Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TARINAT

Tämä on tarinoille tarkoitettu vieraskirja, jonne voit kirjoittaa tarinoita. Sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina viikossa, jos sinulla on parantaja, parantajaoppilas, päällikkö tai varapäällikkö. ​Muuten sinun on kirjoitettava vähintään 1 tarina kuukaudessa.

 

Noudatathan klaanien reviirejä ja purojen, jokien, ukkospolkujen yms. sijaintia.

Ohjeita kirjoittamiseen:

- Jos kirjoitat omalla kissallasi, kirjoita nimilaatikkoon kissasi nimi, klaani ja oma nimesi, esimerkiksi Sumuhäntä, Usvaklaani, Täplis YP

- Jos taas kirjoitat vapaasti roolattavalla kissalla, kirjoita nimilaatikkoon kissan nimi, klaani, oma nimesi, ja se, että kissa on vapaasti roolattava, esimerkiksi Leijonankita, Lehtiklaani, Holo VYP, vapaasti roolaus

 - Voit kirjoittaa joko minä tai hän -muodossa:

Juoksin äkkiä leiriin.

Nokitähti juoksi äkkiä leiriin.

 - Vuorosanat kirjoitetaan joko käyttämällä heittomerkkejä: 

 "Kuka sinä olet?"Lumitähti kysyi.

 "Olen Leijonatassu", Leijonatassu vastasi.

 "Ai, se oletkin sinä!" Lumitähti huudahti.

 ...tai käyttämällä vuorosanaviivaa:

 - Kuka sinä olet? Lumitähti kysyi.

 - Olen Leijonatassu, Leijonatassu vastasi.

 - Ai, se oletkin sinä! Lumitähti vastasi.

- Aiheita voivat olla esimerkiksi:

Rajapartio, metsästyspartio, rajataistelu, oppilaan harjoittelu mestareiden kanssa, nimittäjäiset, Tähtiklaanin lähettämä uni, pentujen seikkailuja, vaikka karkaaminen pentutarhasta, elämää klaanissa.

Arvioimme tarinoita lähinnä pituuden mukaan, ja annamme yhden kp:n n. kolmeakymmentä sanaa kohden:

450 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 15 kp:tä

50 sanaa jaettuna kolmellakymmenellä= 1,6 kp:tä = 2 kp:tä

Lisää tietoa Kokemuspisteet -sivulla.

Tarinoiden laadusta voi saada ekstra-kokemuspisteitä.

Kannattaa myös tarkistaa kaikki Maailma -kohdan sivut, yleensä käynnissä on joku tapahtuma, josta voit kirjoittaa.

Kokoontumisista kirjoitetaan täällä, mutta infoa niistä on Kokoontumiset -sivulla. Siellä näkyy esimerkiksi kokoontumisiin pääsevät kissat, ja kokoontumisten ajankohdat.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Talvitassu, erakko, Hekate

21.05.2017 22:36
Siirsin huomioni pois linnusta. Neljä kissa pysähtyi pienen matkan päähän. Huoahdin lievästi, sillä en ollut varma tunnistaisinko enää Pilviklaanin tuoksua. Kissat olivat vain neljä sumeaa palloa, kun oikein keskityin pystyin erottamaan vanhempien kissojen olevan harmaita, toisen nuoremmista olevan valkoinen ja viimeisen olevan värikkäämpi. Värin arvelin sijoittuvan ruskean ja oranssin välille.

Nuuhkaisin ilmaa muutaman kerran ja yritin pätellä kuka oli kuka. Muistin hämärästi kahden vanhemman kissan tuoksut, mutta arvelin nuorempien olevan vielä sen verran uusia oppilaita, etteivät he välttämättä tienneet minusta. Ei sillä, että tietäisin minkä ikäinen normaali oppilas on.

"Hei, öh..." aloitin, mutten ollut aivan varma mitä sanoa. "Vi... Virta... sydän?" muistelin kollia, joka oli opettanut minulle metsästystä. Olin vielä melko pienen pennun ikäinen asuessani Pilviklaanissa, mutta jankutettuani tarpeeksi, että haluan elää vapaana erakkona, kun lehtikato loppuu, Virtasydän oli opettanut minulle metsästyksen alkeet. Tietenkin ensin hän hoiti velvollisuutensa klaanille.

Aikuista naarasta en muistanut ollenkaan, mutta arvelin hänen kuitenkin tietävän minut. Siksi huomioni kiinnittyi kahteen nuorempaan kissaan. Kun en keksinyt muutakaan, päätin esittäytyä: "Minä olen Talvitassu, tuota, onko nälkä?" Kysyessäni tuuppasin lintua hieman partiota kohti.

Nimi: Blaze~Kanervatassu~Pilviklaani

21.05.2017 20:46
//Voisinpa laittaa Kanervan tuohon partioon, nii se saa nähä Talven :3//

Purotassu herätti Kanervatassun tökkimällä häntä kylkeen.
"Joo joo, olen hereillä! Ei tarvitse raapia!" Kanervatassu ärähti ja nousi istumaan.
"En minä raavi. Virtasydän sanoi, että sinä tulet hänen mukaan partioon.",Purotassu sanoi nuollen käpäläänsä.
"Niin tietysti." Kanervatassu asteli ulos ja hengitti raikasta ilmaa sisäänsä.
Viherlehti sai pian alkunsa, taivaalla ei ollut pilviä ja lämmin tuuli puhalsi mukavasti turkkia. Kanervatassu huomasi Virtasydämmen tuoresaaliskasan luona odottamassa.
"Hyvä, Purotassu osasi herättää sinut aijoissa.",kolli naukui.
"Et voi pistää toisia oppilaita hoitamaan sinulle kuuluvia asioita." Kanervatassu tuhahti ja väläytti hymyn sen jälkeen.
"Virtasydän ja Kanervatassu, tulkaa jo!" Aamutuuli oli jo koonnut muun partion lähtö kuntoon.
"Mennään sitten.",Kanervatassu sanoi.

Virtasydän selosti innokkaasti jotain tarinaa Kanervatassulle, mutta naaras ei kuunnellut. Sitä paitsi Virtasydän oli kertonut saman tarinan aikaisemmin. Mestari nyt vain halusi ylpeillä siitä, kun oli saanut metson kiinni ja vielä kun se oli ollut lennossa. Kanervatassusta tarina oli enemmänkin huvittava kuin ylpeilyn aihe. Aamutuule yllättynyt naukaisu sai Kanervatassun katsomaan eteen päin. Partio oli pysähtynyt valkoisen ja pieni kokoisen kissan eteen. Kanervatassun meripihkan sävyinen katse silmäili kissaa tassuista korviin asti. Kuka ihme tämä naaras oli?



Vastaus:

6 kp
- Myrsky VYP

Nimi: Talvitassu, erakko, Hekate

21.05.2017 16:55
Ensimmäinen tarina, ehkä vain pari tuntia hyväksymisen jälkeen :D

Poukkoilin aivan ukkospolun tuntumassa Pilviklaanin reviirin rajamailla. Olin juuri palannut tälle puolen. Tänä vuonna hiirenkorvan aika venähti kovin pitkälle, joten olin pysytellyt poissa klaanien läheisyydestä. Nyt minun täytyisi löytää jokin sopiva kolo piilopaikaksi.

Piilopaikka on kuitenkin toissijainen. Eniten haluaisin tavata kissoja Pilviklaanista. Vaikka se onkin jo ties kuinka monen kuun takainen juttu, he sentään pitivät minut elossa ensimmäisen lehtikatoni yli. Olin silloin vielä liian pieni ymmärtämään kuinka vaikea lehtikato voikaan olla, joten haluaisin kiittää uudestaan.

Vaikka uskonkin, että lähes jokainen klaanin soturi tunnistaisi minut, liikuin silti vain reviirin rajamailla. En itse huonon näköni vuoksi erottaisi kissoja toisistaan, joten on parempi, ettei minua epähuomiossa luulla tunkeilijaksi. Toivoin siis osuvani rajapartion tielle etsiessäni jotain saalistettavaa. Täällä saisin taas lempituokaani oravia, niitä kun ei ole läheskään yhtä paljoa ukkospolun toisella puolen.

Kuljin loikkien välillä harvassa olevien puiden oksille, välillä kiiveten läheisen kukkulan päälle, välillä maistellen ilmaa saaliin varalta. Vaikutti siltä, että saisin syötävää ennen partion tapaamista. Olin löytänyt pienen linnun erään isohkon mäen juurelta. Hidastin hetkessä askeleitani ja pudottauduin hiipimisasentoon. Erakolle nopea reagointi on erityisen tärkeää, ensimmäisen yksinäisen lehtikatoni jälkeen olen oppinut sujuvasti siirtymään mistä tahansa tilanteesta, joko metsästykseen tai piiloutumiseen. Olen pienikokoinen kissa, joten uppoan ruohoon melkein missä vain, erityisen helposti Pilviklaanin niityillä. Lähestyin lintua hitaasti ja varovasti. Minun silmiini kaikki pienikokoiset saaliseläimet näyttävät lähes samalta, mutta erotan ne hajun perusteella. Erinomaisen kuuloni perusteella pystyn varmistamaan, ettei liikkeistäni kuulu sihaustakaan.

Viimein olin loikkausetäisyydellä linnusta. Olin laskeutunut sen verran mäkeä alas, etten enää edes nähnyt sitä mustaa möykkyä, jonka kauempaa näin. Edessäni oli vain ruohoa ja heinää, mutta erotin jo linnun liikkeiden äänet. Se liikkui minun suuntaani. Kun olin varma, että se on edelleen liikkeessä, loikkasin. Lintu ei omilta kiireiltään ehtinyt edes reagoimaan ennen kuin se oli jo hampaideni välissä. Varmistettuani, ettei lähistöllä ole muuta metsästettävää, jolkottelin iloisesti hieman lähemmäs ukkospolkua.

Hieman ennen ukkospolun löyhkän ilmaantumista pysähdyin syödäkseni. Lintu oli suurempi kuin olin odottanut, ja se täytti maittavasti. Linnusta oli vielä lähes puolet jäljellä, kun huomasin lähestyvän partion. Tänään onkin hyvä päivä, sillä voin jopa tarjota hieman syötävää.


//Jos joku pilviklaanista haluaa kirjoittaa niin voi, muuten otan vain pari NPC hahmoa seuraavaan tarinaan.

Vastaus:

Oho en ehtinyt edes tarkistamaan hakemusta vielä. Nomutta lisään kp:t sitten. 11 kp!

- Myrsky VYP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

21.05.2017 08:28
"Nokitähti, harjoittelemmeko tänään? Haluan päästä soturiksi niin pian kuin pystyn!" intän.
"Opetan sinulle tänään taistelua", Nokitähti sanoo selkeästi hyvillään oppilaansa innokkuudestaan. Mestarini hölkyttelee kankeasti ulos leiristä, ja laskeutuu veteen hipi hiljaa. Seuraan häntä, ja pinta tuskin värähtää, kun laskeudun tyyneen veteen. Uin pienelle saarekkeelle, ja ravistelen itseäni. Päätän voimistaa takajalkojani, ja pompin kiveltä kivelle loppumatkan ajan. Nokitähti nousee saarekkeelle, ja loikkaan hänen luokseen.
"Noniin, yritä sitä vikkelää liikkumistasi, mutta hiukan epämääräisemmin", hän komentaa. Muistelen edellistä taisteluharjoitusta, ja ravistelen itseäni. Syöksyn kohti Nokitähteä, väistän käpälää, ja sukellan vatsan ali. Kierrän takaa pikavauhtia, loikkaan tämän selän yli... edestä... taas ali... ja sitten takaa ja ali... ja edestä ja yli.. kierrän Nokitähden vielä takaa, ja edestä, ja päähäni pälkähtää ajatus. Jarrutan käpälät liukuen, ja esitän ampaisevani Nokitähden ali. Mestarini rojahtaa maahan, ja hyppään tämän päälle.
"Ha haa!" ulvaisen riemuissani. Nokitähti nousee ylös ja toteaa: "Hyvin tehty." Hyvin tehty? HYVIN TEHTY? Minähän harhautin häntä loistavasti, ja hän kommentoi että HYVIN TEHTY? Mitä minun pitää tehdä ansaitakseni häneltä kehuja? Nokitähti keskeyttää minut toteamalla: "Kokeillaanpa, kuinka hyvin reagoit minun liikkeisiini." Nyökkään, ja settaudun valmiiksi. Nokitähti heilauttaa käpäläänsi niin nopeasti, että hämmästyn. Nokitähti näykkäisee minua jo pehmeästi kaulasta, ja läimäisee päähän. Sitten mestarini huitoo minua tassuillaan. Kumarrun matalaksi, ja väistän viime tingassa.
"Vaahteratassu! Olet hitaampi kuin kotikisu! Mutta toisaalta, onhan sinulla suvussakin kotikisu", Nokitähti moittii. Samassa rajan läheinen pensas kahahtaa, ja pensaasti vilahtaa kissa. Kiroan Nokitähteä mielessäni. Hienoa, kohta koko Lehtiklaani tietää Ranusta, kirotusta kotikisusta, joka on isäni isä. Jatkamme harjoittelua vielä hetken, vaikkei minulla liiemmin ole motivaatiota.

Nappaan tuoresaaliskasasta taimenen, ja repäisen palan sen pyrstöstä. Vihaan taimenta, mutta en älynnyt katsoa mitä otin. Syön taimenen puoliksi, ja sen jälkeen kiikutan sen ulos leiristä.
"Vaahteratassu! Oletko valmis lähtemään partioon?" Nokitähti tiedustelee. Nyökkään, ja astelen mestarini luokse.
"Ketä muita tulee?" utelen.
"Sysisiipi, Käpyhäntä, minä ja sinä", Nokitähti kertoo.
"Jaaha", vastaan.
"Minne menemme?" kuuluu Käpyhännän ääni takaamme.
"Lehtiklaanin rajalle", Nokitähti vastaa lyhyesti. Käpyhäntä nyökkää, ja jäämme odottamaan Sysisiipeä. Lopulta kolli saapuu paikalle, ja Nokitähti johtaa partion ulos leiristä. Loikimme kiveltä kivelle, ja uimme pienen matkan. Lopulta saavumme rajalle -tai siis Lehtiklaanin reviirille-, ja Nokitähti alkaa merkkaamaan rajaa. Seuraan häntä, vaikka olemme vihollisklaanin reviirillä. Yllättäen paikalle saapuu partio Lehtiklaanista. Seuraa pieni äkäinen keskustelu, ja kuin salaman iskusta kissat käyvät toistensa kimppuun. Loikkaan päin lehtiklaanilaista, joka painaa minut maata vasten.
"Nokitähti oli oikeassa! Taistelet kuin kotikisu!" kapinen lehtiklaanilainen ilkkuu. Silmissäni sumenee. Tempaisen itseni pystyyn, ja sekavan käsikähmän jälkeen pääsen niskanpäälle. Kukaan ei hauku minua kotikisuksi! Tämä kotikisu on milloin tahansa valmis näyttämään kaikille! Samassa joku lehtiklaanilainen soturi tempaisee minut irti, ja iskee jalkaani. Kipu sokaisee minut, mutta jatkan silti huitomista. Lopulta Sysisiipi tulee väliin ja toteaa: "Lähde leiriin!" Paljastan kulmahampaani ja sähisen: "Miksi? Minua tarvitaan täällä!"
"Vaahteratassu, tottele!" Nokitähti ulvaisee. Mitä? Hän tappelee itse kahta vastaan ja käskee minun lähteä?
"En varmasti lähde!" ärisen.
"Uhmaatko päällikkösi käskyä?" Sysisiipi sähisee. Senkin tekopyhä kettu! En ole unohtanut, että HÄN uhmaa soturilakia! Luon vielä mulkaisun kolliin, ja pakenen niin nopeasti kuin pystyn.

