selkeästi ärsyyntyvän. Hän marssi nopeaa tahtia ulos leiristä. Hän loikkasi veteen ja hyppäsin veteen. Nokitähti ui reipasta tahtia pienelle kivikolle. Uin perässä niin nopeasti kuin suinkin ikinä pystyin. Nokitähti tuijotti veteen. Yhtäkkiä hän kauhasi vettä. Vedestä lensi ylös kala, joka sätki ilmassa. Nokitähti tappoi kalan nopeasti. Seuraavaksi oli minun vuoroni. Tuijotin hiljaa veteen. Näin nopean varjon ja kauhaisin. Kala lensi ilmaan ja tapoin sen melkein. Yritin uudelleen ja onnistuin. Jatkoimme näin kunnes oli auringonhuippu.

//sanoja 155 ♡

Vastaus:

Hieno, laatu korvaa pituuden! 5 KP. - Hunaja YP

Nimi: Hunaja YP, Aamutuuli, Pilviklaani

16.04.2017 12:02
”Tänään aamupartioon lähtevät kanssani Haihtuvaturkki, Kultahäntä ja Hallatassu ja partiotamme johtaa Kultahäntä, päivällä partioon lähtevät johtajanaan Yölintu, Myrskytassu, Seljatassu ja Salamasiipi. Iltapartion hoitavat Punaturkki, Leijonaviiksi, Purotassu ja Kanervatassu, partion johdosta he saavat sopia yhdessä”, Aamutuuli kuulutti pensaiden ympäröimällä aukiolla klaanin kuullen. Pienemmät oppilaat innostuivat päästessään partioon, ja alkoivat höpöttämään kovaan ääneen. Klaanin päällikkö Lumitähti käveli rauhallisesti ulos pentutarhasta Täpläpentu ja Kuupentu kannoillaan. Täpläpentu huudahteli koko ajan Kuupennulle, että halusi leikkiä mitä lie leikkejään. Kuupentu ei välittänyt hänestä, vaan käveli emonsa hännässä kiinni aina Aamutuulen luokse.
”Miten sujuu?” Hän pysähtyi Aamutuulen viereen hieman haikea ilme kasvoillaan. Lumitähti varmasti kaipasi päällikönpäiviään, tosin tällä hetkellä hänellä oli pennut huolehdittavaan. Kuupentu piiloutui emonsa taakse, ja Lumitähti työnsi hänet eteensä Täpläpennun viereen.
”Ihan hyvin, pitää lähteä kohta aamupartioon”, Aamutuuli sanoi, ja Lumitähti nyökkäsi.
”Sinun on parempi lähteä jo nyt”, Lumitähti sanoi, ja tallusti rauhassa tuoresaaliskasalle päin. Hänen katseestaan kuitenkin välähti tieto siitä, että klaanien asiat eivät olleet niin hyvässä jamassa. Tulvaklaanin reviirillä ollut tulva oli tulvinut monta ketunmittaa Pilviklaanin ja Lehtiklaanin reviireille. Tulvaklaanin saarekkeet olivat pienentyneet huomattavasti, ja koko reviirillä leiriä lukuun ottamatta täytyi uida. Aamutuuli pudisti huolestuneet ajatukset pois päästään, ja keräsi aamupartion kokoon. Ensimmäisenä hänen auringossa kiiltävän vaaleanharmaan turkkinsa luokse itsensä löysi Hallatassu, joka oli aivan innoissaan aamupartiosta. Aamutuulen oppilas ei malttanut pysyä paikoillaan, kun myös Kultahäntä ja Haihtuvaturkki löysivät paikalle.
Kun aurinko nousi ylemmäs vaihtaen kauniin taivaan punaisen ja oranssin eri sävyihin, aamupartio lähti liikkeelle.
”Aamutuuli?” Hallatassu kysyi vaimealla äänellä jättäytyen partion perälle Aamutuulen viereen. Aamutuuli nyökkäsi näyttääkseen oppilaalle, että kuunteli, ja sen jälkeen oppilas jatkoi.
”Mitä harjoittelemme tänään?” hän kysyi, ja samalla otti muutaman vauhdikkaan askeleen pysyäkseen muiden perässä.
”Ajattelimme, että harjoittelisimme tänään metsästystä, mutta kun nyt tässä tarkemmin ajattelin, niin haluaisitko kerrata vaikka muutamia taisteluliikkeitä?” Aamutuuli vastasi oppilaalleen.
”Ai taistelemaan? Oikeasti?” Oppilas innostui. Aamutuuli nyökkäsi iloisesti. Taistelun harjoittelusta olisi sotureillekin hyötyä. Hän voisi passittaa kaikki oppilaat mestareineen taisteluharjoituksiin iltapäivällä. Jos jossain vaiheessa puhkeaisi taistelu, ainakin osa klaanin sotureista ja oppilaat olisivat valmiita siihen.
”No, se on sitten sovittu! Saat tauon tämän partion jälkeen, ja sen jälkeen pidämme taisteluharjoitukset. Yritän saada muutamia muitakin oppilaita mestareineen mukaan”, Aamutuuli sanoi. Hallatassu hihkaisi innoissaan. Kaksikko otti partion etuosaa kiinni muutaman hännänmitan, ja kohta oppilas ja mestari pysyivät taas muun partion vauhdissa.

Partion ja Hallatassun tauon jälkeen kissoja kokoontui leiriaukiolle, oppilaista Hopeatassu, Purotassu, Hallatassu ja heidän mestarinsa Aamutuuli, Taivasturkki ja Punaturkki.
”Ovatko kaikki nyt varmasti paikalla? Hyvä, aloitetaan. Punaturkki, esittäisitkö taisteluharjoitustemme ensimmäisen osion?” Aamutuuli aloitti kääntäen katseensa Punaturkkiin. Punaturkki suoristi asentonsa, ja aloitti selittämään seuraavaa osuutta.
”Ensimmäisessä osuudessa on ideana etsiä Pilviklaanin reviiriltä mahdollisimman tasainen alue harjoituksiimme. Jokaisella oppilaalla on mestarinsa mukanaan, ja oppilas voi ehdottaa mestarilleen aluetta, ja hän joko hyväksyy sen tai ei. Tapaamme tässä koivulla, ja voittaja on se, joka on täällä ensimmäisenä. Älkää kuitenkaan ottako kilpailua liian tosissaan, näitä tulee ja menee, eikä voittajalla ole niinkään väliä. Haluamme vain katsoa, kuinka hyvä arviointikykynne on. Okei, asia ymmärretty? Jokainen saa valita suunnan. Saa lähteä!” Hän huudahtaa, ja juoksee sen jälkeen oppilaansa Purotassun perään, joka heti lähtöluvan annettua ampaisi matkaan.

Hetken kuluttua Hopeatassu ilmestyy mestarinsa Taivasturkin kanssa koivulle.
”Muita ei näy vielä! Voitimme!” Hopeatassu hihkaisee kuuluvasti. Siinä samassa kovaa vauhtia paikalle juoksevat Purotassu ja Hallatassu yhtä aikaa.
”Minä voitin”, Purotassu huudahtaa huohottaen.
”Etkä voittanut, Hopeatassu voitti”, Hallatassu tokaisee oppilaalle.
”Ei sillä ole väliä, kuka voitti”, Aamutuuli mainitsee, ja alkaa selittää seuraavaa osuutta. ”Nyt teidän täytyy esittää mestareillenne viisi yllättävää taisteluliikettä. Saatte yhdestä kolmeen pistettä joka liikkeestä niiden vaikeustason ja onnistumisen mukaan. Saatte aloittaa, ei kiirettä.”

Hyppy, raapaisu, kiertoliike, kierrehyppy, potku, kivulias puraisu, nämä liikkeet olivat sisältyneet melkein jokaiseen Hallatassun liikkeistä. Hän oli saanut 12 pistettä viidestätoista, Purotassu 10 pistettä, ja Hopeatassu ylivoimaisesti 14 viidestätoista pisteestä. Aamutuuli oli ylpeä nuoresta oppilaastaan, osa liikkeistä oli ollut todella vaikeita.
”Sitten viimeiseen osuuteen. Saatte taistella toisianne vastaan, ei kynsiä, pureminen korkeintaan pieniä näykkäisyjä. Ensin Hallatassu vastaan Hopeatassu, sitten Hopeatassu vastaan Purotassu, ja lopuksi Hallatassu vastaan Purotassu. Nyt, Hallatassu vastaan Hopeatassu, alkaa… NYT!” Taivasturkki selosti.
Taistelut olivat ohi nopeasti. Hopeatassu oli jäänyt muista suorituksistaan huolimatta nopeasti alakynteen, ja koko kolmen osuuden kisan oli lopulta voittanut kuitenkin Purotassu.

