Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TARINAT

Tämä on tarinoille tarkoitettu vieraskirja, jonne voit kirjoittaa tarinoita. Sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina viikossa, jos sinulla on parantaja, parantajaoppilas, päällikkö tai varapäällikkö. ​Muuten sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina kuukaudessa.

 

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattava, esimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa joko minä tai hän -muodossa:

Juoksin äkkiä leiriin.

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin.

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti vastasi.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja, vaikka karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Tarinoiden laadusta voi saada ekstra-kokemuspisteitä.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, yleensä käynnissä on joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

27.06.2017 23:23
Katselin kahta pentua ylpeänä. Pienemmällä oli minun harmaa turkkini, ja Täpläsateen turkin pohjavärin harmaat pilkut. Tällä oli myös pitkät jalat, kuin emollaan. Kolli oli harmaa ja juovikas. Hopeatähtikin kävi katsomassa pentuja. Varishäntä näytti hetkeksi unohtaneen Kultakasvon, ja totesi kehräten olevansa isoisä. Tiesin, että minun pitäisi palata soturien pesään, mutta jäin silti nukkumaan Täpläsateen vierelle.

Muiden pentujen vikinä herätti minut. Kaikupentu, Harmaapentu ja Mustikkapentu hääräsivät jo jotain pentutarhan perimmäisessä nurkassa, mutta Nokipentu nukkui vielä. Nuolaisin nopeasti Täpläsateen poskea, ja kuiskasin Hämäräkatseelle: "Jos tapahtuu jotain, ilmoitathan heti minulle?" Hämäräkatse nyökkäsi rauhoittelevasti, joten poistuin pentutarhasta. Vilkuilin ympärilleni. Suurin osa aukiolla olevista kissoista ympäröi minut sinä silmänräpäyksenä, kun huomasivat minut. Kysymysten tulva ympäröi minut.
"Mitkä niitten nimet ovat?"
"Näyttävätkö he teiltä?"
"Voi! Ne ovat varmasti ultrasöpöjä!" Lopulta Hopeatähti pelasti minut kutsumalla kissat klaanikokoukseen. Vilkaisin hermostuneena pentutarhan suuntaan. Ei kai Täpläsade vielä nousisi ylös? Näin kuitenkin vain Hämäräkatseen, joka nyökytteli rauhoittelevasti. Käänsin katseeni kohti Hopeatähteä.
"Voin ilokseni tietää, että viime yönä, kuten moni varmasti tietääkin, klaaniimme syntyi kaksi uutta pentua; Aaltopentu ja Pääskypentu! Vanhempina toimivat Liekkisydän ja Täpläsade!" Hopeatähti ilmoitti. Onnitteluja sateli sieltä täältä. Kissojen lähdettyä kuka minnekin, näin Pakkastassun suunnistavan kohti oppilaiden pesää.
"Hei, Pakkastassu!" huikkasin oppilaalle. Kolli käänsi katseensa kohti minua.
"Eivätköhän Tulisielu ja Hopeatähti keksi sinulle jotakin tekemistä. Varmasti auringonhuipun partioon mahtuu yksi oppilas", neuvoin Pakkastassua. Hän nyökkäsi, ja asteli kohti Tulisielua.

Koko päivän yritin keksiä itselleni tekemistä. Metsästin enemmän kuin koskaan, ja kävin kahdesti partiossa. Vasta, kun Tulisielu käski minus lähtemästä enää metsälle, ja suuntaamaan pentutarhaan, lähdin Täpläsateen ja MINUN pentujeni luo. Pelästyin valtavasti, kun nöin Sumuhännän kumartuneena Täpläsateen ylle, ja Pihkavirran tutkiskelemassa yrttejä vieressä. Huomatessaan minut, Pihkavirta tokaisi: "Kaikki kunnossa. Vain tarkastus." Huokaisin helpotuksesta.

"Hei sitten Täpläsade", hyvästelin kumppanini lähtiessäni pentutarhasta. Tiesin, etten voisi jäädä toiseksi yöksi pentutarhaan. Lupasin kuitenkin palata seuraavana päivänä.

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

27.06.2017 21:17
//Ja nyt heti perään se pentujen syntymis tarina :3//

Täpläsade oli nukkunut pitempään, kuin oli arvellut. Ilta oli laskeutunut ja koko klaani mennyt nukkumaan. Ainoastaan Liekkisydän istui hänen vierellään.
"Ai sinäkin heräsit nyt. Ei pitäisi ottaa nokosia illansuussa." Kolli sanoi.
Täpläsade nyökkäsi ja katsoi ulos pesästä. Nousevasta usvasta huomasi, että oli tulossa kylmempi yö.
"Miten viherlehden aikaan voi nousta usvaa?" Täpläsade ihmetteli.
"En tiedä, luulisin että on tulossa paljon viileämpi yö, mitä tavallisesti on." Liekkisydän kävi makuulle ja nukahti melkein heti.
Täpläsade silitti kumppaninsa selkää siihen asti kunnes nukahti itsekkin. Hän nukkui hetken aikaa aivan rauhallisesti, mutta sitten kovat vatsakivut saivat hänet hereille.
"Mitä sinä riehut?"Liekkisydän oli herännyt Täpläsateen pyörimiseen ja potkimiseen.
"Liekkisydän... pennut... ne syntyvät...",Täpläsade sai sanotuksi.
"Mitä!? Mennään nopeasti parantajanpesään!"
Liekkisydän auttoi Täpläsateen ylös ja talutti hänet parantajan pesään.
Muut soturit alkoivat heräillä heidän meteliin, mutta Täpläsade ei välittänyt siitä.

"Sumuhäntä, Pihkavirta! Nyt on hätä!" Liekkisydän kailotti heti kun sai näkyviinsä nukkuvien parantajien harmaat kehot.
Pihkavirta hätkähti ja nousi välittömästi ylös.
"Mitä nyt on käynyt?",parantaja kysyi hätääntyneen näköisenä.
"Pennut syntyvät",Täpläsade vaikeroi.
Sumuhäntä oli salamana ylhäällä, kun kuuli mainittavan pennuista.
"Pihkavirta, tuo unikonsiemeniä!" Sumuhäntä paineli nopeasti sammaleet Täpläsateelle.
"Käy siihen makaamaan."
Liekkisydän istui Täpläsateen vierelle.
Pihkavirta antoi muutaman unikonsiemen rauhoittamaan. Täpläsade nuolaisi ne nopeasti suuhunsa ja hengitti syvään.
"Hyvä juuri noin, hengitä vain",Sumuhäntä kehotti.
Täpläsade alkoi kouristella ja potkia etujaloillaan.

Kahden pennut pieni ulina täytti parantajanpesän. Täpläsade ja Liekkisydän katselivat kahta harmaata nyyttiä, jotka kiemurtelivat emon vatsan lähellä.
"Ovatpa ne teidän näköisiänne, molemmat harmaita",Pihkavirta kehui ja silitti hellästi pilkullista, hopeanharmaata naarasta.
"Sitten saa nähdä minkä väriset silmät ne ovat saaneet",Sumihäntä lisäsi.
"Olen iloinen, että jaksoit olla vierelläni", Täpläsade naukui hiljaa.
"Tietysti minä olen rinnallasi tälläisinä aikoina." Liekkisydän sanoi ja nuoli Täpläsateen poskea.
"Pääsettekö pentutarhaan asti, vai autammeko me?" Sumuhäntä kysyi.
"Ei teidän tarvitse, kiitos kuitenkin",Täpläsade sanoi ja nousi.
Hän otti suuhunsa aalto juovaisen kollin, ja Liekkisydän pilkukkaan naaraan.

Aamulla moni kissa kävi katsomassa klaanin uusia pentuja.
"Olenko minä nyt isoisä?",Varishäntä kehräsi ja nuolaisi kumpaakin pentua.
Jopa Hopeatähti poikkesi pentutarhaan.
"Nehän ovat todella sieviä pienokaisia. Olen onnellinen puolestanne" Päällikkö naukui ja katsoi kumpaakin pentua kuin omiaan.
"Kasvatamme niistä kunnon kissoja",Liekkisydän lupasi.
"Oli ilo nähdä uutta elämää, mutta nyt meidän on jätettävä tuore perhe rauhaan." Hopeatähti sanoi ja katsoi samalla muita pesään tulleita klaanikissoja.
"Mitkä aiotte antaa niiden nimiksi?",Hämäräkatse kysyi kun muut klaanilaiset olivat lähteneet pesästä.
Täpläsade katsoi Liekkisydäntä.
"No, olemme jo päättäneet ne heti kun näimme pennut",Täpläsade naukui ja katsoi sitten pentuja.
"Naaras on Pääskypentu ja kolli Aaltopentu", Liekkisydän ilmoitti nimet.
Hämäräkatse kehräsi.
"Sopivat nimet."
Vanhempi kuningatar joutui pidättelemään kaikkia omia pentujaan kurissa, sillä ne olivat liian uteliaita näkemään uudet tulokkat.
"Tylsää, miksi emme voi leikkiä niiden kanssa?",Kaikupentu valitti.
"Pääskypentu ja Aaltopentu ovat vielä liian pieniä teidän leikkeihinne." Hämäräkatse nuolaisi Kaikupennun päälakea lohdutukseksi.
Täpläsade kietoi häntänsä tiukemmin pentujen ympärille ja nojasi Liekkisydämmen lämpimään kehoon.

"Jees, sitte pennut voi lisää Usvikseen ja Täplän kuningattareks, ja Liekki voi jatkaa ;)//

Nimi: Blaze~Kanervatassu/-tuuli~Pilviklaani

27.06.2017 20:29
//Jee, nyt tulee nimitys tarina c://

Leiriin palatessa Kannervatassu ja Virtasydän huomasivat auringon joka oli ehtinyt lakeutua niin, että se värjäsi puiden latvat kaltaisiksi. Kanervatassu tiputti myyränsä tuoresaaliskasaan ja asteli oppilaiden pesään lepäämään. Hän ei ehtinyt levätä kauaa, kun Aamutuuli kutsui klaanin koolle. (ainakin toivon et se on Aamutuuli, joka kutsuu ne xD)
"Mitä nyt? Olisin juuri käynyt nukkumaan!" Seljatassu nurisi.
"Sinun on silti pakko tulla",Kanervatassu totesi, vaikka se oli itsestään selvyys.
"Kyllä minä sen tiedän." Seljatassu nousi ylös ja venytteli.
Kanervatassu teki samoin ja meni ulos.
Muu klaani oli jo kokoontunut pienen kummun ympärille, jonka päällä varapäällikkö Aamutuuli seisoi. Kanervatassusta oli jotenkin oudon tuntuista, kun varapäällikkö hoiti päällikön töitä niin kauan.
"Minun on ilo sanoa, että tänään Pilviklaani saa uuden soturin." Aamutuuli lausui juhlallisesti.
Oppilaiden keskuudessa värähti. Kaikki jännittivät kuka saisi soturinimensä.
Kanervatassun kynnet pureutuivat maahan.
"Kanervatassu. Olet osoittanut olevasi valmis saamaan soturinimesi." Aamutuuli viitoi oppilasta lähemmäksi.
Kanervatassu astui varapäällikön eteen vapisten.
"Kanervatassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kanervatuuli. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja hyväksyy sinut täydeksi Pilviklaanin soturiksi."
Kanervatuuli oli purskahtaa ilosta.
"Kanervatuuli! Kanervatuuli!" Klaani huusi uuden soturin nimeä.
Virtasydän kosketti entisen oppilaansa nenää omallaan samalla lausuen onnitteluja.
"Kiitos kaikille! Olen todella onnellinen!" Kanervatuuli kehräsi häntä kippurassa.
Aamutuuli asteli hänen luokseen.
"Muistat kai, että uusien sotureiden täytyy valvoa yksi yö puhumatta."
Kanervatuuli nyökkäsi ja asettui leirin keskelle istumaan. Hän katseli kun muu klaani vetäytyi pesiinsä. Hopeahäntä oli nyt vallannut taivaan kirkkaineen tähtineen.
*Minä tein sen! Pääsin soturiksi.* Kanervatuuli kohotti katseensa taivaalle, ja antoi tuulen tuivertaa turkissaan.

Nimi: Harhatassu, Lehtiklaani, Myrtti

27.06.2017 19:16
Pieni auringonsäde paistoi pentuharhan tiheän lehtikaton läpi. Nousin haukotellen, venyttelin itseni korvista hännänpäähän ja ujuttauduin Pentutarhan pienestä uloskäynnistä raikkaaseen ulkoilmaan. Sisareni Korsipentu ryntäsi ulos jäljessäni. Tassuttelin hieman unen pöppyräisenä tuoresaaliskasalle. Valikoin kasasta itselleni pullean päästäisen ja asetuin syömään sitä Klaaninvanhimpien pesän edustalle. Keskittymiseni kumminkin herpaantui, kun Leijonankita asteli ohitseni ja suuntasi kohti Pentutarhaa. Hän ujuttautui pienestä oviaukosta sisään ja minä jäin ulkopuolelle odottamaan, mitä tuleman piti. Kun Leijonankita lähti minä luikahdin pesään ja katsoin emoani tietämätön ilme savunharmailla kasvoillani. Emoni hymyili minulle ja sitten minä tajusin, että oli minun vuoroni tulla oppilaaksi. Olin jo kuusi kuuta vanha. Vilkaisin emoani vielä viimeisen kerran voitonriemuinen ilme kasvoillani ja ryntäsin ulos. Pompin ja kiljuin koko sydämeni pohjasta. Sitten minun mieleeni juolahti kuka voisi olla mestarini. Tiikeriroihu, Laikkujalka, Harmaahäntä tai ehkä Leoparditäplä. Mietiskelyni kumminkin keskeytyivät, kun Sadetähti loikkasi taidokkaasti Lehtikannon päälle ja kajautti kutsunsa: “Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Lehtikannolle klaanikokoukseen!” Pesistä alkoi virrata kissoja Lehtikannon edustalle. Tungeksin eturiviin nähdäkseni ja kuullakseni paremmin. Juuri silloin huomasin kauhukseni olevani täynnä pieniä risunpätkiä ja lehtiä. Aloin kiireen vilkkaa siistiä itseäni. Korsipentu ahtautui viereeni ja alkoi myös nyppiä minusta oksia. “Tiedän että temä on sinulle tärkeää.” hän naukui. Katsoin häntä enemmän kuin kiitollisena. Sitten Päällikkö kutsui minut Lehtikannon eteen. “Harhapentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään saakka, kun ansaitset soturinimesi kutsuttakoon sinua Harhatassuksi. Mestariksesi tulee Lumpeenkukka. Odotan, että Lumpeenkukka välittää kaiken tietonsa sinulle.” Sadetähti lausui äänellä, josta ei saanut selvää oliko hän vihainen vai ylpeä. Sitten hän jatkoi Lumpeenkukalle, joka oli astellut vierelleni. “Lumpeenkukka, olet valmis saamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta mestariltasi ja olet osoittanut olevasi hyvä ja luotettava soturi. Odotan, että siirrät kaiken tietosi Harhatassulle.” katsoin Lumpeenkukkaa jäänsiniset silmät loistaen ja ajattelin. * Sain parhaan mestarin minkä toivoa: itse Sadetähden sisaren. * Sitten Lumpeenkukka kumartui koskettamaan kuonoani omallaan. Kun irtaannuin Lumpeenkukasta koko klaani alkoi ulvoa uutta nimeäni “Harhatassu, Harhatassu.”
“Miksi kaikki huutavat nimeäni?” kysyin hämmentyneenä Lumpeenkukalta. “Koska heistä se on kaunis nimi.” Lumpeenkukka selitti ja katsoi minua lempeätuike vaaleansinisissä silmissään. Kun klaani alkoi hajaantua kysyin Lumpeenkukalta. “Voinko mennä katsomaan perhettäni?” Lumpeenkukka mietti hetken ja vastasi sitten. “Kaikin mokomin kunhan muistat, että menemme tuota pikaa kiertämään reviirin.” Vastaamatta ryntäsin katsomaan perhettäni. “Sieltähän se päivänsankari tulee!” Aamulintu hihkaisi ja heittäytyi minua päin kuin mikäkin pentu. Isäni hymyili minulle. *Harvinaista.* ajattelin kun katseeni osui siskooni joka istui apeana isäni vieressä. “Kyllä sinunkin vuorosi tulee pian.” nau’uin siskolleni. “Niin varmaan!” sisareni tiuskaisi. *No ei sitten.* ajattelin ja katsahdin siskoani töykeästi.
“Harhatassu!” kuului Lumpeenkukan kutsu. “Täytyy mennä, olette ihana perhe!” huusin ja pinkaisin kohti uloskäyntiä.