Leirissä hälytän Lumikorvan, joka lähtee Myrkkytassun kanssa auttamaan. Itse raahustan parantajan pesään, jonne pökerryn.

Vastaus:

Tosi hyvä tarina, Vaahteratassulla on luonnetta.
16 kp

- Myrsky VYP

Nimi: Kotkasydän, Usvaklaani, Myrsky VYP

20.05.2017 22:08
"No niin..." Kotkasydän hiipi pusikkojen alla ja asetteli tassunsa höyhenenkevyesti maahan. Muutaman ketunmitan päässä mustarastas nokki maata. Kolli painautui tiiviisti maata vasten sulautuakseen paremmin. Muut Usvaklaanin kissat saivat turvaa usvasta, joka oli harmaata kuin heidän turkkinsa. Kotkasydän, ruskealla turkillaan, joutui hakemaan turvaa maasta.
Lintu nosti päänsä ja katseli ympärilleen. Kotkasydän pysähtyi ja pidätti hengitystään. Sitten hän jännitti takajalkansa ja loikkasi linnun kimppuun. Hän tarrasi pitkillä kynsillään lintua siivistä kiinni ja lopetti sen lyhyen elämän lyhyellä puraisulla. Lintu veltostui kollin kynsiin. "Kiitos Tähtiklaanille tästäkin saaliista", Kotkasydän lausui hiljaiset kiitoksensa ja nosti mustarastaan leukoihinsa.
Hän käveli takaisin tulemaansa reittiä ja poimi matkan varrelta kaivamansa riistat. Pian leiri näkyikin jo usvan läpi. Kotkasydän painautui viinimarjapensaiden läpi leiriin. Leiri oli hiljainen, mutta kissat juttelivat hiljaa sen reunamilla. "Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkannon luo klaanikokoukseen!" Hopeatähti kajautti ja kissat kerääntyivät kannon ympärille. "Tänään on kokoontuminen, otan sinne mukaani..." Hopeatähti aloitti, mutta Kotkasydän oli kiinnostuneempi taivaan katselusta. Hän seurasi, miten pilvet pyörteilivät pahaenteisesti. Illalla saattaisi sataa.

Kun kissat olivat tulleet kokoontumisesta, alkoi tosiaankin ripottamaan vettä ja pian satoi ihan kunnolla. Kotkasydän kiihdytti vauhtia. "Kiirehditään, pesät kastuvat ennen kuin kissat ovat sisällä!" Tulisielu huudahti ja kissat alkoivat juoksemaan kohti leiriä. Kun he pääsivät viinimarjamuurin luo, Ruusunpiikki viiletti kissoja vastaan ja katkaisi lähimmästä puskasta oksan. "Pentutarhan katto vuotaa!" naaras mutisi hampaidensa välistä. Tulisielu heilautti häntäänsä. "Kotkasydän, Siemenkynsi, jääkää auttamaan Ruusunpiikkiä", kolli murahti ja kissat ryömivät tunnelista sisään.

Kotkasydän napsaisi lehtiä täynnä olevan oksan poikki ja asetti sen maahan. "No niin, eivätköhän nämä riitä", kolli naukaisi ja nosti kasan oksia suuhunsa. Ruusunpiikki sähähti. "Näistähän rakentaisi kokonaan uuden pesän!" naaras tuhahti ja kissat ryömivät viinimarjatunnelista sisään. Klaanilaiset olivat pesissä sateensuojassa, vain Hopeatähti ja Tulisielu juttelivat hiljaa Suurkannon vieressä.
Ruusunpiikki, Kotkasydän ja Varpukynsi raahasivat oksat kuningatarien pesän eteen ja alkoivat nopeasti paikkaamaan koloja sen katossa. Kissojen turkit alkoivat kastua ja toiminta hidastumaan sateen kangistaessa raajoja, mutta viimein he yhteisvoimin saivat pesän korjattua. "Eiköhän se ollut siinä. Tähtiklaanin tähden, nyt haluan nukkumaan", Varpukynsi sanoi ja Kotkasydän murahti hiljaa. Soturit loikkasivat kiveltä soturien pesään ja työntyivät sisään.
"Hei! Oliko ihan pakko tuoda kaikki vesi sisälle!" Kultakasvo huudahti ja nosti vihaisena päätään. Kotkasydän manasi mielessään pitkää turkkiaan ja meni ulos ravistelemaan sen taas kertaalleen. Hän käänsi korviaan pesän suuntaan. "Älä jaksa, Kultakasvo. Onhan Varishännälläkin pitkä turkki, ja sinä tiedät miten hitaasti pitkä karva kuivuu", Taivaantuulen ääni oli ärsyyntynyt. Kultakasvo tuhahti. Kotkasydän kuuli, miten Varishäntä kehräsi hiljaa ja rauhoitteli kumppaniaan.

Hetken kuluttua Kotkasydän turkki melko kuivana tassutti takaisin pesään ja varoi astumasta kissojen tassuille ja hännille tekiessään tietä Taivaantuulen viereen. Hän asettui makuulle ja laski pörröisen häntänsä naaraan sileälle turkille. Taivaantuuli nuolaisi unisena ruskean kollin korvantaustaa. Se oli viimeinen asia, jonka kolli tunsi ennen kuin tämän silmät valahtivat kiinni ja unet alkoivat hiipiä esiin koloistaan.

Kotkasydän säpsähti hereille. Hän nosti päätään ja katsoi ympärilleen. Kaikki muut nukkuivat vielä. Kolli nousi ylös ja venytti nopeasti selkäänsä. Sitten hän teki tiensä ulos pesästä asetellen tassunsa höyhenenkevyesti ja muiden kissojen ruumiinosia varoen. Kolli loikkasi pois pesästä. Hänen jäsenensä olivat kankeat ja niitä kivisti, mutta ilma oli sateen jäljiltä raikas ja lintujen vaimea liverrus kuului aamussa leiriin asti.
Kotkasydän tassutti leirin halki oppilaiden pesään. Oppilaiden pesä oli pieni ja katto oli matalalla. Kotkasydämen piti kumartaa, ettei löisi päätään ja saisi piikkejä turkkiinsa. Kolli tökki varovasti tassullaan Yötassun kylkeä. Naaras käänsi kylkeään. "Heräähän. Mennään näin aamusta metsästämään niin pidetään taisteluharjoitukset illalla", Kotkasydän kuiskasi ja oppilaan silmät avautuivat. Yötassun ilme kirkastui kun hän huomasi mestarinsa ja naaras nousi nopeasti ylös. "Voin opettaa sinulle samalla miten lintuja metsästetään. Näin aamusta ne ovat valppaana", Kotkasydän kuiskasi ja he hiipivät pesästä pois aukiolle. Kolli tervehti vartiossa olevaa Laikkujalkaa ja kertoi lyhyesti että he menisivät metsälle täksi aamuksi. "Asia selvä", kolli naukaisi ja nyökkäsi. Kotkasydän katsoi, että Yötassu oli perässä ja sitten he lähtivät sumun sekaan kohti suurta tammea.

"Usvaklaanin reviirillä kasvaa lähinnä puskia ja pieniä puita, mutta tämä on ehkä paras paikka metsästää lintuja. Niitä ei yleensä esiinny meidän reviirillämme, mutta täälläpäin on silloin tällöin muutama tai kaksi muutamaa lintua!" Kotkasydän kertoi, kun kaksikko lähestyi suurta puuta. "Opetatko minua kiipeämään? Eivät kissat kiipeä!" Yötassu sanoi. Kolli naurahti. "Ei sinun tarvitse osata kiivetä. Jos kiipeäisit, linnut ehtisivät lentää pois tuntiessaan puun vavahtelevan. Me metsästämme maassa", Kotkasydän sanoi ja silitti hännällään oppilaan selkää. "Näin se tehdään," hän jatkoi ja asettui vaanimisasentoon. "Yritä tehdä yllätyshyökkäys. Linnut osaavat lentää, mutta ne ovat melko vähä-älyisiä. Linnun lähelle ei kannata vaania, vaan kannattaa hyökätä kaukaa. Anna mennä, kokeile", Kotkasydän sanoi ja nousi ylös osoittaen hännällään pientä talitiaista muutaman ketunmitan päässä. Yötassu nyökkäsi ja laskeutui vaanimisasentoon. *Yötassun vaanimisasento on todella hyvä... toivottavasti hän hallitsee loputkin liikkeestä*, Kotkasydän ajatteli ja katsoi oppilastaan tiiviisti.

Sitten Yötassu loikkasi ja pusikko heikahti, kun tiainen lensi korkean tammen latvaan sirkuttamaan. Yötassu tallusti takaisin pettyneen näköisenä. "Älähän nyt, ei kukaan osaa sitä ensimmäisellä kerralla. Mutta on kyllä pakko sanoa, että sinun vaanimisasentosi on lähellä täydellistä!" Kotkasydän kehräsi ja naaras näytti saavan ehkä vähän itseluottamustaan takaisin. "Mikä sinulla meni väärin?" kolli kysyi. Yötassu painoi päänsä. "Hiivin kai liian lähelle", hän sanoi. "Et, vaan loikkasi korkeus oli vähän liian lyhyt. Kissoille on luotu jalat kävelemiseen, juoksemiseen ja hyppimiseen. Sinulla on vahvat takajalat, joten loikkaa vain rohkeasti linnun kimppuun. Vaikka hiipisit liian lähelle ja lintu huomaisi sinut, tilanteen voi aina pelastaa korkealla loikalla. Lintu lentää yleensä mahdollisimman suoraan ylöspäin", Kotkasydän sanoi ja nuolaisi oppilaansa poskea rohkaisuksi. "Kokeile uudestaan. Tällä kertaa se onnistuu!"

Kotkasydän oli yllättynyt siitä, miten hyvin Yötassu osasi. Naaras oli todella nopea oppija! Hän oli hetkessä saanut kaksi rastasta ja yhden peipon. "Eiköhän se riitä! Yötassu, se oli loistavaa!" Kotkasydän huudahti ja kehräsi ylpeästi. "Saanko viedä yhden klaaninvanhemmille?" naaras kysyi ja nosti toisen rastaan. "Totta kai, he ovat varmasti ylpeitä sinusta", Kotkasydän sanoi ja nosti pulun ja mustarastaan.

"Tulen hakemaan sinut sitten taisteluharjoituksiin!" Kotkasydän huudahti ja katsoi, miten nuori oppilas kipitti ylpeästi rastasta raahaten klaaninvanhimpien pesään. Kolli pudotti loput linnut tuoresaaliskasaan. "Varokaa! Mäyrä yrittää varastaa ruokaamme!" Harmaapennun kimakka huuto kuului pentutarhan edestä. Pikkuruinen pentu loikkasi Kotkasydämen kylkeen ja tarrasi siihen kiinni pienillä kynsillään. Kotkasydän astui sivuun esittäen horjahtamista. Hän takelteli vähän ja murisi sitten huvittuneesti. Harmaapentu "puri" kollia kylkeen ja pudottautui tämän eteen. "Minä häädän sinut pois Usvaklaanin tuoresaaliiden luota!" Harmaapentu huudahti. "Voi ei! Usvaklaanin pelätty päällikkö Harmaatähti käy kimppuuni! Miten olen voinut tehdä tällaisen virheen ja tunkeutua näin mahtavan ja voimakkaan klaanin reviirille!" Kotkasydän voihki ja perääntyi. "Lupaatko, ettet koskaan enää tule Usvaklaanin reviirille?" Harmaapentu huudahti iloisena. "E-en minä sellaisia-" kolli takelteli, mutta Harmaapentu irvisti ja paljasti pikkuruiset hampaansa. "Hyvä on, hyvä on, en enää koskaan tule!" Kotkasydän sanoi ja tassutti korvat luimussa pois, kun Harmaapentu loikki ilosta ja äristi mäyrän perään.

"Miten leikki meni?" Taivaantuuli kysyi, kun Kotkasydän oli löytänyt hänet aukion reunalta. Kumppanit pesivät toisiaan ja vaihtoivat kieliä. "Kuinka niin?" kolli vastasi. Taivaantuuli nyökkäsi päätään kohti Harmaapennun ja hänen sisarensa Kaikupennun painiottelua. "Ai, se. En minä mitään, olin kai apuna pentujen leikissä, tai jotain", Kotkasydän takelsi ja asetteli käpäliään. Taivaantuuli kehräsi ja nuolaisi kollin poskea. "Sinusta tulisi joskus hyvä isä." Kissat istuivat hetken hiljaa ja puhdistivat toistensa turkkeja. Kotkasydän tunsi Taivaantuulen kielen sukivan nopein vedoin hänen pitkää ja tuuheaa turkkiaan; naaraan läsnäolo tuntui niin rauhoittavalta, niin hyvältä.

Kotkasydän ei ikinä haluaisi menettää häntä.

Vastaus:

Niin muuten sanoja on 1180

Lel tarkistan oman tarinani
40 kp
- Myrsky VYP

Nimi: Hunaja YP, Sysisiipi, Tulvaklaani

17.05.2017 20:54
”Käy vain metsästämässä Myrkkytassun kanssa, tulemme heti sen jälkeen takaisin”, Sysisiipi selitti Nokitähdelle kevätillan hämärtyessä. ”Se ei kestä kauaa”, Myrkkytassu lisäsi vielä Sysitassun sanoihin.
”Sysisiipi, ethän sinä voi nyt lähteä metsälle kahdestaan jonkun oppilaan kanssa! Olet soturi, tämän oppilaan koulutus ei ole sinun vastuullasi – ”, Nokitähti nosti päänsä ylväästi pystyyn huomatessaan, kun Sysisiiven suu avautui, ” – eivätkä ystävyyssuhteet vaikuta tähän nyt mitenkään. Sinä olet soturi, Sysisiipi, ja Myrkkytassu on –tassu. Sinun arvollesi ei ole soveliasta lähteä oppilaiden kanssa metsälle, jos metsästysretki ei ole metsästyspartio.” Nokitähti jatkoi. Heti, kun Sysitassu oli avaamassa suutaan, naaras alkoi taas viilata pilkkua.
”Entä jos menisitte liian lähelle rajaa ja joku näkisi sinut ja Myrkkytassun? Jonkun päässä saattaisi välähtää semmoinen asia, että Myrkkytassun mestari olisi jotenkin haavoittunut tai huonossa kunnossa, ehkä jopa viheryskässä, ja sinä kouluttaisit Myrkkytassua hänen sijastaan. Meillä ei ole varaa siihen, että joku näkee teidät, keksii jonkun valeen, kun on nähnyt teidät metsästämässä ja levittää perättömiä juoruja klaanistamme. Meidän on pysyttävä vahvoina. Myrkkytassu ei lähde mukaasi. Lähde metsälle yksin”, Nokitähti tokaisee. Sysisiipi murahtaa ja pyöräyttää silmiään heti päällikön lähdettyä, ja lähtee uimaan suurempia saarekkeita kohti pois leiristä.