”Olitte reippaita tänään. Saatte poistua nyt lepäämään, olkaa hyvä” Punaturkki vielä viimeisteli taisteluharjoitukset.
”He ovat kehittyneet”, Taivasturkki kommentoi heti oppilaiden mentyä.
”Olen samaa mieltä. Jopa luulisin, että Hopeatassun voisi ainakin nimittää kohta soturiksi”, Punaturkki virkkoi.
”Ehkä jossain vaiheessa. Hänellä on hieman hiomista vielä taistelutaidoissa, mutta muuten…” Aamutuuli totesi, ja lähti ystäviensä kanssa tuoresaaliskasalle päin.

Vastaus:

24 KP. - diktaattori Hunaja YP, joka ei ole päässyt eroon vanhasta tavastaan tarkistaa omia tarinoitaan

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

15.04.2017 20:35
"Pihkavirta, tule", Sumuhäntä hoputtaa huolestuneena. Nappasin nipun yrttejä mukaan ja kiiruhdin soturien ja muutaman oppilaan perässä metsään. Muiden juostessa aina rajapurolle asti, minä ja Sumuhäntä piilouduimme rajan tuntumaan. Kuuntelimme kuinka Hopeatähi ja Sadetähti kiistelivät, ja pian kuului Hopeatähden tuttu hyökkäys ulvaisu. Kohotin päätäni hiukan, että pystyin seurata tapahtumia. Näin Lehtiklaanin naaraan joka lyyhistyi Varishännän iskusta. Mitään ajattelematta kiiruhdin naaraan luo ja raahasin tämän sivuun. Naaras ei juurikaan pannut vastaan, vaikka kivet ja juurakot saattoivat tuntua ikäviltä. Asetin naaraan maahan, sammaleelle ja aloin hoitamaam häntä.
"Älä koske häneen", joku kolli ärisi, mutta huitaisin vain käpälälläni ja kivahdin: "Painu kuuseen! Yritän auttaa!"
"Pihkavirta, mitä sinä teet?" huomasin tuijottavani Ukkosmieltä silmiin.
"Etkö huomaa? Hoidan tätä kissaa!" kivahdin kireästi. Ukkosmieli murahti ja ryntäsi kissojen sekamelskaan. Hoidin naaraan kuntoon ja tämä kiitti ja livahti takaisin taisteluun. Seurasin taistelua ja sydämeni jätti lyönnin välistä kun Taivaantuuli hyökkäsi lehtiklaanilaisen kimppuun, vaikka hänen haavansa olivat pahan näköiset.
*Tähtiklaani siunatkoon häntä*, mutisin hiljaista rukousta. Tuhkatassu näkyi saavan kovan iskun lehtiklaanilaiselta ja riensin raahaamaan hänet pois; Kultakasvo jatkoi taistelua hänen sijastaan. Tutkin Tuhkatassun haavat, levitin niihen hauteita ja laitoin hämähäkin seittiä. Annoin Tuhkatassulle tuoksukkia ja timjamia. Hetken levättyään ja haavojen umpeuduttua, Tuhkatassu vaati päästä takaisin taisteluun. Päästin hänet menemään ja jäin tuijottamaan hänen peräänsä.
"Turhaa... turhaa veren vuodatusta", mutisin.

Kauan myöhemmin aukio oli verinen, mutta täynnä voitonriemuisia usvaklaanilaisia. Lehtiklaani oli joutunut perääntymään. Tuijotin surullisena kaikkea sitä verta, joka aukiolla oli, kaikki sammaleet, punertunut oja, varvut ja muu aluskasvillisuus.
"Turhaa veren vuodatusta", Sumuhäntä mutisi. Sillä hetkellä halusin vain tavata Lintuaamun tai Vuokkotassun tai Kaislatassun, jonkun joka ymmärtäisi, jolle olisi helppo kertoa kaikki surullinen.

Vastaus:

Hyvä, 9 KP! - Hunaja YP

Nimi: Kuutassu, Usvaklaani, Toothless VYP

15.04.2017 17:35
Kuutassu ryntäsi sodan keskelle siskojensa sekä parin muun soturin kanssa. Miltei koko raja oli veren tahrima, sekä tunnelmaa korosti kissojen sähähdyksien ja tuskanulvaisujen sinfonia. Kolme oppilasta hajaantuivat auttamaan taistelun ja veren keskelläkamppailevia tovereitaan. Kuutassu loikkasi erään harmaan kollin niskaan. Kolli sähähti ja puri Kuutassua lapaan. Hopeanharmaa naaras rääkäisi ja viilsi kynsillään harmaata Lehtiklaanilaista silmään. Sen jälkeen hän äkkiä puri tätä täysin voimin niskaan ja lämmin veri kierähti suussa harmaan oppilaan sätkyessä, kuin riista. Pian Kuutassun korviin kantautuivat huolestuttavan tuttu rääkäisy, jolloin hän päästi harmaan oppilaan otteestaan. Kuutassu näki sisarensa Pajutassun erään harmaalaikukkaan naaraan otteessa. Kuutassu juoksi sähisten soturia päin ja taklasi tämän kylkeä. Soturi säpsähtija kaatui maahan.
"Oletko kunnossa?", Kuutassu käänsi päänsä Pajutassuun.
"Olen, olen minä", Pajutassu vastasi ja nousi pystyynja lähti etsimään Tuhkatassua muiden kissojen keskeltä. Pian sen jälkeen Kuutassu tunsi kipua vasemmassa lavassaan. Pajutassua ruhjonnut soturi oli päässyt pystyyn ja ottanut nyt Kuutassun uhrikseen. Soturi raapaisitämän korvaan lovin ja osui vielä nenän kohdalle, ennenkuin Kuutassu löi tätä naamaan tassullaan ja hyppäsi tämän selkään. Soturi sähisi ja yritti kaikin keinoin saada oppilasta kimpustaan, kun Kuutassu upotti kyntensä ja hampaansa tämän niskavilloihin.

//Vähä sekavaa touhuu xD

Vastaus:

Niinpä. 6 kp.
- Myrsky VYP

Nimi: Taivaantuuli, Titta, Usvaklaani

15.04.2017 16:06
”Onko muita halukkaita?” Hopeatähti kysyi toistamiseen. Katsahdin ympärilleni ja astuin eteen.
”Minä tulen”, sanoin ja asetuin muiden mukaan. Mukaan lähti vielä pari soturia ja lähdimme partiona ulos leiristä. Juoksimme kovaa vauhtia rajalle, ja siitä kaikki alkoikin.
Verta, verta, verta. Kamppailin muiden mukana. Ympärilläni näkyi verisiä tassuja ja naarmuja kissoissa, mutta kukaan ei ollut vielä selvästi vahingoittunut. Tunsin lavallani kipeän naarmun ja korvaani oli tullut monta naarmua joista vuoti verta. Taistelin jotain tummanharmaata kollia vastaan. Olin nähnyt hänet joskus kokoontumisissa, ja olin pitänyt häntä ihan mukavana, mutta tällä hetkellä olisin halunnut vain tappaa kaikki Lehtiklaanilaiset. Ja kuitenkaan toisaalta en halunnut kenenkään loukkaantuvan vakavasti, kunhan vain Lehtiklaani antaisi reviirin takaisin. Hyökkäsin kollin kylkeen ja sivalsin kynsilläni haavan, josta alkoi vuotaa verta. Kolli älähti, mutta jatkoi taistelua minua vastaan. Samassa joku hyppäsi meidän väliimme, ja pysäytti hetkeksi taisteluni. Ehdin hengähtää syvään, kunnes taas joku hyökkäsi kimppuuni. Näin sivusilmällä Kotkasydämen taistelemassa Korppikynttä vastaan. Kollit olivat toisissaan kiinni ja purivat hampaillaan. Henkäisin kauhusta, kun Kotkasydän lyyhistyi maahan. Mutta niin ei käynytkään. Kolli ponkaisi vastustajan ali ja sai näin puristuksen hetkeksi pois. Enempää en nähnyt, kun takaani sama kissa, jota vastaan olin aiemmin taistellut hyökkäsi selkääni. Iskin vastaan ja puraisin tätä kipeästi niskasta. Puraisin kuitenkin vain niin kovaa, että naaraan oli pakko irrottaa otteensa minusta. Käännyin sähäkästi, kun näin, että vastustajani ei enää noussut ylös. Olin jo vähällä tuupertua veren puutteesta, sillä korvastani ja lavastani oli vuotanut verta taistelun ensimetreiltä lähtien. Hyppäsin kuitenkin toisen kissan kimppuun ja taistelu jatkui.
//aika lyhyt tuli nytte mut halusin kirjottaa jotain