Kaikkialla tuoksui Viherlehden viekotteleva tuoksu. Lehtipuita oli joka puolella ja kulkeminen joskus hieman hankalaa.
Lopulta koko reviiri oli kierretty ja minä lopen uupunut. “Huomenna harjoittelemme sitten saalistusta.” vastausta odottamatta hän kääntyi kannoillaan ja suuntasi sotureidenpesälle. Minä taas suuntasin askeleeni kohti oppilaiden pesää. Nukahdin välittömästi silmäni suljettuani ja liisin unen tietämättömään maailmaan.

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

26.06.2017 10:10
"Lumitähti! Sysisiipi! Lumitähti! Sysisiipi!" hurrasin useimpien mukana. Kun Sysisiivestä tulisi päällikkö, hän varmastikin tekisi muille klaaneille selväksi, että olemme metsän vahvin klaani, eikä meille kannata ryttyillä. Lisäksi kukaan ei epäillyt minua, eikä he voineet syyttääkkään minua. Olin nimittäin "liukastunut" ruohikolla Nokitähteä päin. Ja vaikka Sysisiipi tietäisi, hän ei voisi valittaa. Minähän sen varapäällikön pestin hänelle hommasin! Lisäksi Lumikorva taisi olla ainoita kissoja klaanissa jotka jäivät ihan kauheasti kaipaamaan kärttyisää, vanhaa päällikköä. Toki minua hiukan kadutti se tappo, mutta se olisi yhtä hyvin voinut olla vahinko. Edes Tähtiklaani ei voisi epäillä. Noh, olin valehdellut aallosta, mutta senkin voisin selittää, että kissat laittaisivat sen minun syykseni jos olisin edes "vahingossa" liukastunut tätä päin. Raahasin kuitenkin ruumiin leiriin, mikä ei ollut ihan helppo homma. Tunsin kuitenkin edelleen hiukan syyllisyyttä, olihan Nokitähti opettanut minua niin että olin muuttunut vahvemmaksi. Nyt kun pääsisin soturiksi, pitäisi vielä tarjota Sysisiivelle "ystävän tassua". Ei vain sen takia että hän on varapäällikkö, vaan että minun täytyy olla kaikille ystävällinen, vähänkuin Sysisiipi. Paitsi että minulle hän ei kovin usein laukonut kohteliaisuuksia, mutta siihen taisi olla ihan hyvä syy. Sitä en aio kuitenkaan myöntää, niin alas en vajoa. Astelen Lumitähden ja muutaman muun kanssa valvomaan Nokitähden vierellä. Joku yrittää hätistellä minua, mutta Lumitähti puolustaa: "Vaahteratassu voi jäädä. Nokitähti oli kuitenkin hänen mestarinsa."
Vasta silloin se tosiasia, että olen tehnyt murhan, iskeytyy kunnolla tajuntaani.
"Anteeksi etten pystynyt pelastamaan sinua", kuiskaan. Ihan kuin olisin haistanut Nokitähden ominaistuoksun, kun hän on iloinen. Ehkä hän ei siis syyttänyt minua.

Aamun sarastaessa Nokitähden turkkiin hierottiin joitain yrttejä. Vanhemmat soturit lähtivät kantamaan tätä ulos leiristä.
"Vaahteratassu, mene nukkumaan. Sinulle tulee pitkä yö tänään, kun saat soturinimesi", Lumitähti kehottaa. Nyökkään, ja raahaan itseni oppilaiden pesään. Kaislatassu tunkee minulle kaksi unikon siementä -niin hän kertoi- mutten tiedä miksi. Käperryn kerälle omalle paikalleni, ja annan unen viedä minut mukanaan.

"Vaahteratassu! Herätys! Auringonhuippu on jo mennyt!" Kastetassu ravistelee minut hereille. Pisaratassu kurkistelee siskonsa takaa minua.
"Ai, kiitos, onko minut määrätty johonkin partioon?" ihmettelen.
"Noo.. Kaislatassu pyysi sinua mukaan kun hän lähtee Kuiskaavan Laakson luo keräämään yrttejä. Oravamarja käski ottaa jonkun soturin, mutta Kaislatassu valitsi sinut koska olet melkein soturi", Pisaratassu tirskahtaa.
"Ai, okei, tekö minua ehdotitte?" kysyn melko ärtyneenä, hiukan iloisena kuitenkin. Pääsenpä ehkä testaamaan taitojani.
"Ei ehdotettu", pennut- siis nuoret oppilaat vastaavat miltein kuorossa ja näyttävät erityisen viattomilta. Työnnyn ulos pesästä viikset väpättäen, naurua pidätellen.

"Ei hampailla, kerää lehdet kynsillä. Pureminen saattaa vahingoittaa niitä", Kaislatassu opastaa. Riivin lehtiä kynnelläni niin kauan, kunnes Kaislatassu on tyytyväinen.
"Vai on Tulvaklaanilla kaksi parantajaoppilasta", ilkeä ääni kuuluu aivan rajan tuntumasta.
"Askelkin rajan yli niin saat nähdä että Tulvaklaanilla on vain yksi parantajaoppilas, Kaislatassu!" ärisen ja nostan ylähuultani. Kissa tuhahtaa, ja astuu leppoisasti rajan yli. Loikkaan tämän kimppuun, sillä tämä on minua pienempi. Oppilas varmaankin. Okei, minäkin olen oppilas, mutta lasketaanko jos saat samana päivänä soturinimen? Oppilas on yllättävän vahva, ja luo tuon tuosta murhanhimoisia katseita Kaislatassuun.
"Lähde leiriin Kaislatassu!" huudan pelästyneelle oppilaalle. Naaras nyökkää ja ryntää ilmeisesti kohti leiriä. Muistan yllättäen improvisointi liikkeeni jonka Nokitähden kanssa harjoitellessani kehitin. Irrotan otteeni oppilaasta, ja tämän hämmästymisestä saan lisäsekunnin. Riuhtaisen itseni ensin oikealle, mutta vaihdan sunnan vasemmalle. Loikkaan selän yli, kierrän eteen, takatassu potku. Teen aluksi aivan selkeää liikettä, ja sitten, juuri kun olen sukeltamaisillani vaysan ali, pysähdyn. Oppilas tömähtää maahan. Seison nyt tämän yläpuolella.
"Lähde", vaadin.
"Ei hullummin taisteltu parantaja!" oppilas huikkaa lähtiessään, "kokoontumisessa tavaantaan, ellet jää hoitamaan viheryskä potilaita!" Jokin tämän äänensävyssä saa minut tuntemaan, että tämä vain vitsailee. Katson hetken tämän perään, ja käännyn sitten lähteäkseni leiriin.

"..on osoittanut urheutta usein, tänäänkin ajamalla tunkeilijan pois reviiriltämme. Vaahteratassu, astu eteen", Lumitähti kailottaa. Astun ylpeänä eteen, ja nostan leukaa hiukan ylöspäin.
"Pyydän esi-isieni henkiä kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Vaahteratassu, luopaatko olla uskollinen ja suojella tätä klaania- jopa henkesi uhalla?" Lumitähti kysyy vakaasti.
"Lupaan", sanon varmana.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Vaahteratassu, tästä päivästä lähtien tunnettakoot sinut nimellä Vaahteratuuli! Tähtiklaani kunnioittaa klaanille omistautuvaisuuttasi ja urheuttasi, ja hyväksyy sinut Tulvaklaanin täydeksi soturiksi!" Lumitähti julistaa.
"Vaahteratuuli! Vaahteratuuli!" kaikki hurraavat uutta nimeäni. Roihuturkki ja Tuhkatäplä eivät meinaa edes päästää minua vahtivuorooni, niin kauan he minua onnittelevat. Vasta, kun pentutarhasta alkaa kuulua vikinää, Tuhkatäplä rientää pentujen luo. Asetun keskelle leiriä katselemaan kirkasta taivasta.

Vastaus:

23 KP - Hunaja YP

Nimi: Blaze~Kanervatassu~Pilviklaani

26.06.2017 00:21
Kanervatassu sähähti, kun Virtasydän painoi hänet maata vasten.
"Sinun täytyy käyttää enemän voimaa!" Mestari komensi ja irroitti otteensa Kanervatassusta.
"Mutta en halua satuttaa sinua",Kanervatassu sanoi hiljaa.
"Äh, et sinä minua satuta, kunhan pidät kyntesi piilossa."
Kanervatassu nyökkäsi ja ravisti tomut turkistaan.
"Otetaan vielä kerta." Virtasydän valmistautui hyökkäykseen.
Kanervatassu kuitenkin ehti hyökätä ensin ja törmäsi päin Virtasydämmen rintaa. Kolli kaatui maahan ja päästi pienen naurun.
"Hyvä, jatka samaan malliin!"
"Tällä kertaa sinä et minua voita!" Kanervatassu uhosi ja pinkaisi pakoon nähdessään mestarinsa nousevan maassa.
*Nopeudessa kukaan ei voita minua! Aion piiloutua pensaaseen ja iskeä sitten!*
Kanervatassu oli jo hyvän matkan päässä Virtasydämmestä, joten hän hyppäsi lähimpään pensaaseen.
"Auts!",Kanervatassu rääkäisi tajutessaan pensaan olevan täynnä ohdakkeita.
Pian Virtasydän ilmestyi näkyviin. Tämä ei voinut haistaa Kanervatassua, sillä oppilas oli tuulen alapuolella.
*Nyt minä hyökkään!* Kanervatassu ponnisti ilmaan ja yllätti Virtasydämmen suoraan edestäpäin. Soturi ei ehtinyt väistää, vaan kaatui maahan.
"Nerokas idea, Kanervatassu! Olet edistynyt taistelu harjoituksissa nopeasti." Virtasydän kehui ja nuoli samalla harmaata turkkiaan sileäksi.
Kanervatassu ei välittänyt turkkinsa likaisuudesta. Hän huokui ylpeyttä ja halusi, että kaikki huomaisivat sen.
"Saanko minä pian soturinimeni?",oppilas kysyi.
Virtasydän katsoi ensin Kanervatassun silmiä ja sitten taivasta.
"Jaa, et sinä vielä ihan kaikkea ole oppinut... metsästäminen sinun täytyy vielä opetella."
Kanervatassu tuhahti.
"Haluan mielummin taistella!"
"Metsästys on elintärkeä taito opetella. Ilman sitä et pärjää elämässä."
Virtasydän totesi.
Kanervatassu ei pitänyt saaliin jahtaamisesta, mutta hän ei pääsisi soturiksi, ellei opettelisi tätä taitoa.
"Huomenna tulet mukaan metsästyspartioon",Virtasydän naukui.
Kanervatassu nyökkäsi ja yritti osoittaa innostusta päästä partioon.
"Mennään leiriin. Näyttää siltä, että illaksi on tulossa sadetta." Virtasydän heilautti häntäänsä lähdön merkiksi.

Iltahämärän aikaan alkoi tosiaab sataa, ja kovaa. Kanervatassu istui oppilaidenpesässä muiden oppilaiden kanssa. Juuri nimitetty Sädetassu makasi pari jäniksen loikkaa etäältä Kanervatassusta. Kanervatassu ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota nukkuvaan oppilaaseen. Hän tunsi joskus olevan pesän vanhin, vaikka niin ei ollut. Se vain tuntui siltä, kun kaikki muut nukkuivat hänen meripihka katseen alla.
*Toivon tosiaan, että pian koittaa se päivä jolloin saan soturinimeni...*

"Kanervatassu! Herää Kanervatassu!" Käpälä ravisteli Kanervatassun ruskeaa turkkia.
"Kauhea meteli, voitko olla hiljempaa...",oppilas pyysi katsomatta edes kuka häntä oikein tuuppi.
"Tänään on aikainen metsästyspartio, joten nopeasti ylös siitä!" Ääni kävi tutunmaksi Kanervatassun korvaan ja hän tunnisti pian Virtasydämmen kasvot.
"Ainiin se partio!" Kanervatassu oi salamana ylhäällä ja ulos pesästä.
"No niin, tule sitten." Virtasydän asteli muun partion joukkoon.

"Aloitetaan helposta saaliista. Näetkö tuon myyrän tuolla?" Virtasydän ja Kanervatassu kyyristelivät aluskasvillisuuden seassa vaanimassa. Aivan heidän edessään oli myyrä, joka nuuhki ilmaa pelokkaasti.
"Miten minä nappaan sen?",Kanervatssu kysyi.
"Lähestyt sitä aluksi hiljaa ja sitten nopealla lyönnillä tai puraisulla otat sen hengiltä." Virtasydän astui taakse päin antaakseen oppilaalleen tilaa poistua pusikosta.
"Selvä, minä nappaan sen!" Kanervatassu liikkui vatsa maata hipoen lähemmäs saalista. Myyrä taisi haistaa lähestyvän uhkan ja aikoi juosta karkuun, mutta Kanervatassu oli nopeampi ja otti sen hengiltä puraisulla. Samaan aikaan edestäpäin hyppäsi valkoinen, raidallinen naaras.
"Se oli minun!",tämä sähisi.
"Sädetassu? Oletko sinä metsästyspartiossa?" Virtasydän oli hypännyt esiin ja tullut Kanervatassun vierelle.
"Kyllä, ja vaanin tuota samaa myyrää." Sädetassu tuijotti kuolleena Kanervatassun suusta roikkuvaa myyrää.
"Olisit ollut nopeampi",Kanervatassu naurahti.
"Älä viitsi Kanervatassu. Tälläistä sattuu, sille ei voi mitään." Virtasydän sanoi.
"Menen etsimään toisen riistan, jota ei viedä nenäni edestä." Sädetassu loikki takaisin metsään.
"No, jokatapauksessa riista olisi päässyt sinulta karkuun, ellet olisi ollut noin nopea." Virtasydän hymyilin.
"Tiedän, nopeaus on vahvuuksiani",Kanervatassu hymyili ja poimi maahan pudonneen myyrän.