Päästyään saarekkeelle Sysisiipi etsii ensimmäisenä sopivan paikan kalastaa. Aikaa kuluu ja yksi kauhaisu kerrallaan penkereelle läiskähtää kolme kalaa. Aurinko on jo ehtinyt laskea, ja hyisessä kevätyössä Sysisiipi ui takaisin leiriin.

Leirissä kolli läimäyttää kalat tuoresaaliskasaan, ja painuu suoraan soturien pesään. Joku nukahtamaisillaan olevista sotureista murahtaa vielä Sysisiivelle siitä, kuinka hän voisi tassuttaa pedilleen hiljaa, mutta muuten pesässä on hiljaista. Sysisiipi käy makuulleen, ja sulkee silmänsä.

Vastaus:

9 kp :)
- Myrsky VYP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

15.05.2017 14:43
"Sumuhäntä, lähden etsimään yrttejä", ilmoitan entiselle mestarilleni, joka torkkuu vuoteellaan. Naaras raottaa silmiään, ja nyökkää. Astelen ulos parantajan pesästä, ja pysähdyn tuoresaaliskasan kohdalle. Nappaan kasasta myyrän, ja hotkaisen sen muutamalla haukkauksella. Suin hetken turkkiani, ja lähden sitten ulos leiristä.

Metsän tuoksut ympäröivät minut. Raotin suutani, ja haistoin leskenlehtiä, ja... ja... voikukkaa? Innostuin heti, sillä unikon siemenet olivat lopussa, mutta voikukan juuret toimivat samalla tavalla. Raotin suutani jälleen, ja lähdin kulkemaan kohti tuoksua. Lopulta, miltein Pilviklaanin rajalla, näin sen; voikukkamätäs. Nappasin maasta sammalta, ja taitoin muutaman varren. Kaadoin nesteen varren sisältä sammaleeseen, ja nakkasin varret pois. Kaivoin maasta lisäksi muutamia juuria, ainakin sen verran, että ne riittäisivät unikon siementen ilmestymiseen asti.



//ihan pätkä :(

Vastaus:

4 KP - Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

14.05.2017 20:39
Täpläsade nuolaisi tassuaan ja pyyhkäisi sillä pari kertaa päätään. Sitten hän nousi ylös ja asteli ulos pesästä auringon paisteeseen. Päivät olivat alkaneet lämmetä viherkorvaa enteillen. Kissojen mourunta ja kehräys saivat Täpläsateen hyvälle tuulelle. Tuoresaaliskasa oli täytetty aamupartion tuomilla riistoilla. Täpläsade otti itselleen oravan ja söi sen nopeasti. Hän vilkuili välillä oppilaiden pesän suuntaan Pakkastassun varalta. Täpläsade oli tajunnut, ettei hän ollut pitänyt oppilaalle kunnon reviiri kierrosta, joten tänään hänen olisi tehtävä se. Taivaantuuli tuli soturienpesästä ulos Kotkasydän perässään. Kaksikko nyökkäsi Täpläsateelle ja jäi auringon lämmittämään läikkään vaihtamaan kieliä. Liekkisydän putkahti myös esiin pesästä. Kolli etsi katseellaan Täpläsadetta, ja huomatessaan naaraan tämä hölkkäsi hänen luokseen.
"Huomenta.",tämä sanoi.
"Huomenta.",Täpläsade toisti ja nuolaisi Liekkisydäntä poskelle.
"Mitä aiot tehdä tänään." Liekkisydän valikoi tuoresaaliskasasta hiiren ja alkoi syödä sitä.
"Esittelen Pakkastassulle Usvaklaanin reviirin."
Liekkisydän nosti kummastuneena päänsä.
"Mutta eikö se pitäisi tehdä ensimmäisenä, kun saa oppilaan?"
Täpläsade kohautti lapojaan.
"Juu, mutta taisin unohtaa sen jostain syystä.",naaras päästi pienen naurun.
Liekkisydän hymyili ja otti sitten taas vakavamman ilmeen.
"Mitä nyt?" Täpläsade katsoi Liekkisydämmen tunteettomia silmiä.
"Haluaisin niin kovasti oman oppilaan."
Täpläsade huokaisi ja näki samalla Pakkastassun, joka venytteli oppilaiden pesän ulkopuolella.
"Tiedän sen. Tiedän todella hyvin. Minäkin halusin oppilaan heti kun päänsin soturiksi, mutta tietysti sitä voi joutua odottamaan kauan..." Täpläsade rykäisi ja kääntyi Pakkastassua kohti, joka oli tullut hänen taakseen.
"Nähdään myöhemmin.",Täpläsade huikkasi Liekkisydämelle.
Hänen sanansa olivat jääneet hieman kolkoiksi, mutta hänellä ei ollut nyt aikaa miettiä sitä.
"Sanoit, että esittelisit rajat minulle.",Pakkastassu sanoi.
Täpläsade nyökkäsi.
"Aloitetaan ukkospolulta."

"En ole ennen ollut täällä." Pakkastassu katsoi silmät amollaan ohi kiitäviä hirviöitä.
"Tämä on ukkospolku. Täällä on todella vaarallista, eikä tänne kannata tulla. Kissojan on kuollut hirviöiden takia." Täpläsade painautui matalaksi, kun paljon muita isompi hirviö pyyhkäisi heidän ohitseen, ja sai aikaan tomu pilven.
"Ovatko nuo niitä hirviöitä?",Pakkastassu kysyi.
"Kyllä. Kaksijalat pääsevät niiden sisään.",Täpläsade selosti.
Hän perääntyi hitaasti, kun hirviö pysähtyi ukkospolun reunalle ja sen sisältä astui ulos kaksijalka, joka raivosi ja osoitteli hirviön etujalkaa.
Täpläsade ja Pakkastassu juoksivat nopeasti takaisin metsän turvaan.
"Mennään sitten katsomaan muiden klaanien rajat.",Täpläsade ehdotti.

Pakkastassu haisteli ilmaa.
"Mitä haistat?",Täpläsade kysyi.
"Lehtiklaanin, uskoisin.",Pakkastassu sanoi.
"Hienoa! Aivan oikein, tämä on Lehtiklaanin raja." Täpläsade katsoi rajan toiselle puolelle, ja muisteli verilöylyä, jonka Usvaklaani oli joutunut kokemaan.
"Eikös Lehtiklaani ollut juuri se klaani, jonka maata me yritimme ottaa?" Pakkastassu katkaisi Täpläsateen ajatukset.
"Juu, juuri se...",Täpläsade murisi.
Pakkastassu hätkähti, kun rajan toiselta puolelta kuului sähinää. Täpläsade kääntyi ja näki Lehtiklaanin soturin ja oppilaan.
Lehtiklaanilaiset sähisivät turkit piikikkäinä ja kynnet maahan kaivettuina.
"Tule Pakkastassu.",Täpläsade kuiskasi ja kietoi häntänsä suojelevasti Pakkastassun ympärille.
"Älkää edes yrittäkö tulla tänne enään, tai kynimme teidän koko klaanin riekaleiksi!" Harmaa naaras huusi heidän perääsnä.
Pakkastassu murisi, ja Täpläsateen olisi tehnyt mieli hyökätä naaraan kimppuun.
Leiriin tultuaan Täpläsade komeni Pakkastassun vielä käymään klaaninvanhimpien pesässä, vaihtamassa näiden sammaleet. Liekkisydän jutteli Ruusunpiikin ja Siemenkynnen kanssa. Huomatessaan Täpläsateen hän heilautti häntäänsä iloisesti.
"Miten teillä meni?" Liekkisydän kysyi ja ei välittänyt Ruusunpiikistä ja Siemenkymnestä, jotka menivät pesään.
"Muuten hyvin, mutta törmäsimme kahteen Lehtiklaanilaiseen." Täpläsade nyrpisti nenäänsä.
"Mitä? Kävivärkö ne teidän kimppuun?" Liekkisydän tutki Täpläsadetta haavojen varalta.
"Ei, he vain huutelivat solvauksia."
Liekkisydän rentoutui.
"No hyvä. Mennään nyt nukkumaan."
Täpläsade nyökkäsi ja asteli Liekkisydämmen kanssa soturienpesään.

//Inspi vähän lopussa//

Vastaus:

17 KP - Hunaja YP

Nimi: Lintuaamu, Pilviklaani, Perrofani

12.05.2017 19:18
"On ollut melko leppoisaa viime aikoina, eikö totta?" mau'uin Kuuralehdelle.
"Näin on", vastasi Kuuralehti, ja venytteli. Tarkkailin hymyillen Pilviklaanin leiriä.
"Minä voisin mennä keräämään hieman katajanmarjoja", Kuuralehti ilmoitti.
"Selvä, minä voisin tarkastaa pennut", vastasin. Katselin, miten Kuuralehti tallusteli ulos leiristä, ja loikin sitten pentutarhalle. Kurkistin sisään pentutarhaan.
"Onkos täällä kaikki hyvin?" kysäisin.
"Lintuaamu on täällä!" joku naukaisi, ja kohta sen jälkeen kaksi pientä palleroa tupsahti jalkoihini.
"Heipä hei! Mitä kuuluu?" nau'uin reippaasti.
"Hyvää meille kuuluu!" Pieni Kettupentu piipitti.
"Hienoa!" vastasin iloisesti. Pennut olivat suloisia. Menin peremmälle pesään. Istahdin Lämpösydämen vierelle.
"Onhan teillä kaikki hyvin?" tiedustelin kuningattarilta. Nämä nyökkäilivät.
"Eikä mitään ole sattunut?" varmistin.
"Ei ole", Lumitähti vakuutti.
"Ja te pärjäätte hyvin?" jatkoin vielä varmistelua, sillä klaani ei pärjäisi ilman kuningattaria.
"Lintuaamu, kyllä me kertoisimme sinulle, jos jokin olisi huonosti", Valkokukka naurahti minulle.
"No se on hyvä", kehräsin hymyillen.
"Tuletko leikkimään meidän kanssa?" kysyi pikkuinen Vaahterapentu jalkojeni juuresta.
"Voinhan minä tulla", naurahdin, ja astelin pennun perässä ulos pesästä.
"Mitä me leikimme?" utelin pennuilta.
"Leikitäänkö että.." Vaahterapentu oli ehdottamassa jotakin, mutta Kyyhkypentu keskeytti hänet.
"Leikitään että Lintuaamu on mäyrä!" hän kiljaisi. Pennut, tarkemmin ottaen Kyyhkypentu, Kettupentu, Vaahterapentu sekä Kuupentu syöksyivät kimppuuni riemusta kiljuen, ja hihkuen. Hihitin neljän pennun roikkuessa minussa.
"Murr! Olen mäyrä", murisin naurua pidätellen.
"Pelottava Lintumäyrä!" Kyyhkypentu hihkui innoissaan, ja hyppäsi selkääni. Pikkuhiljaa pennut väsähtivät, ja lähtivät takaisin omille teilleen. Näin Täpläpennun hieman kauempana, ja päätin mennä tervehtimään pentua.

//Täplä?

Vastaus:

8 KP - Hunaja YP

Nimi: Napsu, Pisarapentu, tulvaklaani

10.05.2017 21:38
Tärisin innosta. Oli enää vajaa kuukausi siihen että minusta ja siskostani tulisi oppilaita. Olin niin jännittynyt etten saanut unta. "Älä kiemurtele, Pisarapentu!" Kirjopentu mumisi. "Onko sinulla muurahaisia turkissa?" "Anteeksi" kuiskasin. Kirjopentu ja Harmaapentu olivat olleet jo pitkään pentuja. En ymmärtänyt miksi heistä ei jo tehty oppilaita. Klaani saa oli pulaa sotureista ja lisäoppilaat tarkoittivat lisää sotureita. Lisäksi seuraavana päivänä olisi kokoontuminen. Pääni kuhisi kysymyksiä, mutta viimein uni vei voiton.
Unessa:
"Mi-Missä minä oikein olen" kuiskasin hiljaa itselleni samalla kun katselin ympärilleni. Olin jonkinlaisessa metsässä. Siellä oli pimeää ja minua alkoi pelottaa. "Onko täällä ketään!?" Huhuilin pimeään. Äkisti kuulin oksan rasahtavan takanani. "Ku-Kuka siellä?" Vikisin vaikka yritin pitää ääneni tasaisena. "Tule esiin!" Ulvahdin peloissani. Sitten varjoissa näkyi liikettä. Heräsin hätkähtää ja korvissani kaikuivat sanat: Toivottavasti näemme pian uudestaan. Selkääni pitkin kulki väritys. "Vihdoin sinä heräsit!" Kuulin siskoni iloisen naukaisin. "Nukuit ikuisuuden!" "Okei. Mutta nyt minulla on nälkä." Sanoi töksähtäen. Tungin siskoni ohi tuoresaalis kasalle. Kastepentu katsoi minua huolissaan, mutta en huomannut sitä. "Mikä sinulla on, Pisarapentu?" Hän uteli kun kipitti luokseni. "Äh... Ei mikään" sanoin. Minun asiani eivät kuuluneet kastepennulle. "Ihan tosi!" Minä huomaan että jotain on vinossa." Kastepentu sanoi. "Ei mitään vakavaa." Totesin hieman töykeästi. "No sittenhän voit kertoa." Kastepentu sanoi hieman loukkaantuneena. "No hyvä on." Huokaisin. "Näin viime yönä outoa unta." Myönsin. "Sinun pitää mennä kertomaan parantajalle!" Kastepentu huudehti innoissaan. Verimyrsky katsoi meitä kummisedän aukion toiselta puolelta. 'Ei noin kovaa." Hyssyttelin siskoani. "En usko että se oli enne. Vain joku outo uni." "No hyvä on." Siskoni myöntyi. "Mutta se joka on viimeisenä pentutarhaan on karvapallo!" Hän huudahti äkisti. "Hei epäreilua!" Nauroin. "Sinä sait etumatkaa." Juoksimme vierekkäin pentutarhalle ja jäimme huohottamaan sen suulle nauraen. *Emme voi enää käyttäytyä näin kun olemme oppilaita* ajattelin syyllisenä. *Mutta emme vielä ole, joten kannattaa nauttia näistä päivistä.* sitten käperryin siskoni viereen ja nautin hänen turkkinsa pehmeydestä.