Vastaus:

Ei ne lyhyet tarinatkaan haittaa mitään. 8 kp.
- Myrsky VYP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

15.04.2017 13:55
Nokitähti tökki Vaahteratassua käpälällään. Naaras nousi ylös ja seurasi päällikköä ulos pesästä ja leiristä. Vaahteratassu hyppi kiveltä kivelle ja he saapuivat pian rauhalliseen, pieneen lahteen. Nokitähti totesi: "Tänään opetan sinut uimaan ja kalastamaan." Vaahteratassu nyökkäsi ja seurasi hiljaa kun Nokitähti selosti: "Tärkeintä uimisessa on pitää tassut liikkeessä ja pää pinnalla. Kannattaa varoa virtoja pinnan alla." Pähkinänruskea oppilas seurasi kuinka Nokitähti näytti esimerkin uimisesta.
*Nokitähti näyttää siltä, ettei jaksa uida kauaa*, Vaahteratassu tuumi. Naaras laskeutui varovasti veteen, niin hiljaa kun ikinä pystyi, ja alkoi huitoa käpälillään vimmatusti. Hän alkoi silti vajota pohjaan ja Nokitähden piti raahata hänet rantaan.
"Kokeile uudestaan", Nokitähti komensi. Vaahteratassu laskeutui uudelleen veteen, ja tällä kertaa hän jotenkin tiesi vaistomaisesti, mitä piti tehdä. Naaras polski vedessä, eikä välittänyt tuuhean turkkinsa kastumisesta. Turkki suojasi kuitenkin ihoa kastumiselta.
*Kerrankin pitkä turkki ei ole tiellä*, Vaahteratassu ajatteli.
"Hyvä! Kalastus saa jäädä seuraavaan päivään", Nokitähti ilmoitti ei-vastalauseita-tyylillä.
"Saanko uida vielä hetken?" Vaahteratassu kysyi innostuneena. Nokitähti empi hetken mutta nyökkäsi sitten. Päällikkö lähti uimaan kohti leiriä,tta Vaahteratassu jäi nauttimaan vedestä. Kuullessaan ääniä, hän kuitenkin piiloutui kaislojen sekaan, pienelle kivelle. Hän tiiraili kaislojen seasta ja näki Sysitassun ja.... LEHTIKLAANIN NAARAAN? Sysitassu viittoi hännällään naarasta luokseen ja alkoi OPETTAA HÄNTÄ UIMAAN.
*Mitäh?* Vaahteratassu ajatteli epäuskoisena. Sysitassu jota Vaahteratassu oli pitänyt lojaalina Tulvaklaanille. Vaahteratassu tuijotti kohtausta kaislojen seasta, kunnen yhtäkkiä menetti tasapainonsa ja molskahti veteen. Lehtiklaanin oppilas pakeni omalle reviirilleen ja Vaahteratassu ui Sysitassun luo.
"Mitä teet täällä?" naaras tiukkasi.
"Kunhan etsin kalaa", Sysitassu valehteli.
"Kuuluuko kalan nappaamiseen se, että opetetaan Lehtiklaanilainen uimaan?" Vaahteratassu kysyi pilkallisesti.
"Jos kerrot kenellekään niin revin raajasi irti ja syötän ne variksille", Sysitassu sähisi. Vaahteratassu käänsi selkänsä ja ui takaisin leiriin.


//ja keskelle taistelukirjoituksia tulee Pihka Vaahteratassun kanssa ja kirjoittelee oppilaasta jonka pitäisi vahtia leiriä tai olla taistelemassa xD//

Vastaus:

Däym Sysitassy, 9 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Hunaja YP, Hunajaturkki, Lehtiklaani

15.04.2017 12:22

”Taistelu! Taistelu rajalla! Usvaklaani hyök-” Huurretassu syöksyy leiriin kovaa vauhtia puuskuttaen kovaan ääneen. Kohta hän lysähtää maahan, mutta sen jälkeen Hunajaturkki ei enää seuraa hänen liikkeitään. Miten näin on päässyt käymään? Taistelu?
”Mitä?” Joku ulvahtaa korviahyytävästi. Hunajaturkki jähmettyy hetkeksi kauhusta. Sotureita juoksee suin päin kaislamuurin läpi ottaen suunnan suoraan taistelua kohti. Hetken Hunajaturkki vielä empii, mitä tekisi, mutta sitten hänet pysäyttää Leijonamielen ääni.
”Nuoremmat oppilaat jäävät suojelemaan klaaninvanhimpia, pentuja ja kuningattaria. Heidän lisäksi emme jätä leiriin muita, oletan heidän pärjäävän. Muut, rajalle, nyt!” hän karjahtaa kovaan ääneen.
Huuma juosta kaislamuurin läpi muiden rinnalla. Ensimmäinen taistelun huuma iskee. Se antaa Hunajaturkille voimaa, ja hän kiihdyttää joukon kärkeen Leijonamielen rinnalle. Hänen vaistonsa paranevat koko ajan, ja hän huomaa, että Usvaklaanin haju muuttuu koko ajan voimakkaammaksi. Pari askelta, ja Usvaklaani on huomannut lisäjoukot. Tummanharmaa kolli pistävän keltaisine silmineen kääntyy katsomaan suoraan Hunajaturkkia. Hänen katseensa leimuaa voitontahtoa, ja hetki vain, niin Hunajaturkki tietää, kenet hän saa vastaansa; Varishännän. Kolli on isokokoinen, ja lihakset pullistelevat turkin alta. Hunajaturkki ei ole mitään verrattuna tuohon kolliin; ei mitään.
Varishäntä hyökkää heti korkealla hypyllä Hunajaturkin kimppuun, mutta nopeutensa ansiosta naaras ehtii väistää ajoissa kuolemanvaarallista hyppyä. Hunajaturkki iskee vastahyökkäyksensä nopeasti, hyppy ja kierto, kynsillä päin kollin naamaa. Hetkessä kolli on jaloillaan, ja ojentaa käpälänsä suoraan kohti Hunajaturkin kynsiä, jotka ovat juuri saavuttamassa Varishännän naamaa. Kova isku pysäyttää naaraan liikkeen paikoilleen, ja Hunajaturkki älähtää kovaan ääneen osuessaan maahan selkä edellä. Ilma pakenee hänen keuhkoistaan, ja hän kauhistuu, kun kolli on hyppäämässä hänen vatsansa päälle kynnet valmiina repimään hänen vatsansa auki. Nyt vasta Hunajaturkki muistaa pennut vatsassaan; näin ei saa tapahtua. Juuri ajoissa hän potkaisee kollin pois raapaisemalla samalla kovaa takajaloillaan kollin vatsaa, ja tällä kertaa on kollin vuoro jäädä alakynteen. Ainoa asia, missä Hunajaturkki voisi pärjätä Varishäntää vastaan, on nopeus ja Lehtiklaanin omat taisteluliikkeet, joista Usvaklaanilaisilla ei ole mitään hajua. Siksipä naaras kiertää suoraan Varishännän lavan kohdalle ja puraisee oikein kovaa. Sitten tulee kova isku oikealta puolelta, ja ääni; ”Ei minun kumppaniani!”. Kullankeltainen turkki täyttää Hunajaturkin silmät, ja naaras yrittää puolustaa itseään kahdelta Usvaklaanilaiselta, joilla on nyt täysi ylivoima.
Hetken pyristeltyään kahta Usvaklaanilaista vastaan, naaras valahtaa veltoksi, mutta samalla hetkellä pelastus tulee.
”Kaksi yhtä vastaan? Tämä naaras kantaa pentuja, ettäs tiedätte!” Ruskalehti karjaisee Kultakasvolle ja Varishännälle. Sen jälkeen kaikki menee vain kynsien ja hampaiden sekamelskaksi, johon myös Hunajaturkki osallistuu uupumuksesta huolimatta. Isku, isku, hampaat, hampaat. Verta joka puolella, ei silti vakavia vammoja. Yksi hiukan venähtänyt koipi, jota Hunajaturkki ei edes huomaa taistellessaan. Klaania puolustaakseen, hän tekisi mitä vaan. Tähtiklaani auttakoon meitä, Hunajaturkki huokaisee hyökätessään taas uuden vastustajan kimppuun.

// 418 sanaa, vähän Lehtiklaaninkin näkökulmaa.