//Säde saa jatkaa, jos haluaa c://


Vastaus:

18 KP, Kanerva on valmis nousemaan soturiksi! - Hunaja YP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

25.06.2017 20:48
”Nokitähti on kuollut!” Sysisiipi kuuli Vaahterapennun hätääntyneen huudon, kun oli juuri nukahtamassa. Hän nousi pystyyn hätkähtäen. Hän kyllä oli odottanut, että Nokitähti kuolisi… Muttei ihan näin pian. Hänhän ei ollut edes saanut Kastepennun koulutusta ihan loppuun… Mutta Multaturkki ei ottaisi varapäällikön pestiä vastaan, eikä myöskään Käpyhäntä, he eivät vaan soveltuneet tehtävään. Verimyrsky alkoi jo olla vanha, luultavasti naaras kieltäytyisi myös… Ja Roihuturkilla ja Tuhkatäplällä oli pennut huolehdittavanaan… Mutta oliko Lumiturkkikaan varapäällikkönä suorittanut oppilaan koulutusta loppuun, Sysisiipi tajusi. Ei ollut, Vaahteratassu oli hänen ensimmäinen oppilaansa, joten todennäköisesti… Sysisiipi oli täysin mahdollinen varapäällikkövaihtoehto, vaikka ei ollut suorittanut Kastetassun koulutusta loppuun… Mutta Kastetassu oli jo ehtinyt olla hänen koulutuksessaan… Okei, yhden kokonaisen päivän. Mutta eikö juuri hän ollut saanut idean sammalen hakemisesta pentujen turvaamiseksi? Eikö hän ollutkin klaanin paras taistelija? Eikö hän ollutkin työskennellyt uskomattoman ahkerasti niin oppilaana kuin soturinakin? Miksi hän EI voisi olla klaanin varapäällikkö? Tulvaklaani tarvitsi vahvan johtajan näinä aikoina, ja se oli Lumikorv- eikun tähti. Hän tarvitsi nuoren, mahtavan soturin varapäälliköksi, joka todennäköisesti eläisi vielä pitkään. Sitä paitsi, ei Sysisiipi ollut nousemassa vielä päälliköksi, ja hän saisi varmaan kaksikin oppilasta koulutettua, ennen kuin hänestä tulisi päällikkö. Olen valmis, Sysisiipi ajatteli, ja asteli sureva, hieman pelästynyt ilme kasvoillaan ulos soturien pesästä.

Lumikorva oli koonnut ympärilleen Käpyhännän, Verimyrskyn ja Multaturkin, niin kuin Sysisiipi oli arvellutkin. Multaturkki pudisteli päätään, Käpyhäntä samoin. He eivät ottaneet varapäällikön tehtävää vastaan. Verimyrskyllä oli hetken ovela pilke silmissään, mutta sitten siinä kävellessään hän kompastui. Hän oli liian vanha, Sysisiipi tiesi. Savuhäntä ei edes katsonut päällikönvalintatehtäviä päin, hän oli tehnyt selväksi, ettei ottanut paikkaa vastaan.
Sysisiipi asteli hitaasti Nokitähden ruumiin luokse. Hän oli hämmentynyt, ja Vaahteratassu näytti pelästyneeltä. ”Hän opetti minulle paljon”, Vaahteratassu sanoi lopulta. Sysisiipi nyökkäsi, ja mutisi jotain muistuttaen ”otan osaa”, mutta samalla oli itsekin surullinen. EI sinun vielä pitänyt kuolla, kolli ajatteli päänsä sisällä. Jos hän kerran oli kuollut, ja menettänyt yhden elämän, se tarkoitti, että hän olisi voinut kuolla ihan milloin muulloin vaan. Vaikka liukastumalla ja lyömällä päänsä kiveen… Mutta Nokitähti oli täysin valmis ottamaan Sysisiiven vastaan leiriin, kun hän pentuna sinne saapui. Oli hän nyt aika lempeä, vaikkakin tiukka suustaan… Sysisiiven ajatukset keskeyttää Lumikorvan klaanin kokoonkutsumishuuto.
”Olen päättänyt, että koska Vaahteratassu oli täysin omistautuvainen klaanilleen, kun jaksoi raahata hukkuneen Nokitähden leiriin, hänestä täytyy nyt viimein tulla soturi.” Lumikorva totesi, ja höpötti soturiksi nimittämismenot nopeasti läpi. Sitten hän siirtyi asiaan, jota Sysisiipi oli niin paljon odottanut.
”Käyn vielä tänä yönä hakemassa elämäni ja päällikönnimeni Tähtiklaanilta. Tänä yönä on myös mahdollista valvoa Nokitähden ruumiin vieressä. Ja nyt minun on pakko valita myös klaanillemme varapäällikkö”, Lumikorva huokaisee.
”Päätös oli todella vaikea. Klaanillamme olisi ollut muutama varapäällikkövaihtoehto, mutta he eivät suostuneet ottamaan paikkaa vastaan omista henkilökohtaisista syistään, vaan halusivat paikalle jonkun nuoremman, mutta silti kokemattomamman. Valitsemani kissa ei ole vielä suorittanut oppilaansa koulutusta loppuun, mutta hän sopii muuten täydellisesti tehtävään. Myös Oravanmarja sai näyn Tähtiklaanilta, näyn, jossa tämä hyväksyttiin, tämä, ettei hän todellakaan ole suorittanut oppilaansa koulutusta loppuun.” Lumikorva piti taukoa, ja suru loisti hänen silmistään.
”Tulvaklaanin kissat, kuulkaa minua. Lausun nämä sanat nöyrästi Tähtiklaanin edessä, jotta rakkaat esi-isämme voivat kuulla ja hyväksyä Nokitähden ja minun valintani. Tulvaklaanin uusi päällikkö olen minä, Lumikorva, tästä yöstä lähtien Lumitähti, Nokitähden kauan sitten tekemän valinnan mukaan. Tähtiklaanin nimeen, uusi varapäällikkömme on Sysisiipi, ja myös Tähtiklaani on myöntänyt, että hän voi nousta varapäälliköksi kouluttamattomasta oppilaasta huolimatta. Lupaatko sinä, Sysisiipi, ottaa varapäällikön paikan vastaan, ja huolehtia klaanistamme varapäällikkönä, ehkä jopa päällikkönä, ennen kuin vanhuus, vamma tai kuolema sinut pakottaa siitä eroamaan?” Lumikorva katsoi suoraan Sysisiiven silmiin luottamuksellisesti, ja tämä katsoi yönmustillaan takaisin, vastuuntuntoinen katse silmissään, mutta syvällä sen alla aikaa myöten kasvanut kunnianhimo.
”Minä lupaan huolehtia Tulvaklaanista varapäällikön nimissä vastuuntuntoisesti, ja kunnioitan kaikkia päätöksiäsi”, Sysisiipi vastasi kovalla äänellä, joka kaikui pimenevässä illassa.
”Sysisiipi! Lumitähti!” Huuto alkoi, ja Sysisiipi otti kaikki kehut, mutta myös mulkaisut vastaan nyökyttelemällä ja lyhyillä kiitoksilla. Hän käveli suoraan Nokitähden ruumiille, ja painoi kuononsa entisen päällikön turkkiin, surren Nokitähden kuolemaa.

Vastaus:

21 KP - Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

25.06.2017 20:27
//jatkoo Liekin tarinaan//

Täpläsade tunsi olonsa turvalliseksi Liekkisydämmen vieressä. Kollin hymy sai lämmön virtaamaan hänen sisällään.
"Niin, ja silloin kun veit minut sinne kukkulalle katsomaan auringonlaskua",Liekkisydän kehräsi.
"Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ainakin minulle",Täpläsade sanoi lempeästi.
"Niin myös minulle."
Täpläsade hymyili leveästi ja käänsi sitten katseensa jänikseen.
"Jänis onkin minun lempi ruokaani",Täpläsade totesi haukatessaan palaa saaliin pehmeästä nahasta.
"Niin arvelinkin, kun tuot yleensä mukanasi jäniksen palatessasi metsältä." Liekkisydän paloitteli itselleen pieniä paloja jäniksestä.
"Mitäs jos menisimme ottamaan pienet päiväunet, minua ainakin väsyttää." Liekkisydän ehdotti syötyään.
"Hyvä idea."
Kaksikko astelee sisään soturienpesään ja käy vierekkäin makuulle.

//tiiän et tuli pätkä, mut inspi ei nyt kulje Täplän tarinoissa, mut seuraavis tarinois syntyy varmaan pennut ;) kirjotan myöhemmin Kanerval//

Vastaus:

3 KP - Hunaja YP

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

25.06.2017 20:02
"Minun pitää mennä", Täpläsade ilmoittaa Pakkastassun ilmestyessä ulos oppilaiden pesästä.
"Järjestän hänelle taisteluharjoitukset." Suin vielä hiukan Täpläsateen turkkia ja kysyn: "Voinko tulla katsomaan kun harjoittelette? Minulla kun ei aamupäivällä ole muutakaan tekemistä." Aamupartio oli jo lähtenyt, samoin metsästyspartiot. Vasta auringonhuipun jälkeen minulla olisi mahdollisuus johonkin partioon.
"Mikä ettei", Täpläsade nyökkää. Seuraan häntä Pakkastassun luo, joka katsoo meitä hämmästyneenä.
"Liekkisydän tulee mukaan tänään", Täpläsade ilmoittaa kollille, "opetan sinulle muutaman taisteluliikkeen." Pakkastassu nyökkää, ja Täpläsade lähtee johtamaan meitä leiristä.

"Hyvä, juuri noin se pitää tehdä!" Täpläsade kehaisee oppilastaan. Katselen heitä kaihoisasti. Minäkin haluaisin oppilaan. Se tosin saattaa olla jokaisen soturin toive, mutta kuitenkin. Täpläsateen huuto herättää minut horroksestani: "Liekkisydän, tulisitko auttamaan minua?" Loikkaan pystyyn ja ravaan rauhallisesti Täpläsateen ja Pakkastassun luo.
"Seisoisitko siinä, juuri noin.. ja esittäisitkö vastustajaa? Näytän Pakkastassulle uutta liikettä", Täpläsade ohjeistaa. Asetumme valmiusasemiin Täpläsateen kanssa, ja Täpläsade tekee aloitteen. Hän loikkaan mahtavassa kaaressa ylitseni, ja laskeutuu taakseni. Käännähdän ympäri valmiina iskemään, mutta Täpläsateen käpälä osuu jo minua naamaan. Naaras luikahtaa pois tassujeni ulottuvista ja paiskautuu kaikin voimin päin kylkeäni. Pakkastassu kehrää vieressä pudistellessani sammaltukkoja turkistani.
"Noniin, saat kokeilla tuota liikettä ensin minua vastaan, ja sitten pari kertaa Liekkisydäntä vastaan..." Täpläsade komentaa.

"Se oli hyvää harjoitusta minullekin", huoahdan harjoitustuokion jälkeen.
"Etpä tainnutkaan arvata liikettäni", Täpläsade kehrää. Kävellessämme tuoresaaliskasan ohi, nappaan kasasta jäniksen.
"Harvinaista herkkua", Täpläsade toteaa. Asetumme syömään, ja alamme muistella menneitä.
"Muistatko kun näimme ensimmäisen kerran?" kysyn iloisesti.
"Muistan, olin silloin parantajan pesässä hoidossa", Täpläsade naurahtaa.

//Täplä?

Vastaus:

8 KP - Hunaja YP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

25.06.2017 19:16
"Toista partiota johtaa Sysisiipi, mukaan tulee Vaahteratassu, Kastetassu, Verimyrsky ja Multaturkki", Nokitähti luettelee.
*Hah! Pääsen mukaan keräämään sammalta, onpa suuri kunnia!* Vaahteratassu murisee mielessään. Naaras seuraa kuitenkin muita ulos leiristä, kohti saarekkeita. Vaahteratassu erkaantuu hiukan muusta ryhmästä sammalta etsiessään. Pienen pensasmuurin takaa hän löytääkin etsimänsä; valtavan paljon sammalta, joka on kuivanut auringossa!
"Hei! Löysin paljon auringossa kuivunutta sammalta!" naaras ilmoittaa muulle partiolle. Muut kiirehtivät pian katsomaan
"Löysitpä hyvän paikan!" Sysisiipi kehaisee. Vaahteratassu mulkaisee tätä, vaikka onkin ylpeä löydöstään. Naaraan onneksi Sysisiipi alkaa opettamaan oppilastaan, kuinka kerätä sammalta.

"Vihdoinkin nukkumaan!" Vaahteratassu huokaisee helpotuksesta. Hän on juuri työntymässä sisään oppilaiden pesään, kun Nokitähti huutaa: "Vaahteratassu! Lähdemme metsästämään! Jos tulee tulva, on hyvä olla riistaa varastossa."
"Mutta.. mutta tulin vasta partiosta", Vaahteratassu vastustaa hiukan.
"Ei mitään muttia! Meidän täytyy mennä!" Nokitähti kumoaa vastalaiseen jyrkästi. Vaahteratassu on aikeissa sanoa jotakin törkeää ja ilkeää, mutta huomaa Lumikorvan katselevan. Hän tyytyy tuijottamaan tassujaan.
"No niin, mennään", Nokitähti sanoo leppyneempänä.

*Vaahteran nk*
"Osaapa olla aallokko!" Nokitähti sanoo. Rankkasade ei tunnu juurikaan missään, niin iloinen ja vihainen olen. Nokitähti on juuri kehunut metsästystaitojani. En kuitenkaan ole hänen mielestään vielä valmis soturiksi. Miksi? Silloin päähäni pälkähtää ajatus. Aallokko! Kukaan ei saisi tietää.. se oli niiin helppo naamioida tapaturmaksi... ja pääsisin todennäköisesti vielä soturiksikin.. ja varapäällikkö unelmani olisivat entistä lähempänä. En tietenkään pääsisi vielä Lumikorvan varapäälliköksi, mutta kun Lumikorva kuolee...
"Nokitähti! Miten olisi vielä yksi kala?" ehdotan mestarilleni. Nokitähti nyökkää, ja asetumme valmiiksi. Päällikkö äkkää kalan, ja nostaa tassunsa napatakseen sen. Olen liukastuvinani nurmikkoon, ja tömähdän Nokitähden niskaan.
"Nokitähti!" kirkaisen. Loikkaan mestarini perään. Kun saan tämän nostettua saarekkeelle, nään tyytyväisenä, että mestarini on kuollut.

"Nokitähti on kuollut!" kirkaisen pelästyneenä leirissä. Kaikki on hetken yhtä sähläystä, mutta pian Lumikorva astelee luokseni.
"Hienoa, että toit hänet leiriin. Hänen kuolemansa oli varmasti vahinko, ja osoitit yrittämällä pelastaa hänet. Niimpä Nokitähden valvojaisten jälkeen nimitän sinit soturiksi", Lumikorvaa sanoo surullisen näköisenä.
"K-kiitos", soperran muka hämmästyneenä.