Sellasta tällä kertaa. Sori kun ei oo tullu pitkään aikaan tarinaa mut on ollut vähän kaikkea. Yritän tästä nyt taas aktiivista.

Vastaus:

10 KP - Hunaja YP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

08.05.2017 15:00
"Ota sinä se."
"Toin sen sinulle!"
"Minulla ei ole nälkä." Minä ja Sumuhäntä istuimme parantajan pesässä. Riitelimme oravasta, jonka Sumuhäntä oli tuonut minulle.
"Minun pitää tarkistaa pennut ja etsiä yrttejä", intin.
"Minä voin tarkistaa pennut", Sumuhäntä lupautui.
"Kiitos-" aloitin, mutta Sumuhäntä jatkoi: "Jos nään ensin, että syöt tuota oravaa. Et ole syönyt kunnolla pitkään aikaan." Huokaisin ja kumarruin oravan ylle. Näykkäsin palan siitä. Olin unohtanut, miltä tuoresaalis maistui. Näykkäisin seuraavalla kerralla isomman palan, ja sitten vielä vähän isomman. Kun Sumuhäntä oli varma, että söisin koko oravan, hän lähti tutkimaan pennut. Vilkaisin turkkiani. Kylkiluut näkyivät turkkini alta, ja turkki oli menettänyt tavallisen kiiltonsa. Pitkästä aikaa vaivauduin sukimaan itseäni. Siloittelin kaikki karvat paikalleen, ja aloin sitten järjestellä yrttejä. Tutkin ensin katajan marjat ja malvan lehdet. Heitin pilaantuneet pois ja säästin vanhat. Sitten tutkin haavoihin tarvittavat, kehäkukat, hierakan, kultapiiskun... Kun matkayrtitkin oli tutkittu, lakaisin vanhat yrtit ulos parantajan pesästä. Yhdessä niistä muodostui kuvottava löykä. Kissat kiersivät pilaantuneiden yrttien kasasn kaukaa, ja jopa Hopeatähti tuli tiedustelemaan minulta, mistä haju johtui.
"Voisitko viedä ne pikimmiten ulos leiristä?" päällikkö toivoi. Nyökkäsin, ja laikaisin lehdet ulos leiristä, ja hautasin maahan. Palasin leiriin, ja järjestelin loput yrtit.

Katselin lopputulostani tyytyväisenä. Parantajan pesä näytti siistiltä, ja Sumuhäntä oli varmasti tyytyväinen. Olin niin väsynyt, että maatessani vuoteellani en edes muistanut ajatella Kiurunlaulua ennenkuin nukahdin.

Seison lämpimässä, sammaleisella aukiolla. Katselin ympärilleni, ja läheisestä pusikosta asteli esiin kissa, jolla oli tähtiä turkissaan. Tunnistin hönet heti. Se oli Kiurunlaulu. Sisareni asteli luokseni ja kehräsi.
"Kiurunlaulu?" sopersin.
"Lupaa, ettet enää sure minua, vaan muistelet kunnioituksella", Kiurunlaulu vannotti.
"Mitä?" ihmettelin.
"Lupaa!" Kiurunlaulu sanoi. Nyökkäsin, ja Kiurunlaulu alkoi haaleta. Lopulta hän hiipui pois näkyvistäni, ja räväytin silmäni auki. Kun heräsin, en ensi kertaa pitänyt itseäni syyllisenä Kiurunlaulun kuolemaan. Hän oli antanut minulle anteeksi.

Vastaus:

10 KP - Hunaja YP

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

07.05.2017 21:32
Nuolaisin Täpläsateen korvaa. Minua turhautti, etten voisi auttaa naarasta tämän suriessa kuollutta emoaan. Minun piti tyytyä lohduttamaan häntä parhaani mukaan, mutta se ei ollut aina helppoa. Painauduin tätä vasten, ja nukahdin.

Heräsin auringon säteeseen, joka kieli hiirenkorvasta. Aurinko lämmitti jo hiukan enemmän kuin edellisenä aamuna. Täpläsade oli jo herännyt. Katsellessani hänen tyhjää makuualustaansa, haikailin omaa oppilasta. Lopulta kuitenkin nousin, ja hyppäsin ulos soturien pesästä. Vilkuilin ympärilleni, ja näin Pihkavirran pitkästä aikaa parantajan työssä. Naaras suri edelleen kahta kuollutta soturia, erityisesti Kiurunlaulua. Toivoin, että olisin pystynyt pelastamaan nuoren soturin. Pihkavirran turkki oli menettänyt kiiltonsa, ja kylkiluut paistoivat turkin alta. Naaras ei selkeästi ollut syönyt vähään aikaan. Minulla ei parempaakaan tekemistä ollut, joten lähdin metsälle.

"Hah!" hiiri jäi puristuksiin kynsieni väliin,ja tapoin se nopeasti. Olin napannut jo kiitettävän määrän riistaa; kaksi oravaa, myyrä ja rastas.
*Tästä riittaa hyvin*, ajattelin iloisena. Onnistuin jotenkuten kantamaan saaliit leiriin,ja laskemaan ne tuoresaaliskasaan. Nappasin itselleni mustarastaan,ja tassutin Varpukynnen luo aterioimaan.
"Hei", tervehdin.
"Hei", Varpukynsi vastasi. Seurasi hiljaisuus, jonka rikoin kysymällä: "Olenko ollut hyvä soturi?"
"Olen ylpeä sinusta", Varpukynsi sanoi, ja katsoi taivaalle.

Vastaus:

6 KP - Hunaja YP

Nimi: Tuiskutassu, Lehtiklaani, Perrofani

06.05.2017 11:19
Leirissä kököttäminen alkoi jo hieman ärsyttää minua. En ollut johonkin aikaan päässyt tekemään mitään kunnollista. Suuri taistelu Usvaklaanin ja Lehtiklaanin välillä oli ollut jokin aika sitten. Olin osallistunut taisteluun, mutta olin melko alussa haavoittunut, ja Ruskalehti käski minun palata leiriin. Nyt olin mielestäni jo aivan terve, ja halusin kovasti lähteä ulos.
"Hei Tuiskutassu!" joku huusi sivummalta. Kohotin katseeni, ja näin Iltamielen.
"Ai, hei Iltamieli", vastasin ruskealle soturille. Soturi tuli lähemmäs.
"Mietin vain, että haluaisitko lähteä metsästyspartioon?" Iltamieli kysyi.
"Voisinhan minä lähteä! Käyn kertomassa Ruskalehdelle", innostuin ajatuksesta heti. Sen enempiä sanomatta lähdin paikalta. Viimein pääsisin ulos! Etsin mestarini tassuihini.
"Hei Ruskalehti! Saanko lähteä metsästyspartioon?" Kysyin heti Ruskalehden löydettyäni. Valitettavasti Ruskalehti ei ollut ideasta yhtä innoissaan, kuin minä.
"Mutta oletko sinä vielä terve?" Hän kysyi.
"Olen minä! Minä haluan lähteä! Olen ollut jumissa leirissä jo melkein neljäsosakuun!" valitin, ja katsoin anovasti Ruskalehteen.
"No, kaipa sinun on mentävä. Olethan kuitenkin varovainen?" Ruskalehti varmisteli.
"Olen minä! Nähdään!" vastasin juostessani takaisin Iltamielen luo.
"Hyvää metsästysonnea!" Ruskalehti huusi perääni. Pysähdyin Iltamielen luo.
"Ketkä kaikki lähtevät?" kysyin ihmeissäni, sillä paikalla ei ollut muita.
"Hmm.. Mahtaisiko Silkkiturkki lähteä, ja vaikka Harmaahäntä?" ehdotti Iltamieli.
"Ihan miten haluat", vastasin nopeasti, sillä yleensä tällaisiin asioihin ei kysytty oppilaiden mielipiteitä.
"No, minäpä menen kysymään", Iltamieli naukui, ja lähti sitten etsimään kahta soturia. Minä jäin istumaan leirin reunalle yksin. Onneksi Iltamieli palasi pian Silkkiturkin ja Harmaahännän kanssa.
"Olemme valmiit lähtemään", Iltamieli totesi. Hän kävi vielä kertomassa Leijonankidalle partiosta. Iltamielen johdolla partiomme tallusteli ulos leiristä.
"Me menemme hiekkarannan suuntaan", ilmoitti Iltamieli. Suuntasimme siis hiekkarantaa kohti. Soturit keskustelivat keskenään jostain, mitä minä en oikein ymmärtänyt. Kuljin joukon perällä, hieman etäällä muista. Tunsin oloni ulkopuoliseksi, ja yksinäiseksi. Ehkä olisi ollut parempi jäädä leiriin. Silkkiturkki ja Harmaahäntä jatkoivat edelleen jutusteluaan, mutta yllätyksekseni Iltamieli tuli luokseni.
"Miten koulutuksesi edistyy?" kolli kysyi.
"No, kai ihan hyvin", vastasin. Minua ujostutti hieman tuon ruskean soturin seurassa, enkä täysin ymmärtänyt miksi. Katselin tassujani kävellessäni, mutta tunsin Iltamielen ystävällisen katseen turkillani. Katsahdin Iltamieleen, ja tämä näytti siltä, että hän yritti kuumeisesti keksiä puhuttavaa.
"Millaista soturina oleminen on?" kysyin vanhemmalta kollilta, katkaistakseni hiljaisuuden välillämme.
"On se mukavaa, ja paljon.." soturin selostus katkesi, sillä hän yritti keksiä sopivaa kuvailevaa sanaa.
"Vapaampaa?" ehdotin.
"Aivan, vapaampaa", Iltamieli jatkoi, ja katsoi kiitollisena minua. Tunsin punastuvani hieman, ja laskin äkkiä katseeni, ettei kolli huomaisi. Iltamieli jatkoi kertomustaan, ja kuuntelin hymyillen.
"Voisimme jäädä tähän!" ilmoitti Iltamieli partiolle jonkin matkaa ennen hiekkarantaa. Edempänä kulkevat vanhemmat soturit pysähtyivät kuulemaan Iltamielen ohjeet. Tämä kun oli partion johdossa. Ohjeiden annon jälkeen Silkkiturkki ja Harmaahäntä lähtivät toiseen suuntaan, ja minä ja Iltamieli toiseen suuntaan.
"Täällä on paljon riistaa", Iltamieli kertoi. Olin ollut täällä metsästämässä parikin kertaa Ruskalehden kanssa, ja täältä tosiaan sai aina paljon riistaa. Haistelin ilmaa, ja kuinka ollakaan, nenääni eksyi myyrän tuoksu. Laskeuduin nopeasti vaanimisasentoon, ja lähdin vaanimaan myyrää. Sain sen näkökenttääni, ja huomasin sen olevan melko suuri. Olin enää vain vaivaisen ketunmitan päässä! Kuten yleensä, metsästäessä mielestäni katosi kaikki muu, ja keskityin vain metsästämään. Hännänmitta vielä! Kaikki tapahtui yhdessä hetkessä, loikkasin myyrän kimppuun, ja taitoin nopealla puraisulla sen niskan. Käännyin takaisin tulosuuntaani, ja hautasin myyräni vähän matkan päähän.
"Hyvä saalis!" Iltamieli kehaisi. Sydämeni pomppasi kurkkuun asti, ja tunsin jotain, mitä en ollut ennen tuntenut. Vatsanpohjassa kutitteli, samoin varpaissa ja korvissa. Tunsin ilon kuplivan sisälläni, ja kehut lämmittivät aivan uudella tavalla. Mitä minulle oli tapahtumassa?
"Kiitos", henkäisin jonkin ajan päästä. Vaikka yleensä olin itsevarma ja sanavalmis, niin nyt sanat tuntuivat juuttuvan kurkkuuni. Koetin taas etsiä saaliin tuoksua, mutta en onnistunut. Eräs tietty ruskea soturi pyöri mielessäni. Olihan Iltamieli mukava, ja ystävällinen kaikin puolin, mutta en lainkaan ymmärtänyt, miksi klaanitoverini pyöri mielessäni tällä tavalla. Sain kuitenkin vielä saalista, hiiren ja oravan.
"Tuiskutassu, on aika lähteä!" Iltamieli ilmoitti. Lähdimme etsimään Silkkiturkkia ja Harmaahäntää. He olivat saaneet paljon saalista. Kannoin omia saaliitani hieman vaikeasti, ne olivat nimittäin painavia. Matka leiriin sujui melko hiljaisissa merkeissä. Hieman ennen leiriä Iltamieli tuli vierelleni, ja naukui:
"Saalistit hyvin!". Kiitin soturia, ja vein saaliini tuoresaaliskasaan.
"Hei Tuiskutassu! Miten saalistus sujui?" mestarini kysyi. Hän oli huomannut partion palaavan.
"Hyvin! Sain paljon saalista!" kerroin ylpeänä mestarilleni.
"Hienoa!" Ruskalehti kehräsi. Väsymys alkoi hieman painaa, ja tassuni tuntuivat raskailta, kun tallustin tuoresaaliskasalle. Valitsin sieltä itselleni hiiren, joka oli ehdotonta lempiriistaani. Söin hiiren nopeasti, ja päätin mennä nukkumaan.

Vastaus:

23 KP - Hunaja YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

02.05.2017 22:22
Pakkastassu törmäsi Täpläsateen kylkeen. Täpläsade mätkähti maahan, mutta nousi nopeasti ylös.
"Olet tullut vahvemmaksi, Pakkastassu.",Täpläsade naurahti ja nuolaisi rintaansa.
Pakkastassu hymähti ja nosti häntänsä ylpeästi ylös. Täpläsade huokaisi.
"Lähdetään leiriin, nyt alkaa sataa."
Taivaan oli vallannut tummat pilvet ja kaukainen ukkosen jyrinä. Täpläsade ja Pakkastassu juoksivat loppumatkan leiriin, sillä sade voimistui koko ajan. Leiri oli tyhjä. Kaikki kissat olivat pesissään turvassa sateelta. Täpläsade hyvästeli Pakkastassun ja meni itse soturienpesään.
Hän ravisteli turkkinsa kuivaksi ja asettui istumaan sammal vuoteellen.
"Taisitte kastua hieman.",Liekkisydän nuoli Täpläsateen karheaa turkkia.
"Juu, mutta ehdimme harjoitella melko paljon taistelua. Pakkastassu kehittyy hurjaa vauhtia." Täpläsade väläytti pienen hymyn.
"Kohta hän onkin jo soturi."
Tulisielu, Havukynsi ja Varishäntä tulivat yksitellen sisään pesään läpi märkinä.
"Ravistelkaa turkkinne siinä, ettei koko pesä ole kohta märkä." Ruusunpiikki ohjeisti.
Tulisielu huokaisi ja ravisteli mustaa turkkiiaan.
"Onneksi Lehtiklaania ei ole näkynyt enään srajalla.",varapäällikkö totesi.
Täpläsade vilkaisi Varishäntää. Isä upotti kyntensä maahan kuullessaan Lehtiklaanista. Täpläsade tiesi, että oli raskasta elää ilman kumppaniaan. Kultakasvon paikalla oli nyt tyhjä painauma ja sammalet oli viety pois. Varishäntä aettui painauman päälle ja laski kuononsa maata vasten, aivan kuin hän voisi vielä tavoittaa Kultakasvon tuoksun. Täpläsade nojautui vasten Liekkisydäntä, ja antoi kollin lämmön tavoittaa hänet.