Vastaus:

Käytät tosi hyvää kieltä. Pakko mainita lisäpisteestä. 15 kp!
Ja sanamäärän laittaminen tosiaankin ainakin puolittaa ylläpitäjien työtä :P
- Myrsky VYP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

15.04.2017 11:35
Täpläsade venytteli kipeitä raajojaan. Yöt vain kylmenivät entistä enemmän, vaikka oli jo reippaasti hiirenkorva. Naaras katsoi ympärilleen ja yritti tavoittaa Pakkastassun raidallisen turkin. Oppilasta ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten Täpläsade huokaisi ja meni oppilaidenpesään.
"Ylös Pakkastassu!",Täpläsade komensi makeasti nukkuvalle Pakkastassulle.
Kolli käänsi kylkeään ja alkoi tuhista uudestaan. Täpläsade läimäytti tätä kylkeen ja jakeli solvauksia. Lopulta Pakkastassu kampesi itsenä ylös.
"Ota nopeasti jotain tuoresaaliskasasta, ja tule sitten ulos.",Täpläsade ärähti ja marssi ulos häntä pystyssä.
Hän itsekkin huomasi että oli tänään hyvin kärttyisä, mutta ei tietänyt mistä se johtui. Jokin ikävä tunne panoi Täpläsateen mieltä. Naaras ravisti päätän ja jatkoi kulkua.
*Mikä kumma tämä tunne on?*

Pakkastassu kumahti maahan ja sai aikaan pienen pölypilven. Täpläsade nuolaisi rintaansa. Jostain syystä hän kuohui tänään negatiivista energiaa. Ehkä se johtui siitä oudosta tunteesta. Hän oli kuitenkin taistelun haluinen, mikä ei ollut lempeälle Täpläsateelle normaalia.
"Äh, mennään vaikka metsästämään.",Pakkastassun valitus sai Täpläsateen takaisin nykyhetkeen.
Hän katsoi oppilasta kysyvästi.
"Miksi? Sinulla on vielä yksi liike opeteltavana."
Pakkastassu mutisi jotain ja kääntyi lähteäkseen metsälle, mutta Täpläsade loikkasi tämän eteen.
"Okei, okei, tämän kerran."

Täpläsade hymähti tyytyväisenä, kun Pakkastassu saapui orava suussaan mestarinsa luokse. Oppilas oli onnistunut saamaan myös epätavallisen suuren kanin. Täpläsade katsoi omaa saalistaan. Hänen tassujensa juuressa makasi kaksi varpusta ja myyrä. Naaras hymähti. Olihan sekin jotain, sillä klaanissa oli monta nälkäistä suuta ruokittavana.

Leirissä leijaili tavanomainen kotoisa tunne, mutta siihen oli selkeästi sekoittunut levoton odotuksen katku. Hopeatähti istui hermostuneen näköisenä pesänsä edessä, ja pian Tulisielu saapui tämän luokse. He keskustelivat jostain ja Hopeatähti rypisti otsaansa. Partio saapui leiriin ja Kotkasydän melkein juoksi kertomaan jotain Tulisielulle. Täpläsade huomasi sen epämiellyttävän tunteen kasvavan hänen sisällään. Liekkisydän pyöri keskustelevien kissojen ympärillä, ja selkeästi yritti kuunnella heitä. Täpläsade hymyili ja sai pienen lämpimän tunteen puhkeamaan. Hän asteli Liekkksydämmen luokse.
"Mitä sinä teet?",täplikäs naaras kysyi kallistaen päätään.
Liekkisydän säpsähti ja hymyili Täpläsateelle.
"Kuuntelin vain mitä he puhuivat. Luulen, että vaikeat ajat ovat tulossa." Liekkisydämmen meripihka silmät näyttivät samaan aikaan jännittyneiltä sekä odottavilta. Sivusilmällä Täpläsade huomasi, että Hopeatähti loikkasi kannon päälle.
"Mennään kuuntelemaan, mitä Hopeatähdellä on asiaa."

"On tullut aika nimittää uusi oppilas.",päällikkö sanoi ja kiersi katsellaan Usvaklaanin kissoja.
"Ei hänellä ollutkaan mitään huonoja uutisia.",Täpläsade sanoi helpottuneena.
"Älä vielä iloitse.",Liekkisydän naukaisi rittömästi.
Täpläsade pyöritti silmiään kumppanilleen.
Hopeatähti kertoi nopeasti ennen kuin aloitti nimitysmenot, että taistelu oli tulossa, ja että hän kertoisi aamulla lisää. Nyt hän kutsui eteensä Yöpennun. Täpläsade ei ollut nähnyt pentua kuin vain muutaman kerran pentutarhan ulkopuolella.
Yötassu sai mestarikseen Kotkasydämmen. Klaani huusi uuden oppilaan nimeä, mutta samlla heidän äänestään kuulsi väsymys. Täpläsade väläytti pienen hymyn ohi kulkevalle Yötassulle, sitten hän meni Liekkisydämmen kanssa soturienpesään.

Täpläsade heräsi painajaisesta. Naaras huohotti ja yski muutaman kerran. Liekkisydän nukkui sikeästi hänen vieressään.
*Toivon vain, että kaikki menee hyvin...* Täpläsade nuolaisi Liekkisydämmen poskea ja herätti tämän sitten. He astelivat ulos kylmyyteen. Taivas oli pilvessä ja harmaa valo sai Usvaklaanin leirin näytäämään vieläkin enemmän usvaiselta ja ankealta.
Hopeatähti oli jo ulkona ja katseli ympärilleen ilmeettömänä. Sitten tämä hyppäsi kannon päälle. Kissojen päät alkoivat kääntyä päällikköä kohti. Täpläsade katsoi Liekkksydäntä, joka alkoi kävellä kannolle. Klaanin ollessa koolla Hopeatähti alotti. Täpläsateen jokainen lihas jännittyi, kun Hopeatähti kertoi taistelun olevan tulossa. Tai no, ainakin se oli mahdollista jos he menevät vaatimaan lissää rajoja Lehtiklaanilta.
"Vapaaehtoisia partioon?",Hopeatähti kysyi ja katsoi kissa joukkoa.
Kotkasydän ilmoittautui ensin, sitten Liekkisydän sanoi lähtevänsä.
"Mitä? Sinäkö menet vai?" Täpläsade kastoi Liekkisydäntä ja hänen rintaansa raastoi.
Kolli nyökkäsi.
"Minäkin tulen!",Täpläsade huusi muiden klaanilaisten yli.
Liekkisydän painautui naaraan kylkeen ja yritti sanoa lohduttavia sanoja. Täpläsade nielaisi. Nyt ei olisi paluuta.

Aluskasvillisuus kahisi, kun Usvaklaanin partio asteli sen läpi. Hopeatähti johti joukkoa ja Täpläsade ja Liekkisydän pitivät perää. Kaikki olivat aivan hiljaa, linnutkin pitivät hiljaisuutta yllä. Aivan kuin koko metsä olisi hiljentynyt kuuntelemaan mitä oli tulossa. Hopeatähti pysähtyi äkisti. Täpläsade kurkotti nähdäkseen, mitä oli tapahtunut. Hänen harmaat karvansa nousivat pystyyn, kun hän näki Lehtiklaanin partion.
"Mitä siellä on?",Liekkisydän kysyi.
Täpläsade antoi tilaa kollille, joka nähdessään Lehtiklaanin partion alkoi sähistä. Hopeatähti ja Sadetähti seisoivat vastakkain ja keskustelivat varmasti rajoista. Täpläsade oli liian kaukana kuullakseen mitä pälliköt puhuivat, mutta kun Hopeatähti kääntyi usvaklaanilaisisa kohti ja ulvaisi taistelu huudon Täpläsade tajusi mitä oli käynyt. Naaras hyppäsi ensimmäisenä vastaan tulevan oppilaan päälle. Oppilas oli kullankeltainen naaras, jonka turkkia täplitti leopardikuviot. Täpläsade sohi kynsillään oppilaan lapaa ja yritti tarttua tähän hampaillaan. Oppilas heitteli solavuksia ja puraisi Täpläsadetta häntään. Usvaklaanilainen rääkäisi ja nykäisi itsensä irti oppilaan otteesta. Täpläsade jäi paikoilleen tasaamaan hengityksensä, mikä oli huono idea, sillä oppilas hyökkäsi saman tien hänen selkäänsä.
"Pois päältäni, senkin surkea ketunläjä!" Täpläsade sohi käpälillään ilmaa ja heittäytyi maahan kierimään. Lehtiklaanilainen kirkaisi ja jäi maahan kyyhöttämään. Täpläsade rääkäisi ja hyökki oppilaan kimppuun. Hän raastoi tämän selkää, kunnes joku tarttui hänen niskaansa ja viskasi sivuun. Täpläsade ravisteli turkkiaan ja kohotti sähisten katseensa eteen. Iso musta laikukas kolli seisoi hänen ja oppilaan välissä.
"Säälittävää, tappelet oppilasta vastaan.",tumma kolli ärisi.
Oppilas livahti silloin jonnekin aluskasvillisuuden turviin.
"Taistele minua vastaan!" Kolli heittäytyi Täpläsateen päälle ja raapi hänen täplikästä turkkiaan. Täpläsade huitoi sokeasti kynsillään.
"Äh, taas se Huurretassu on pulassa.",tumma kolli sanoi yht'äkkiä ja jätti Täpläsateen makaamaan maahan. Täpläsade tunsi kuinka veri norui hänen selästä, lavoist ja joka puolelta.