//rip Nokitähti

Vastaus:

10 KP - Hunaja YP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

25.06.2017 17:05
”Oppilaiden pesän katto tarvitsee vielä kunnostusta”, Lumikorva ilmoittaa Sysisiivelle, joka lähtee heti auttamaan oppilaita tehtävässään. Kastetassu valittelee oppilaiden pesän suuaukossa uupumustaan kovaan ääneen, ja Verimyrsky tiuskii hänelle vihaisesti, että oppilas on kuin pentu, ja voisi tehdä jotain.
”Kastetassu, auta.” Sysisiipi komentaa vetelehtivää oppilasta.
”Tiedän, että jaksat. Ota nuo sammalet, tai saat puhdistaa Nokitähdestä punkkeja koko seuraavan kuun”, Sysisiipi katsoo oppilaaseen tuimasti, ja naaras lähtee vetelästi Sysisiiven luo.
”Ilonpilaaja…” hän mutisee matkalla, ottaa sammalet suuhunsa, ja löntystää Verimyrskyn luokse.
”Sysisiipi, voisitko mitenkään korjata tuota yhtä reikää vasemmalta? Se on ammottanut siinä siitä lähtien, kun minä olin oppilas”, Verimyrsky nyökkää suuren kolon suuntaan, mistä lähes kaikki sammalet ovat tippuneet pois.
”Juu, tämä näyttää… aika pahalta…” Sysisiipi empii kiivetessään katolle sujauttamaan ison pallon sammalta jättimäiseen koloon, jota jotkut tuhoisat oppilaat olivat jäystäneet isommaksi vuosien varrella.
”No, nyt se on korjattu”, Sysisiipi huomauttaa, ja lähtee auttamaan Kastetassua, jolle kaikki tuntuu tänään niin kauhean vaikealta.
”Kastetassu, älä vetelehdi. Kun sinusta tulee soturi, et kai vain halua lisänimeä laiskuutesi mukaan?” Sysisiipi tiuskaisee valittelevalle oppilaalle, joka vain pahentaa koko hommaa, kun ei saa mitään aikaiseksi.
”Joo, joo…” Kastetassu mulkaisee.
”Sinusta tulee vielä reipas oppilas, jos oikein yrität!” Käpyhäntä kehaisee pientä, valittavaa oppilasta.
”Kyllä varmasti tulee”, Sysisiipi muistuttaa oppilaalle, ojentaa hänelle uuden sammalpallon, ja jatkaa taas uuden reiän paikkaamista.

Vastaus:

7 KP - Hunaja YP/diktaattori

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

25.06.2017 16:21
Kun Sysisiipi vihdoin saapui metsästysretkensä suoritettuaan Tulvaklaanin suojaisaan leiriin, hän vei tuoksuvat kalat tuoresaaliskasaan. Klaanin varapäällikkö Lumikorva oli jakamassa ohjeita oppilaille, jotka olivat juuri hänen käskystään siirtämässä tuoresaaliskasaa sateensuojaan. Pilvet olivat todella tummia, ja ilma kosteampi kuin aikoihin, ja tuuli sai veden pauhaamaan niin, että se kuului selvästi hämyiseen leiriin asti.
”Taitaa tulla kunnon rankkasade”, Sysisiipi huomautti Lumikorvalle samalla, kun auttoi pieniä oppilaita siirtämään tuoresaaliskasaa. Lumikorva nyökkäsi huokaisten syvään, ja katseli tummaa taivasta, joka näytti synkkyydestään huolimatta tavattoman kauniilta.
”Se on tavallaan aika hyvä juttu”, Lumikorva huomautti lihaksikkaalle kollille, ja jatkoi pohdiskelevana; ”Kasvit saavat vettä, ja tuoresaalista – siis muuta saalista kuin kalaa – löytyy enemmän. Parantajat löytävät yrttejä paremmin, ja klaanimme vahvistuu.” Lumikorvan puheesta kuuli selvästi, että hän oli totutellut näkemään asioissa hyvät puolet huonojen puolien sijaan.
”Niin. Mutta on huomattava myös huonot puolet”, Sysisiipi huomautti vakavasti, raahaten samalla yhtä isokokoista lohta uuteen tuoresaaliskasaan. Saatuaan lohen paikoilleen, hän jatkoi; ”Tuhkatäplän pennut ovat todella nuoria, ne syntyivät vasta tänään, eivätkä ne saa sairastua, klaanimme on pienikokoinen muutenkin. Meidän täytyy, on pakko järjestää partioita tuomaan leiriin paljon kuivaa sammalta, ja varmistaa, että kukaan ei varmasti sairastu sateesta, ja että kaikilla on kuivat makuualustat”, Sysisiipi totesi varmana, ja jatkoi; ”Jos yksi sairastuu, joku muu sairastuu varmasti myös. Huolehditaan nyt, niin emme tule katumaan.”
”Olet oikeassa. Partiot voisivat lähteä matkaan jo nyt…” Lumikorva sanoi mietteliäästi, ja riensi heti toiselle puolelle aukiota Nokitähden luokse, joka oli vaihtamassa kieliä Multaturkin kanssa.
”Sysisiipi sai idean…” Sysisiipi kuuli Lumikorvan järkähtämättömän äänen toiselta puolelta aukeaa, ja siirsi samalla tuoresaaliskasan viimeisen kalan uuteen tuoresaaliskasaan, joka oli nostettu suureen kallionkoloon ison sammalkasan päälle suojaan sateelta.
”Hyvää työtä, oppilaat”, Sysisiipi kehui vielä reipasta oppilaskaartia, ja lähti kävelemään tasaista vauhtia pentutarhaa kohden.

”Tule vain sisään, Sysisiipi”, Tuhkatäplän hento ääni kuului pentutarhasta. Sysisiipi asteli sisään pentutarhan minimaalisesta sisäänkäynnistä, suoraan kauniin naaraan luokse.
”Parasta pitää huolta pennuista, kohta alkaa sataa, ja rankasti.” kolli ilmoitti kuningattarelle, joka nyökkäsi epävarmana.
”Tuotteko jotain kuivaa, vaikkapa heinää tai sammalta? Pennut eivät saa vilustua”, kuningatar vastasi selvästi haluten taata pentujen turvallisuuden.
”Kyllä, mainitsin siitä juuri Lumikorvalle”, Sysisiipi totesi, ja vaihtoi sitten puheenaihetta.
”Miten pennut voivat?” hän kysyi.
”Hyvin, ne nukkuvat nyt”, Tuhkatäplä vastasi iloisesti, puhuen selkeästi hiljempaa.
”Sehän on hyvä. Luulen, että minun täytyy mennä nyt. Lepäile!” Sysitassu toivotti vielä, ja lähti sen jälkeen pentutarhasta.

Heti aukiolle saavuttuaan hän huomasi Nokitähden kutsumassa klaanikokousta paikalle.
”Lähetämme nyt kaksi partiota hakemaan kaikkea kuivaa varmistaaksemme, ettei kukaan meistä vilustu. On saapumassa kamala sade, joten varsinkin pentutarha täytyy turvata. Ensimmäistä partiota johtaa Lumikorva, ja hänen mukaansa lähtee…” Nokitähti luetteli nimiä, joiden joukossa Sysisiipi ei ollut. Se sai hänen olonsa hieman katkeraksi, kunnes Nokitähti ilmoitti toiseen partioon lähtevät.
”Toista partiota johtaa Sysisiipi, ja hänen mukaansa lähtee Vaahteratassu, Kastetassu, Verimyrsky ja Multaturkki”, Nokitähti ilmoitti. Sysisiipi hymyili ylpeänä, ja katsahti partioonsa lähteviä. Eli… Isä, oppilaani, Verimyrsky ja… Vaahteratassu, kolli ajatteli. No, ainakin pääsen näyttämään, että olen… Miten sen nyt sanoisi… Luotettava.

Kerättyään partionsa kokoon, Sysisiipi lähti heidän kanssaan saarekkeen kallioille etsimään kuivia heiniä ja sammalta.
”Hei, täällä on paljon auringossa kuivunutta sammalta!” Vaahteratassun innokas huudahdus kantautui Sysisiiven korviin.
”Sepä hienoa!” Sysisiiven isä Multaturkki vastasi oppilaalle. Sysisiipi saapui paikalle, ja ihasteli naaraan löytämää paikkaa, jossa kasvoi hirvittävästi kuivaa sammalta.
”Löysit hienon paikan”, Sysisiipi kehaisi virnistäen, mutta huomasi silti pienen mulkaisun Vaahteratassun silmistä. Lopulta Sysisiipi alkoi vaan keskittyä Kastetassun neuvomiseen.
”Ota sammalta kynsilläsi, näin”, Sysisiipi näyttää oppilaalleen, joka matkii liikettä.
”Ota enemmän pinnalta, muuten saat kaiken kostean mullan mukaan, ja se pitää sitten repiä irti leirissä. Noin, hyvä!” Sysisiipi neuvoi. Kohta homma alkoi sujua.

”Meillä on varmaankin tarpeeksi sammalta siihen, että voimme viedä sen leiriin”, Multaturkki huomautti, ja Sysisiipi nyökkäsi.
”Olen samaa mieltä, mennään”, Hän sanoi vielä, ja partio lähti leiriä kohti.
Matkalla Sysisiipi huomasi, että lintujen laulu alkoi kadota, ja ne alkoivat lentää pesiinsä ruuan etsimisen sijasta.
”Sade alkaa kohta, meidän täytyy kiirehtiä”, Sysisiipi huomauttaa, ja partio kiristää tahtia.

Leiriin saavuttuaan partiossa olleet kissat alkoivat pehmustaa petejä, ja varmistaa, että kaikki on kuivaa. Matkalla pentutarhaan Sysisiipi huomasi, ettei mahtunut sisään, koska pesässä oli jo Oravanmarja ja Kaislatassu.
”Toin tänne kuivaa sammalta”, Sysisiipi huudahti niin, että parantaja ja hänen oppilaansa kuulivat.
”Jätä ne vaan siihen”, Kaislatassu asteli ulos pentutarhasta. ”Annamme pennuille ja Tuhkatäplälle muutamia yrttejä, jotka vahvistavat heitä”, Kaislatassu selitti. ”Minä laitan nuo myöhemmin, jätä ne vaan siihen”, Kaislatassu sanoi rauhallisesti. Sysisiipi huomasi, että oppilas oli selvästi oppinut olemaan rauhassa, vaikka hän oli vasta kuu sitten pomppinut sinne tänne innokkaana torvelona.
”Kiitos, Kaislatassu”, Sysisiipi kiitti pientä oppilasta, jätti sammalet naaraalle, ja lähti pois auttamaan muita suojaamaan sotureiden ja oppilaiden pesiä.

Vastaus:

25 KP - edelleen se yksi diktaattori nimeltä Hunaja YP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

25.06.2017 14:55
//JATKOA PIHKAN TARINAAN//
”Sysisiipi!” Vaahteratassu huikkasi harmaalle kollille, joka oli istumassa vasta nimitetyn oppilaansa vierellä. Sysisiipi käänsi päätään, nousi, ja asteli syrjemmälle Kastetassua ihailevasta joukosta. Kun Vaahteratassu on varma, ettei kukaan muu enää kuule, hän aloitti puhumisen nuorelle kollille.
"No niin, ajattelin vain sanoa, etten jaksa enää vihata sinua. Jos Nokitähti antaa sinulle oppilaan, et voi olla mikään kauhea petturi", Vaahteratassu totesi selkeästi, ja jatkoi; "Voin siis unohtaa sen, mitä näin Lehtiklaanin rajalla... Paitsi, jos saan vihiä, että vietät aikaa jonkun Lehtiklaanin naaraan kanssa." Vaahteratassu lopetti. Sysisiipi katseli hetken selvästi itsevarmaa naarasta, ja vastasi sitten.
”No, sepä hyvä. Klaanin petturiksi sinun on aivan turha uskoa minua…” kolli sanoi, ja poistui takaisin Kastetassun luokse nyökäten samalla vielä Vaahteratassulle, hyväksyen Vaahteratassun tunnustuksen.

Illalla Sysisiipi lähti kuitenkin yksin saalistamaan. Veden pinta särkyi äänettömästi, kun Sysisiipi laskeutui veteen, ja lähti uimaan yhtä lempisaarekettaan kohti, josta näkyi Lehtiklaanin rajalle. Uidessaan hän ajatteli päivän tapahtumia. Vaahteratassu oli selvästi yrittänyt tehdä sovintoa, mutta sanojensa vastaisesti hän ei kuitenkaan luottanut vieläkään naaraaseen kokonaan. Ainakin kolli osasi olla varovainen seuraavan kerran, kun tuli Lehtiklaanin rajan lähelle, koska hän ei halunnut jäädä missään nimessä kiinni Sinitassun tapailusta – eikä hän tulisi jäämään, sillä hän todella osasi livahtaa käpälien välistä salakavalasti.

Sysisiipi nousi rantaan, ja etsi sopivan paikan kalastamiseen. Jos hän saisi kolme kalaa kiinni, ne riittäisivät hyvin tällä hetkellä jo melko suureen tuoresaaliskasaan. Kalastaessaan Sysisiipi huomasi vilkuilevansa toiveikkaana Lehtiklaanin rajaa säännöllisesti, ja pudisti päätään lopettaakseen sen. Hänellä oli vaan ikävä Sinitassua, ainoaa kissaa, joka ymmärsi kuinka vaikeaa hänen elämänsä oli kaikkine salailuineen. Päälliköksi tähtääminen oli myös todella rankkaa, sillä se vaati myös Lumikorvan huomiota, ei vain Nokitähden.
Sysisiipi oli huomannut, että Nokitähti luotti häneen jo, ja hän yritti vaistonvaraisesti pitää luottamuksen kasassa, vaikka vanha naaras oli todella arvaamaton. Hän tulisi varmasti kuolemaan pian, mutta hänen kanssaan ystävystymisessä oli se hyvä puoli, että hän saattaisi mainita siitä Lumikorvalle, jonka valinnasta kaikki oli lopulta kiinni. Sysisiipi oli myös huomannut, että Vaahteratassu yritti yrittämistään saada Lumikorvan huomion, ja hänellä oli samat aikeet kuin Sysisiivellä, vaikka naaras olikin paljon nuorempi ja hänellä ei ollut paljoa kokemusta. Sysisiipi salaa ihaili Vaahteratassun omistautumista haaveellensa tulla päälliköksi, ja hän selvästikin yritti päihittää Sysisiipeä.
Sysisiipi oli omasta mielestään toiminut hyvin. Hän oli ollut ystävällinen kaikille, ja hän oli myös pitänyt tarkasti luonteensa kurissa, vaikka olisikin halunnut nousta heti päälliköksi. Kollilla olikin jo tarkat suunnitelmat, miten hän parantaisi klaaniaan päällikkönä… Tulvaklaanista vaan täytyi tulla suurin klaani kaikista metsän klaaneista, se oli selvää. Nokitähden toiminnan kautta melkein tuhoutumiseensa ajetun klaanin piti taas nousta jaloilleen ja loistoonsa, mistä hänelle oli kerrottu pentuna. Se oli ollut metsän hurjin, suurin ja mahtipontisin klaani, ja siksi myös Sysisiipi aikoi palauttaa sen.

Lehtiklaanin rajalla ei näkynyt ketään, ja Sysisiipi oli kalastanut kolme kalaansa ja varmaan toiset kolme lisää jo aikapäiviä sitten, joten hän lähti takaisin leiriin. Tällä kertaa hänen uidessaan, kolli piti vauhtia yllä, ja saapui Tulvaklaanin leiriin selvästi odotettua nopeammin.