//Liekki saa jatkaa, mikäli haluaa ;) //

Vastaus:

7 KP - Hunaja YP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

02.05.2017 21:01
Kihisen kiukusta, kun nousen pienelle ruohikkoiselle saarekkeelle. Vesi on tainnut kuitenkin tainnut viilentää ajatuksiani, sillä tunnen kiukun olevan vain halua vihata Nokitähteä. Hän ei edes opettanut minulle liikkeitä, vain yhden kapisen kamppauksen. Piiskaan maata hännälläni, kun edessäni vilahtaa varjo. Kurkistan tarkemmin alas veteen. Ai, se onkin kala. Huiskautan tassuani, ja kala lentää sätkien maalle. Tapan sen nopealla iskulla. Tuijotan kalaa, kun vatsani ilmoittaa, että en ole syönyt tänään. Vilkuilen vähänväliä kalaa ahneesti, ja lopulta hyökkään sen kimppuun, ja puresken sitä pala palalta. Teen kalasta selvää jälkeä, ja alan puhdistaa itseäni. Mietin, mitä tapahtuisi, jos Sysisiipi, Myrkkytassu tai Pimeätassu sanoisi, jos näkisi minut siinä. Tunsin hiukan huonoa omatuntua soturilain rikkomisesta. Yritin napata kalaa, mutta Tähtiklaani taisi olla vihainen, sillä en napannut yhtään kalaa. Laskeuduin veteen, ja toivoin, että vesi huuhtoisi kalan hajun turkistani.

Ravistelin itseänin, ja astelin sisään leiriin. Astelin suoraan oppilaiden pesään, ja käperryin pedilleni.

Vastaus:

5 KP - Hunaja YP

Nimi: Vaahteratassu, Tulvaklaani, Pihka

01.05.2017 11:14
"Tänään opetan sinulle taistelua, Vaahteratassu", Nokitähti ilmoitti. Nyökkäsin, ja seurasin mestariani ulos leiristä. Hän johdatti minut pienemmälle saarekkeelle, jossa hän kääntyi minua kohti.
"Noniin, koitappa yrittää hyökätä näin", Nokitähti naukui yllättäen, ja syöksähti minua kohti. Liike ei ollut voimakas tai yllättävä, vaan ehdin valmistautua ja siirtää painon etukäpälille. Nokitähden onnistui kuitenkin vetää minulta jalat alta.
"Hyvä yritys, mutta väistä mieluummin. Mitä, jos olisinkin vetänyt etutassusi alta?" Nokitähti lausui kehut alkoi sitten moittia minua. Päähäni pälkähtää ajatus, ja kuin salaman iskusta, syöksähdän eteenpäin ja kamppaan Nokitähden. Mestarini makaa maassa hämmentyneenä, mutta nousee pian ylös.
"Oikein hyvä", Nokitähti tokaisi arvostelevasti. Mestarin kehut lämmittivät minua.
"Kokeillaampa pientä taistelua", hän ehdotti. Mittailin mestariani katseellaan. Hän oli melko vanha, minä taas nuori. Hän ei ollut järin vikkelä, voisin käyttää sitä hyödykseni. Nokitähti ulvahti taisteluhuudon, ja syöksähti minua päin. Väistin, ja liu'uin Nokitähden alta toiselle puolelle, näykkäisin, ja kiersin etukautta taas toiselle puolelle. Puikkelehdin siellä täällä Nokitähden ympäriltä, kunnes yhtäkkiä Nokitähti rojahti maahani, kun olin liukumassa hänen altaan. Ilma pakeni keuhkoistani ja pihisin: "hh... shinä hh.. voitit." Nokitähti nousi päältäni ja haukoin henkeä.
"Aluksi hyvä, mutta liikkeesi oli liian selkeää, sama kuvio toistui kokoajan. Lisäksi näin selkeästi minne olit menossa. Koskaan ei kannata yrittää vastustajan alta", Nokitähti moitti. Kihisin kiukusta.
"Luuletko että olen joku mestari taistelija!" ulvaisin naaraalle, "harjoittelen ensimmäistä kertaa!"
"Siksi juuri mainitsen virheistä", Nokitähti totesi. Heilautin häntää, ja loikkasin veteen. Lähdin polskuttelemaan kohti rajaa, enkä kuullut Nokitähden tulevan perässä.

Vastaus:

8 KP - Hunaja YP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

28.04.2017 07:54
Pihkavirta kyyhötti pesässä. Hän istui makuusammaleillaan, ja tuijotti silmät lasittuneina maata. Kahden kuolleen soturin ruumit pomppasivat joka kerta hänen silmiensä eteen, kun hän edes ajatteli taistelua, tai verta, tai yrttejä! Miten Tähtiklaani saattoi olla niin julma.
*Minun olisi pitänyt pystyä pelastamaan heidät molemmat*, Pihkavirta ajatteli surkeana. Hän vilkaosi yrttivarastoja jotka olivat melko vähissä. Hän nousi seisomaan, ja astelin ulos parantajan pesästä. Hän toivoi, ettei kukaan kiinnittäisi häneen huomiota, mutta jos on maannut monta päivää parantajan pesässä... Kissat huikkasivat tervehdyksiä sieltä täältä, mutta parantaja vastasi niihin laimeasti nyökäten. Hän kiirehti ulos leiristä, ja jatkoi matkaa niin kauan, että kissojen äänet hiljenevät, eivätkä enää lopulta kuulu. Pihkavirta istuutui pensaan juureen. Hän halusi olla yksin. Hän ei tiennyt, oliko auringonhuippu, vai keskiyö, hän katsonut ulos pensaasta. Ilma viileni viilenemistään, ja lopulta sietämätön kylmyys ajoi Pihkavirran ulos pensaasta. Hän käveli kohti leiriä, ja usva muuttui pikkuruisiksi pisaroiksi hänen turkkiinsa. Pisarat imeytyivät nahkaan, ja loivat yhä kylmemmän tunteen.
*Eihän tämä yhtä paha ole kuin ennen*, Pihkavirta ajatteli. Leiri häämötti kauempana. Lähempänä. Lähempänä. Kokoajan lähempänä ja lähempänä. Lopulta parantaja seisoi sisäänkäynnin edessä.
*Pitäisikö minun mennä sisään?* hän pohti. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui, ja asteli sisälle leiriin.
*En tuonut edes yrttejä mukanani*, Pihkavirta muisti. Sitähän varten hän oli lähtenyt ulos. Hän hiipi parantajan pesään, jossa Sumuhäntä jo nukkui. Pihkavirta käpertyi sykkyrälle, ja nukahti levottomaan uneen.


//inspi hukas:/

Vastaus:

7 KP! - Hunaja YP

Nimi: Kotkasydän, Usvaklaani, Myrsky VYP

27.04.2017 21:28
"Usvaklaani, perääntykää!" kuulin Hopeatähden hätäisen huudon ja Usvaklaanin kissat syöksähtelivät päällikkönsä luo. Lehtiklaanin kissat sähisivät ja pörhistivät turkkejaan. "Tämä ei jää tähän!" Hopeatähti huusi ja antoi hännällään kissoilleen käskyn lähteä. Kotkasydän irrotti kyntensä Tiikeriroihusta ja luikki päällikkönsä luo. Kissat sujahtelivat aluskasvustoon ja sulautuivat usvan sekaan.
"Miten kävi?" "Näytät väsyneeltä.." "Voititteko?" Klaanitoverien kysymykset tunkeutuivat Kotkasydämen korviin kun taistelupartio taasutti päät painuksissa viinimarjapensaasta ulos. Hopeatähti loikki kannolleen. "Tulkoon jokainen kannon luo", hän naukaisi innottomasti ja kissat hiljaa hälisten lipuivat päällikön ympärille. "Taistelu Lehtiklaanin kanssa on nyt käyty, ja Usvaklaani hävisi. Lisäksi menetimme Kiurulaulun ja Kultakasvon", päällikkö lausui ja klaani kohahti. "Sumuhäntä, Pihkavirta, kiitos kissojen auttamisesta. Toivon, että hoidatte kaikki kuntoon. Klaani jatkaa eteenpäin", Hopeatähti naukaisi ja heilautti häntäänsä merkiksi lopetuksesta.
Kotkasydän istui aukiolla ja suki voimakkaasti Taivaantuulesta kuivunutta verta pois. Naaras oli saanut paljon haavoja, onneksi mitään pahempaa ei ollut tapahtunut. "Rauhoitu, senkin karvapallo. Elossahan minä olen", Taivaantuuli kivahti ja kolli lopetti sukimisen. Hän kehräsi hiljaa ja nuolaisi rintaansa. "Taivaan tähden, Kotkasydän. Tulehan tänne", Pihkavirta sanoi ja kolli tassutti parantajan pesään. Hän oli jo nuollut ja puhdistanut kaikki haavansa. Kotkasydän oli saanut kylkeensä suuren haavan ja tämän silmää kihelmöi. Pihkavirta teki ketterästi yrttitahnan ja laittoi sitä kylkeeni. "Olet ihan kunnossa, mutta älä kieri unissasi, tai nuole tahnaa pois, tai mitään muutakaan. Anna sen olla", naaras naukaisi ja siirtyi auttamaan Taivaantuulta.
Kotkasydän katsoi parantajaa surullisesti. Hänelle oli varmasti rankkaa luopua kahdesta soturista. Kotkasydän painoi päänsä. Olisi ollut sotureiden tehtävä huolehtia muista. Jos hän olisi toiminut paremmin, kaksi kissaa ehkä saattaisivat olla elossa. "Valmista tuli. Menkäähän lepäämään", Pihkavirta sanoi ja patisti kissat pois.
Aukiolla makasivat kaksi kaatunutta soturia, joiden turkit oli suittu ja hajustettu yrteillä. Kultakasvon vieressä istui murheellinen Täpläsade. Pian Liekkisydän saapui paikalle ja kuiskasi naaraan korvaan jotakin. Hänelle oli varmasti rankkaa luopua Kultakasvosta. Kotkasydän tassutti ruumiiden vierelle ja nuolaisi Kiurunlaulua alakuloisesti. Naaraan harmaa turkki oli siloitettu, mutta se oli kiilloton ja tukkoja karvaa puuttui taistelun jäljiltä. Klaani oli taistellut ja menettänyt kaksi soturia, ihan turhaan.
Sitten hänen mieleensä tulvi Liljahännän kuolema. Veri pulpahteli naaraan kaulasta ja värjäsi maan tulenpunaiseksi. Ukkosmielen hampaat, jotka ravistelevat kuolevasta naaraasta viimeisenkin veripisaran pois. Kotkasydän horjahti. Kollin kynnet liukuivat ulos. Hän ei ikinä tappaisi vasten soturilakia. Ei ikinä.

Unet roikkuivat kollin päällä kuin varjo. Hän juoksi pakoon. Veren kuuma löyhkä värjäsi ilman. Liljahäntä sätkii maassa; Ukkosmielen kynnet puristuvat hänen kurkkuunsa ja naaraan silmät lasittuivat. Kotkasydän säpsähti hereille. Hänen makuualusensa olivat siellä täällä ja hän oli kierinyt pitkälle makuupaikaltaan pois. Kolli nousi ylös ja tassutti takaisin omalle paikalleen. Maahan oli tihkunut verta: Kotkasydämen kyljen haava oli luultavasti taas auennut. Kolli taputteli maata ja asettui uudelleen nukkumaan.
"Herää, karvapallukka", tassu tökki Kotkasydämen kylkeä. Kolli avasi silmänsä ja näki Taivaantuulen yläpuolellaan. "Tulisielu käski sinut aamupartioon Yötassun kanssa. Näytät hänelle reviiriä", Taivaantuuli naukaisi ja Kotkasydän nousi ylös. Kolli työnsi etutassujaan eteenpäin ja venytti selkänsä makeaan venytykseen. "Hyvä on, hyvä on", kolli naukaisi ja tassutti Taivaantuulen perässä ulos.
Aukiolla oli kissoja jo venyttelemässä ja sukimassa itseään. Aamu oli kirkas ja leiri oli hiljainen, kuten yleensäkin. Linnut liversivät, ja aamuaurinko pilkotteli lehtien läpi. Kotkasydän päätti jättää peseytymisen myöhemmäksi ja lähti oppilaiden pesään etsimään Yötassua.
Oppilaiden pesä oli lämmin ja tuoksui hyvälle. Kotkasydän muisti omat aikansa oppilaana. Ei juurikaan huolia itsestään tai muista klaaneista. "Yötässu", kolli naukaisi ja näki harmaan pään nousevan pesän reunalla. "Lähdetäänkö aamupartioon? Näyttäisin sinulle vähän reviiriä", hän jatkoi ja näki heti miten Yötassun silmät säkenöivät. "Totta kai!" naaras nousi ylös ja loikki ulos pesästä.
Kotkasydän tassutti Ruusunpiikin ja Siemenkynnen kanssa ulos leiristä. Punaviinimarjapensaat heilahtelivat kun partio tassutti ulos leiristä. "Siemenkynsi, minä ja Yötassu lähdemme kiertämään reviirin Pilviklaanin rajalta, näytän hänelle samalla kaikki olennaiset paikat. Te pärjäätte ilman meitä", Kotkasydän tokaisi ja Siemenkynsi nyökkäsi hyväksyväisesti. "Mennäänhän sitten", kolli sanoi ja osoitti hännällään toiseen suuntaan leiristä. Yötassu nyökkäsi ja kaksikko lähti tassuttamaan siihen suuntaan.
Ukkospolun vaimea kohina kaikui kaukaisuudesta. Kotkasydän oli koko kertonut, miten lintua metsästetään. Pian pistävä hirviön haju tunki kollin nenään, kun he lähestyivät suurta mustaa polkua. Yötassu nyrpisti nenäänsä. "Mikä tämä haju on?" naaras kysyi ja perääntyi vähän. "Se on Ukkospolku. Haluatko mennä katsomaan sitä?" Kotkasydän naukaisi ja heilautti häntäänsä. Kiinnostuneesti mutta hieman vastahakoisesti oppilas seurasi kollia pusikkojen läpi. Tuuli humisi kissojen korvissa, kun he saapuivat tien reunaan. "Älä ikinä tule tänne ilman soturia, äläkä varsinkaan ylitä Ukkospolkua. Hirviöt juoksevat nopeammin kuin kukaan klaanin kissoista, ja mustilla jaloillaan ne voivat murskata kissan hetkessä", Kotkasydän varoitti ja painautui maata vasten. Yötassun silmät laajenivat ja tämä asettui kollin viereen. "Hirviöt ovat niin vahvoja että ne syövät jopa kaksijalkoja", Kotkasydän sanoi ja silitti hännällään oppilaan selkää. "Voivatko ne tulla metsään?" oppilas kysyi. Kotkasydän naurahti. "Eivät ne voi. Hirviöt ovat vahvoja mutta tyhmiä. Ne eivät ikinä poistu Ukkospolulta", kolli sanoi. "Sieltä tulee yksi", hän jatkoi ja siristi silmiään. Viima piiskasi kissojen turkkia kun hirviö hurahti ohi. "Mennään pois. Etköhän ole jo nähnyt tämän", Kotkasydän sanoi ja kissat luikahtivat pusikkoon.
"Ja tässä on Usvaniitty", Kotkasydän sanoi. Kaksi kissaa olivat kulkeneet jo pitkän matkan, mutta Yötassu oli yhtä kiinnostunut kuin heidän lähtiessäänkin. Usvaniitö ympäröivä puro solisi, mutta muuten metsässä oli aavemaisen hiljaista. Kotkasydän laski päätään ja lipoi vettä purosta. Se oli jäätävän kylmää, mutta se teki terää pitkän kävelymatkan jälkeen. Kolli tunsi veden virkistävän kaikkia jäseniään. "Hui miten kylmää!" Yötassu huudahti kastettuaan oman kielensä veteen. Kotkasydän naurahti ja pärskäytti vettä purosta. "Olet oikeassa, mutta mietihän, miten hyvältä se tuntuu koko päivän metsästysretken jälkeen. Tai kuumina kesäpäivinä", kolli sanoi ja nuolaisi nenäänsä. Pieni oppilas alkoi lipomaan purosta vettä. "Tulemme tänne huomenna harjoittelemaan taistelun perusteet, mutta palataanhan nyt leiriin. Olet varmasti väsynyt. Mahtavinkaan soturi ei jaksa näin pitkää kävelyretkeä", Kotkasydän naukaisi ja nousi ylös.
Heidän kävellessään kohti leiriä Yötassu alkoi iloisesti hihkumaan ja yksityiskohtaisesti kertomaan, miten vaani sammalpalloa. Kotkasydän kehui ja nyökkäsi naaraalle, mutta hänen taktiikassaan oli pieniä aukkoja. Kolli hymähti. Hän kouluttaisi Yötassusta klaanin parhaan soturin.