Vastaus:

Mukavan pitkä tarina. 30 kp.
- Myrsky VYP

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

15.04.2017 07:18
Avasin silmäni Täpläsateen tökätessä kylkeäni käpälällä.
"Tule", naaras kuiskasi. Nousin hiljaa ylös ja huomasin, että miltein kaikki olivat heränneet. Loikkasin aukiolle Täpläsateen perässä. Kaikki kissat vilkuilivat Hopeatähteen ja Tulisieluun, jotkut kiinnostuneina, ja parantajat järkyttyneinä.
"Mitä luulet että he puhuvat?" kysyin Täpläsateelta. Naaras kohautti lapojaan ja sanoi: "Tätä on jatkunut melko kauan." Viimeinkin Hopeatähti loikkasi kannolle ja kutsui klaanin koolle.

Koko klaani tuijotti hiljaa Hopeatähteä. Kotkansydän oli juuri ilmoittautunut reviirinvaltaus partioon. Hiljaisuuden jälkeen avasin suuni ja sanoin: "Minä lähden". Hopeatähti nyökkäsi.
"Entä muut soturit ja vanhemmat oppilaat?" Hopeatähti silmäili kissajoukkoa.
"Pieni kahakka tekisi terää", kuulin jonkun mutisevan. Pian kissoja alkoi ilmoittautua mukaan.
"Minä", kuului jostain.
"Minäkin voin lähteä", joku huudahti.
"Hyvä", Hopeatähti totesi kun ilmoittautuneita oli tarpeeksi. Vilkaisin ympärillä istuvien turkkeja, ja huomasin että kylkiluut tosiaa pilkottivat turkkien alta, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Samassa Hopeatähti loikkasi alas kannolta, ja seurasimme häntä ulos leiristä. Hopeatähti ei antanut armoa, vaan juoksi täyttä vauhtia Lehtiklaanin rajalle. Rajalla he tapasivat Lehtiklaanin partion; Sadetähden, yhden oppilaan, loppujen Kotkansydän kertoi olevan, Korppikynsi, Tiikeriroihu, Iltamieli, Leoparditäplä ja Ruskalehti.
"Usvaklaani on kasvanut ja tarvitsemme lisää reviiriä", Hopeatähti ilmoitti Sadetähdelle. Sadetähti ei suostunut luovuttamaan reviiriä, joten Hopeatähti sanoi: "Me emme vitsaile, kissoja voi kuolla."
"Emme luovu reviiristämme kaninloikkaakaan", Sadetähti sanoi ylpeänä. Hopeatähti antoi käskyn hyökätä, ponnistin niin kovalla voimalla kuin ikinä pystyin Ruskalehteä päin ja huidoin hänen naamaansa. Veri haittasi näkemästä joten ponnistin hänen kylkeään päin. Ruskalehti kuitenkin rutisti minut kyljellään maahan ja minulta oli loppua happi. Yhtäkkiä paine hellitti, mutta samassa Ruskalehti puri jo kurkkuani. Läimin käpälilläni hänen jalkojaan, naamaansa ja vatsaansa; kaikkea minne ylsin. Kin minista tuntui että olin tekemässä kuolemaa, näin Hopeatähden, jonka onnistui työntää Ruskalehti pois.
"Kiitos", henkäisin Hopeatähdelle joka paini nyt Ruskalehden kanssa ja rynnistin päin Sadetähteä, Hopeatähden edellistä vastustajaa. Naaras huitaisi korvaani ja itse kurotuin puraisemaan hänen kylkeään. Sukelsin Sadetähden vatsan alle ja toiselle puolelle. Ponnistin kylkeä päin ja tappelimme hetken kunnes Hopeatähti tuli ja haastoi Lehtiklaanin päällikön. Jätin heidät tappelemaan ja rynnistin kissajoukkoon.

Vastaus:

Hieno tarina! :) 10 kp
- Myrsky VYP

Nimi: Kotkasydän, Usvaklaani, Myrsky VYP

15.04.2017 00:46
Kotkasydän säpsähti hereille ja avasi unisena silmänsä. Taivaantuuli tuhisi hänen vieressään. Kollin jäseniä kolotti: yö oli ollut kylmä sen jälkeen, kun hän palasi puulta. Kotkasydän nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Sitten kolli työntyi pois sotureiden pesästä ja loikkasi sulavalla loikalla kivelle ja siitä maahan.
Kissat istuskelivat aukiolla hermostuneena ja vilkuilivat toisiinsa. Kotkasydän tassutti Ruusunpiikin luo. "Mitä on tapahtunut?" kolli kysyi ja istahti alas. "Hopeatähti ja Tulisielu ovat puhuneet koko aamun. Sen on pakko olla jotakin tärkeää", naaras kohautti olkiaan. Kotkasydän asteli puhujankannon viereen ja katseli kahden kissan puhetta. Pian Taivaantuuli loikkasi sotureiden pesästä ulos ja ympärilleen vilkuillen saapui Kotkasydämen vierelle. Kissat katsoivat toisiaan. "Se on jotakin Lehtiklaaniin liittyen. Kun olin rajapartiossa, raja oli sekoittunut ja epäselvä. Tämä olisi hyvä tilaisuus ottaa vähän lisää maata", kolli murahti ja nuolaisi Taivaantuulen korvan taustaa.
Pian päällikön ja varapäällikön keskustelu laantui ja he katsoivat klaania kiinnostuneesti mutta arvioiden tarkkaillen. Sitten Hopeatähti astui kannon päälle, ja kissat automaattisesti alkoivat lipua kokoontumispaikoilleen, eikä päällikön tarvinnut huutaa mitään saadakseen kissojen huomion. Kotkasydän katsoi päällikköä tarkemmin. Tämän hopeinen turkki ei kiiltänyt ja naaraan kylkiluut erottuivat heikosti turkin alta. Kotkasydän käänteli katsettaan muihin kaanin kissoihin. He kaikki näyttivät laihoille, ja entiset usvan kiillottamat turkit näyttivät elottomilta, kuin vain rievuilta kissojen päällä. Kotkasydän nuolaisi rintaansa; hänenkään turkkinsa ei ollut niin tuuhea ja hyvän näköinen kuin ennen. Miten hän ei ollut huomannut tätä?
"Niin kuin te kaikki varmaan tiedätte, klaanimme näkee nälkää. Reviiriltä on loppunut riista. Tämä alue ei enää elätä näin montaa kissaa", Hopeatähti lausui ja piti sitten tauon. Leirissä oli huumaavan hiljaista: edes lehtien rapinaa ei kuulunut. "Me valloitamme Lehtiklaanilta lisää reviiriä", päällikkö lausui ja kohotti leukaansa. Klaanin kissojen karvat värisivät aaltoina viestitellen saman asian aina seuraavalle kissalle: mitä Hopeatähti aikoo tehdä?
"Tarvitsemme partioon voimakkaita kissoja. Emme, toivottavasti, vielä taistele, mutta tarvitsemme silti varmuuden varalta", Hopeatähti sanoi ja hänen katseensa ylitti klaanin kissat. Kotkasydän kohotti päätään ja pörhisti turkkiaan. "Minä ainakin tulen", hän sanoi ja katsoi tiiviisti Hopeatähteä silmiin. "Jos minä en ole hyvä kissa siihen hommaan, niin sitten on päästäinen", kolli lisäsi, muttei halunnut kuulostaa itsekkäältä tai töykeältä päällikköä kohtaan, joten piti ajatuksen itsellään. Hopeatähti nyökkäsi. "Muita halukkaita?" //en tiedä, keitä muita on tulossa, joten en laita tähän enempää :D//