Vastaus:

16 KP - Hunaja YP/Diktaattori taas tekemässä pahojaan eli tarkistamassa omia tarinoitaan

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

25.06.2017 08:49
Roihuturkki säntää sisään oppilaiden pesään. Katson häntä, ja olen vähällä huutaa Oravamarjaa. Isä on varmasti kipeä. Hän huohottaa, ja saa soperretuksi: "Pennut... ne syntyvät!"
"Häh? Vastahan hän muutti pentutarhaan?!" hämmästelen.
"Niin niin, Oravamarja ei tykännyt siitä, että hän viivästeli muuttoa, mutta se ei auta enää! Tule jo!" Roihuturkki säntää ulos oppilaiden pesästä, ja seuraan häntä pöllämystyneenä. Vastahan hän päivällä teki petiä! Kastepentu, Pisarapentu, Harmaapentu ja Kirjopentu on tuotu ulos pentutarhasta, ja he leikkivät Verimyrskyn ympärillä kuin mitää ei olisi tapahtunut. Roihuturkki ryntää sisään, mutta huikkaa minulle: "Pysyttele ulkopuolella!" Istahdan turhautuneena maahan, ja siinä samassa Kastepentu kipittää luokseni.
"Miksi Roihuturkki meni sinne?" Kastepentu vingahti.
"Koska Tuhkatäplän pennut syntyvät", vastaan ehkä hiukan tylysti, johtuen siitä, että olen juuri nyt hiukan stressaantunut. Entä jos kaikki ei mene oikein? Entä Tuhkatäplä kuolee? Tulvaklaanilla ei ole varaa menettää kissoja! Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen minut viimein kutsutaan sisään.

"Tihkupentu, Sadepentu ja Aaltopentu", Tuhkatäplä osoitti kutakin pentua vuorollaan. Katselin pentuja ihastuneena. Minun sisarukseni! Minä saisin opettaa heille heidän ensimmäiset taisteluliikkeensä. Minä saisin näyttää heille leiriä. Minä saisin leikittää heitä ja opettaa heitä.
"Lupaan huolehtia teistä", kuiskasin pennuille niin hiljaa, ettei Tuhkatäplä kuullut. Aaltopennun korva liikahti hiukan, aivan kuin pikkuruinen naaras olisi kuullut lupaukseni.

"...kutsuttakoot tätä soturia Tomupilveksi!" Nokitähti kailotti,
"Seuraavaksi sinä, Pimeätassu."
"Pyydän esi-isieni henkiä kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi", päällikkö jatkoi, "Pimeätassu, lupaatko noudattaa soturilakia ja puolustaa tätä klaania- jopa henkesi uhalla?"
"Lupaan", Pimeätassu vastasi varmasti.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi; tästä päivästä lähtien kutsuttakoot sinua Pimeäsydämeksi!"
"Tomupilvi! Pimeäsydän! Tomupilvi! Pimeäsydän!" kiljun muiden mukana. Ryntään onnittelemaan pesätovereitani, erityisesti Pimeäsydäntä, sillä en tiedä miksi, mutta pidän hänestä hiukan enemmän.
Kaikki palaavat pikkuhiljaa omiin puuhinsa, ja minä lampsin takaisin oppilaiden pesään.

Pian Nokitähti kutsuu klaanin jälleen koolle: "Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!"
*No mitä nyt?* ajattelen ärtyneenä, *vastahan oli nimitysmenot!* Astelen kuitenkin luiden kanssa kuuntelemaan, mitä Nokitähdellä on sanottavana.
"Klaaniimme on syntynyt kolme tervettä pentua; Aaltopentu, Tihkupentu ja Sadepentu! Lisäksi meillä on toinenkin ilon aihe; kaksi pennuistamme on saavuttanut kuuden kuun iän ja he ovat valmiita koulutuksee! Pisaratassu ja Kastetassu, pyydän teitä astumaan eteen", Nokitähti ilmoittaa.
"Kastepentu ja Pisarapentu, tästä päivästä siihen päivään jona ansaitsette soturinimenne, kutsuttakoot teitä Kastetassuksi ja Pisaratassuksi! Roihuturkki ja Sysisiipi, pyydän teitä astumaan eteen", Nokitähti lausuu, "Sysisiivestä tulee Kastetassun mestari. Käpyhäntä on kouluttanut sinut hyvin, ja olet osoittanut olevasi vastuuntunnollinen ja hyvä taistelija. Oletan, että siirrät kaikki ominaisuutesi Kastetassulle. Roihuturkki! Vaikka oletkin Pisaratassun isä-"
*Mitäh? Ovatko Kastetassu ja Pisaratassu sisarpuoliani?* hämmästelen. Joku pukkaa minua kylkeen, ja keskityn taas Nokitähteen.
"Olet hyvä mestari hänelle. Tuotat kunniaa klaanille ja olet ahkera. Pyydän sinua siirtämään kaikki taitosi uudelle oppilaallesi." Mestarit koskettavat oppilaidensa kanssa neniä.
"Kastetassu! Pisaratassu!" klaani hurraa hetken nimiä.
"Julistan klaanikokouksen päättyneeksi", Nokitähti ulvahtaa huudon keskeltä. Mestarit ohjaavat oppilaat pesiinsä ja muut kissat haihtuvat jonnekin. Sysisiiven suunnatessa kohti sotureiden pesään, päätän nielaista pienen palan ylpeydestäni.
"Sysisiipi!" huikkaan matalalla, hiljaisella äänellä. Kolli kääntyy hämmästyneenä.
Hän astelee lähemmäksi.
"Noniin, ajattelin vain sanoa, etten jaksa enää vihata sinua. Jos Nokitähti antaa sinulle oppilaan, et voi olla mikäön kauhea petturi", totean käytännöllisesti ja lisään, "voin siis unohtaa sen mitä näin Lehtiklaanin rajalla. Paitsi jos saan vihiä että vietät aikaa jonkun Lehtiklaanin naaraan kanssa."


//...

Vastaus:

18 KP, ja Vaahteratassusta voi tulla soturi! Joo, Tulvassa on VÄHÄN (XD) säätöä noiden sukujuurien kanssa, kissat eivät millään riitä. Mutta hieno tarina, hyvin kestät tuon Tulvan sotkuisuuden, ymmärrän, miksi roolaajat eivät jaksa roolata siellä :D - Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

24.06.2017 21:20
Pakkastassu lysähti huohottaen maahan. Täpläsade ravisteli turkkiinsa tarttuneet tomut pois.
"Jaksatko enään harjoitella?" Täpläsade kysyi Pakkastassulta.
"Tietenkin! Minä en ole heikko!" Pakkastassu nousi seisomaan ja muutaman yskän puuskan jälkeen tämä hyökkäsi Täpläsadetta päin. Täpläsade väisti täpärästi ja heittäytyi sivuun. Hän ei saanut tassuillaan tasapainoa, vaan tömähti saniaisten sekaan. Pakkastassu asteli Täpläsateen luokse ja hyppäsi hänen päälleen. Oppilas painoi tassuillaan Täpläsateen lapojen välistä.
"Hah! Sainpas sinut!" Pakkastassu riemuitsi pieni virne naamallaan.
"Ei tämä vielä ole ohi",Täpläsade ponnisti itsensä ylös ja ravisti Pakkastassun selästään.
"Voitin!" Täpläsade hymähti ja laski tassunsa leikkisästi maassa makaavan Pakkastassun pään päälle.
Pakkastassu huokaisi ja myönsi tappionsa.
Täpläsade sai itsekin hyvää harjoitusta, kun hän opetti Pakkastassua. Hän ei itse ollut mikään paras mahdollinen taistelija, mielummin hän juoksisi saaliin perässä. Mutta nyt hänen oli pakko pistää kaikki taitonsa peliin Pakkastassun vuoksi. Oli hänen velvollisuutensa, että Pakkastassusta tulisi kunnon soturi, joka osasi metsästää ja taistella hyvin.
"Nyt lähdetään",Täpläsade naukaisi ja auttoi Pakkastassun jaloilleen.
"Täpläsade,taistelinko minä paremmin kuin viime kerralla?" Pakkastassu kysyi ja odotti vastausta kirkkain silmin.
Täpläsade naurahti.
"Todellakin! Sait minutkin huohottamaan oikein kunnolla."
Pakkastassu hymyili ja näytti olevan tyytyväinen.

Tullessaab leiriin sisään Täpläsade ja Pakkastassu ohittivat Sumuhännän ja Pihkavirran, jotka olivat menossa oletettavasti parantajien kokoontumiseen.
Täpläsade nyökkäsi nopeasti ohi kulkeville parantajille. Pakkastassu riensi heti muiden oppilaiden luokse, varmaan kertomaan tämän päivän harjoituksia. Täpläsade näki isänsä, Varishännän makaamassa auringon lämmittämällä kivellä. Tumaanharmaa soturi katseli leirin tapahtumia ilmeellä, josta ei oivut päätellä mitää muuta, kuin kaipuuta. Täpläsade tiesi mitä Varishäntä kaipasi, ja hän kaipasi sitä itsekkin - Kultakasvon läsnäoloa. Täpläsade ei kuitenkaan antanut ikävän muiston emon kuolemasta vallata mieltään, sen sijaan hän päätti ilmoittautua metsästys partioon. Tulisielu seisoi partion edessä ja tarkasti, että kaikki olivat mukana.
"Tulisielu! Pääsenkö minä vielä mukaan?" Täpläsade juoksi varapäälikön luokse.
"Tietysti. Lähdetään sitten."
Täpläsade asettui partion perälle. Siemenkynsi huomasi entisen oppilaansa ja tuli hänen vierelleen.
"Mitä sinulle kuuluu?",Siemenkynsi kysyi.
"Ihan hyvää, ei tässä ole mitään ihmeellistä tapahtunut."
Simenekynsi nyökkäsi.
"Sinullakin on varmaan käpälät täynnä töitä",Täpläsade jatkoi keskustelua.
"Ai miten?" Simenkynsi ihmetteli.
"No onhan sinullakin nyt oppilas."
"Niin, Hohtavatassu. Hän onkin ollut todella innokas oppilas, mitä minulla on aikoihin ollut." Siemenkynsi naurahti.
Täpläsade muisteli omia oppilas aikojaan, kun hän oli itsekkin ollut äkkipikainen, kokematon kissa. Mutta nyt hänellä oli kumppani ja oma oppilas. Hän sai kiittää osaamistaan taidoista Siemenkynttä, parempaa mestaria Täpläsade ei olisi voinut ikinä toivoa. Hän kunnioitti myös Siemenkynnen viisautta, olihan tämä jo aika vanha mutta ei se päällepäin näkynyt.
"Tässä on hyvä paikka metsästää. Älkää harhailko kuitenkaan liian kauas." Tulisielu kuulutti ja partion kissat hajaantuivat kukin omaan suuntaan. Täpläsade imi itseensä tuoreen riistan ja metsän tuoksua. Hän huomasi myyrän juoksevan puun koloon.
*Tuo on helppo saalis.*
Täpläsade hiipi kolon luokse ja työnsi hitaasti käpälänsä sisään. Se osui myyrää kylkeen, ja yhdellä iskulla Täpläsade tappoi sen. Hän nosti sen hampaisiinsa ja lähti etsimään lisää riistaa.

Täpläsade palasi takaisin partion luokse myyrä, varpunen ja jänis hampaissaan.
"Hyvin tehty",Tulisielu kehui.
Täpläsade nyökkäsi kiitokseksi.
Partio kääntyi kohti leiriä.

Täpläsade päätti viedä saaliinsa suoraan klaanin vanhimmille ja pentutarhaan, vaikka yleensä se työ kuului oppilaille. Klaanin vanhimpien pesästä kuului iloista naurua ja puhetta. Astuessaan sisään Täpläsade näki monta lempeää katsetta kääntyvän hänen puoleensa.
"Ai, Täpläsade",Liljasydän hymyili.
"Toin teille vähän syötävää." Täpläsade laski myyrän ja jäniksen keskelle pesää.
"Kiitoksia, emme olekkaan syöneet tänään mitään." Savukuono kävi heti saaliin kimppuun.
"Ne kaikki eivät ole sinulle!" Sinituuli muistutti ja läimäisi hellästi kollia korville.
"Kyllä minä sen tiedän, pilailin vain."
"No, minä lähden tästä viemään tämän varpusen Hämäräkatseelle." Täpläsade huikkasi ja poistui pesästä.

"Hyvin ystävällistä, kiitos Täpläsade",Hämäräkatse sanoi, kun Täpläsade antoi varpusen tälle.
"Pennut tulkaa maistamaan varpusta!"
Neljä pentua vyöryi samantien pesän varjoista.
"Jättäkää Hämäräkatseellekkin jotain",Täpläsade naurahti.
"Ei minulla ole hätää, olen jo syönyt tänään." Kuningatar naukui ja paloitteli varpusen pennuille sopiviksi paloiksi.
"Voikaa hyvin, minä lähden nukkumaan." Täpläsade toivotti ja asteli ulos pesästä.
*Saisinko minäkin joskus pentuja?* Täpläsade pohti mutta ravisti sitten päätään ja meni soturienpesään.

Vastaus:

Hienoa, 21 KP! - kukas muukaan kuin Hunaja YP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

24.06.2017 18:46
Sysisiipi istui leiriaukiolla vaihtamassa kieliä Multaturkin kanssa. Maa oli kostea, ja aallot löivät vielä rantakiviä vasten. Jopa Tulvaklaanin leiriä vedeltä suojaavaa pensasmuuri kastui osittain pisaroiden lennellessä suurista aalloista.
”Vesi ei ole ollut näin korkealla aikoihin”, Multaturkki huomautti Sysisiivelle.
”Ei niin, yllättävää. Keväiset tulvat todellakin nostivat vedenpintaa niin paljon, ettei se ole laskenut enää kuten pitäisi”, Sysisiipi vastasi mietteliäänä, katsellen samalla toiselle puolelle aukeaa, missä suuri joukko oppilaita harjoitteli mestareidensa kanssa taisteluliikkeitä.
”Taidat kaivata oppilasaikojasi?” Multaturkki kysyi muina miehinä, kun huomasi Sysisiiven katsovan kosteilla heinillä painivia oppilaita.
”Osittain, osittain en. Harjoittelu oli mukavaa, mutta nyt sitä ei tule oikein tehtyä”, Sysisiipi virkkoi, ja laskeutui makaamaan viileälle, tuoksuvalle maalle.
”Oletko muuten kuullut… Tuhkatäplä saa uuden pentueen, ja Oravanmarja sanoo, että se voi syntyä minä hetkenä hyvänsä? Hän muutti pentutarhaan aivan viime hetkillä, Oravanmarja ei oikein tykännyt, kun hän viivytteli…” Sysisiipi ilmoitti samalla, kun pesi tassuaan rajapartiossa siihen juuttuneesta mudasta.
”En ole kuullut, sehän on hienoa! Tulvaklaani on kaivannut uusia kissoja jo pitkään, olemme puolet pienempi klaani, kuin muut klaanit…” Multaturkki vastasi, ja moikkasi leiriaukosta tulevaa Kaislatassua, jolla oli iso sammalpallo suussaan. Kaislatassu tervehti takaisin, ja riensi sotureiden luokse.
”Saan auttaa Oravanmarjaa, Tuhkatäplä synnyttää nyt!” Hän huudahti kolleille innoissaan.
”Ai, onko synnytys alkanut jo?” Multaturkki ihmetteli.
”Etkö sinä oikeasti ole kuullut mitään siitä, että Tuhkatäplä saa pentuja?” Sysisiipi naurahti isälleen.
”En… Mutta se on hieno juttu! Ilmoita meille, Kaislatassu, jos tarvitsette lisää apuvoimia”, Multaturkki huikkasi vielä.