"Miten meni?" Taivaantuuli naukaisi kun Kotkasydän tassutti tämän luo. Harmaa naaras työnsi ruokaansa istuvan kollin eteen ja he jakoivat rastaan. Kotkasydän nielaisi vähät rippeet, mitä saaliista sai. Klaanilla ei todellakaan ollut paljoa syömistä. "Ihan hyvin. Yötassu vaikuttaa nopealta oppijalta, mutta huomennahan se nähdään. Menemme aurinkohuipun jälkeen Usvaniitylle harjoittelemaan", Kotkasydän selosti ja keräsi rastaan luut pieneksi keoksi. Taivaantuuli nyökkäsi ja siveli hännällään kollin lapaa. Naaras alkoi ripein vedoin sukimaan Kotkasydämen turkkia, ja kaksi kissaa puhdistivat toisiaan ja vaihtoivat kieliä hiljaisuuden vallitessa leirissä.
"Hei muuten, muistatko Pitkätassun?", Kotkasydän sanoi ja katsoi maahan. Taivaantuuli nyökkäsi. "Mietin vain, mitä jos Yötassukin lähtee? Mitä jos en pysty pitämään hänestäkään huolta?" Kotkasydän sanoi, ja muisti oppilaan, joka oli raadeltu taistelussa. Hän muisti, miten oli nuollaissut tämän poskea, kun oppilaan silmät lasittuivat...
Taivaantuuli asettui lähemmäs Kotkasydäntä ja painoi kuononsa tämän poskeen. "Älähän nyt hupsi. Olet varmasti mahtava mestari", naaras sanoi. Kotkasydän sulki silmänsä ja tunsi, miten naaraan lämmin hengitys lämmitti kollin poskea. Hän rentoutui, mutta huolen varjo painoi kollin päällä ja roikkui matalalla valmiina koskettamaan kollin päälakea.

Tulisiko kollin elämä olemaan pelkkää menetystä?

//sanoja 1125

Vastaus:

Ihanaa miten pitkä tarina:D Saat 38 kp:tä

- Täplis YP

Nimi: Blaze~Kanervatassu~Pilviklaani

27.04.2017 20:27
Sade kasteli Kanervatassun juovikkaan turkin ja sai hänet nyrpistämään nenäänsä. Virtasydän asteli hänen edessään tarkkaillen aluskasvillisuutta riistan varalta. Kanervatassu huokaisi. Hän ei jaksanut enään olla oppilas. Hän halusi elämäänsä enemmän partioissa käymistä, oman oppilaan, taisteluita ja vaikka mitä muuta...
"Kanervatassu, haluatko saalistaa ennen leiriin menoa?" Virtasydän sanoi olkansa yli.
Kanervatassu pudisti päätään, sillä hän halusi nyt vain nukkumaan.

Myrskytassu tuli viimeisenä sisään oppilaidenpesään ja asettui sammalleiden päälle. Kolli alkoi heti vaihtaa kieliä Seljatassun kanssa. Kanervatassu ei ollut tutustunut vieläkään kunnolla kumpaankaan heistä. Jäätassun hän kuitenkin tunsi hyvin, ja naaras olikin hänen paras ystävänsä. Mutta joskus Jäätassu oli liian nyhverö. Kanervatassu naurahti katsoessaan Jäätassun yrityksiä saada sammaleet tasoittumaan.
"Mitä sinä tuijotat? Kokeile itse, jos se näyttää noin hauskalta.",Jäätassu tuhahti ja antoi periksi sammalelle.
Kanervatassu laski päänsä tassujensa päälle ja sulki silmänsä.

"Kanervatassu! Kanervatassu! Kanervatassu!",ääni kaikui Kanervatassun korvissa kuin variksen raakkuminen.
Ketään ei näkynyt lähistöllä, mutta jännittynyt tunnelma ja hiljainen valitus saivat Kanervatassun turkin väreilemään.
Maa oli kylmä kuin jää ja tumma taivas enteili ukkosta. Kanervatassu seisoi keskellä harmaata niittyä, jota ympäröi suuri kuusimetsä.
"Kamervatassu... Kanervatassu...",ääni kuului taas, mutta nyt kuiskauksena.
"Kuka olet?",Kanervatassu huusi vilkuillen ympärilleen.
"Tule tänne, Kanervatassu... tule emon luo.."
Kanervatassu hätkähti. Juovajalkahan oli kuollut hänen ollessaan vain vastasyntynyt pentu, ei hän voinut Tähtiklaanin tähden olla elossa! Kanervatassu empi hetken, mutta juoksi sitten niityn poikki metsään.
Hän jäi seisomaan ison kuusen juurern ja yritti kuunnella kuuluisiko ääntä viellä. Tuuli alkoi voimistua ja se puhalsi suoraan Kanervatassun naamaan.
"Mitä tämä on!?"
Kun hän sai viimein raotettua silmänsä siinä kovassa viimassa, hän huomasi tutun oloisen hahmon edessään. Tuuli laantui yllättäen ja Kanervatassu näki edessään emonsa, Juovajalan. Tällä oli ilmeettömät silmät, jotka tuijottivat suoraan Kanervatassua.
"Oletko sinä Juovajalka?",Kanervatassu kysyi.
Samalla Juovajalan suu aukesi ja sieltä tulvi vettä kuin tyhjästä. Kanervatassu säpsähti ja ryntäsi niittylle. Vesi vyöryi silti häntä kohti ja nielaisi hänet nopeasti.
*Miksi tämä tapahtuu!?* Kanervatassu ei pystynyt huutamaan veden alla.
Häneltä loppuisi pian happi! Paniikki valtasi Kanervatassun ja oppilas alkoi kauhoa itseään ylös, mutta hän ei liikkunut minnekkään. Joku tarttui häntä takajalasta. Se oli Juovajalka! Naaraalla ei nyt näkynyt pupilleja ja tämä näytti kaikin puolin karmivalta.
*Päästä irti!" Kanervatassu riuhtoi itsensä Juovajalan otteesta, mutta ei edelleenkään pystynyt uimaan mihinkään suuntaan. Hänen oli saatava happea sillä sekunilla! Kanervatassun meripihka silmät alkoivat nähdä sumeasti ja hän alkoi menettää kykyä liikuttaa raajojaan. Juovajalka tuli lähemmäksi ja painautui Kanervatassun turkkiin.
"Minä suojelen sinua."

//En yhtään tiiä mistä tää uni juttu tuli, mut tuntu vaa siltä etten voi jäättää sitä tarinaa nii lyhyeks xD //

Vastaus:

13 kp:tä:3

- Täplis YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

26.04.2017 22:16
Täpläsateen olo keventyi, kun Liekkisydän tuli hänen vierelleen. Kollin lämmin hengitys sai hänet kehräämään.
"Miten menee?",Liekkisydän rikkoi viimein hiljaisuuden.
Täpläsade ajatteli sitä hetkeä, kun hän ja Varishäntä olivat kyyhöttäneet Kultakasvon ruumin vieressä surusta sumein silmin. Naaras kuitenkin kohautti lapojaan.
"Luulen, että minun on päästävä Kultakasvon kuolemasta mahdollisimman nooeasti yli, sillä en voi lykätä Pakkastassun koukutusta..." Täpläsade naukui.
"Liekkisydän... kiitos kun ymmärrät minua."
Liekkisydän hymyili ja nuolaisi Täpläsateen korvallista.
"Tietysti minä tuen sinua vaikeina aikoina."
Täpläsade ei voinut toivoa parempaa kumppania, kuin mitä Liekkisydän on. He sukivat hetken toisiaan, kunnes Pakkastassu marssi sisään.
"Öö, voisimmeko me mennä harjoittelemaan?",oppilas kysyi hiukan epäröiden.
Täpläsade katsoi ensin Pakkastassua ja sitten Liekkisydäntä.
"Älä minua katso! Ala mennä jo siitä!" Liekkisydän kehräsi leikkisästi ja työnsi Täpläsateen ylös.
"Okei, okei, ei tarvitse työntää.",Täpläsade huitaisi Liekkisydämmen päätä ja naurahti.
Pakkastassu patisti mestarinsa ulos soturienpesästä ja he lähtivät leiristä.

Matkalla usvaniitylle Täpläsade halusi välttämättä käydä Kultakasvon ja Kiurunlaulun haudoilla. Sinituuli oli painellut maan hyvin tasaiseksi hautojen ympärille. Täpläsade istahti kahden pienen kummun väliin ja painoi päänsä.
"Halusin vielä tulla käymään teidän luonanne. Minulla on nyt jo todella kova ikävä sinua, Kultakasvo...",hän aloitti "ja Pihkavirta on kaivannut myös sinua todella paljon." Täpläsade lausui katsoen Kiurunlaulun hautaa.
Pakkastassun turhautunut huokailu pakotti Täpläsateen nousemaan.
"Mennään sitten."

"Nappasit hienosti sen fasaanin.",Täpläsade muistutti Pakkastassua tämän saaliista.
Oppilas oli napannut fasaanin suoraan ilmasta ja tappanut sen yhdellä terävällä puraisulla.
"Vie se klaaninvanhimmille. He ilahtuvat, kun saavat vieraita." Täpläsade kehotti ja laski itse oman saaliinsa tuoresaaliskasaan.
Hän asteli soturienpesään, jossa Liekkisydän jo nukkuikin. Hän asettui tämän viereen ja sulki silmänsä.

//Huomen kirjotan pitkästä aikaa Kanervalla :3 //

Vastaus:

8 kp:tä

- Täplis YP

Nimi: Liekkisydän, Usvaklaani, Pihka

25.04.2017 21:14
Avasin silmäni ja nousin hiljaa ylös. Aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään taivaalle. Venyttelin, ja loikkasin sulavasti alas aukiolle. Loin katseen kahteen ruumiiseen, jotka makasivat maassa. Astelin Täpläsateen luo, ja paidauduin tämän turkkiin. Naaras ei reagoinut, vaan tuijotti emonsa Kultakasvon ruumista, niin pitkään kuin suinkin. Vasta kun klaaninvanhimmat kantoivat ruumiit ulos leiristä, Täpläsade nosti katseensa.
"Haluat varmaan nukkua?" kysyin. Naaras nyökkäsi ja jatkoin: "Menen aamupartioon, näemme varmaankin auringonhuipun jälkeen." Nuolaisin tätä pikaisesti hyvästiksi, ja lähdin kohti väsynyttä Tulisielua.
"Voisin lähteä partioon", ilmoitin. Tulisielu nyökkää, ja sanoo: "Ota mukaan Siemenkynsi, Hohtavatassu ja Havukynsi." Riennän etsimään Tulisielun mainitsemia kissoja. Löydän Siemenkynnen ja Havukynnen soturien pesästä, ja herätän heidät. Siemenkynsi lähtee etsimään Hohtavatassua. Tassutan leiriaukiolle odottamaan muita. Lopulta kaikki ovat koossa, ja lähdemme metsään.

Seuraamme rajapuroa Lehtiklaanin rajalla. Pysähdymme aina silloin tällöin haistelemaan ilmaa. Painaudun pikku puuta vasten, jättääkseni siihen Usvaklaanin hajun. Toivon, ettemme tapaisi toisen klaanin partiota, sillä tappio kirveltää edelleen. Miten hävisimme Lehtiklaanille? Tarvitsemme sitä vietävän reviiriä kipeämmin kuin he. Nytkään tuoresaaliskasassa ei ole ylimääräistä riistaa. Meidän pitäisi metsästää, se oli selvää, vaikka Tulisielu lähettää metsästyspartioita. Miksi Tähtiklaani ei täyttänyt metsää riistalla? Miksei Lehtiklaani voinut luovuttaa sitä reviiriä, edes väliaikaisesti? Tätä menoa koko klaani kuivuu pois. Metsästämme matkalla, ja vaikka meitä on neljä, saalis on pieni; ruipelo hiiri, kaksi pientä oravaa ja myyrä. Kannamme pikkuruisen saaliin leiriin, ja Siemenkynsi lähettää Hohtavatassun viemään ruokaa parantajille. Havukynsi kiikuttaa Hämäräkatseelle ja pennuille oravat, ja minä lasken oman myyräni kasaan. Hohtavatassu palaa pian hiiri suussaan.
"Mikset vienyt sitä hiirtä heille?" ihmettelen.
"Sumuhäntä ei ollut paikalla, ja Pihkavirta sanoi ettei ole nälkäinen", Hohtavatassu kertoo. Kohautan lapojani. Vaellan Täpläsateen luo ja painaudun tämän kylkeen.