Aamu oli tavallista usvaisempi ja alakuloisempi. Kotkasydän marssi partion mukana kohti Lehtiklaanin rajaa. Oli täysin hiljaista, tosin kaukaisuudesta kuului vaimea rajapuron solina. Kotkasydän hengitti syvään. Tulisiko tästä taistelu? Eikö rauhanomainen sovittelu kelpaisi? Monet ajatukset pyörivät kollin päässä kun tämä turkkiaan pörhistellen tassutti eteenpäin. Muista kissoista ei tuntunut mitään tunteita: ei juurikaan pelkoa, muttei iloakaan.
Pian puron ääni koveni ja koveni, kunnes paikka jo näkyikin ja Usvaklaanin haju alkoi sekoittumaan Lehtiklaanin hajun kanssa. Muistot sykähtelivät kollin mieleen. Täällä hän kerran pelasti sisarensa Täplätassun hukkumasta. Kolli muisti, miten oli napannut häntä niskanahasta ja raahannut rannalle. Mutta tällä purolla hän oli tavannut Taivaantuulen. No, Taivastassun, mutta silti. Hän muisti, miten harmaa hahmo sujahti sumun keskeltä ja miten Kotkatassu oli sitä säikähtänyt ja miettinyt, miten joku kissa voisi olla niin hyvä piiloutumaan usvan keskelle. Ja siinä purolla he olivat tavanneet useamman kerran, kunnes Kotkasydän päätti jättää vanhan klaaninsa lopullisesti.
Kissat istuivat alas puron penkalle ja odottivat Lehtiklaanin partion saapuvan. Hopeatähti vilkaisi Kotkasydäntä. "Hän olettaa, että olet uskollinen vanhalle klaanillesi", kolli ajatteli. "Mutta se on menneen talven lumia. Olet nyt Usvaklaanilainen", hän jatkoi ja nyökkäsi päällikölle kunnioittavasti. Hän osoittaisi, että olisi uskollinen klaanilleen hamaan tappiin saakka.
Pian pusikot kahisivat kun Lehtiklaanin kissat tupsahtivat pensaikosta Sadetähden johdolla. Hänen perässään paikalle saapuivat Korppikynsi, Iltamieli, Leoparditäplä, Huurretassu, Tiikeriroihu ja Ruskalehti. Kolli muisti kaikkien nimet kirkkaasti. Päälliköt katsoivat hetken toisiaan. "Tervehdys, Hopeatähti. Onpa sattuma, että olemme molemmat partioissa samaan aikaan", Sasetähti naukaisa ja asteli puron toiselle puolelle. "Niinpä tosiaan on", Hopeatähti sanoi ja nousi seisomaan, mutta antoi hännällään käskyn muille kissoille pysyä alhaalla. "Voimmeko viedä hetken aikaanne?" Hopeatähti sanoi ja katseli kaikkia partion kissoja. Sadetähti oli hiljaa hetken, mutta nyökkäsi sitten. "Hyvä on, mutta nopeasti sitten", hän sanoi ja partioiden kissat katselivat toisiaan. Hopeatähti rykäisi ja aloitti sitten: "Usvaklaani on kasvanut, ja monet ovat aliravittuja ja heikkoja. Reviirimme ei enää elätä meitä kaikkia. Siksi klaanini nimissä haluan laajentaa Usvaklaanin reviiriä teidän puolellenne. Jotta klaanini söisi taas hyvin", naaras sanoi. Sadetähti näytti yllättyneelle. "Toivottavasti et vitsaile. Olen pahoillani, mutta en voi auttaa. Tarvitsemme oman alueemme", Sadetähti sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Usvaklaanin partion kissat paljastivat hampaitaan ja pörhistelivät turkkelaan. Kotkasydän piti tyynesti turkkinsa sileänä, mutta ojenteli pitkiä kynsiään katsoen Sadetähteä.
"En minä vitsaile. Kissoja voi kuolla. Et voi olla noin harhaluuloinen", Hopeatähti sanoi, mutta piti turkkinsa sileänä ja äänensä vakaana. Kotkasydän ei voinut olla tuntematta ylpeyttä päälliköstään. "Kuulit mitä sanoin. Emme luovu kaninloikastakaan reviiriämme", Sadetähti sanoi ja kohotti leukaansa. Lehtiklaanin kissat sähisivät ja paljastivat hampaansa. "Sitten meidän täytyy ottaa ne teiltä", Hopeatähti naukaisi ja kohotti häntänsä. Usvaklaanin kissat nousivat ylös ja pörhistivät turkkejaan. Kotkasydämen kynnet liukuivat ulos, kun tämä köyristi selkänsä ja pörrötti karvansa niin, että kuvitteli näyttävänsä kaksi kertaa suuremmalta. Puron toisella puolella kissat sähisivät ja paljastivat hampaitaan. Hopeatähti laskeutui maahan ja työnsi kyntensä ulos. Sadetähti paljasti hampaansa ja pörrötti turkkinsa.
Sitten Hopeatähti ulvaisi ja päälliköt syöksyivät toisiaan päin. Kotkasydän otti valtavan loikan ja laskeutui Korppikynnen taakse. Kollit olivat melkein saman kokoisia, joten kumpikaan ei hyötyisi suuruudestaan tai pienuudestaan. Kotkasydän hymyili. Oli heillä yksi ero. Kolli kierähti ja hyppäsi Korppikynnen selkään, painaen tämän maahan. Hän tarrasi vastustajan korvasta ja puristi hampaillaan. Korppikynsi ulvahti ja kierähti yrittäen karistaa hyökkääjän pois selästään. Kotkasydän luikahti pois varoen alle jäämistä ja loikkasi sivuummalle. Kollit katsoivat toisiaan silmiin ja kiersivät ympyrää. Sitten Korppikynsi loikkasi Kotkasydämen päälle, mutta kolli luikahti alta pois ja kierähti takajaloilleen seisomaan. Hän irvisti ja pörrötti turkkiaan näyttääkseen suuremmalle. Korppikynsi kääntyi ja jännitti takajalkojaan loikatakseen. Kotkasydän hyppäsi, mutta vastustaja syöksyi eteenpäin ja työnsi kollilta jalat alta. Kotkasydän kaatui maahan ja kieri sivuun. Korppikynsi raapi tämän kylkeä, mutta osui aika vähän nahkaan, sillä Kotkasydämen paksu ja sotkuinen turkki otti suuren osan iskuista. Sitten Korppisydän kyllästyi ja iski hampaansa suoraan Kotkasydämen kylkeen. Kolli ulvahti, kun tunsi veren pulpahtelevan haavasta. Kotkasydän yritti nousta ylös, mutta Korppikynsi painoi suuren tassunsa kollin kaulaa vasten. Kotkasydän jännitti takajalkansa ja potkaisi vastustajaansa naamaan. Tämä hoiperteli kauemmas ja sylki ruskeaa karvaa suustaan.
Kotkasydän loikkasi vastustajaa kohti ja läimäisi tätä kynnet esillä poskeen. Hän näki, miten veri tihkui kollin poskesta. Sitten hän tarrasi uudestaan tämän korvasta ja painoi hampaitaan yhteen raivoisalla voimalla, ja tunsi, miten kollin korva rasahti ja miten veri pulpahti pois siitä. Kotkasydän nykäisi päänsä taakse ja repäisi Korppikynnen korvasta palan pois. Kolli ulvahti kivusta ja hyppäsi Kotkasydämen kimppuun. Kollin kierivät hiekassa yhtenä ruskeana sekasotkuna, hännät heiluivat ja kynnet sivalsivat ilmaa. Viimein Kotkasydän alla olevana potkaisi ja raapaisi takajaloillaan Korppikynnen vatsaa ja kolli lensi ilman halki tömähtäen maahan. Kotkasydän nousi puuskuttaen ylös. Hän hyppäsi maassa makaavan vastustajansa vierelle ja iski hampaansa tämän kaulaan.
Sitten Korppikynsi nousi yllättäen ja ravisti itseään karistaakseen Kotkasydämen. Kolli puri yhä kovempaa, mutta hänen yllätyksekseen Korppikynsi tarrasikin hampaillaan rämän kaulasta ja puristi itsekin. Kollit olivat kiinni toisissaan. Jos puristi liian kauan, toinen kuoli; jos päästi irti, kuoli itse. Kotkasydämen korvissa sykki ja veri kohisi. Tämän jalkoja heikotti, ja tämä vaivoin pysyi pystyssä. Sitten hän päätti sukeltaa vastustajan kaulan ali ja näin pakotti tämän päästämään irti. Kotkasydän hoipersi sivuummalle ja hengitti syvään. Tajunta alkoi hämärtymään, mutta Kotkasydän kesti sen ja loikkasi Korppikynnen eteen.
Sitten Korppikynsi nosti käpäläänsä ja raapaisi Kotkakynnen naamaa. Kollin silmään syttyi viiltävä kipu, ja tämä sulki sen, ettei lämmin veri häiritsisi näköä, joka oli hämärtymässä. Kotkasydän näki Korppikynnen virneen, kun tämä loikkasi taakse ja valmistautui uuteen hyökkäykseen.
Siinä vaiheessa jokin kilahti Kotkasydämen päässä. Hän nousi vapisten ylös, jännitti lihaksensa ja murisi hampaansa paljastaen. Korppikynsi näytti hämmästyneelle, mutta nousi sitten ylös ja työnsi kyntensä ulos. Kotkasydän loikkasi käpälät ojossa Korppikynnen rintaan ja he tömähtivät maahan. Hän repi kollin rintaa ja upotti hampaansa tämän kurkkuun. Korppikynsi ulvaisi ja sätki jaloillaan, mutta Kotkasydän seisoi paikoillaan kuin kivipaasi. Sitten kolli tunsi vastustajansa veltostuvan ja päästi irti. Korppikynsi luikki pois ja huudahti Huurretassulle jotakin, mutta Kotkasydän ei saanut selvää sanoista. Veri pulpahteli tämän kyljestä ja naamasta, ja pienet haavat ympäri hänen kehoaan tihkusivat punaista nestettä. Sitten Kotkasydän kasasi rippeensä ja hyppäsi taistelevaan kissajoukkoon.