”Kaksi kollia, yksi naaraspentu, kaikki terveitä!” Oravanmarjan tyytyväinen huudahdus kuului pentutarhasta.
”Mahtavaa! Onko Tuhkatäplä päättänyt niille jo nimet?” Sysisiipi kysyi pentutarhan ulkopuolelta kehräten. Kaislatassu riensi ulos pentutarhasta innoissaan kertomaan uutisesta pentutarhan ulkopuolella odottaville sotureille.
”Niiden nimet ovat Sadepentu, Tihkupentu ja Aaltopentu, emo Tuhkatäplä, isä Roihuturkki. Ne ovat siis Vaahteratassun pikkusisaruksia!” hän hymyili innoissaan.

Hetken päästä Nokitähti kutsui klaanin koolle.
”Klaaniimme on syntynyt kolme tervettä pentua, Sadepentu, Tihkupentu ja Aaltopentu, kuten suurin osa teistä jo kuulikin. Olen hyvin ylpeä siitä, että klaanimme alkaa taas päästä jaloilleen. Meillä on myös toinen ilonaihe, nimittäin kaksi pentuamme on saavuttanut kuuden kuun iän, ja he ovat valmiita aloittamaan soturikoulutuksensa oppilaina. Kastepentu ja Pisarapentu! Pyydän teitä astumaan eteen.” Nokitähti lopetti puheensa hetkeksi odottaen, että pennut siirtyivät eteen. Sitten hän jatkoi; ”Pisarapentu ja Kastepentu, tästä päivästä siihen päivään, kun ansaitsette soturinimenne, teitä kutsuttakoon Pisaratassuksi ja Kastetassuksi. Roihuturkki ja Sysisiipi, pyydän teitä astumaan eteen.” Nokitähti keskeytti taas puheensa, katsoen tällä kertaa sotureita.
”Kastetassun koulutuksesta tulee vastaamaan Sysisiipi. Hän on valmis ottamaan oppilaan. Sysisiipi, Käpyhäntä on kouluttanut sinut erittäin hyvin, ja olet osoittanut olevasi vastuuntuntoinen soturi ja mahtava taistelija. Oletan, että siirrät kaikki taitosi Kastetassulle.
Roihuturkki, vaikka olet Pisaratassun isä, tiedän, että sovit hänelle parhaiten mestariksi. Olet ahkera, ja tuot kunniaa klaanillemme. Pyydän sinua siirtämään kaikki taitosi Pisaratassulle.” Nokitähti lopetti puheensa, ja ilmoitti klaanikokouksen päättyneeksi. Sysisiipi tunsi ylpeyttä, kun hän kosketti uuden oppilaansa nenää.
”Opetatko sinä oikeasti kaiken, mitä osaat?” Kastetassu kuiskasi Sysisiivelle ihailua äänessään. Ääni meinasi hukkua, kun soturit huusivat uusien oppilaiden nimiä, mutta Sysisiipi kuuli sen juuri ja juuri.
”Kyllä, Kastetassu, kyllä minä opetan sinulle kaiken, mitä osaan”, Sysisiipi vastasi ylpeästi kehräten.

Vastaus:

17 KP - Hunaja YP / Diktaattori, joka on taas ottanut käyttöön entisen tapansa tarkistaa omat tarinansa

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

24.06.2017 18:08
"...ota mukaasi Vaahteratassu, Verimyrsky, Pimeätassu ja Multaturkki", Nokitähti ohjeistaa Lumikorvaa. Lumikorva nyökkää ja kerää partioon lähtevät kissat ympärilleen.
"Lähdemme kohti Pilviklaanin rajaa, ja sieltä Kuiskaavan laakson kautta takaisin leiriin", Lumikorva selostaa, "matkalla voimme vaikka saalistaa."
*Hyvä! Pääsen näyttämään mitä osaan! Ehkä Lumikorva voi sitten suositella minua Nokitähdelle* , pohdin. Seuraan Lumikorvaa ripeää tahtia leiristä. Loikimme saarekkeelta saarekkeelle, uimme pikku matkan, kävelemme saarekkeen yli ja uimme vielä vähän. Kävelemme aivan rajan tuntumassa. Kukaan ei puhu, ja vain tuuli suhisee puiden latvoissa. Käännäm hiukan päätäni, ja nään sorsan uiskentelmassa pienen kaislikon läheisyydessä. Loikkaan hiljaisesti ilman halki kohti lintua, ja kun se meinaa räpiköidä ilmaan, on jo myöhäistä. Tapan linnun ja kiikutan sen Lumikorvan luo.
"Hyvä", Lumikorva toteaa, "mutta voisit tehdä sen myös näin..."

"Se lohi jonka nappasit oli aivan valtava!" hehkutan Pimeätassulle. Naaras kehrää ja toteaa: "Se oli hassun näköistä, kun huidoit vedessä sen kalan perään. Näytit aivan linnulta joka harjoittelee lentämistä." Tuhahdan iloisesti, ja alan juuri laskea kahta kalaa ja lintua tuoresaaliskasaan, kun Multaturkki pysäyttää minut.
"Voisit viedä tuon linnun Tuhkatäplälle", kolli neuvoo, ja osoittaa lintua hännällään. Olen ymmälläni.
"Eikö Tuhkatäplä voi itse hakea omaa ruokaansa?" nurisen, vaikka olenki erittäin hämmästynyt.
"Mutta hänhän on muuttanut pentutarhaan", Multaturkki kertoo. Suuni loksahtaa auki. Tuleeko minusta isosisko? Vien linnun pikimmiten pentutarhaan, jossa Tuhkatäplä kokoaa petiä itselleen.
"Onko sinusta tullut.... kuningatar?" ihmettelen. Tuhkatäplä nyökkää iloisena. Lasken kalan tälle.
"Kiva", totean vain ja pujahdan ulos pesästä.

"Miksi näytät noin järkyttyneeltä?" Pimeätassu utelee saavuttuani oppilaiden pesään.
"Tiesitkö, että Tuhkatäplä on muuttanut pentutarhaan?" vastaan kysymykseen omalla kysymykselläni.
"Ai, en tiennyt", Pimeätassu totesi yllättyneenä.

Illalla hiivin ulos leiristä. Toivon ettei kukaan huomaa, sillä haluan olla yksin. Laadin suunnitelmaa päällikköyteen.
*1. Minun pitää päästä soturiksi. 2. Minun pitää olla Lumikorvalle ystävällinen ja näyttää, että olisin hyvä varapäällikkö.
3. Kun Nokitähti kuolee, Lumikorvan pitää valita uusi varapäällikkö*, pohdin. Alan heti harjoittelemaan joitakin taisteluliikkeitä. Se on melko vaikeaa yksin. Kuvittelen aina jonkin kepin vastustajaksi.
*Jos Sysisiipi näkisi minut nyt, hän varmasti luulisi minun vajonneen pennun tasolle*, mietin vihaisena. Kuin painajaisessa, pensas kahahtaa. Hätkähdän. Onneksi pensaasta astuu Myrkkytassu.
"Taidat tarvita apua", kolli tokaisee hiukan huvittuneen näköisenä. Tuijottelen tassujani. Onkohan hän tarkkaillut minua kauankin?
"Voin auttaa sinua", Myrkkytassu tarjoutui.

*Myrkkytassun kanssa oli mukava jutella*, mietin kulkiessani kollin kanssa leiriin. Hipsimme mahdollisimman hiljaa sisään leiriaukiolle, mutta kun käänsimme askeleemme kohti oppilaiden pesää, varjoista astui esiin hahmo. Roihuturkki katsoi meitä silmät kiilien hiukan. Juuri nyt pelkäsin hiukan isääni.
"Missä te olitte? Arvatkaa vain olenko etsinut sinua!?" isäni ärisi. Tuijottelin tassujani. Keräsin kaiken rohkeuteni ja soöersin: "Myrkkytassu auttoi minua taisteluliikkeiden harjoittelussa. En nimittäin ole vielä mestari niissä." Vastaus näytti tyydyttävän Roihuturkin vihaa, ja tämä sanoi: "Olet varmaankin kuullit, että Tuhkatäplä muutti pentutarhaan?" Nyökkäsin.


//aikamuoto vaihtui tuossa yhdessä kohtaa

Vastaus:

Mä vaihdan tosi helposti myös aikamuotoa tarinoissani ':D Mutta 15 KP! - Hunaja YP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

24.06.2017 09:06
"Tänäänhän on parantajien kokoontuminen?" kysyin Sumuhännältä katsellessani aamutaivasta. Aurinko oli nousemaisillaan ja puolikuu näkyi enää haaleana läikkänä taivaalla. Sumuhäntä nyökkäsi.
"Tapaan siis taas Lintuaamun, Kaislatassun ja Vuokkotassun?" kysyin, ja jatkoin mielessäni, *ja Kiurunlaulun.* Minua hävetti hiukan huomatessani, että odotin Kiurunlaulun näkemistä miltein enemmän kuin muiden parantajien. Eihän minun pitäisi niin ajatella!

Haukottelin. Olin herännyt aikaisin, ja tänään pitäisi vielä jaksaa Kuuputoukselle asti. Päätin käpertyä nukkumaan vielä hetkeksi. Tai hieman pidemmäksi aikaa...

"Umh.. Pihkavirta?" kissan ääni herätti minut. Katsoin ympärilleni, ja huomasin edessäni seisovan oppilaan. Viimeaikoina Usvaklaani oli saanut niin paljon oppilaita, etten vain muistanut tämän nimeä.
"Niin?" vastasin ja nousin seisomaan.
"Tulisielu käski tuomaan tämän pulun teille", oppilas selosti, ja huomasin vasta nyt pulun tämän jalkojen juuressa.
"Kiitos", katsoin pulua ilahtuneena, kun oppilas töytäisi sitä tassullaan hiukan eteenpäin. Kumarruin nappaamaan pulun, kun oppilas kääntyi ja lähti pesästä. Kiikutin linnun Sumuhännän luo, joka nukkui vielä. Puolitin linnun jotenkuten, ja hotkaisin itse toisen puoliskon.

"Pihkavirta, aika lähteä", Sumuhännän ääni herättää minut. Räpyttelen silmiäni hetken, ja nään sitten vasta kunnolla ympärilleni. Sumuhäntä seisoo jo puoliksi parantajan pesän ulkopuolella. Nousen nopeasti pystyyn, ja kiiruhdan Sumuhännän luokse.

"Hei, Lintuaamu!" hihkaisen ystävälleni. Vuokkotassu ja Valkojalka ovat saapuneet jo, ja enään vain Tulvaklaanin parantajat Kaislatassu ja Oravamarja puuttuvat. Pian hekin saapuvat luoksemme Kuiskaavaan laaksoon. Jatkamme hetimmiten matkaa kohti Kuuputousta. Aina silloin tällöin tunnen turkin kosketuksen, mutta kun katson ympärilleni, nään vain muut parantajat. Yöt ovat lämpimämpiä nykyään.
*Onneksi on hiirenkorva ja melkein viherlehti*, ajattelin iloisena.

Kosketin Kuuputousta. Laskin pääni etutassujen väliin, ja sinä silmänräpäyksenä, jona suljin silmäni, tunsin kieppuvani laskeutuessani uneen.

Katselen ympärilleni. Ei Kiurunlaulua. Ei Kultakasvoa. Ei yhtään ketään. Vain... vain suurenevia varjoja. Laaksoon tosiaan laskeutuu pimeys, ja varjot tunkevat luokseni kaikkialta laakson reunoilta. Pakoreittiä ei ole. Varjot nielaisevat minut. Katson taivaalle, ja yllätyn, kun sinne ilmestyy aurinko. Aurinko valaisee osan taivaasta, ja kuulen äänen: "Olen aina kanssasi....."
"Kiurunlaulu!?!?" Kiljaisen.

Säpsähdän hereille. Olen ensimmäinen. Kaikki muut tuhisevat unissaan. Tepastelen hermostuneena edestakaisin. Olen juuri rauhoittumassa kammottavan uneni lietsomasta pelosta, kun päähäni pälkähtää uusi ajatus; miksei Tähtiklaani ole näyttänyt minulle ennustusta tai mitään? Onko se vihainen, että kaipaan Kiurunlaulua enemmän kuin pitäisi? Ravistelen tämän ajatuksen pois päästäni. Tietenkään Tähtiklaani ei ole vihainen. Ehkä. Kyllä se olisi jotain maininnut. Vai.. olisiko? Eihän Tähtiklaani varoitellut taistelustakaan? Mutta Liekkisydämen hirviö-kolarista se varoitti.
*Äh, tietäisin kyllä jos Tähtiklaani olisi minulle vihainen*, ajattelen ärtyneenä. Muut parantajat alkavat pian heräilli, ja pian olemme valmiit kotimatkaan.



//toivottavasti täs on nyt vaihteeks ees vähän enemmän pituutta xD

Vastaus:

13 KP - Hunaja YP

Nimi: Nöpö

23.06.2017 23:06
Heräsin pentutarhan ihanasta lämmöstä. Normaalisti herättyäni nään Pikkupennun vierelläni, mutta nyt hän oli poissa. Samoin Korsipentu sekä tulipentu olivat muualla.

Nousin sammalvuoteeltani ja astelin väsyneenä ulos pois pentutarhan turvasta. Venyttelin jalkojani, ja aloin katsella leiriä. Kaikki vaikutti normaalilta. Näin Pikkupennun, Korsipennun ja Tulipennun leikkivän lehtikannon vierellä. Juoksin heidän luokseen, ja aloimme leikkiä yhdessä.

Pikkuhiljaa Sotureita ja oppilaita alkoi lipua ulos pesistään. Myös Sadetähti tuli ulos, ja lähti kävelemään kohti Apilahäntää. Hetken kuluttua Sadetähti lähti Iltamieltä kohti, ja Apilahäntä ravasi luokseni.
"Mitä Sadetähti sanoi?" kysyin emoltani. Hän näytti erittäin tyytyväiseltä ja ylpeältä.
"Sinusta tehdään soturioppilas!" naukui Apilahäntä.
"Menosi ovat hetki ennen auringon laskua." selitti Apilahäntä.
"Upeaa!!" Huusin ehkä vähän liiankin kovaa, ja jatkoin hieman hiljempaa.
"Onko Pikkupennun seremonia samaan aikaan?" kysyin iloisena.
"niin, tuota. Valitettavasti Pikkupennusta ei tehdä ihan vielä oppilasta, mutta se aika koittaa varmasti todella pian. Ja Harhapennusta tulee myös oppilas." sanoi Apilahäntä.
"No, tänään on siis viimeinen päiväsi pentuna!" kehräsi Apilahäntä.
"Niin, menen heti kertomaan muille!" mau'uin ja juoksin muiden luo.

"Vau, Hienoa!" sanoi Korsipentu kuultuaan uutiset.
"Kenestä tulee mestarisi?" Kysyi Pikkupentu uteliaana.
"En tiedä vielä, mutta toivoisin että Iltamielestä tai Lumpeenkukasta." vastasin innoissani.
"Se nähdään illalla!" sanoi Korsipentu, ja jatkoimme leikkimistä.

Kun aurinko alkoi laskea, Sadetähti hyppäsi yhdellä loikalla lehtikannon päälle, ja kutsui klaanin koolle.
"saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Sanoi Sadetähti kuuluvalla äänellä. Osa kissoista oli jo paikalla, mutta viimeisetkin valuivat vielä paikalle. Apilahäntä istui vierelläni lehtikannon vieressä.
Apilahäntä tuuppaisi minua hennosti merkiksi, että nyt pitäisi mennä, ja lähdin kävelemään lehtikannon eteen niin, että kaikki pystyivät nähdä minut.