//Täplä?

Vastaus:

9 kp:tä:D

- Täplis YP

Nimi: Blaze~Täpläsade~Usvaklaani

22.04.2017 20:32
Hopeatähti päästi ilmoille tutun taistelu huudon, ja usvaklaanilaiset syöksyivät aaltona lehtiklaanilaissten niskaan. Täpläsade sai heti vastustajakseen suuren, raidallisen kollin. Lehtiklaanilainen hyppäsi Täpläsateen päälle ja painoi tämän maahan vahvoilla tassuillaan. Täpläsade sihahti ja raastoi kollin vatsaa takajaloillaan. Hän tunsi kuinka Pihkavirran paikkaamat haavat aukesivat ja alkoivat vuotaa verta. Kolli sinnitteli vielä hetken, mutta loikkasi sitten pois Täpläsateen päältä.
"Sinä senkin ketunläjä!",tämä huusi ja ehti nuolaista pari kertaa vatsaansa.
Täpläsade ei empinyt,vaan juoksi kollia päin ja sai tämän horjumaan. Kolli saavutti kuitenkin tasapainonsa ja hyökkäsi taas Täpläsateen kimppuun. He repivät toisiaan joka puolelta, kunnes Täpläsade huomasi Kiurunlaulun, joka liittyi heidän taisteluunsa. Kiurunlaulu loikkasi suoraan lehtiklaanilaisen selkään ja sai tämän kaatumaan maahan. Täpläsade tarttui hampaillaan kollin paljaaseen vatsaan ja alkoi raapia sitä kynsillään.
Kiurunlaulu oli taas uuden vastustajan kimpussa. Täpläsade hymähti nuorelle naaraalle. Hän ei ollut koskaan sen kummemmin edes jutellut Kiurunlaulun kanssa, mutta tämä vaikutti kyllä rohkealta ja kunnolliselta soturilta. Täpläsade rääkäisi, kun kolli tönäisi hänet maahan ja piti siinä paikoillaan. Ripuileminen oli turhaa, eikä hän pystynyt tekemään samaa temppua uudestaan, sillä kolli oli puristanut hänen takajalkansa kynsiensä väliin. Täpläsade saattoi vain katsoa suoraan kollin palaviin silmiin tai vilkuilla sivuille ja nähdä taistelevia kissoja. Kuului kimeä kirkaisu, joka sai Täpläsateen veren hyytymään. Hän käänsi päätään ja huomasi emonsa, Kultakasvon pyristelevän lehtiklaanilaisen otteessa. Täpläsateen silmät revähtivät ammolleen ja raivo kiehahti hänen sisällään.
"Ei, älä koske Kultakasvoon!" Täpläsade ehti huutaa, ennen kun käpälä painoi hänen rintaansa. Hän ei saanut kunnolla henkeä ja pystyi vain pihistä, kun Kultakasvo tapettiin hänen silmiensä edessä. Varishäntä riensi Kultakasvon luokse ja hyppäsi raivoisasti rääkyen lehtiklannilaisen selkään. Täpläsateen päätä alkoi pistellä ja hän näki juuri ja juuri, kun Kiurunlaulu raahsi hänen emonsa ruumin pois taistelukentältä.
" 'Turhaa veren vuodatusta... turhaa... vuodatusta...' " Pihkavirran ja Sumuhännän toistama lause saavutti Täpläsateen ajatukset ja saatteli hänet uneen.

Täpläsade herää koviin huutoihin. Hän kurottaa päänsä ja huomaa Liekkisydämmen, joka huitoo Lehtiklaanin naarasta kasvoille.
"Täpläsade! Meidän on peräännyttävä, nouse ylös!" Liekkisydän komentaa ja auttaa Täpläsateen ylös. Täpläsade on vieläkin niin hämmillään tapahtuneista asioista, että kaikki kieppuu hänen ympärillään.
Hopeatähti juoksee heidän edellään komentaen klaaniaan. Varishäntä näyttää siltä, että tämä voisi tappaa millä hetkellä hyvänsä kokonaisen klaanin. Liekkisydämmen päästä vuotaa verta ja hänen siniharmaa turkki on tahriintunut.
Muutama Lehtiklaanin soturi ajaa heitä takaa, mutta Havukynsi ja
Laikkujalka pysäyttävät heidät ja patistavat takaisin. Täpläsade kompasteli puunjuuriin ja kiviin, joten Liekkisydämmen piti välillä auttaa hänet taas jaloileen. Leiriin tultuaan Täpläsade näkee Kultakasvon ja Kiurunlaulun ruumiit.
"Mitä!? Onko Kiurunlaulukin kuollut?.",hän ei voi pidätellä järkytystään.
Vastahan naaras taisteli Täpläsateen rinnallaan ja näytti olevan niin täynnä rohkeutta ja taistelutahtoa, mutta nyt tämä makasi kuolleena Usvaklaanin leirissä. Pihkavirta asteli raskain askelin hänen luoksensa ja paihotteli Kultakasvon kuolemaa. Täpläsade yritti lohduttaa parantajaa nuolaisulla, mutta tämän ilme ei muuttunut miksikään. Iltapäivä kuluu nopeasti parantajia autellessa. Tietenkään Täpläsade ei hoitanut haavoja, mutta hän toi ruoresaalista.

Kun auringonvalo alkoi vaihtua kylmäksi yöksi, klaani kokoontui suremaan Kultakasvoa ja Kiurunlaulua. Hopeatähti lausuu muutaman kunnioittavan lauseen ja painaa päänsä. Täpläsade päästi pienen vinkaisun, samalla tavalla kuin pentu kun hän asettui emonsa vierelle. Tuttu tuoksu oli säilynyt Kultakasvon turkissa, kun Täpläsade painoi kuononsa siihen. Vaeishäntä laskeutui hänen vierelleen ja suki Kultakasvon turkkia.
"Olit meille rakas emo ja kumppani, Kultakasvo...",Varishäntä kuiskaa ja painautuu Täpläsateen kanssa lähemmäksi toisiaan. Täpläsade ummistaa silmänsä.
"Lupaa, että katselet joka ilta meitä sieltä Tähtiklaanista."


Vastaus:

Nyyh, toivottavasti Täpläsade pärjää ;-;
17 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Kotkasydän, Usvaklaani, Myrsky VYp

22.04.2017 10:34
Väistelin kynsiä ja hampaita huonolla menestyksellä. *Ei minua ole luotu väistelemään!" ajattelin turhautuneena ja painauduin maata vasten, kun Liekkisydän kieri ohitseni painien Lehtiklaanin soturin kanssa. Kaikki oli yhtä jalkojen ja häntien sekamelskaa. Veren haju leijui ilmassa kuin kuolema, valmiina nappaamaan pahaa arvaamattoman kissan pitkiin kynsiinsä.
Sitten kuulin tutun rääkäisyn. Lehtiklaanin kissa raapi Taivaantuulen vatsaa. Kotkasydän irvisti ja loikkasi ruskean kollin kylkeen kaataen tämän kumoon. Hyppy oli huonosti sijoitettu ja tehoton, koska toinen silmäni oli kiinni ja veren peitossa, mutta riitti tekemään tehtävänsä. Taivaantuuli luikahti kissan alta pois ja läimäisi tätä kuonoon kynnet auringon valossa välkkyen. Tarrasin hampaillani vihollisen takajalasta ja ne menivätkin helposti pehmeän ihon läpi. Veren maku tulvahti suuhuni ja kiskaisin jalan taaksepäin, jolloin kumppanini loikkasi hänen päällensä ja alkoi kynsimään kollin niskaa. Käännyin poispäin ja päätin vaihtaa kohdetta; Taivaantuuli hoitaisi tuon kissan itsekin.
Sitten toiselta puoleltani kuului sihahdus, kun Hopeatähti ja Sadetähti erkaantuivat ja Sadetähti loikkasi minun kimppuuni suu hullussa virneessä. "Eikö Lehtiklaani kelvannut? Eikö?" hän rääkäisi ja sivalsi hopeisilla kynsillään ilmaa. "Älä sinä puutu minun asioihini", murahdin ja hampaat esillä syöksyin kohti Sadetähden kaulaa. Sadetähti väisti sen helposti, kierähti sivuun ja kynsi Kotkasydämen kyljen entistä haavaa. Kipu räjähti siinä, missä naaraan kynnet kaivoivat lihaani, ja pidättelin huutoa, jotta päällikkö ei luulisi minun olevan heikko. Käännähdin ympäri kompelösti, mutta solakkana Sadetähti loikkasi ylitseni toiselle puolelleni ja iski hampaansa lapaani. *En ikinä saa hänestä otetta! Hän on liian nopea!* huusin itselleni ja purin hampaani melkein rikki.
Nousin takajaloilleni ja läimäytin suurella tassullani päällikköä päin. Se vain hipaisi hänen korviensa päitä, mutta ainakin naaras perääntyi ja valmistautui uuteen loikkaan. Pörhistin karvojani, ja tunsin väreiden juoksevan selkääni pitkin ja nostavan pitkän turkin pystyyn. Asettelin takatassujani pitääkseni painavan ruumiini pystyssä ja pienensin pupillini kynnenviilloiksi. Sadetähti mittasi minua nopeasti katseellaan ja syöksähti eteenpäin takatassujani kohti kaataakseen minut.
Olin kuitenkin odottanut sitä. Suulleni kareili hienoinen hymy, kun loikkasin ylös ja kiersin ruumiini ympäri. Päällikkö oli liukunut suoraan alitseni. Romahdin Sadetähden selkään ja litistin hänet koko painollani maata vasten. Solakka naaras on ehkä nopea ja ketterä ja minä taas iso ja hidas, mutta olin voimakas ja tarrasin hampaillani naaraan niskanahasta. Puristin hampaitani tiukasti kiinni ja pian päällikön veri alkoi ensin tihkua, sitten pulpahdella suuhuni. Sadetähti rimpuili ja ravisti minua selästään, mutta en päästänyt irti. Kaaduimme kyljillemme. Puristin yhä lujempaa.
Sitten muistin hetken, jolloin Sadetähti oli kutsunut klaanin kokoukseen ja ilmoittanut, että tällainen pieni pennunrääpäle pääsisi oppilaaksi. Otteeni hellitti, kun muistot tulvivat jokaisesta raosta. Sadetähti veltostui silmänräpäyksen ajaksi selvästi miettien, miksi ote oli keventynyt, muttei jättänyt sen enempää aikaa ihmettelyn vaan riuhtaisi itsensä voimalla irti ja liukui taakse. Katsoimme toisiamme ja hengitimme molemmat nopeasti. Sadetähti hymyili hetken ja loikkasi sitten päälleni. Yritin nousta takajaloilleni, mutta tassut osuivat kylkeeni ja kaaduin maahan. Näin Korppikynnen painavan tassuillaan minua maahan; tämä hymyili ja puristi kynsillään kylkeäni. Sätkin kollin otteessa ja yritin läimiä tätä tassuillani, mutta ne vain hipaisivat kollin kuonoa.
Sitten harmaa salama sujahti ohitseni ja Korppikynsi kaatui maahan. Taivaantuuli seisoi vierelläni voitokas virne kasvoillaan, ja alkoi sitten sujahdella Korppikynnen ohitse raapien tätä minne ylti. Loikkasin kollin selkään ja pakotin tämän maahan. Taivaantuuli raapaisi kollia kuonoon ja sujahti sitten takaisin kissajoukkoon.