// hei mut kello on 0.45 joten on jo 15. päivä jeeeee :DD en tiiä saiko tehä jo ite tappeluatappelua mutta jos ei saanut niin anteeksi :(( sanoja on 1324

Vastaus:

Rakastan näitä pitkiä tarinoita, 44 KP! + 1 laatupiste, eli 45 KP! - Hunaja YP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

14.04.2017 21:51
"Sumuhäntä...." huokaan. Entinen mestarini nostaa katseensa jaa tuijottaa sumein silmin johonkin. Naaras huokaisee ja jatkan: "En voinut olla huomaatta kun Tulisielu ja Hopeatähti puhuivat."
"En minäkään", Sumuhäntä pudistelee päätään.
"Luuletko...?"
"Luulen, mutta en tiedä", Sumuhäntä huokaisee.
"Kyllähän Hopeatähti varoittaa jos.." totean. Sumuhäntä katsoo minuun pitkään. Kävelen kärsimättömänä ympyrää parantajan pesän edessä.
"Eikö minun kannattaisi jo lähteä etsimään parantavia yrttejä?" kysyn ja luon Sumuhäntään ahdistuneen katseen. Parantaja pudistelee päätään ja toteaa: "Se ei ole varmaa". Lopulta sanon ääneen sen sanan jota kumpikaan ei ole vielä ääneen maininnut, aivan kuin sana voisi tappaa jommankumman meistä.
"Taistelu tulee olemaan turha! Hyödytön ja julma!" turhaudun. Sumuhäntä hätkähtää ja toteaa: "Pihkavirta, tämä ei kuulu meille muuten kuin jos meidän pitää hoitaa loukkaantuneita." Jatkan edelleen ympyrän kulkemista ja hätkähdän kun Hopeatähti puhuu vakavalla äänellä: "Taidattekin jo tietää mitä olen tullut kertomaan".
"Se siis tapahtuu?" tuijotan silmät ammollaan päällikkööni.
"Kyllä, teidän kannattaa valmistautua", Hopeatähti sanoo.
"Kehäkukka, hämähäkin seitti, Pihkavirta", Sumuhäntä selostaa nopeasti, "Minä etsin unikon siemeniä, hierakkaa ja tuoksukkia." Nyökkään ja ryntäsin metsään. Jäljitän kaikki yrtit ja kiiruhdan takaisin leiriin.
"Löysitkö?" kysyn huohottaen. Sumuhäntä nyökkää. Hopeatähti kutsuu klaanin koolle ja ilmoittaa hyökkäyksestä.

Vastaus:

Hyvä että parantajien roolaajat ovat myös mukana. 6 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Hunaja YP, Yötassu, Usvaklaani

14.04.2017 21:34
”Ja näin, ennen kuin lähdemme nukkumaan hyvän yön ennen taistelua, pyytäisin tänne eteen Yöpennun”, Hopeatähti sanoo matalalla äänellä. Yöpentu näyttää ensin hämmästyneeltä, mutta sitten joku pukkaa häntä eteenpäin, ja hän tassuttaa klaanin eteen.
”Olet tarpeeksi vanha nousemaan oppilaaksi. Olet osoittanut jo pitkäjänteisyyttä, ja nyt odotamme, että opiskelet ahkerasti positiivisella asenteella. Tästä lähtien sinua kutsuttakoon Yötassuksi aina siihen asti, kun saat soturinimesi”, päällikkö toteaa. ”Mestarisi olkoon Kotkasydän. Hän on ollut todella ahkera, ja oletan, että hän opettaa sinulle kaiken osaamansa”, naaras jatkaa. Kotkasydän astuu eteen, ja mestari ja oppilas koskettavat toistensa kuonoja. Tämän jälkeen suurin osa kissoista huutaa Yötassun nimeä, ja tunkee onnittelemaan uutta oppilasta ja mestaria.

”Nyt, syökää ja nukkukaa hyvin. Huominen on rankka päivä, ja oletan, että kaikki taisteluun kykenevät osallistuvat taisteluun. Klaanikokous on päättynyt”, päällikkö sanoo vielä, ja katoaa sitten kissamassan sekaan.

//Nopea nimitystarina, huomaa kyllä selvästi, että tämä on tehty viimeisen kymmenen minuutin aikana :D

Vastaus:

Hyvä että Yötassukin on oppilas :) 5 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

14.04.2017 20:55
"Vaahterapentu, astu eteen", Nokitähti komensi. Tassutin hiljaa Tulvaklaanin eteen ja mittasin klaania ujolla katseella.
*Klaani on pieni mutta vahva*, katselin ympärillä seisovia kissoja.
"Olet saavuttanut kuuden kuun iän ja on sinun aikasi tulla oppilaaksi", Nokitähti lausui oppilaaksi nimittämis seremonian tutut sanat jotka olin jo muutaman kerran kuuden kuun aikana kuullut.
"Tästä päuvästä siihen päivään kutsuttakoot tätä oppilasta nimellä Vaahteratassu", Nokitähti sanoi, "ja minä aloitan hänen koulutuksensa." Näin isäni Roihuturkin pudistelevan päätään pettyneenä, mutta Nokitähti ei huomannut. Hän nimittäin viittoi minua jo hännällään seuraamaan ulos leiristä.
*Isä ei pidä Nokitähdestä*, pohdin seuratessani mestariani, *onhan hän toki vanha ja isä toivoo klaanille vahvaa päällikköä. Ja sitä Tulvaklaani tarvitsee*. Röyhistin rintaani ylpeänä ja minulle oli tästä hetkestä alkaen selvää mihin pyrkisin; päälliköksi. Loikin kiveltä kivelle, hiukan huterasti, ja Nokitähti lupasi opettaa minut uimaan.
"Uiminen vahvistaa sinua ja sinusta tulee vahvempi", Nokitähti selitti.
*Niin vahva että pystyn tappamaan minkä tahansa kissan mistä klaanista tahansa*, pohdin.
"Mitä sinä matelet, Vaahteratassu?" Nokitähti hoputti. Huiskautin paksua häntääni ärsyyntyneesti ja kiristin tahtia. Kiersimme koko reviirin -tai sen verran kuin pystyimme veden takia- ja palasimme sitten leiriin.
"Voitkin sitten mennä tutustumaan muihin oppilaisiin", Nokitähti sanoi päästyämme leiriin. Tassuttelin kohti oppilaiden pesää ja valitsin makuupaikan joka ei ollut kenenkään vieressä.
"Hei", Pimeätassu naukaisi.
"Hei", naukaisin hiljaa ja katsoin naarasta. Tämä ei ollut tyhmä, sen näki suoraan. Naaras oikeastaan vaikutti erittäin fiksulta, häneen olisi hauska tutustua. Käänsin katseeni harmaaseen kolliin, Sysitassuun. Hän vaikutti melko samanlaiselta kuin minä; mittailevalta ja hiljaiselta, mutta kuitenkin vahvalta. Katselin hetken kaikkia oppilaita, kunnes käperryin nukkumaan.

Vastaus:

Kiva ettö Vaahterasta tuli viimein oppilas! Tosin, hänen sivullaan lukee 0kp, mutta se saattaa olla vain hassu virhe. 8kp
- Myrsky VYP

Nimi: Blaze~Kanervatassu~Pilviklaani

14.04.2017 19:07
Kanervatassu makoili auringonvalon lämpimissä säteissä. Hän mietti muutaman päivän takaista kokoontumista, joka ei ollut herättänyt mitään ihmeellistä Kanervatassussa. Suoraan sanottuna Kanervatassu piti hänen ensimmäistä kokoontumista todella tylsänä, eihän siellä ollut tapahtunut mitään jännittävää.
"Kanervatassu, tuletko metsästämään kansani?" Virtasydän saapui oppilaansa vierelle.
Kanervatassu kohautti lapojaan ja nousi.