"Sulkapentu, olet täyttänyt kuusi kuuta, ja sinusta on aika tehdä soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään asti, kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Sulkatassu. Mestariksesi tulee Iltamieli."
Se oli uskomatonta. Olin aivan täpinöissäni ja tärisin hiukan. Iltamielestä tuli mestarini! Olin odottanut tätä hetkeä siitä asti kun avasin silmäni, ja nyt se toteutui!

"Iltamieli, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi rohkea ja uskollinen, ja oletan sinun opettavan kaiken tietosi tälle oppilaalle." puhui Sadetähti.

Iltamieli käveli luokseni ja kosketti kuonoani omallaan. Sitten kaikki alkoivat hurraamaan uutta nimeäni, ja jokainen vuorollaan tuli onnittelemaan minua. Kun kaikki alkoivat lähteä nukkumaan, Pikkupentu tuli vielä luokseni.

"Onneksi olkoon!" Pikkupentu sanoi iloisesti. puskin häntä hieman, ja lähdin hänen mukanaan kohti pentutarhaa.
"Sulkatassu, Minne olet tulossa?" Kysyi Pikkupentu ilkikurisesti.
"Aivan, nukun nykyään oppilaiden pesässä." Naurahdin. Käännyin ympäri, ja lähdin tepastelemaan kohti puunrunkoa, jossa oppilaat nukkuivat. Etsin itselleni mukavan kohdan, ja vaivuin nopeasti sikeään uneen.

//Oon niin innoissani et Sulkatassu nous oppilaaks!! :Dd Tuun kirjottaa tarinoita todennäkösesti aika aktiivisesti, mut ensviikolla en välttämät ehi kirjottaa:(

Vastaus:

13 KP - Hunaja YP

Nimi: Sysisiipi, Tulvaklaani, Hunaja YP

23.06.2017 14:44
Sysisiipi asteli rauhallisesti ulos soturien pesästä katsomaan, kun Nokitähti alkoi järjestää aamupartioita.
”Lumikorva, sinä lähdet johtamaan rajapartiota. Ota mukaasi… Vaahteratassu, Verimyrsky, Pimeätassu ja Multaturkki. Käpyhäntä, sinä taas lähdet Myrkkytassun ja Tomutassun kanssa saalistamaan. Katsokin, että he käyttäytyvät kunnolla… Tuhkatäplä, Roihuturkki ja Savuhäntä, aamupäivänne on vapaa.” Nokitähti totesi, ja partioihin lähtevät kissat suuntasivat leirin suuaukkoa kohti, pujahtaen ulos kissa kerrallaan. Muiden lähdettyä Nokitähti asteli rauhallisesti Sysitassun luokse, joka istui ylväästi suorassa pää kohotettuna suuaukolle, missä suurin osa klaanin kissoista oli juuri ollut.
”Taisit huomata, etten sanonut nimeäsi lainkaan”, Nokitähti alkoi puhua rauhallisesti, ja istahti Sysisiiven viereen, joka nyökkäsi päällikölle vastaukseksi.
”Minun katsos… Täytyy puhua kanssasi”, Nokitähti jatkoi kiirehtimättä. Tällä kertaa Sysisiipi käänsi ilmeetöntä päätään, ja katsoi Nokitähteä silmiin.
”Mistä asiasta?” Sysisiipi virkkasi venytellen samalla.
”No, olen ajatellut, että sinusta voisi tulla mestari jollekin tulevista oppilaistamme. Minusta sopisit tehtävään hyvin…” Nokitähti jatkoi muina miehinä, alkaen samalla pestä itseään. Kehräys kumpusi Sysitassun rinnasta.
”Se kävisi hyvin minulle, jos kerran haluat niin”, Sysitassu vastasi rehellisesti.
”Hyvä, luotan sinuun. Sinulla on nyt muuten aamupäivä vapaata”, Nokitähti kehräsi vielä, ja lähti sitten tuoresaaliskasaa kohti.
”Käyn yksin metsällä, jos sopii?” Sysisiipi kysäisi, ja sai heti perään myöntävän naukaisun.

Sysisiipi tarkisti ensin, että partioita ei ollut lähimaillakaan, ja lähti sitten uimaan äänettömästi Lehtiklaanin rajaa kohti. Jo pitkän matkan päästä hän näki Sinitassun istuvan Lehtiklaanin rantatörmällä, ja alkoi kiristää vauhtia.
Paria ketunmittaa ennen rantapiennarta Sinitassu huomasi kollin.
”Sysisiipi!” Lehtiklaanilainen kuiskasi innoissaan. ”Mitä teet täällä?”
”Tulin katsomaan, näkyykö sinua.”
”Minäkin oikeastaan tulin tänne vain siksi… Minun piti kerätä sammalta, joten keräsin nopeasti ja tulin sitten tänne”, Sinitassu hymähti.
”Minun taas pitäisi saalistaa… Mutta sinua on ihana nähdä pitkästä aikaa!” Kolli hymähti, ja nousi rantaan.
”Olet ihan märkä… Haiset kalalle…” Sinitassu nyrpisti nenäänsä, mutta alkoi sitten nuolla ystäväänsä kuivaksi.
”Äh, kyllä minä selviän…” Sysisiipi tokaisi, ja meni vähän kauemmas välttyäkseen naaraan nuolaisuilta, samalla suojaan pensaaseen, josta kukaan ulkopuolinen ei näkisi heitä.
”Ai, anteeksi…” Sinitassu perääntyi hymyillen. ”Yleensä kukaan kissa ei halua olla märkä…” Hän jatkoi, ja Sysisiipi pudisti päätään huvittuneena.
”No, miten sinulla on mennyt, Sinitassu?” Sysisiipi kysyi innoissaan.
”Ihan hyvin… En kylläkään ole vielä soturi, mutta haluaisin olla…” Sinitassu painoi päänsä.
”Kyllä sinusta soturi vielä tulee. Et ole paljoa nuorempi kuin minä!” Sysisiipi kannusti.
”Entä miten sinulla on mennyt?” Sinitassu kysyi kiinnostuneena.
”Ihan hyvin… Kai. Nokitähti sanoi aamulla, että saan lähiaikoina oppilaan!” Sysisiipi innostui kertomaan.
”Sehän on mahtavaa! Tuntuu vain, että olet niin paljon vanhempi kuin minä…” Sinitassu sepusti.
”Usko nyt, en ole. Kuka sinun mestarisi olikaan, Hunajaturkki? Hän odottaa pentuja. Hän ei vaan ole muistanut ajatella sitä, että olisit valmis soturiksi”, Sysisiipi virkkasi.
”Niin kai. Minun kyllä täytyy petrata taisteluliikkeissä…” Sinitassu huomautti.
”Haluatko, että opetan?” Sysisiipi naurahti.
”Joku näkee, jos harjoittelemme… Mutta sanallisesti varmaan sopii…” Sinitassu vastasi iloisena.
”No, mikä on heikkoutesi?”
”Luulen, että puolustautuminen. Onko mitään yhtä, kätevää liikettä, joka olisi vähän niin kuin hyökkäämistä?” Sinitassu kysyi.
”No, on semmoinen hyppyliike…” Sysisiipi aloitti selostamisen.

”Aika kului niin nopeasti! Täytyy mennä!” Sinitassu sanoi yhtäkkiä, kun Sysisiipi oli lopettamassa ohjeistustaan.
”Olet oikeassa, minun täytyy ehtiä metsästämäänkin vielä…” Sysisiipi tajusi.
”Nähdään sitten taas joskus…” Sinitassu hyvästeli vielä, ja lähti kiireesti sammalpallojensa kanssa kohti Lehtiklaanin reviirin keskustaa.

Sysisiipi ui rauhassa huomaamattomasti takaisin yhdelle Tulvaklaanin saarekkeista, ja alkoi saalistamaan.

Vastaus:

18 kp:tä

- Täplis YP

Nimi: Sädepentu, Pilviklaani, Hunaja YP

23.06.2017 12:49
”Tule nyt, haluan leikkiä…” Kettupentu raahasi Sädepentua korvista näykkien ulos pentutarhasta.
”Ei nyt, jooko. En minä halua olla mikään Nokitähti…” Sädepentu vastasi kyllästyneenä.
”Ei sinun tarvitse olla Nokitähti… Joku Tulvaklaanilainen vain. Kuulin joskus jonkun tarinan Verimyrskystä Tulvaklaanista, hän on ainakin hurja…” Kettupentu sanoi viekkaasti.
”Ehkä me voisimme kysyä joltain klaanimme kissalta Tulvaklaanilaisia ja heihin liittyviä tarinoita… Se olisi ainakin kivaa!” Sädepentu tajusi.
”Kysytään vaikka… Kaarnajalalta! Hän varmasti osaa kertoa, hän on melkein kuin klaaninvanhin!” Kettupentu huudahti.
”Mitäs täällä puhutaan?” Kaarnajalan ääni kuului pentujen takaa, ja he käännähtivät ympäri.
”Ajattelimme vain… Voisitko kertoa joitain tarinoita tulvaklaanilaisista, nykyisistä siis…” Kettupentu empi. ”Leikkejä varten!” Sädepentu lisäsi innoissaan.
”No, voinhan minä.” Kaarnajalka totesi ja asettui makuulle. ”Tämän hetkisistä siis… No, haluatteko kuulla vaikka… Käpyhännästä?” Kaarnajalka piti tauon, kun pennut nyökkäilivät innokkaana.
”Käpyhäntä on todella taitava naaras, kilpikonnakuvioinen sellainen. Tapasin hänet kerran rajapartiossa, ja hän oli hyvin kiivas, jos astuimme senttiäkään Tulvaklaanin puolelle rajaa.” Kaarnajalka naurahti. ”Hän ei tykkää siitä, että Aamutuuli johtaa klaaniamme ilman päällikön nimikettä, ja teki sen varsin selväksi viime kokoontumisessa”, Kaarnajalka lisää.
”Viime kokoontumisessa? Oliko siellä paljon Tulvaklaanilaisia?” Kettupentu kysyy uteliaana.
”Todellakin, vaikka ketä! Nokitähti, tietenkin, sitten Lumikorva, Myrkkytassu, Vaahteratassu, Verimyrsky, Sysisiipi…” Kaarnajalka alkoi luetella.
”Sysisiipi! Olen kuullut hänestä!” Sädepentu hihkaisi kuuluvasti, niin, että jopa toisella puolella aukiota oleva Lakkakynsi käänsi katseensa heitä kohden.
”Sysisiipi on Käpyhännän oppilas, osa Tulvaklaanilaisista melkein palvoo häntä. Hän on lihaksikas kolli, yleensä hiljainen ja jopa kohtelias… Monet sanovat, että hän on ihan hurja taistelemaan – tai siis kaikki Tulvaklaanilaiset ovat – mutta hän on kuulemma voittanut harjoitustaistelussa jopa Verimyrskyn!” Kaarnajalka pelotteli.
”Vau…” Kettupennun suusta pääsi. ”Verimyrskyhän on ihan mahtava soturi?” hän jatkoi.
”Hän on todella hurja, kymmenen kertaa hurjempi kuin Käpyhäntä.” Kaarnajalka selvensi Sädepennulle, joka ei oikein näyttänyt ymmärtävän, kuka tämä mystinen Verimyrsky on.
”Onko se edes mahdollista?” Sädepentu kysyi epäilevänä.
”Ainakin Sysisiivelle on”, Kaarnajalka sanoi, ja jatkoi taas; ”Mutta muistakaa, taistelumenestys ei ole tärkein, vaan se, miten käyttäytyy. Verimyrsky ja Käpyhäntä ovat todella kiivaita, mutta Sysisiipi säilyttää malttinsa joka tilanteessa. haluatteko kuulla, mitä viime kokoontumisessa kävi?” Kaarnajalka lisäsi kuin klaaninvanhin konsanaan, ja pennut nyökkäilivät taas innokkaina kuulemaan lisää.
”Verimyrsky alkoi huudella Aamutuulelle, ettei hän voinut edustaa Pilviklaania, ja hän sai huuteluun myös muita Tulvaklaanilaisia mukaan, myös Nokitähden. Lopulta Sysisiipi kyllästyi koko juttuun.” Kaarnajalka keskeytti puheensa vetääkseen henkeä.
”Mitä tapahtui?” Sädepentu huokasi pieni häivä ihailua ja kateutta äänessään.
”Sysisiipi vain korotti ääntään metelin yli; ’Olkaa hiljaa, ettekö näe, että Tähtiklaani suuttuu, kun kiistelette?’ Tämän jälkeen koko paikka hiljeni kuulemaan, mitä Sysitassu sanoi; ’Jos Tähtiklaani antaa Aamutuulen olla täällä edustamassa Pilviklaania, niin kuin tähän mennessä, tässä koko jutussa ei ole mitään ongelmaa. Olkaa hiljaa, ja antakaa kokoontumisen alkaa kuin ennen; rauhassa.’. Kaarnajalka istui selkä suorana matkien Sysisiiven ääntä.
”Hän sai klaanit rauhoittumaan? Nousi päällikkönsä sanoja – tarkoitan siis kun Nokitähti haukkui Aamutuulta – vastaan?” Kettupentu katseli Kaarnajalkaa suu ammollaan.
”Kyllä. Kukaan ei pannut hanttiin sen jälkeen”, Kaarnajalka vastasi dramaattisesti.
”Nyt sinä kyllä hieman liioittelet”, Lakkakynsi hymähti kumppanilleen saapuessaan paikalle.
”Teidän pitäisi varmaan mennä jo pentutarhaan…” Naaras lisäsi pennuille, jotka lähtivät heti kipittämään sitä kohti.

//Se, joka tarkistaa tämän tarinan, Sädepentu tarvitsee nyt mestarin ja nousee oppilaaksi.