Taistelu oli siirtynyt yhä enemmän ja enemmän, ehkä ketunmitan tai kaksi Lehtiklaanin reviirille. Jäänyt maa oli veristä, mutta siirtynyt Usvaklaanille. Usvaklaanin kissat työnsivät ja pakottivat taistelua enemmän Lehtiklaanin reviirille. "Se toimii!" ajattelin riemuisasti ja katselin ympärilleni. Usvaklaanin ja Lehtiklaanin kissat ovat yhdessä rähinässä, verta läikkyy maahan ja rääkäisyt kuuluvat luultavasti Tulvaklaanin leiriin asti.
"Kotkasydän!" takaani kuului huuto ja näin Pihkavirran taistelun reunamilla. Tassutin tämän luo. "Annas kun hoidan sinut", naaras sanoi ja alkoi etsimään yrttejä. "Ei, älä, olen ihan kunnossa. Käytä yrttisi johonkuhun joka tarvitsee niitä kipeämmin", sihahdan, mutta se on tavallaan puoliksi valhetta, sillä polttava kipu sykkii kyljessäni ja toiseen silmääni valuu verta. Pihkavirta tuhahti. "Höpö höpö. Pysyhän nyt aloillasi", hän sanoi ja paineli kylkeeni hämähäkinseittiä. En alkanut väittämään parantajalle vastaan, vaikka olisinkin halunnut. Purin hammasta, kun verenvuoto lakkasi ja lopulta kipukin vähän laantui. Rentouduin vähän. "No niin, ethän sitten tapata itseäsi. Turhaa verenvuodatusta", Pihkavirta tuhahti ja kiitin nopeasti ennen kuin syöksähdin takaisin taisteluun.
Kun olin karistellut Tiikeriroihun irti selästäni, läimäisin tätä kuonoon ja sujahdin pois. Näin vilauksen tuttua turkkia; Ukkosmieli kierähti ympäri ja sähisi Lehtiklaanin Liljahännälle. Yhdyin Ukkosmielen tueksi ja loikkasin kynnet paljaana Liljahännän selkään ja painoin tämän maahan. Liljahäntä älähti ja rimpuili itsensä vapaaksi. Ukkosmielen silmissä välähteli jokin, mutta en osannut sanoa, mikä se oli.
Herpaannuin ajatuksissani hetkeksi, ja Liljahäntä loikkasi kurkulleni ja raapaisi kuonoani. Haavat aukesivat ja tunsin kuuman veren valuvan suupieliini. Rääkäisin ja hamuilin potkua vahvoilla takajaloillani, ja sainkin pientä tuntumaa, mutta vain sen verran että Liljahännän kynnet irtosivat kaulastani. Sujahdin naaraan alle ja kierähdin selälleni; potkaisin takajaloillani naaraan rintaa täysin voimin, ja tämä lennähtikin pois päältäni. Nousin takajaloilleni läimin tassuillani ilmaa. Liljahännän silmät kapenivat ja tämä peruutti korvat luimussa. Hymy kareili huulilleni.
Sitten Liljahäntä loikkasi etukapälillään kaatoi minut selälleen maahan. Naaraan hampaat upposivat kaulaani. Sätkin takajaloillani ja yritin yltää naaraaseen mutta tämä väisteli taidokkaasti ja puristi otettaan yhä enemmän. Veri pulpahteli kyljilleni ja päätäni alkoi jomottaa, mutta yritin silti osua parhaani mukaan. Raapaisin etukäpälälläni naaraan lapaa, mutta se oli sama kuin hiiri olisi raapaissut aikuista kissaa.
Sitten harmaaraidallinen salama vilahti ylitseni ja Liljasydän kaatui maahan vierelleni. Ukkosmieli oli upottanut hampaansa naaraan kaulaan. Loikkasin ylös ja raapaisin naaraan kylkeä. Liljahäntä sätki, muttei päässyt mihinkään kollin otteesta. Kiersin Ukkosmielen vierelle ja painoin kynteni naaraan kurkulle. Veri tihkui kynsieni alta, mutta sitten vilkaisin Ukkosmieltä.
Harmaan kollin leuan alta suorastaan virtasi verta. Liljahäntä yritti haukkoa ilmaa, mutta tämän hengitys rahisi ja hän yski verta. "Ukkosmieli, lopeta! Liljahäntä kuolee jos jatkat!" huudahdin ja lakkasin puristamasta naaraan kurkkua kynsilläni. Ukkosmieli päästi irti vain iskeäkseen taas uudestaan, eri kohtaan. "Älä ole hiirenaivo! Lehtiklaanin kissat tämän aloittivat, joten he sen ansaitsevat!" kolli sähähti hampaidensa välistä ja puristi otettaan. "Lopeta hänen puolustelemisensa, lehtiklaanilainen", Ukkosmieli jatkoi. Silloin päässäni kilahti. Iskin raivoissani hampaani Ukkosmielen häntään ja vedin tätä pois Liljahännän luota. Kolli hievahti ja sähähti kivusta, muttei liikkunut.
Liljahännän raajat sätkivät heikommin ja väri alkoi valua tämän silmistä. "Ukkosmieli, LOPETA!" karjaisin ja iskin hampaani kollin kaulaan. Vedin kaikella raivollani tätä pois Liljahännästä. Ukkosmielen veri ensin tihkui, sitten pulpahteli suuhuni. Nostin toisen käpäläni kollin lavalle ja puristin kynsiäni tämän lapaluiden väliin. Ukkosmieli älähti kivusta ja herpaantui hetkeksi. Silloin loikkasin taaksepäin ja vetäisin Ukkosmielen etäämmälle. Kollin turkki lipsahti hampaistani, mutta ainakin hän kieri vähän matkaa sivuummalle. Ryntäsi Liljahännän viereen.
Liljahännän kurkussa korisi veri ja tämä haukkoi henkeä. Halusin auttaa, mutta tiesin, ettei edes parantaja pystyisi auttamaan nyt. "Liljahäntä.." sanoin ja nuolaisin naaraan poskelta veren pois. Liljahäntä katsoi minua, ei mitenkään erityisen vihaisesti. Kuoleman äärellä klaanien välit eivät haitanneet. Naaras yskäisi ja sopersi jotakin. Painoin häntäni tämän suulle. Naaras hymyili ja sitten tämän silmät sulkeutuivat.
Kynnet iskeytyivät selkääni. Ukkosmieli iski hampaansa niskaani. Kierähdin ympäri ja irrotin kollin. "Sinä tapoit hänet. Sinä tapoit", sanoin ja irvistin. Raivo kihisi sisälläni ja vaikka jäseniäni kivisti ja haavat olivat taas auenneet, loikkasin raivoissani kollin kimppuun. Sivaltelin kynsilläni ilmaa ja kollin kuonoa, ja veri alkoi tihkumaan uusista haavoista. Läimäisin kollilta jalat alta ja puraisin tämän korvaa. "Olet hullu!" huusin tälle ja peräännyin. Ukkosmieli hengitti raskaasti. "Niin olet sinäkin", kolli sanoi ja luikahti sitten pois.

Käännyin takaisin Liljahännän ruumiin luo. Nappasin tämän niskanahasta kiinni ja raahain naaraan Lehtiklaanin reviirille. Sieltä hänen klaanitoverinsa löytäisivät hänet. Katsoin vielä hetken raadeltua ruumista ja palasin sitten takaisin taisteluun. Sujahtelin kissojen välistä ja etsin katseellani Pihkavirtaa. Loikkasin tämän eteen ja naaras hoiti haavani. Emme puhuneet mitään; oli varmasti rankkaa olla parantaja taistelussa. Kissoja kuolee, ja syyllisyyden ottaa helposti itselleen. "Jos olisin estänyt Ukkosmielen nopeammin, Liljahäntä ei olisi kuollut!" ajattelin puoliääneen. Pihkavirta pysähtyi ja kuunteli hetken; sitten hän kohautti olkiaan ja jatkoi yrttien parissa.
Nousin ylös ja kiitin. Sitten katsoin taistelua. Usvaklaani oli valloittanut jo noin kolme ketunmittaa Lehtiklaanin reviiristä. Kaikki ei näyttänyt hyvältä. Soturit olivat väsyneitä, ja Lehtiklaani painosti taistelua takaisin rajalle.
Kollin viikset värisivät. Oli tulossa vielä suurempi taistelu.


//hups. Vähän pidentyi.
Anyways, sanoja on 1293

Vastaus:

Teen Hunaja YP:t ja tarkastan oman tarinani. 43kp
- Myrsky VYP

Nimi: Pihkavirta, Usvaklaani, Pihka

22.04.2017 10:17
Kiurunlaulun katse lasittuu ja hän sulkee silmänsä. Tuijotan hänen ruumistaan ja päässäni kieppuu vain yksi ajatus: *Menetin Kultakasvon, ja nyt hänet, menetin Kultakasvon, ja nyt hänet..* Sumuhäntä laskee häntänsä lavalleni ja sanoo: "Tällaista tämä on, kaikkia ei voi aina pelastaa." Pudistan päätäni ja mutisen: "Minun OLISI pitänyt pystyä pelastamaan hänet ja Kultakasvo." Tuijotan kahden usvaklaanilaisen ruumiita ja istun lavat lysyssä. Leirin sisäänkäynniltä kuuluu usvaklaanilaisten ääntä.
"Jouduimme perääntymään", Hopeatähti sanoo.
"Tule Pihkavirta, täällä on hoidettavia kissoja", Sumuhäntä patistaa. Nousen ylös ja alan hoitamaan haavoja ajattelemmat mitään muuta kuin niitä kahta kuollutta usvaklaanilaista. Tullessani Täpläsateen kohdalle, sanon: "Olen pahoillani Täpläsade, Kultakasvon kuolemasta." Naaras näyttää masentuneelta, mutta hän nuolaisee korvaani ja sanoo: "Se ei ollut sinun vikasi." Paikkaan haavoja ja komennan kissoja lepäämään ja syömään. Tulisielu jakaa jo pieniä partioita rajalle ja metsästämään. Sumuhäntä tarkistaa kaikki partioihin lähtevät kissat. Tuijotan heitä näkemättä heitä kunnolla, enkä edes huomaa Varpukynttä, joka kysyy kipeästä jalastaan. Vasta kun Varpukynsi miltein huutaa kysymyksensä, hätkähdän ja vastaan: "Mene parantajan pesään lepäämään." Varpukynsi murahtaa ja linkuttaa kohti pesää. Alan tarkistamaan Varishännän haavoja. Kolli on selvästi järkyttynyt ja mutisee kaikkea Kultakasvon kuolemasta Täpläsateen syntymään.
"Mene sinäkin parantajan pesään, tuon sinulle rauhoittavia yrttejä", sanon. Saatan Varishännän pesään ja etsin hänelle timjamia.
"Täpläsade, hakisitko tuoresaalista?" huudan täplikkäälle naaraalle. Naaras kiiruhtaa johti tuoresaaliskasaa ja nappaa kaksi pulleaa lintua.
"Tuon sinullekin jotain", Täpläsade sanoo ja kääntyy lähteäkseen takaisin tuoresaaliskasalle,mutta pysäytän hänet.
"Ei tarvitse, en ole nälkäinen", sanon ja ajattelen Kiurunlaulua.
*Hänen lempiriistansa oli orava* ajattelen ja pudistan päätäni Täpläsateen tarjoamalle oravalle. Käperryn omalle pedilleni surien yhä vain enemmän Kiurunlaulua.

Herään ja aurinkolaskee. Nousen ylös ja menen makaamaan Kiurunlaulun ja Kultakasvon viereen. Klaani käy sanomassa viimeisiä terveisiä Kultakasvolle ja Kiurunlaululle, ja Täpläsade jää Varishännän kanssa valvomaan Kultakasvon vierelle. Emo valvoo Kiurunlaulun kanssa. Tulisielukin istuu Kiurunlaulun vieressä, olihan hän Kiurunlaulun mestari.
"Hyvästi Kiurunlaulu", kuiskaan ja painan kuononi viimeisen kerran sisareni turkkiin. Emo sukii Kiurunlaulun turkkia, aivan kuin pentuna. En pysty katsomaan kahta kuollutta ruumista, vaan käännyn pois. Käperryn kerälle parantajan pesään.

//Pihkan näkökulma

Vastaus:

Ihana tarina, 10 kp!
- Myrsky VYP

Nimi: Kiurunlaulu, Usvaklaani, Pihka

22.04.2017 07:52
Juoksin Hopeatähden perässä kohti lehtiklaanilaisia. Hyppäsin jonkun kimppuun ja läimäisin tätä vatsaan. Naaras huitaisi minua käpälällään naamaan, ja näkökenttäni sumeni hetkeksi. Naaras käytti tilaisuuden, ja painoi minut maahan. Potkin tätä takajaloilla niin lujaa kuin lähti, ja se toimi! Naaras herpaantui hetkeksi, ja hyökkäsin kohti tämän naamaa. Seuraavaksi juoksin tämän kylkeä päin ja kaadoin naaraan. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, ja riensin taistelemaan Täpläsateen kanssa suurta kollia vastaan. Kiersin kollin taakse ja hyppäsin tämän selkään. Kolli älähti hämmästyksestä, ja heittäytyi suin päin selälleen. Loikkasin kollin selästä pois viime hetkellä, ja Täpläsade oli jo hyökännyt kollin vatsan kimppuun. Hyppäsin kollin päälle, ja läimin tämän naamaa. Kollin avuksi tuli kuitenkin sama naaras, jota vastaan olin taistellut, ja loikkasin suuressa kaaressa tämän kimppuun. Naaras väisti hypyn ja käännyin nopeasti tätä kohti. Kiersimme toisiamme, kunnes kuulin tutun äänen kirkaisevan: "Apua!" Käänsin katseeni Kultakasvoon, joka makasi kollin - jonka nimeksi Kuolonsilmä - otteessa. Kuolonsilmä teki suuren haavan Kultakaavon päähän, ja naaras valahti veltoksi.
"Kultakasvo!" kirkaisin ja riensin kohti Kuolonsilmää, mutta Varishäntä ehti ensin.
"Sinä tapoit minun kumppanini!" Varishäntä murisi. Nappasin Kultakasvon tuumiin ja raahasin sivuun. Yhtäkkiä huomasin tuijottavani vaarallisen näköistä kollia silmiin. Aloin peruuttaa hitaasti, ja kolli seurasi perässä.
*Alamme olla kaukana taistelupaikasta*, älysin hätääntyneenä. Olin vieraan klaanin reviirillä. Kolli hyppäsi kimppuuni ja loikkasin tämän kylkeä päin. Kierimme hetken maassa, ja onnistun lopultta irrottautumaan kollin otteesta. Taistelu häämötti kaukana, ja kissat näyttivät pieniltä pisteiltä. Kolli loikkasi päälleni ja painoi maata vasten. Tuijotin tämän silmiin, joissa näkyi vihaa. Kolli paljastaa hampaansa ja kirkaisin juuri, kun hampaat painautuvat kurkkuuni. Haistoin veren löyhkän, ja näin, kuinka kolli juoksi takaisin taisteluun. Yritin huutaa, mutta kurkusta ei lähtenyt ääntä. Yritin pyristellä pystyyn, mutta kaikki voima oli kadonnut minusta. Kuolen tänne yksin. Kukaan ei löydä minua. Ei ole ketään, joka tietäisi, mitä minulle on tapahtunut. Paitsi se kolli. Mutta hän ei kerro, ei varmastikaan. Minussa syttyi viha, josta sain voimaa. Se ei kuitenkaan riittänyt saamaan minua pystyyn. Lopulta annoin periksi väsymyksen tunteelle kehossani. Suljin silmäni.

Joku oli kai sittenkin löytänyt minut. Ainakin, kun avasin silmäni, näin Pihkavirran tutun pään.
"Minä hoidan sinut kuntoon, saan kyllä tuon veren tulon loppumaan", Pihkavirta vannoo. Yritän pudistaa päätäni, mutta kaulaani koskee hirvittävästi.
"Pihkavirta...älä...kuolen", kähisin, mutta Pihkavirta ei välittänyt.
"Et sinä kuole", hän vannoi. Minua alkoi väsyttää ja suljin silmäni.
"Kiurunlaulu! Älä mene!" Pihkavirta kiljaisi. Yhtäkkiä kuulin äänen, tutun jota en ollut kuullut pitkään aikaan.
"Kiurunlaulu, herää", ääni sanoi hiljaa. Avasin silmäni eikä minua enään väsyttänyt. Vilkuilin ympärilleni ja näin... oman ruumiini? Katselin yhä ympärilleni ja näin isän?
"Olen kuollut, eikö vain?" kysyin masentuneena. Isä nyökytti hiljaa päätään.
"Ette te voi! Miten te voitte tehdä tämän? Minun piti palvella klaania vielä pitkään! Ei minun pidä kuolla vielä! Teidän pitää lähettää minut takaisin!" ulvoin surkuuttani.
"Edes Tähtiklaani ei voi lähettää kuolleita takaisin maanpäälle", isä sanoi.
"Kai saan hyvästellä Pihkavirran?" anelin. Isä nyökkäsi ja astelin Pihkavirran viereen. Painauduin tämän turkkia vasten ja kuiskasin: "Älä huoli, Pihkavirta, seuraan sinua aina Tähtiklaanista." Pihkavirta kohotti päätään hämmästyneenä ja astelin takaisin isän luo. Hän ohjasi minut johonkin, en tiedä mihin, mutta kauniiseen paikkaan.
"Tähtiklaani..." kuiskasin hiljaa ja tuijotin paikkaa silmät ammollaan.


//voiks Kiurun siirtää Tähtiklaaniin:3

Vastaus:

17 kp. Siirrän Kiurun Tähtiklaaniin kun pääsen kotiin. RIP
- Myrsky VYP

©2017 Kuiskaavametsä - suntuubi.com