Rastas lennähti kauemmas ja Kanervatassu ärähti. Hän oli jahdannut samaa pahaista lintua jo hyvän aikaa, eikä se tahtonut pysyä paikoillaan. Naaras raaputti kynsillään maata ärsyyntyneenä.
*Nyt minä sen saan!",hän päätti ja hyppäsi.
Rastas ehti kääntää päänsä, mutta jäi sitten Kanervatassujen kynsien väliin. Oppilas heilautti itsensä alas puusta saalis suussaan. Virtasydän istui alhaalla ja Kanervatassu tiesi, että mestari oli nähnyt kaiken.
"No, miten meni?",Kanervatassu ryhdisti itsensä ja vilkuili välillä Virtasydämmen saalista.
Kollilla oli orava ja myyrä käpäliensä välissä.
"Hienosti, alat oppia olemaan kärsivällisempi." ,tämä naurahti.
Kanervatassu tuhahti ja piiskoi tuuheaa häntäänsä ilmassa.

Jäätassu juoksi saman tien Kanervatassun luokse, kun vaaleanruskea oppilas pisti päänsä esiin sisäänkäynniltä.
"Haluatko jakaa sen?" ,Jäätassun silmät sädehtivät toiveikkaina, kun tämä katsoi rastasta.
"Saammeko syödä tämän?" Kanervatassu kysyi Virtaaydämmeltä.
Soturi nyökkäsi ja vei omat saaliinsa tuoresaaliskasaan. Kanervatassu ja Jäätassu jakoivat rastaan.
"Mitä olet tehnyt tänään?" ,Kanervatassu kysyi suu täynnä riistaa.
"Kävin vain vaihtamassa kuningattarien sammaleet ja autoin Kaislatassua järjestämään yrttejä." Jäätassu selosti.
Kanervatassu nyökkäsi ja oli samalla iloinen, että ei joutunut itse tekemään noita asioita. Syötyään he menivät väsyneinä oppilaidenpesään nukkumaan.

Vastaus:

Hyvä, 8 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Hopeatähti, Usvaklaani, Hunaja YP, vapaasti roolaus

14.04.2017 18:54
Hopeatähti asteli hermostuneena leirin aukiolla. Iltapartio oli lähtenyt matkaan jo aikoja sitten, ja sen lisäksi metsästyspartio. Tuoresaaliskasassa oli jokunen vaivainen myyrä, ja vaikka ne eivät kovin houkuttelevilta näyttäneetkään, nekin katosivat aika nopeasti nälkäisten klaanilaisten suihin. Metsästyspartioita oli järjestetty jo paljon enemmän kuin yleensä, ja tuntui, ettei saalista mitenkään riittänyt kaikille. Usvaklaanin päällikkö havahtui synkistä mietteistään, kun Tulisielu, klaanin varapäällikkö, asteli raskain harppauksin paikalle.

”Saalis on taas lopussa”, Hopeatähti ilmoitti harmistuneena. Tulisielu katseli käpäliensä juureen niin kuin siellä olisi ollut jotain kiinnostavaa, oikeasti vältellen vain Hopeatähden masentunutta katsetta.
”Oletko harkinnut asiaa, josta puhuimme?” Tulisielu kysyi kunnioittavasti. Tällä kertaa hän nosti katseensa suoraan Hopeatähden silmiin huolestuneena.
”Luulen, että se on tähän tilanteeseen ainoa ratkaisu. Tällä reviirialueella emme millään pysty elättämään moista kissamäärää. Pilviklaanilta ei alueita vallata, liian vähän suojaa. Vaihtoehtomme on hyökätä Lehtiklaaniin”, Hopeatähti sanoi hitaasti. Tulisielu nyökkäsi hiljaa katse tyhjänä.
”Taistelu”, hän sanoi viimein. Hetken viiveen jälkeen Hopeatähti toisti surumielisellä, mutta armottomalla äänellä saman ja yksinkertaisen, mutta todella merkittävän sanan; ”Taistelu”.

// HUOM! KAIKILLE LUETTAVAA! Ja näin, huomisaamusta lähtien, Usvaklaanin ja Lehtiklaanin välillä puhkeaa taistelu. Ensin Usvaklaanista lähtee partio voimakkaita kissoja (saat itse päättää, onko kissasi mukana) Lehtiklaanin rajalle, jossa ne törmäävät Lehtiklaanin partioon (mukana Sadetähti, Iltamieli, Leoparditäplä, Ruskalehti, Korppikynsi, Huurretassu ja Tiikeriroihu) ja sanovat pari sanaa alueiden rauhassa luovuttamisesta. Lehtiklaani ei suostu, ja puhkeaa taistelu. Leiriin taistelusta lähtee kertomaan Lehtiklaanin partiossa ollut Huurretassu mestarinsa Korppikynnen käskemänä, ja näin myös leirissä olevat saavat tietää, ja lähtevät mukaan taisteluun. Tämä taistelu päättyy 16.4. illalla Lehtiklaanin _väliaikaiseen_ häviöön, lisätietoja taistelun sivuilla.

Tämä tarina on siis pohja taisteluun, eli tämän mukaan toimitaan sitten suurin piirtein.

Se kuka tarkastaakaan tämän tarinan, tästä ei lisätä KP :itä :3

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

14.04.2017 13:09
Kuulin, kuinka Täpläsade hiipi pesään ja asettui viereeni nukkumaan. Raotin silmiäni ja naukaisin: "Hyvää yötä".
"Öitä!" Täpläsade kehräsi hiljaa. Nuolaisin naarasta lapaan. Suljin silmäni ja vaivuin uneen.

Hopeatähden taisteluhuuto. Juoksemme klaanina kohti vihollista. Nautin juoksusta ja vauhdin hurmasta. Hyppään vastustajaa päin ja nautin kunnon kahakasta.
*Kerrankin*, ajattelen. Painimme hetken maassa ennen kuin jään alakynteen.
"Apua!" huudan. Hätäännyn. Kissoja vyöryy päälleni ja heilun mihin sattuu.

"Mitä sinä heilut?" Täpläsateen ääni kuuluu jostain kaukaa, "Huitaisit minua käplälläsi".
"En mitään", mutisin. Kampesin itseni ylös ja astelin ulos soturien pesästä. Turha jäädä nukkumaan kun kerran olin herännyt. Loikkasin alas kivelle ja siitä maahan. Istahdin varjoihin ja katselin ympärilleni. Kuisketassu vei kahta hiirtä klaaninvanhimmille. Kuutassu astui ulos oppilaiden pesästä haukotellen. Tulisielu huuteli ohjeita partioon lähteville. Täpläsade haki Pakkastassun oppilaiden pesästä ja pian raidallinen oppilas astelikin jo tuoresaaliskasaa kohyi ja nappasi itselleen pulun. Kolli hotki pulun ja seurasi sitten Täpläsadetta ulos leiristä. Taivaantuuli katseli Kotkansydämen perään joka lähti metsästyspartioon.
*Onpa Usvaklaani suuri*, ajattelin.
*Emmekö tarvitse lisää riistaa?* ihmettelin ja katsoin surkeaa, pientä tuoresaaliskasaa. Pudistelin hiljaa päätäni ja aloin sukia harmaata turkkiani. Katsoin että jok'ikinen karva oli siististi omalla paikallaan ja asetuin syömään myyrää. Katselin, kuinka Siemenkynsi meni puhumaan kiukkuisen näköisenä jostakin Tulisielulle. Tulisielu näytti yrittävän rauhoitella naarasta mutta turhaan. Katseeni kiinnittyi Kotkansydämeen, Ruusunpiikkiin ja Laikkujalkaan jotka ilmestyivät sisäänkäynnin luota keskelle leiriä, vietyään ensin saaliit tuoresaaliskasaan. Kotkansydän lähti kertomaan jotakin Tulisielulle, jotakin mikä sai Siemenkynnen hermostumaan entistä enemmän. Terästin kuuloani ja saatoin kuulla hiljaisesti lausuttuja sanoja.
"Lehtiklaani... raja... Usvaklaanin.." kuulin Kotkansydämen kertovan Tulisielulle. Tulisielu näytti kireältä ja hän puhui Kotkansydämelle jotakin. Kiinnitin kuitenkin katseeni jälleen leirin sisäänkäynnille, jossa Täpläsade tuli ja häntä seurasi Pakkastassu. Täpläsade tuli luokseni annettuaan Pakkastassulle luvan syödä. Juttelimme hetken kaikkea, kunnes lähdin partioon.

Vastaus:

Kiva tällanen taistelun pohjustus! :D 11 kp!
- Myrsky VYP

©2017 Kuiskaavametsä - suntuubi.com