Vastaus:

17 kp:tä :D Voit varmaan itse valita itsellesi mestarin, kun olet kuitenkin ylläpitäjä;D

- Täplis YP

Nimi: Hunajaturkki, Lehtiklaani, Hunaja YP

23.06.2017 11:53

”Sinitassu, herätys!” Hunajaturkki huudahti oppilaiden pesään ystävällisesti. Oli jo melkein auringonhuippu, mutta oppilaiden pesän edessä olevissa kukissa loisti vieläkin yön jälkeiset kastehelmet. Hiekanvärinen naaras huomasi ne, ja nuoli ne vaivihkaa pois lievittämään janoaan kuumana päivänä.
Lopulta Sinitassu kömpi ulos oppilaiden pesästä väsyneen näköisenä.
”Nukuitko hyvin?” Hunajaturkki kysyi oppilaaltaan empien katsellen samalla pienen naaraan väsynyttä olemusta.
”Itse asiassa en. Synkkätassu kuorsasi melkein koko yön!” Sinitassu katsahti murhaavasti tuoresaaliskasalla aterioivaan kolliin, mutta sitten hän käänsi päänsä takaisin Hunajaturkkiin.
”No, mitä teemme tänään?” Oppilas kysyi naaraalta innokkaalla äänellä.
”On tulossa kuuma päivä. Haemme sammalpalloja metsästä, ja käymme kostuttamassa ne lammella. Kissat, varsinkin pennut ja kuningattaret, tarvitsevat tänään paljon vettä”, Hunajaturkki vastasi, ja näki oppilaan silmissä pienen pettymyksen häivän. ”Luulen, että tänään olisi liian kuuma päivä taistelemiseen, ja saalistaminenkin on vaikeaa, kun on niin kuivaa”, naaras lisäsi, ja oppilaan ilme kirkastui hiukan.
Hunajaturkki lähti kävelemään Sinitassu kannoillaan kohti leirin suuaukkoa.
”Sammalta löytyy parhaiten kallioiden päältä. Kerää sitä niin paljon, kun jaksat kantaa, tavataan sitten tässä. Minä lähden eri suuntaan, koska muuten sammalpaikan sammalet eivät välttämättä riitä”, naaras sanoi, ja oppilas lähti matkaan.
Hunajaturkki huomasi oppilaan suuntaavan Tulvaklaanin rajaa kohden vaistomaisesti, joten hän kääntyi itse toiseen suuntaan, Lehtiklaanin leirin takana olevan lammen taakse, jossa Lehtiklaanin raja loppuu, ja siitä alkaa ei-kenenkään maa. Niittyjen takana näkyi pieninä pisteinä Kaksijalka, josta ei ollut paljoa vaaraa, huomioon ottaen sen, että se oli kuitenkin suhteellisen lähellä.
Yhtäkkiä Hunajaturkki haistoi keräämänsä sammaleen lisäksi oudon hajun. Täällä on klaaneihin kuulumaton kissa, Hunajaturkki tajusi, ja huudahti; ”Tule esiin!”.
Punaruskea mustalaikkuinen naaras nousi pensaan varjosta ja asteli Hunajaturkin eteen.
”Siitä onkin aikaa, kun olen nähnyt klaanikissoja…” Muukalainen totesi itsekseen. Hänen äänensä yllätti Hunajaturkin, koska se oli todella pehmeä ja ystävällinen.
”Anteeksi, olin epäkohtelias. Nimeni on Liljatassu, ja olen Usvaklaanin entinen jäsen. En yleensä käy täällä, ja ei ollut tarkoitus tulla reviirillenne, halusin vaan muistella, millaista klaanielämä oli”, Liljatassu hymähti, ja kääntyi kävelemään takaisin pensaan alle.
”Odota, älä mene”, Hunajatassu sanoi. Naaras kääntyi.
”Onko sinulla jotain kerrottavaa? Olen kuule jo vanha kissa, nuorukainen, ei sinun tarvitse empiä. Olen vaan raihnainen kotikisu” naaras höpötti.
”Ajattelin vain, satutko tietämään mitään yhdestä ketusta, joka kulki tännepäin kolme päivää sitten?” Hunajaturkki kysyi.
”Ai se. Kaksijalat tappoivat sen, kun se yritti tappaa kanoja”, Liljatassu selosti. ”Älä huoli, se ei palaa, klaaninne on turvassa”, hän jatkoi.
”Hyvä, no ainakin minulla on jotain kerrottavaa Sadetähdelle”, Hunajaturkki mutisi.
”Lähdenkin tästä nyt. Saatat nähdä minua vielä täällä, lupaan kertoa, jos täällä liikkuu jotain vaarallista…” Naaras sanoi vielä, ja katosi sitten pensaan uumeniin.

”Oletko saanut jo kerättyä paljon sammalta?” Hunajaturkki kysyi oppilaaltaan sovitulla tapaamispaikalla.
”Juu”, Sinitassu mumisi suurikokoinen sammalpallo suussaan, ja lähti kävelemään lammelle naaraan kannoilla.
Lammella mestari ja oppilas kastoivat sammalpallot, ja lähtivät takaisin leiriin.

”Tehän olitte nopeita!” Sadetähti huudahti Hunajaturkille ja Sinitassulle heidän saavuttuaan leiriin. Hunajaturkki jätti toisen sammalpallon Sinitassulle, ja lähti päällikön luokse.
”Tapasin rajalla yhden kotikisun, ja hän sanoi, että kolme päivää sitten tästä mennyt kettu on kuollut”, Hunajaturkki ilmoitti.
”Hienoa, kiitos tiedosta”, Sadetähti nyökkäsi, ja Hunajaturkki lähti takaisin Sinitassun luo.

Vastaus:

17 kp:tä

- Täplis YP

Nimi: Aamutuuli, Pilviklaani, Hunaja YP

23.06.2017 09:39
Aamutuuli käveli ympäriinsä todella hermostuneena. Oli kulunut jo ainakin kaksi kuuta, ja Lumitähti ei ollut vieläkään palannut pentutarhasta. Koko klaani oli Aamutuulen vastuulla, eikä se ollut mikään helppo vastuu. Kokoontumisissa hän sai paljon julmia katseita, sillä hän ei ollut oikeasti päällikkö ja johti klaania. Aamutuuli pudisti päätään, ja katseli, kun hänen juuri nimittämänsä metsästyspartio lähti matkaan.
”Ongelmia?” Lehtiklaanin parantaja Kuuralehti köpötti paikalle tassut hiirensapelta etäisesti haisten.
”No, en minä nyt tiedä. Voiko Tähtiklaani olla minulle vihainen, kun olen johtanut klaania jo näin kauan ilman päällikön nimikettä?” Aamutuuli kysyi, ja Kuuralehden ilme muuttui mietteliääksi.
”Tietenkin voi, mutta ainakaan se ei ole näyttänyt tai ilmentänyt sitä millään tavalla, joten luulen, ettei se kuitenkaan ole. Ja jos olisi, kai se olisi vihainen… Lumitähdelle? Koska hän ei ole suostunut tulemaan pentutarhasta ulos hoitamaan tehtäviään. Ymmärrän sen, koska hän haluaa olla pentujensa kanssa ja suojella niitä, mutta Tähtiklaani saattaa suuttua siitä.” Kuuralehti sanoo, ja jatkaa; ”Älä huoli. Hän kyllä suostuu palaamaan pian, pennut alkavat selvitä jo omin päin.”
Aamutuuli nyökkäsi parantajalle, joka käännähti ympäri pentutarhan suuntaan, josta alkoi äkillisesti kuulua pentujen ulinaa.
”Joku taisi saada piikin tassuunsa, täytyy mennä”, hän virkkasi vielä ystävällisesti.
”Mene vain”, Aamutuuli hymähti, ja lähti oppilaiden pesän suuntaan katsellen, näkyikö hänen oppilastaan Hallatassua missään.

Kohta alkoi kuulua hiljaista oppilaiden höpötystä, joka loppui äkisti, kun Aamutuuli asteli arvokkaasti paikalle.
”Hei Aamutuuli!” Hallatassu tervehti ensimmäisenä iloisella äänensävyllä.
”Hallatassu, sinua etsinkin. Ajattelin pitää nyt metsästysharjoitukset, käykö se?” Aamutuuli virkkasi.
”Käy hyvin! Voiko Purotassukin tulla mukaan?” Hallatassu innostui.
Luulen, että silloin meidän täytyy ottaa myös Punaturkki mukaan. Käyn kysymässä häneltä, tavataan hetken päästä tuoresaaliskasan vieressä”, Aamutuuli sanoi vielä, ja lähti sitten soturien pesää kohti.

”Aamutuuli, sinäkö siinä?” Punaturkki huudahtaa, kun Aamutuuli pääsee soturien pesälle.
”Tässähän minä. Haluaisitko lähteä Purotassun kanssa mukaani metsästämään? Hallatassu tulee myös, voisimme opettaa heille jotain uusia juttuja metsästämisestä, mitä he eivät ole vielä oppineet”, Aamutuuli vastaa.
”Sopii hyvin. Kuule, olen miettinyt, että Purotassu alkaisi jo olla valmis soturiksi. Hänen koulutuksensa on kestänyt tavallista pidempään, ja hänen sisaruksensa ovat olleet sotureita jo pitkän aikaa, mutta nyt hän on vihdoin oppinut kaikki tarvittavat taidot”, Punaturkki supisee, kun soturit lähtevät hitaasti tuoresaaliskasaa kohti.
”Minä voin kysyä Lumitähdeltä, suostuisiko hän nimittämään häntä”, Aamutuuli kuiskaa vielä, mutta sitten nostaa päänsä tervehtiäkseen oppilaita, jotka olivat jo innoissaan lähdössä metsästyspartioon.

Vastaus:

12 kp:ta :3

- Täplis YP

Nimi: Sulkapentu, lehtiklaani, Nöpö

22.06.2017 22:19
Istuin lehtikannon vierellä, ja katselin ympärilleni. Iltamieli ja leijonankita olivat tuoresaaliskasan luona valitsemassa syötävää. Leijonankita otti hiiren, ja Iltamieli myyrän. He kävelivät soturienpesän lähelle syömään ja vaihtamaan kieliä. Samalla soturien pesästä asteli Lumpeenkukka.
"Hei!" huudahdin Lumpeenkukalle. Lumpeenkukka oli Lehtiklaanin päällikön Sadetähden sisko.
"No hei." vastasi Lumpeenkukka ystävällisesti.
"Minne olet matkalla?" kysyin pirteänä. Pidin erityisen paljon lumpeenkukasta, ja toivon aina salaa, että kun minulle annetaan mestari, se olisi lumpeenkukka.
"Ajattelin lähteä metsästämään hieman. Ilma on lämmin, ja riistaa löytää tähän vuodenaikaan helposti." selitti Lumpeenkukka.
"Saisinko tulla myös?" Kysyin toiveekkaasti ja jatkoin. "Lupaan totella kaikkia käskyjäsi!"
Lumpeenkukka kehräsi hiljaa.
"Se olisi mukavaa, mutta ehkä sitten kun olet soturioppilas?" Lumpeenkukka kieltäytyi ottamasta minua mukaan, joten lähdin astelemaan klaanivanhempien pesälle. pesässä näin siimahännän ja mahlakorvan kerällä lähekkäin. Mahlakorva nosti päänsä haistettuaan minut.
"Kappas, Sulkapentu!" huudahti mahlakorva.
"Hei!" kehräsin.
"Mitäs sinä teet täällä?" kysyi mahlakorva.
"Olin tarinan puutteessa ja ajattelin että voisitte ehkä kertoa jonkun jännitävän tarinan minulle." selitin innoissani. Mahlakorva alkoi kertomaan minulle taistelusta, joka käytiin silloin, kun hän oli vielä nuori soturi.

Aurinko alkoi jo laskea, joten lähdin tepsuttamaan takaisin pentutarhaan, kun Mahlakorva lopetti tarinansa. Pikkupentu ja syväpentu tulivat ulos myös, ja aloimme leikkimään ja harjoittelemaan taistelua. Menimme takaisin pentutarhaan vasta, kun partio tuli takaisin leiriin ja Apilahäntä tuli hakemaan heidät pentutarhan turvaan.

Vastaus:

7 KP, Sulkapentu nousee oppilaaksi, mestarina toimii Iltamieli. - Hunaja YP

Nimi: Yötassu, Usvaklaani, Hunaja YP

22.06.2017 19:41
Istun rauhassa odottelemassa Kotkasydäntä, joka oli luvannut pitää taisteluharjoitukset iltapäivällä. Tähän mennessä olin yrittänyt olla mahdollisimman kiltti oppilas, mutta välillä se ei vaan onnistunut. En todellakaan ollut ajoissa paikalla innokkaana oppimaan uutta, vaan laahustin paikalle hetkeä myöhemmin sovittua aikaa unisena kuin mikäkin klaaninvanhin. Olin monta kertaa pahoitellut sitä Kotkasydämelle, joka oli antanut nuo kerrat anteeksi, mutta mietin vieläkin, miten ihmeessä hän ei menettänyt malttiaan kanssani, en nyt kuitenkaan oikeasti ollut mikään mallioppilas.

”Yötassu!” Kotkasydän virkkaa takaani, ja säpsähdän. ”Olemme lähdössä harjoittelemaan, joten pidä aistisi tarkkoina. Sinun olisi pitänyt huomata tuloni”, hän tokaisee mietteliäänä tallustaen samalla eteenpäin leirin suuaukkoa kohden.
”Juu…” Huokaisen. Ei sitten mennyt nappiin edes alussa tänään. Pitäisi yrittää kovemmin, ajattelen.


Saavumme – no, usvaiselle kuten aina – niitylle, ja Kotkasydän kääntyy minuun päin.
”Olet oppinut kaikki alkeet… Ainakin suurin piirtein. Tänään opettelemme haastavampia taisteluliikkeitä, joten sinun täytyy olla tarkka. Hmmm… Äläkä astu siihen takanasi olevaan kaninjätökseen, en halua, että oppilaani haisee kaninkakalta koko loppupäivän.” Kotkasydän virnistää, ja katson nolona käpäliini. No, nyt hän taitaa jo olla kyllästynyt siihen, että kömmin koko ajan, ajattelen hiljaa pääni sisällä, ja Kotkasydän alkaa taas selostaa jotain. Tällä kertaa aihe on joku vaikea hyppy-puolustusisku, ja käpälien oikea kulma hypyssä. Pian hän lopettaa, ja pyytää minua näyttämään perässä liikkeen. Otan vauhtia, ja hyppään sillä lailla omituisesti, joka lopulta tuntuukin todella luonnolliselta.
”Hienosti, Yötassu! Voit seuraavalla kerralla nostaa tassujasi hieman ylemmäs, mutta tällä kertaa suoriuduit… Todella hyvin ensimmäiseltä kerralta.” Kuulen jämäkän äänen takaa kerrankin ylpeyden hitusen, mutta se katoaa nopeasti, kun hän alkaa selittää, että voisin myös ponkaista korkeammalle pienen kokoni takia. Kohta toistettuani liikkeen, parannellun sellaisen, Kotkasydän siirtyykin varmasti ja selkeästi selittämään muista kätevistä taisteluliikkeistä, jotka olisivat minulle käteviä, taas siksi, koska olen solakka ja pienikokoinen, mutta myös siksi, että harmaa turkkini sekoittuu kätevästi usvan sekaan.

”Olemmekin kohta harjoitelleet tarpeeksi”, Kotkasydän hymähtää, kun puuskutan hengästyneenä viimeisimpien liikkeiden jäljiltä.
”Sepä hyvä”, mutisen ystävällisesti, mutta äänestäni paistaa selvästi läpi kärsimättömyys ja väsymys.
”Otetaan vielä yksi liike, sopiiko?” reaktiota odottamatta Kotkasydän jatkaa; ”Tässä liikkeessä sinun täytyy ensin väistää jotenkin arvaamattomasti, kun hyökkään, ja sitten kiertää takaani. Muista kynsiä – kynnet piilossa – takajalkojani, kun menet, sillä saat oletettavasti sillä suurenkin soturin kaatumaan. Niin, no, nopeasti takaa kynsien, ja sitten puraiset toiselta puolelta kyljestä.” Nyökkään, ja aloitamme. Kun Kotkasydän hyökkää, esitän itse hyökkääväni hypyllä, mutta kierähdänkin sivuun. Teen joka liikkeen Kotkasydämen ohjeiden mukaisesti, ja vaikka olenkin väsynyt, nopeasti. Kolli näyttää jopa hämmästyvän, kun näykkäisen häntä kyljestä, mutta sitten ilme muuttuu tyytyväiseksi.
”Eiköhän se riitä tältä päivältä.” Hän toteaa, ja lopetamme harjoitukset.


//Hups, eihän Kotkasydän oo yleensä mikään höpöttäjä, pitäs yrittää muistaa se seuraavissa tarinoissa :D Taas lyhyehkö tarina, mutta mulla on sivut huollettavana ja yli viis kisukattia roolattavana. Kyl te ymmärrätte. Ehkä.

Vastaus:

14 kp:tä

- Täplis YP

©2017 Kuiskaavametsä - suntuubi.com